Yhteiskunnasta irtautuminen ja omavaraisuus - onko kukaan suunnitellut tätä edes ajatuksen tasolla?

Kaikkein parasta olisi, että työelämä olisi sellaista että siellä jaksaisi sinne 75 vuotiaaksi asti vai mikä se eläkeikämme nyt onkaan. Ei tarvitsisi irrottautua yhteiskunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.

Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.

Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.

Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.

Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.

Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.

Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.

Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.

Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua. 

Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.

Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.

Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.

Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää. 

Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan. 

Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.

Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei. 

Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.

Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.

No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan. 

Minähän en alasta mitään tiedä, mutta eikö kaikkea viljelyä koske esimerkiksi ympäristösäännökset. Eli et voi mitä tahansa lantaa sinne peltoon heittää tai ojittaa ihan miten sattuu, koska ne vaikutukset näkyvät muuallakin kuin sillä omalla pläntillä. Voin toki olla väärässä ja näitä tuskin kovinkaan tarkasti valvotaan, mutta ihan maalaisjärjellä näin, että ei siellä omalla tilallakaan ihan mitä vain voi tehdä, vaikkei ammattitoimintaa olekaan. Ja jotenkin ajattelisi, että myös eläimien pitoon liittyy jotain säännöksiä ihan pelkästään eläinsuojelun ja terveysnäkökulmasta. 

ohis

Ihanko lantaa meinaat ap heitellä, nyt jo vitsin murjaisit kertaheitolla. Ohista ollaan ja vielä pahemmaksi tullaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hatunnosto niille, ketkä viitsii ja uskaltaa. Itse olen samalla liian mukavuudenhaluinen. Näissä projekteissa pistää silmään aina se, että isoon ääneen puhutaan omavaraisuudesta ja vapaudesta, mutta sivulauseessa mainitaan että rahana nostetaan kuitenkin tukea.

-Nimenomaan niiltä, ketkä pyörittää omaa oravanpyöräänsä

En ole aloittaja, mutta voin silti vastata.

Tällä hetkellä lait estävät todellisen yhteiskunnasta irtautumisen, joten työttömyystuki on vain pieni korvaus kaikista niistä turhista maksuista ja menetetyistä tuloista, joita ihmisellä voisi olla ilman järjetöntä säätelyä. Minä, kuten moni muukin, irrottautuisi välittömästi yhteiskunnasta, jos se olisi oikeasti mahdollista. Koska se ei ole, en koe minkäänlaista huonoa omatuntoa siitä, että nostan muutaman satasen tukia kuukausittain.

Ihan mielenkiinnosta, mitä te alapeukuttajat tarkalleenottaen alapeukutatte? Onko teistä väärin, että nostaa tukia, vaikka onkin yhteiskunnan toimesta pakotettu maksamaan jos jonkinlaista maksua, eikä saa elättää itseään kuten tahtoo?

Onko ainut hyväksyttävä vaihtoehto oravanpyörässä juokseminen? Vai pitäisikö ihmisen kuolla vapaaehtoisesti nälkään, koska yhteiskunta raastaa kaiken irtilähtevän sellaiseltakin, jolla ei tuloja ole?

En ole alapeukuttanut, luen ketjua vasta nyt, mutta silloin, jos nostaa yhteiskunnan tukia, ei pidä puhua itsestään omavaraisena.

Ehkä selitin kantani huonosti.

Tarkoitin sitä, että vaikka minä päättäisin jättää yhteiskunnan taakseni ja luopua kaikista yhteiskunnan palveluista, yhteiskunta pitää silti minua otteessaan ja estää elämästä, kuten haluaisin. Tämän takia on minusta vain kohtuullista, että yhteiskunta osallistuu maksuihin tukien muodossa, koska maksuista ja säännöistä ei ole mahdollista päästä eroon vaikka tekisi mitä.

