Mitä tehdä kun lapsi ahdistuu isänsä seurassa

No, ei ne tapaamiset mitenkään pakollisia ole jos se ei ole lapsen etu.

Vierailija kirjoitti:

No, ei ne tapaamiset mitenkään pakollisia ole jos se ei ole lapsen etu.

Joo mutta mies sanoo että lapsi on hänelle tärkeä niin pidän selvänä että hän haluaa lasta tavata. Ja ei meillä siis ole mitään parisuhdeongelmaa tai muuta syytä nyt eroon, eli ei se ero kai kovin tonennäköinen ole. Ap

Tapaamiset on todellakin pakollisia, niistä ei pääse millään. Meillä exäni käyttäytynyt jopa väkivaltaisesti lapsia kohtaan, rikostutkinnat on. Silti on tavattava, eikä edes valvotusti. Että sellainen on tämä lapsen etu.

Ei osaa olla muunlainen? Onko hän perusluonteeltaan tuollainen, miten käyttäytyi ennen kuin lapsi syntyi? Nyt voisi olla paikallaan neuvola ja perhe-, tai yksilöterapia. On huolestuttavaa että lapsi on selvästi noin ahdistunut ja vieraantunut toisesta vanhemmasta. Omassa kodissa ei pitäisi joutua ahdistumaan. Hyvä, että otat ohjat nyt, toivottavasti saatte kaiken tarvittavan avun.

Vierailija kirjoitti:

Ei osaa olla muunlainen? Onko hän perusluonteeltaan tuollainen, miten käyttäytyi ennen kuin lapsi syntyi? Nyt voisi olla paikallaan neuvola ja perhe-, tai yksilöterapia. On huolestuttavaa että lapsi on selvästi noin ahdistunut ja vieraantunut toisesta vanhemmasta. Omassa kodissa ei pitäisi joutua ahdistumaan. Hyvä, että otat ohjat nyt, toivottavasti saatte kaiken tarvittavan avun.

Ei ole perusluonteeltaan tuollainen eikä ole ollut tuollainen avioliittomme alkuaikoina eikä lapsen syntymän jälkeenkään. Lapsi on nyt 2, mies on ollut tuollainen ehkä puoli vuotta tai vuoden. Ja mies ei suostu terapiaan, olen sitä monta kertaa hänelle ehdottanut. Sanoo että eroaa minusta mieluummin kuin lähtee terapiaan. Ap

Osaako joku neuvoa? Ap

Ehkä vaadit liikaa ja koko perhe ahdistuu, kun kukaan ei osaa olla oikein. Mitä jos vähän rentoutuisit ja lakkaisit vaatimasta.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vaadit liikaa ja koko perhe ahdistuu, kun kukaan ei osaa olla oikein. Mitä jos vähän rentoutuisit ja lakkaisit vaatimasta.

Naisen syy siis aina kaikki.

Mitä sinä tunnet, sitä toinen tuntee.

Eli tässä tapauksessa mies on ahdistunut ja se tarttuu lapseen, lapset varsinkin ovat kuin pesusieniä ja imee toisen tunnetilat itseensä.

Jokainen tietää tämän vaikka treffitilanteissa, kun se toinen on hermostunut niin sitä itsekin tulee hermostuneeksi. Mutta jos toinen on rento niin itsekin on rento. Tunnet sitä mitä toinen tuntee.

Tästä voi siis analysoida että miehellä on jotain ahdistuksia tai kriisejä kuohumassa sisällään. Jos hän olisi onnellinen ja läsnä, niin lapsikin olisi iloinen läsnä hetkessä hänen kanssaan.

Lähetä mies vaikka viikon meditaatioretriittiin, jossa ratkoo ongelmansa.

Suhde? Ja toinen nainen ollut teillä (lapsen läsnäollessa) kun olet ollut poissa?

Anna äijän olla omissa oloissaan, vietä sinä aikaa lapsen kanssa. Tuollaisia möllejä kaikki miehet olivat vielä muutama vuosikymmen takaperin, ja silti niitten kanssa pärjättiin.

Pelkäsin ja jännitin omaa isääni koko lapsuuden ajan vaikka asuttiin saman katon alla. En uskaltanut sanoa hänelle asioitani ja kotioloissa välttelin. Hän oli ankarahko, tosikko ja jäyhä ihminen ja teki välillä kotona töitä, milloin häntä ei saanut häiritä. En kyllä häirinnyt muutenkaan. Joskus he vaihtoivat vapaalle alkon avulla ja silloin pelkäsin häntä yhä enemmän. Se että olin tyttö teki tilanteesta vielä vaikeamman, hän ei viitsinyt esittää kiinnostunutta jutuistani.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin ja jännitin omaa isääni koko lapsuuden ajan vaikka asuttiin saman katon alla. En uskaltanut sanoa hänelle asioitani ja kotioloissa välttelin. Hän oli ankarahko, tosikko ja jäyhä ihminen ja teki välillä kotona töitä, milloin häntä ei saanut häiritä. En kyllä häirinnyt muutenkaan. Joskus he vaihtoivat vapaalle alkon avulla ja silloin pelkäsin häntä yhä enemmän. Se että olin tyttö teki tilanteesta vielä vaikeamman, hän ei viitsinyt esittää kiinnostunutta jutuistani.

