Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiskunnasta irtautuminen ja omavaraisuus - onko kukaan suunnitellut tätä edes ajatuksen tasolla?
02.12.2019 |
Kiinnostaisi kuulla teidän näkemyksiänne, kokemuksianne sekä jakaa omiani. Kirjoitan alle tarinan siitä miten AP:ssa heräsivät nämä ajatukset ja siitä missä nyt mennään. Kertokaa myös omianne.
AP:ssa heräsi inho koko yhteiskuntaa kohtaan heti kun astuin työelämään. Aloin välittömästi haaveilla omavaraisesta elämästä, elämästä ilman muille suoritettavia palkkatöitä. Oravanpyörästä on pakko päästä irti.
Perhe, tutut ja lähestulkoon kaikki joille puhuin ajatuksistani omavaraisesta maatilasta ja palkkatöiden lopettamisesta ampuivat ajatukseni alas: "ei enää voi asua niin kuin aikoinaan". No, minä olen jääräpää jolla on aina pakottava tarve näyttää olevansa oikeassa, ei poikkeusta tämän suhteen.
Lopulta ajatustyöskentelyni tuli päätökseen ja aloitin exitoravanpyörä-projektini. Avaan tämän hetken tilanteen nyt kun vuosi projektia takana, sekä sen jälkeen projektin tulevaisuuden vaihtoehdot A ja B.
Nykyhetki: Ostin vuosi sitten vanhan hirsitalon eteläsuomesta yhdessä tyttöystäväni kanssa. Samaan pakettiin ostimme 4ha metsää ja hehtaarin niittyä. Talossa ei ole juoksevaa vettä. Paketti oli niin halpa, että minä olen vapaa velasta viiden vuoden päästä (tai aikaisemmin jos vain haluan, pesämunaa tilillä) ja tyttöystävä 11 vuoden päästä. Tämä on harjoitteluvaihe siitä miten talossa eletään, miten ruokaa kasvatetaan, miten eläimiä hoidetaan jne. Samalla käymme päivätöissä ja keräämme rahaa. Tarkoitus on olla lihan ja kasvisten suhteen omavarainen ennen laina-aikani päättymistä (5-vuotta). Veden ja lämmön+rakennusmateriaalin (puu) suhteen olemme jo omavaraisia. Elämä on kuitenkin rankkaa vuorotöitä tehdessä kaiken muun lomassa.
Tulevaisuuden vaihtoehto A: kun lainat ovat maksettu, olemme alle 35v. Siihen mennessä on tarkoitus saada ostettua pari hehtaaria peltoa lisää. Talo on tarkoitus saada remontoitua ja ulkorakennuksia rakennettua. Tuohon mennessä on tarkoitus olla omavarainen oman ja eläinten ruuan suhteen, suurimmissa määrin. Aurinkosähkö on toivottavasti kehittynyt teknologiana ja se on tarkoitus valjastaa käyttöön. Kun lainat ovat maksettu on aika "downsiftata" ja molempien tienata alle 10 000€ vuodessa (veroraja). 20 000€ on kuitenkin mielestäni paljon rahaa suoraan käteen, kun suurempia menoja ei oikeastaan ole. Eli toisin sanoen 35-vuotiaasta eteenpäin tarkoitus tehdä vain muutama kuukausi töitä vuodessa.
Vaihtoehto B: kun tyttöystävän laina maksettu, muutto keskelle korpea. Pienen pieni hirsitölli, ei mitään mukavuuksia, ei ollenkaan palkkatöitä. Vain lampaiden kasvatusta. Tämä vaihtoehto voi tulla kyseeseen myös kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, heille ehkä vaihtoehto A parempi.
Kommentit (190)
Anteeksi kirjoitti:
Mikä on AP?
Aloituspostaaja, alkuperäinen postsaja, eli ketjun aloittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus ajatuksen tasolla leikitellyt täydellisellä omavaraisuudella, mutta hylännyt sen turhan vaivalloisena.