Tällaisia maksuja, sääntöjä ja rajoituksia ovat vain muutaman mainitakseni mm:

kiinteistövero

kunnallisvero

yle-vero

alv

tulovero

alkoholilainsäädäntö

tupakkalainsäädäntö

maatilan tuotteiden myyntiä koskeva lainsäädäntö

elintarvikemyyntiä koskevat rajoitukset

oppivelvollisuus

metsästysluvat

eläintenpitoon liittyvä lainsäädäntö

opetusta koskeva lainsäädäntö

ammatinharjoittamista koskevat rajoitukset ja määräykset

jokamiehenoikeudet

kalastusluvat

aseluvat

vaihtotaloutta koskeva lainsäädäntö

vapaaehtoistyötä koskeva lainsäädäntö

luontaislääkintää koskevat määräykset ja rajoitukset

maanomistusta koskevat lait

erilaiset lupakortit, hygieniapassit ym.

ja niin edelleen

Itse pystyisin elättämään itseni hyvin ja asiakkaitakin olisi tiedossa paljon, mutta kaikki osaamieni aihealueiden harjoittaminen on yhteiskunnan taholta tehty tavalla tai toisella joko mahdottomaksi tai äärimmäisen vaikeaksi. Jos saisin irrottautua yhteiskunnasta, tienaisin huomattavasti enemmän kuin nykyiset tukeni enkä joutuisi maksamaan kaikkia turhia maksuja. Mutta koska en saa, on tukien nostaminen erittäin pieni korvaus. Kuten sanottu, minä olen valmis irtautumaan vaikka heti ja jättämään samalla tuet. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista, koska yhteiskunta vaatii minua maksamaan jos jonkinlaista maksua, vaikka minulla ei ole tuloja.

Miten minun pitäisi sinusta toimia, jos rahaa noiden pakollisten maksujen maksamiseen ei ole?

Ei ole tuloja mutta etuisuuksia kyllä haluaisit - siipeilyä.

Muuta Venäjälle Siperian korpeen niin voisit kokeilla tuota 100% omavaraisuutta. Suomessa kuitenkin vaatisit tarvittaessa esim. sairaanhoitoa. Suomessa asuessasi lainsäädäntöä joudut noudattamaan halusitpa taikka et.

En halua etuisuuksia, vaan vapauden. En myöskään tavoittele 100% omavaraisuutta, vaan yhteisöllisyyttä ilman yhteiskunnan ylhäältä jakalemia säännöksiä.

Eikä minulla ole mitään mahdollisuutta muuttaa minnekään, puhumattakaan että täältä voisi yhtäkkiä vaan muuttaa toiseen valtioon. Minun vähäinen omaisuuteni on täällä kiinni, eikä rahaa uuden kodin ostamiseen ole. En myöskään puhu muita kieliä, eikä minulla ole tuttavapiiriä muualla. Ongelma ei siis ratkea muuttamalla, vaan yhteiskunnan ongelmakohdat korjaamalla. 

Haluat siis anarkiaa? Sekö on ratkaisu?

Ja kiitos ylhäältä annettujen säädösten, Euroopan Unionin jäsenmaan kansalaisena voit todellakin yhtäkkiä vaan muuttaa toiseen valtioon.

No nyt alkoi kiinnostaa!

Mihin EU-maahan täältä voi muuttaa yhtäkkiä ilman omaisuutta, vaan jonnekin metsään asumaan ja elämään vapaana ilman valtiovallan määrittelemiä sääntöjä ja rajoituksia?

Älä siirrä maalitolppia. Puhe oli vain, että voiko muuttaa ulkomaille, ei, että tarvitseeko siellä noudattaa lakia.

Kyllä se olit sinä, joka tolppia siirteli...

Minä vastasin tähän viestiin:

"Muuta Venäjälle Siperian korpeen niin voisit kokeilla tuota 100% omavaraisuutta. Suomessa kuitenkin vaatisit tarvittaessa esim. sairaanhoitoa. Suomessa asuessasi lainsäädäntöä joudut noudattamaan halusitpa taikka et."