Tällaista lopputulosta pelkään. Osaisitko neuvoa mitä minä voisin tehdä? Ja olisiko sinä toivonut vanhempiesi eroa? Ap

Siihen on jokin syy, että lapsi ahdistuu. Lasta ei saa missään nimessä pakottaa tapaamiseen. Ahdistuksen syy on otettava selville; onko henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, seksuaalista koskettelua jne. Monet naiset ovat liian sinisilmäisiä miesten suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Siihen on jokin syy, että lapsi ahdistuu. Lasta ei saa missään nimessä pakottaa tapaamiseen. Ahdistuksen syy on otettava selville; onko henkistä väkivaltaa, fyysistä väkivaltaa, seksuaalista koskettelua jne. Monet naiset ovat liian sinisilmäisiä miesten suhteen.

Ei ole kyse tapaamisista vaan aviomieheni, lapsen isä, asuu ihan normaalisti kanssamme. Eikä mies mitenkään seksuaalisesti koskettele lastamme tai vastaavaa, vaan on vain etäinen ja vähäpuheinen, ehkä ahdistunut. Olen siis monesti tietenkin kotona kun mies on lapsen kanssa mutta eri huoneessa. Ap

Mites miehesi käyttäytyy muiden vanhempien tuttavien ja sukulaislasten kanssa? Voihan olla, ettei osaa olla tuonikäisen kanssa ja kouluikäisen kanssa menisi hyvin. Aika korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkäsin ja jännitin omaa isääni koko lapsuuden ajan vaikka asuttiin saman katon alla. En uskaltanut sanoa hänelle asioitani ja kotioloissa välttelin. Hän oli ankarahko, tosikko ja jäyhä ihminen ja teki välillä kotona töitä, milloin häntä ei saanut häiritä. En kyllä häirinnyt muutenkaan. Joskus he vaihtoivat vapaalle alkon avulla ja silloin pelkäsin häntä yhä enemmän. Se että olin tyttö teki tilanteesta vielä vaikeamman, hän ei viitsinyt esittää kiinnostunutta jutuistani.

Tällaista lopputulosta pelkään. Osaisitko neuvoa mitä minä voisin tehdä? Ja olisiko sinä toivonut vanhempiesi eroa? Ap

Tietenkin voisi ehdottaa isän ja lapsen yhteistä hauskaa tekemistä, mutta retket kaksin isän kanssa hiihtämään, saareen tms olivat myös kireitä, hän saattoi alkaa nalkuttamaan ja kärttyilemään turhasta. Täydestä yrityksen puutteesta häntä ei voi syyttää, kyllä me jotain tehtiin yhdessä mutta en pitänyt siitä. Kotona olin jopa hädissäni kun äiti ei ollut kotona. Ehkä ainoa paikka missä näin isän rentona oli mummola koska hänen äitinsä oli kotoisa ja lämmin ihminen ja rikkoi tavallaan jään. Myös ystäväperheiden vierailujen aikana isä oli ihan kiva. Vanhempieni avioliitto oli todella huono, äitikin oli leiriytynyt isää vastaan. Isä oli, täysin omaa syytään, ulkopuolinen perheessä.

Alkanut aavistaa että ei ole isä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vaadit liikaa ja koko perhe ahdistuu, kun kukaan ei osaa olla oikein. Mitä jos vähän rentoutuisit ja lakkaisit vaatimasta.

Tutkimuksen mukaan lapsen häiriökäyttäytymisen taustalta löytyy yleensä henkisesti tai fyysisesti poissaoleva vanhempi eli jos haluat lapselle ongelmia tulevaisuudessa niin noudata tätä neuvoa. Tutkimus oli hieman vanhempi ja siinä oli maininta, että silloisen tarkkailuluokan oppilaiden taustalla oli yleensä henkinen tai fyysinen hylkäämiskokemus.

Kakara on kaksivuotias ja täällä av-mammat on tekemässä miehestä psykopaattinarsistia.

Hyvin te miesvihaajat vedätte. Ap tietenkin makaa kotona ja mies käy töissä? 

Ja ap on kunnon helikopterivanhempi?