Nyt tavoite pääomatuloilla ja satunnaisilla freelancer-hommilla rahoitettu pseudo-omavaraisuus 45-vuotispäivään mennessä. Ei kanoja ja kaneja isompia elukoita, järvestä kalaa, riistaa metsästä, perunamaa ja jonkinlainen ympärivuotinen kasvihuone. Maalämpö varaavalla takalla/leivinuunilla höystettynä, puuhastelumielessä voisi aurinkokeräimiä ja -paneeleita vähän laittaa. Maapläntti on Inarissa että kaamosaikaan noilla ei toki mitään virkaa ole.
Olen laskeskellut että jos nettovuositulot olisivat luokkaa 20 000e niin niillä jo tällainen vaatimaton, yksinäinen mies elelisi varsin leveästi ja onnellisena elämänsä loppuun asti kun velkaa ei olisi.
Vierailija kirjoitti:
Käsin veivattava pulsaattorikone. Esim merinovillaiset alusvaatteet eivät kaipaa niin tiheää pesua kuin keinokuituiset tai puuvillaiset. Esiliina ja työvaatteet suojaamaan päällysvaatteita, harventamaan pesun tarvetta.
Totta; voitte ottaa mallia vaikka retkeilijöiden ja vaeltajien vaatevarannoista. Paljon merinovillaa, silkkivillaa, silkkiä, ja lopuksi kuorivaatteet jotka on helppo pyyhkäistä rätillä puhtaaksi. Villaa/silkkiä ei tarvitse juurikaan pestä vaan puhdistuvat tuulettamalla. Jos hankitte esim.untuvatakit talveksi, ne voi käyttää pesulassa, samoin lakanapyykin ja pyyhkeet. Sen verran kannattaa oman mielenrauhansa takia olla yhteyksissä yhteiskuntaan. Lakanat ym. pestään kilopyykkinä, muutaman euron kilo. Alushousut pesee kyllä käsinkin näppärästi.
Kunnolliset pitkävartiset kumisaappaat ja muita suojavaatteita niin ei sitä pyykkiä tolkuttomasti tule. Maallahan ei esim. työvaatteita pestä jatkuvasti vaan napataan se sama takki ja työhanskat aina pihatöihin ja palautetaan naulaan töitten jälkeen.
Roskat voi pääosin polttaa kamiinassa tai mitä teillä siellä onkaan. Aika paljon roskaa jää pois kun kasvatatte ruuan itse. Opetelkaa viljelystä ja kompostoinnista peruskuviot ym. jo etukäteen.
Sitten voi poltella kynttilöitä ja lyhtyjä ja lukea kirjoja tulen loisteessa. Jos teillä on puuhella ja/tai leivinuuni, aika pienelläkin sähkömäärällä pärjää. Varavirtalähteet esim.puhelimen lataamista varten.
Mä luulen, että ihmisillä on vähän hämärtynyt kuinka järjetön työmäärä on mihinkään omavaraisuuteen tähtäävässä viljelyssä. Vaikka meillä on sähköt ja esim pesukoneet ja pakastimet niin tämmöisellä perusmaatilallakin työmäärä on kamala. Varsinkin jos kuviossa on lapsia. Itse olen monta kertaa miettinyt, että tässä ei ole mitään järkeä ja meillä vain kasvinviljelytila eli ei nautoja tai muuta supertyöllistävää. Hevosia vain omina lemmikkeinä.
Siinä kyllä rento downshiftaaminen unohtuu kun oikeasti raataa jonkun pelkän kuokan kanssa pellolla huh huh. Tai rankametsään ja talven puut vielä. Varsinkin jos metsää on se 1 hehtaari, mikä on aika nopeasti parturoitu noin ennekkoraivauksen näkökulmasta. Myytävää puutahan ei kannata uunissa polttaa.
Sitten pyykinpesu padassa, verkkojen nosto ja metsästys syksyllä. Apua. Itse olen josku leikannut nurmikoita keskellä yötä, kun on suoramyyntitila niin pitää olla nurkat jossain kunnossa kun asiakkaat käy täällä ostoksilla... ja minulla sentään mukavuudet käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Näinhän se on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Korpitilalla tarvitsette auton, jos käytte molemmat palkkatöissä edes vähän, 2 autoa.