Voit vapaasti irtautua yhteiskunnasta heti kun maksat 1,2 miljoonaa euroa verottajan kanssaan, jonka jokainen yhteiskunnasta irtautuva on velvollinen maksamaan. Ja muista että ei ole olemassa mitään omavaroja, ne on meidän yhteisiä varoja joihin voit hakea tilapäistä hallinto-oikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.

Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.

Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.

Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.

Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.

Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.

Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.

Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.

Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua. 

Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.

Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.

Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.

Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää. 

Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan. 

Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.

Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei. 

Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.

Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.

No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan. 

Minähän en alasta mitään tiedä, mutta eikö kaikkea viljelyä koske esimerkiksi ympäristösäännökset. Eli et voi mitä tahansa lantaa sinne peltoon heittää tai ojittaa ihan miten sattuu, koska ne vaikutukset näkyvät muuallakin kuin sillä omalla pläntillä. Voin toki olla väärässä ja näitä tuskin kovinkaan tarkasti valvotaan, mutta ihan maalaisjärjellä näin, että ei siellä omalla tilallakaan ihan mitä vain voi tehdä, vaikkei ammattitoimintaa olekaan. Ja jotenkin ajattelisi, että myös eläimien pitoon liittyy jotain säännöksiä ihan pelkästään eläinsuojelun ja terveysnäkökulmasta. 

ohis

Ihanko lantaa meinaat ap heitellä, nyt jo vitsin murjaisit kertaheitolla. Ohista ollaan ja vielä pahemmaksi tullaan.

En ole ap. Ohis tarkoittaa tällä palstalla, että vastaaja ei ollut keskustelussa aiemmin. 

Enkä nyt ymmärtänyt, mikä vitsi tuossa nyt oli. Nimenomaanhan sanoin, ettei mitä tahansa lantaa sinne voi nakella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, paljon. Kun lapset ovat kasvaneet, muutan johonkin metsätorppaan asumaan ja elämään omassa rauhassa. Suunnitelmissa on ostaa paikka jo lähiaikoina, mutta vielä pitäisi päättää mistä. 

Eläimiksi tahtoisin kanoja, lampaita, vuohia tai kyyttö ja ehkä lihakaneja, ankkoja tai hanhia ja kalkkunoita. Mahdollisesti joskus kesäpossujakin. (Ei kaikkia eläimiä siis kerrallaan!) Hevonen olisi mahtava apu, mutta niin vaativa, että taitaa jäädä haaveeksi. Mehiläisiä myös, jos joskus on aikaa ja varaa mennä kursseille.

Ei juoksevaa vettä, vain kaivo ja toivottavasti lähde jossain lähettyvillä. Ja joki tai järvi vieressä, josta saa paitsi kalaa, myös kasteluvettä puutarhaan kesällä.

Ei sähköä, paitsi sen mitä aurinkopaneelit tuottavat. Lisäksi mahdollisesti pieni tuulimylly tai vesivoimala.

Puulämmitteinen hirsimökki, saunamökki, navetta, ehkä aitta tai pari varastoiksi ja kunnollinen kellari. 

Maata muutamia hehtaareja, joista osa metsää, osa laidunta ja ja osa puutarhana + kasvimaana. Viljapeltoa en havittele, vaan pyrin järjestämään viljat vaihtotaloudella. Kasvimaa sellaiseksi, että sen hoitamisessa ei tarvitse käyttää koneita.

Oletko koskaan asunut maalla? Ehkä yhden kesän jaksaisit. Puulämmitys, miten hankkisit puut? Kantaisitko eläimillekin juomaveden (talvellakin) kaivosta, lähteestä? Yms.,  yms. Mutta yrittäähän aina voi :)

Asun tälläkin hetkellä maaseudulla, mutta kuitenkin kylässä, jossa ei ole mahdollista elää toivomallani tavalla. Lämmitämme puilla talon jo nyt (sähkölämmitykseen on mahdollisuus, mutta se on ollut pois käytöstä jo vuosia), ja usko tai älä, teemme itse polttopuutkin! ;D

Myös kasvimaanhoito, eläintenhoito ja vedenkantaminen ovat tuttua puuhaa.