Tilalle tarvitsette traktorin varusteineen.
Pieni ryytimaan tyylinen pelto ei tarvitse traktoria. On olemassa myös viljelytekniikoita ja kasveja, jotka eivät tarvitse sellaista maankääntämistä, mitä suomalaisilla pelloilla näkee. Hyvin paranneltu, orgaaninen maa ja suojaisa mikroilmasto voi tuottaa kivasti satoa Suomenkin leveysasteilla.
Itse olen ollut sitä mieltä, että sanovat mitä haluavat nämä maanviljelijät, niin eivät ne mitään eksperttejä ole viljelyssä. Tärkeintä on, että kaikki lasketaan hehtaareissa ja tonneissa. Sinne vaan muovipusseista keinolannotteita ja lähimmästä tukusta ostettuja kasvimyrkkyjä. Keväällä siemennetään ja syksyllä puidaan. Amen.
Suomessa maanviljely saattaisi jopa olla kannattavaa toimintaa, jos liiketoiminta pyörisi muiden kuin niiden perinteisten viljojen ja perunoiden ympärillä ja tietty maataloustukien. Suomessa tämä maanviljely on vähän sellaista ulkoilmamuseon tyylistä... eikös tämä joku miljonääri jopa kasvata niiden tukien vuoksi sokerijuurikasta...
Huh huh. Tulee jotenkin aina järkytyksenä että näin tietämätöntä väkeä on liikkeellä, vaikka ei sen kai pitäisi enää yllättää. Siitä vaan lähde kokeilemaan tuota maanviljelyä, sait sen kuulostamaan niin helpolta ja herttaiselta että on suorastaan ihme miksi kaikki eivät siihen lähde. Tiedätkö mitä tarkoittaa esim. ruiskuttajan tutkinto? Nitraattiasetus? Mitä eroa on pientareella, suojakaistalla ja suojavyöhykkeellä? Entä valtaojalla, ojalla ja purolla? Mitä tarkoittaa pellon viherryttäminen? Entä kesanto tai suojavyöhykenurmi? Tiedätkö montako maanäytettä otetaan hehtaaria kohden ja kuinka usein? Mitä kuuluu EU:n täydentäviin ehtoihin? Mitä kaikkia asioita koskee kirjanpitovelvollisuus? Mitä on hiilen sitominen maaperään? Miten ehkäistään hukkakauraa? Mikä on kerääjäkasvi? Entä peruslohko? Pysyvä nurmi? Miten lietelannan sijoittaminen peltoon eroaa tavallisesta levityksestä? Mitä on valumavesien hallinta? Multaaminen ja patterointi? Kasvipeitteisyysprosentti ja sen laskeminen?
Ei tässä hommassa tosiaan mitään asiantuntemusta vaadita. Tuet vaan juoksee siitä kun kipataan muutama tonni apulantaa ja kasvimurkkyjä pellolle silloin tällöin...
Ja nämä tarkkaan ottaen liittyvät miten siihen riippumattomaan viljelyyn, joka on lähempänä omavaraistaloutta? Nuo mainitsemasi ruiskutukset, nitraatit ja sun muut kertovat, että viljely on kaukana mistään omavaraisuudesta ... Monsanton ja Keskon ehdoilla mennään, ja sitten sama joukko raakkuu, ettei mitään ymmärretä. Hohhoijaa.
En siis kirjoituksellani tietenkään ottanut kantaa omavaraistalouteen ja riippumattomaan viljelyyn ollenkaan, käsitit väärin. Otin kantaa tuohon "ei maanviljelijät mitään experttejä ole, sen kuin vain hakevat halvimmat lannoitteet ja rikkamyrkyt lähimmästä tukusta". Ammattimaanviljely on aika paljon muutakin ja tämän voin sanoa täydellä kokemuksella koska olen maatilalla koko elämäni töitä tehnyt. Onneksi tämä meidänkin tila loppuu parin vuoden sisään niin loppuu tämä ilmainen ruuan tuottaminen. Pellot myydään tai vuokrataan pois, paitsi voisi sitä jonkun puolen hehtaarin alan jättää ettei tarvi kaupasta perunoita juosta hakemassa. Sen verran omavarainen olen valmis olemaan, mutta maidon, lihan ja muut haen kyllä kernaasti kaupasta. Tuo perunamaakin oikeastaan mietityttää kun oon pikkutytöstä asti perunannostossa joutunut kyykkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus ajatuksen tasolla leikitellyt täydellisellä omavaraisuudella, mutta hylännyt sen turhan vaivalloisena.
Nyt tavoite pääomatuloilla ja satunnaisilla freelancer-hommilla rahoitettu pseudo-omavaraisuus 45-vuotispäivään mennessä. Ei kanoja ja kaneja isompia elukoita, järvestä kalaa, riistaa metsästä, perunamaa ja jonkinlainen ympärivuotinen kasvihuone. Maalämpö varaavalla takalla/leivinuunilla höystettynä, puuhastelumielessä voisi aurinkokeräimiä ja -paneeleita vähän laittaa. Maapläntti on Inarissa että kaamosaikaan noilla ei toki mitään virkaa ole.
Olen laskeskellut että jos nettovuositulot olisivat luokkaa 20 000e niin niillä jo tällainen vaatimaton, yksinäinen mies elelisi varsin leveästi ja onnellisena elämänsä loppuun asti kun velkaa ei olisi.
Jos kasvihuonetta pidät ympärivuotisesti niin valotus on pakollinen lokakuusta helmikuulle. Muuten ei kasvit kasva vaikka lämpöä olisikin. En siis suosittele, ei ole kustannustehokas. Avomaan viljelykasvit peruna, porkkana, lanttu, herne ja kaali ovat aika helppoja ja satoisia ja ei tarvitse koneita. Mutta jos on eläimiä, vaikka lampaita, niin pitää tuottaa niille myös ruoka ja silloi tarvitset traktorin ja muita koneita. Vuohi on hyvä, tuottaa maitoa ja syö vähän.
Ihhmisen luontaisiiin piirteisiin ja elämäntarkoitukseen kuuluu päämäärien asetttelu ja tavoitteleminen. Platon jo aikanaaan todisti luolateorialllaan sen kuiinka hulluksi ihminen tulee illman virikkeitä ja käsitystä todellisuudesta. Todelllisuuus on sitä etttä ihminen elää osanan todellisuuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihhmisen luontaisiiin piirteisiin ja elämäntarkoitukseen kuuluu päämäärien asetttelu ja tavoitteleminen. Platon jo aikanaaan todisti luolateorialllaan sen kuiinka hulluksi ihminen tulee illman virikkeitä ja käsitystä todellisuudesta. Todelllisuuus on sitä etttä ihminen elää osanan todellisuuutta.
Ittse olen elänyt yli 15 vuotta irti todellisuuudesta ja voin sanoa että teoriaat pitäää kutakuinkin paikkaansa. Psykoosia ei sentäään ole vielä ehtinyt syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihhmisen luontaisiiin piirteisiin ja elämäntarkoitukseen kuuluu päämäärien asetttelu ja tavoitteleminen. Platon jo aikanaaan todisti luolateorialllaan sen kuiinka hulluksi ihminen tulee illman virikkeitä ja käsitystä todellisuudesta. Todelllisuuus on sitä etttä ihminen elää osanan todellisuuutta.
Ittse olen elänyt yli 15 vuotta irti todellisuuudesta ja voin sanoa että teoriaat pitäää kutakuinkin paikkaansa. Psykoosia ei sentäään ole vielä ehtinyt syntyä.