Huvittavaa, miten paljon ihmisiä ahdistaa erilaiset valinnat elämässä, ja miten kuvitellaan että kaikki tänne kirjoittavat ovat Helsinkiläisiä, jotka ovat korkeintaan joskus ajaneet maaseutuidyllin ohi.

Minäkin kannon juuri äsken eläimille vedet ja leivinuunissa palaa itsetehdyt polttopuut. Ilman traktoria ja pilkemasteria ei tosin tulisi mitään, koska puumäärät niin suuria.

No jos sinä et siihen pysty niin se on sinun asiasi, meillä ei ole traktoria enkä edes tiedä mikä on pilkemasteri (oletan, että jonkinlainen halkaisukone), ja silti olemme jo vuosikausia saaneet puut tehtyä ihan itse. Ja talo ja sauna ovat 100% puulämmitteisiä. Kuinka suuri talo teillä on ja millaisia mottimääriä teillä kuluu/talvi?

Eläimet esim lampaat ja kotitarvelehmät pitää olla nautaeläinrekisterissä vaikka kuinka pidetään vain omiksi tarpeiksi. Myös korvat pitää olla merkittynä, kiitos eu:n. Kunnan/kaupungin maatalousviranomainen neuvonee lisää jos vain kysyy, jos korvalaputtomia eläimiä taas alkaa kapinallisena nurkissaan pitämään niin voipi tulla tarkastaja sinne vihannesmaan nurkalle ihan pyytämättä.

Olen jo useamman vuoden kerännyt rahaa ja tarkoitus on jäädä elämään pelkillä osingoilla. Mahdollisesti muutan halvempaan maahan.

Ap, mikä on asumismuotonne tällä hetkellä? Jos kerrostalo, niin suosittelen ihan aluksi että vuokraatte mökin tai tyhjilleem jääneen talon jostain syrjäisestä paikasta ja kokeilette yhden _kesän_ pitää vaikka kahta lammasta, kymmentä kanaa ja suht kookasta viljelypalstaa jossa viljelette kasviksia ja viljoja. Katsotte, mistä tule lampaiden ja kanojen ruoka ja miten kova työ on saada viljelykset tuottamaan edes sen verran, että saisitte salaatit ja juurekset sieltä. Ja mitenkäs ajattelit talven yli selvitä? Perunakellarin ja pilkkimisen voiminko?

Ennen vanhaan oltiin kyllä tavallaan omavaraisia, mutta elettiin tiiviissä yhteisöissä joissa toisia autettiin talkoovoimin, eikä pidä unohtaa että puutetta ja nälkää nähtiin silti. Pidän ap: n juttuja täysin toteuttamiskelvottomina päiväunina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ajatuksen tasolla leikitellyt täydellisellä omavaraisuudella, mutta hylännyt sen turhan vaivalloisena.

Nyt tavoite pääomatuloilla ja satunnaisilla freelancer-hommilla rahoitettu pseudo-omavaraisuus 45-vuotispäivään mennessä. Ei kanoja ja kaneja isompia elukoita, järvestä kalaa, riistaa metsästä, perunamaa ja jonkinlainen ympärivuotinen kasvihuone. Maalämpö varaavalla takalla/leivinuunilla höystettynä, puuhastelumielessä voisi aurinkokeräimiä ja -paneeleita vähän laittaa. Maapläntti on Inarissa että kaamosaikaan noilla ei toki mitään virkaa ole.

Olen laskeskellut että jos nettovuositulot olisivat luokkaa 20 000e niin niillä jo tällainen vaatimaton, yksinäinen mies elelisi varsin leveästi ja onnellisena elämänsä loppuun asti kun velkaa ei olisi. 