Muiistan ekoja vuosia un eliin täysin eristyksissä niin alkoi syntyyä esim sellaisia harhakuvia että ikkunasta kun katsoi niiin uskoi vakavissaan etttä joku tähtää laseraseellla kun ikkunassa näkyii punainen piste. Siiitä päääsin kylllä hienosti yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä kun tulee lapsia, niillekö myös omatekoiset kengät ja harrastusvälineet? Ei tuo ole mitään yhteiskunnan ulkopuolella oloa. Lapset käy muiden kustantamaa koulua, kaikki käytätte terveyskeskusta, tarvitsette kaksi autoa jotka pitää katsastaa, maksaa verot jne. Ja entä talo, mitä kun tarvitaan uudet putket, uusi katto ja viemärijärjestelmä? Talo ei pysy asuttavana ilman huoltoa ja uusimista.
Tiedätkö mm miten pellavaa saadaan? Kasvatuksen lisäksi on 12 muuta vaihetta, mm kuukauden järvessä liottaminen. Löytyykö taitoa tarpeeksi?
Järviliotus lisää ravinnekuormaa ja edistää rehevöitymistä. Nurmiliotus lienee suositeltavampi vaihtoehto.
Olen pitkälti samoilla linjoilla kirjoittajan 103 kanssa. En ole koskaan haaveillut omavaraistaloudesta, koska en olisi edes nuorena pystynyt sellaiseen yksin. Kasvattelen kesäisin pihallani kaikenlaista, mutta ihan vain huvikseni. Jos pitäisi kasvattaa koko vuoden ruokatarpeet, en yksinkertaisesti pystyisi enkä jaksaisi.
Mun irtiottoni yhteiskunnasta perustuu vain siihen, että en ole enää aikoihin ollut kiinnostunut mistään yhteiskunnallisista asioista. Teen toki töitä ja maksan veroni, mutta siinäpä mun panokseni yhteiskunnalle. Teen etätöitä ja päätän itse, ketä tapaan ja milloin tapaan. En seuraa uutisia enkä muitakaan ajankohtaisohjelmia. Tienaan erittäin hyvin, mutta kulutan varsin vähän. En omista autoa ja viimeisen parin vuoden aikana en ole pahemmin käyttänyt julkista liikennettäkään. Jos jonnekin ei pääse kävellen, sinne ei tarvitse mennä. Tietysti poikkeuksena, jos joutuu käymään lääkärissä tms. Kotikulmilla liikun aika rönttävaatteissa, mutta mulla on yksi vaatekerta sitä varten, että pitää käydä jossain muualla. Harvemmin tarvitsee, ehkä max 5 kertaa vuodessa.
Oli aika, jolloin koin olevani oravanpyörässä ja tottakai se ahdisti. Mutta ihan vaan em muutoksilla pääsin eroon oravanpyöräkokemuksesta. Elän omassa kuplassani enkä pahemmin välitä muista enkä maailmanmenosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ajatuksen tasolla leikitellyt täydellisellä omavaraisuudella, mutta hylännyt sen turhan vaivalloisena.
Nyt tavoite pääomatuloilla ja satunnaisilla freelancer-hommilla rahoitettu pseudo-omavaraisuus 45-vuotispäivään mennessä. Ei kanoja ja kaneja isompia elukoita, järvestä kalaa, riistaa metsästä, perunamaa ja jonkinlainen ympärivuotinen kasvihuone. Maalämpö varaavalla takalla/leivinuunilla höystettynä, puuhastelumielessä voisi aurinkokeräimiä ja -paneeleita vähän laittaa. Maapläntti on Inarissa että kaamosaikaan noilla ei toki mitään virkaa ole.
Olen laskeskellut että jos nettovuositulot olisivat luokkaa 20 000e niin niillä jo tällainen vaatimaton, yksinäinen mies elelisi varsin leveästi ja onnellisena elämänsä loppuun asti kun velkaa ei olisi.
Jos kasvihuonetta pidät ympärivuotisesti niin valotus on pakollinen lokakuusta helmikuulle. Muuten ei kasvit kasva vaikka lämpöä olisikin. En siis suosittele, ei ole kustannustehokas. Avomaan viljelykasvit peruna, porkkana, lanttu, herne ja kaali ovat aika helppoja ja satoisia ja ei tarvitse koneita. Mutta jos on eläimiä, vaikka lampaita, niin pitää tuottaa niille myös ruoka ja silloi tarvitset traktorin ja muita koneita. Vuohi on hyvä, tuottaa maitoa ja syö vähän.