Jos kasvihuonetta pidät ympärivuotisesti niin valotus on pakollinen lokakuusta helmikuulle. Muuten ei kasvit kasva vaikka lämpöä olisikin. En siis suosittele, ei ole kustannustehokas. Avomaan viljelykasvit peruna, porkkana, lanttu, herne ja kaali ovat aika helppoja ja satoisia ja ei tarvitse koneita. Mutta jos on eläimiä, vaikka lampaita, niin pitää tuottaa niille myös ruoka ja silloi tarvitset traktorin ja muita koneita. Vuohi on hyvä, tuottaa maitoa ja syö vähän.

Täytyy tunnustaa että tuota kasvihuonepuolta en ole kovinkaan paljon vielä selvittänyt, vaikka toki tiedossa on että valaistus ja lämmitys maksaa. Sinänsä paras mahdollinen kustannustehokkuus ei ole vaatimus, mikäli kustannukset pysyvät kuitenkin siedettävinä. Kiva olisi kuitenkin jotakin tuoretta kasvista saada pitkin talveakin myös omalta tontilta. Mitään isoja elukoita en ole ajatellut riesoikseni ottaa, mutta kanat ja ehkä lihakanit kiinnostavat.

Se maksaa niin järjettömästi, että halvemmalla saat kaupasta. Toisekseen joudut miettimään, että kuinka ekologista on kasvattaa vihanneksia omaan käyttöön talvella, kun uhraat siihen mielettömän määrän luonnonvaroja. Hiilijalanjälki ei ole nimittäin lämmityksen ja valaistuksen jälkeen ihan pieni.

Järkevämpää tosiaan saattaisi olla jättää talviviljely väliin ja satsata säilömiseen, korkeintaan kasvatella vähän yrttejä kämpässä sisällä kasvivalojen turvin. Tänä talvena onkin itseasiassa tomaattikastikkeen pakastaminen kokeilussa. Ostin syksyllä lähitilalta aivan mahdottoman hyviä tomaatteja melkoisen kasan, josta keittelin 18 litraa marinara-soosia ja pakastin. Katsotaan miltä tuo keväällä maistuu, mutta toistaiseksi on vielä maistunut oikein hyvin!

Eikö olisi helpompaa kasvattaa kasveja vaan, sen mitä tarvitsette? Porkkanoita, perunoita, herneitä, ym. Leipäviljaa jne.

Sitten ruokavalio kannattaisi olla kasvispainotteinen, ja ottaa riistasta sen mitä lihaa syö.

Härkäpapu, herneet, jne proteiinin lähteitä...

Eläimien kasvattaminen ei oikein kannata, sen mitä ne ottavat ravinnoksi voitte käyttää samaa pinta-alaa oman ravinnon kasvattamiseen.

Esimerkiksi Siilinjärven europottimiljonäärien voisi olla helppo suunnitella asumista yhteiskunnan ulkopuolella omavaraisesti, sillä riittävän iso alkupääoma auttaa mm. syrjäisen maatilan hankkimista ja erilaisten perusinvestointien tekemistä. Töissäkään ei olisi pakko käydä.

On tosiaan pärjättävä paljon yksin, ettei voi ikäviä töitä laittaa muille.

Puuhaa riittää nähty on.

Kunnon pakastin marjoille ja viileäkaappi juureksille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.

Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.

Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.

Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.

Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.

Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.

Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.

Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.

Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua. 

Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.

Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.

Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.

Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää. 

Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan. 

Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.

Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei. 

Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.

Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.

No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan. 

Aivan ja minä vastasin siihen kysymykseen erityistaidoista. Listalta jäi pois todella tärkeitä asioita kuten viljelykierto ja tuhohyönteiset, taudit yms. Se että viljellään koko vuoden ruoat vaikkakin vain itselle, ei nimittäin ole ihan pieni määrä. Täällä koko ajan kirjoitetaan, että ”vain omaan tarpeeseen” viljelyä. Sehän on ihan järjetön määrä. Miettikää monta perunaa syötte vuodessa varsinkin kun ei ole työpaikkaruokala tms, vaan kaikki syödään kotona! Saa olla aikamoiset säilytystilat ja jos menee koko vuodeksi tarkoitettu sato porkkanaa pilalle niin se on isompi juttu.