Täytyy tunnustaa että tuota kasvihuonepuolta en ole kovinkaan paljon vielä selvittänyt, vaikka toki tiedossa on että valaistus ja lämmitys maksaa. Sinänsä paras mahdollinen kustannustehokkuus ei ole vaatimus, mikäli kustannukset pysyvät kuitenkin siedettävinä. Kiva olisi kuitenkin jotakin tuoretta kasvista saada pitkin talveakin myös omalta tontilta. Mitään isoja elukoita en ole ajatellut riesoikseni ottaa, mutta kanat ja ehkä lihakanit kiinnostavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ja niilläkö elivät? Ei tarvinnut töitä tehdä ulkopuolisilla?
Ukki teki, mutta ap:kin aloituksessaan kirjoitti (vaihtoehdossa A), että tekisivät pari kuukautta vuodessa palkkatöitä.
Mitenköhän tuo sitten onnistuu, jos ajatellaan sitä yhteiskunnasta irrottautumista. Jos tila on jossain metsässä, töihin ei noin vain polkupyörällä sotketa, eli pitäisi olla auto ainakin toisella. Auto taas vaatii vakuutuksen olemassaoloa ja katsastamista. Jos tehdään etätöitä kotoa käsin, pitää olla jonkinlainen nettiyhteys. Työssäkäyvällä on varmaankin pakko olla myös puhelin ja pankkitunnukset. Eli tarkoitetaanko tässä nyt yhteiskunnasta irtautumisella sitä, että kasvatetaan ruoat itse ja ehkä luovutaan jostain sähkölämmityksestä ja vesijohtoverkosta? Vaatteet, puhelin, auto, nettiyhteys, pankkipalvelut, posti , lasten elämään kuuluvat hankinnat jne kuitenkin olisivat ihan ennallaan. Vai takooko se isä luistimenterätkin siellä omassa pirtissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei.
Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.
Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.
Se olisi haaveena, mutta ihan ilman työtä ei varmaan onnistuisi. Jokunen satanen pitäisi jollain tapaa tienata. Onhan näitä, mutta he saavat tuloja jostain käsitöistä tai maanviljelystä kuitenkin jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ja niilläkö elivät? Ei tarvinnut töitä tehdä ulkopuolisilla?
Ukki teki, mutta ap:kin aloituksessaan kirjoitti (vaihtoehdossa A), että tekisivät pari kuukautta vuodessa palkkatöitä.
Mitenköhän tuo sitten onnistuu, jos ajatellaan sitä yhteiskunnasta irrottautumista. Jos tila on jossain metsässä, töihin ei noin vain polkupyörällä sotketa, eli pitäisi olla auto ainakin toisella. Auto taas vaatii vakuutuksen olemassaoloa ja katsastamista. Jos tehdään etätöitä kotoa käsin, pitää olla jonkinlainen nettiyhteys. Työssäkäyvällä on varmaankin pakko olla myös puhelin ja pankkitunnukset. Eli tarkoitetaanko tässä nyt yhteiskunnasta irtautumisella sitä, että kasvatetaan ruoat itse ja ehkä luovutaan jostain sähkölämmityksestä ja vesijohtoverkosta? Vaatteet, puhelin, auto, nettiyhteys, pankkipalvelut, posti , lasten elämään kuuluvat hankinnat jne kuitenkin olisivat ihan ennallaan. Vai takooko se isä luistimenterätkin siellä omassa pirtissä?
Eihän ap voi muutenkaan kokonaan irrottautua yhteiskunnasta. Vähintään pitää maksaa kiinteistöveroa. Lisäksi tulee jätehuoltomaksuja, mahdollisia lääkekuluja ja lääkärissäkäyntejä ja jos perheessä on lapsiakin, niin vaikka lapset olisivat kotiopetuksessa, silti on oltava yhteydessä kouluun. Kaiketi lapset käyvät joskus hammaslääkärissäkin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ja niilläkö elivät? Ei tarvinnut töitä tehdä ulkopuolisilla?
Ukki teki, mutta ap:kin aloituksessaan kirjoitti (vaihtoehdossa A), että tekisivät pari kuukautta vuodessa palkkatöitä.
Mitenköhän tuo sitten onnistuu, jos ajatellaan sitä yhteiskunnasta irrottautumista. Jos tila on jossain metsässä, töihin ei noin vain polkupyörällä sotketa, eli pitäisi olla auto ainakin toisella. Auto taas vaatii vakuutuksen olemassaoloa ja katsastamista. Jos tehdään etätöitä kotoa käsin, pitää olla jonkinlainen nettiyhteys. Työssäkäyvällä on varmaankin pakko olla myös puhelin ja pankkitunnukset. Eli tarkoitetaanko tässä nyt yhteiskunnasta irtautumisella sitä, että kasvatetaan ruoat itse ja ehkä luovutaan jostain sähkölämmityksestä ja vesijohtoverkosta? Vaatteet, puhelin, auto, nettiyhteys, pankkipalvelut, posti , lasten elämään kuuluvat hankinnat jne kuitenkin olisivat ihan ennallaan. Vai takooko se isä luistimenterätkin siellä omassa pirtissä?
Eihän ap voi muutenkaan kokonaan irrottautua yhteiskunnasta. Vähintään pitää maksaa kiinteistöveroa. Lisäksi tulee jätehuoltomaksuja, mahdollisia lääkekuluja ja lääkärissäkäyntejä ja jos perheessä on lapsiakin, niin vaikka lapset olisivat kotiopetuksessa, silti on oltava yhteydessä kouluun. Kaiketi lapset käyvät joskus hammaslääkärissäkin jne.
Niin sitä tarkoitinkin, että eipä siitä yhteiskunnasta kovin helposti pääse irtautumaan ja varsinkin jos aikoo käydä töissä tai haluaa lapsia, se on aika kaukana siitä. Eli mitähän tässä nyt oikeastaan edes haetaan. Ettei tarvitse käydä ruokakaupassa?
Alue: Aihe vapaa
Ei kai sen tuollaista tarvitsisi olla. Minunkin kotona 70-luvulla oli puulämmitys, ei puhettakaan, että olisi hengitys huurunnut aamuisin. Meillä oli kotona leivinuuni ja puuliesi keittiössä, jokaisessa kammarissa pönttöuuni. Äitini asuu edelleen tuossa talossa ja talo lämpiää suurimmaksi osaksi puilla. Voisi lämmittää kokonaankin, mutta äiti on jo niin vanha, että ei jaksa sellaista hommaa, mutta päivittäin pitää tulia vähintään keittiössä ja makuuhuoneessaan. Eihän talo talon tarvitse olla niin hatara, että lämpö karkaa taivaan tuuliin. On ollut huonosti tehdyt talot, jollaisia toki oli paljon ennenvanhaan.
Minun kotona oli myös ulkohuussi jonnekin vuoteen 75, se ei todellakaan ollut mukavaa, mutta nykyäänhän voi tehdä kompostikäymälän sisälle. Tuttavaperheellä on sellainen ja hyvin on toiminut jo parikymmentä vuotta. Vesikin lapsuudessani kannettiin kaivosta, sen kokisin myös raskaaksi, mutta voisihan vesi tulla omasta kaivosta. Siihen tietysti tarvitaan sähköä, jonka todennäköisesti joutuu ostamaan. Ei ole helppoa irrottautua täysin yhteiskunnasta, oikeastaan se on mahdotonta. Minulle riittäisikin se, että voisin elää vapaasti, ei olisi lainaa ja työ olisi antoisaa ja lisäksi tietoisuus siitä, että kovan paikan tullen pärjäisin omillani melko hyvin. Eli että olisi se oma kaivo ja kellarissa ruokaa. Ja osaisin yhtä sun toista ruuantuotantoon ja säilöntään liittyvää yms. jokapäiväsessä elämässä tärkeää.