Itse teen aina vuoden mehut kerralla (5 henkinen perhe) ja homma alkaa tietenkin siitä kun marjat poimitaan. Mulla menee aivan mieletön aika mehumaijan ääressä ja marjapehkeissä loppukesästä. En ole edes uskaltanut laskea aikaa. Tähän vielä vuoden perunoiden, porkkanoiden, palsternakkojen sun muiden herneiden viljelyt niin jopas on hommaa ja tieto taitoa täytyy olla.

Mä aiemmin kirjoitinkin, että kun vuoden verran eläisi nyt niillä - ja vain niillä - raaka-aineilla, mitä on suunnitelmissa itse kasvattaa, saisi vähän perspektiiviä myös määrään, mikä pitäisi itse kyetä tuottamaan. En tiedä, mitä ap perheineen nyt syö, mutta esim perunan määrä saattaa lisääntyä yllättävän paljon, jos ruokavaliosta tipahtaa riisit, pastat yms pois. Sitten pitää suhteuttaa perunan tarve perunapellon pinta-alaan ja vielä löytyä riittävät säilytystilatkin lähes vuoden perunoille. Vaikka olisikin niin onnekas (Mitä todennäköisesti ei ainakaan kaikkina vuosina ole), että saisi aina hyvän perunasadon, tarvittava määrä voi yllättää. Ja kun se pelkkä peruna ei edes riitä vaan pitää tosiaan olla paljon muutakin ja myös niille löytyä säilytystilat. 

Säilömiset ja mehustamiset kyllä oppii ja netti on täynnä ohjeita, mutta mehuille ja säilykkeillekin pitää löytyä säilytystilat. Pitää olla melko suuri maakellari tai vastaava, jotta sinne mahtuu perheellisen kaikki vuoden mehut ja muut. Etikkasäilykkeiden tekeminen vie aikaa, jotta kaiken saa purkitettua siten, ettei pääse mitään homeitiöitä purkkeihin mukaan ja säilyke tosiaan säilyy hyvänä kevääseen asti. Kuten itsekin tuosta mehustamisesta jo sanoit, niin ei tosiaan ole kyse vain siitä, että saisi kasvatettua vuoden ruuat vaan että korjaa sadon ja vielä säilööökin sen. Mahtaako aloittajalta löytyä halua vielä siihenkin tai miten aloittajan vaimo suhtautuu asiaan. 

Mun mielestä aloittajan idea on ajatuksena ihan kiva, mutta täydellinen omavaraisuus ruuantuotannossa voi Suomen olosuhteissa olla aika haastavaa. Yksin vielä voisikin elää oman ideologiansa kanssa, mutta suostuuko perhe? Vai voisiko harkita osittaista omavaraisuutta? Mä rakastan ruuanlaittoa ja säilömistä, olen myös jo varsin kokenut ja taitava siinä. Mutta ajatus, että en voisi käyttää mitään muita raaka-aineita kuin niitä, mitä pystyisin (en oikeasti edes pysty, mutta JOS pystyisin) itse kasvattamaan, kuulostaa aika hankalalta. Ehkä, jos asuisin yksin, voisin kokeilla vuoden verran. Todennäköisesti heittäisin perunat, porkkanat, lantut ja punajuuret seinään jo alle puolessa vuodessa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ajatuksen tasolla leikitellyt täydellisellä omavaraisuudella, mutta hylännyt sen turhan vaivalloisena.

Nyt tavoite pääomatuloilla ja satunnaisilla freelancer-hommilla rahoitettu pseudo-omavaraisuus 45-vuotispäivään mennessä. Ei kanoja ja kaneja isompia elukoita, järvestä kalaa, riistaa metsästä, perunamaa ja jonkinlainen ympärivuotinen kasvihuone. Maalämpö varaavalla takalla/leivinuunilla höystettynä, puuhastelumielessä voisi aurinkokeräimiä ja -paneeleita vähän laittaa. Maapläntti on Inarissa että kaamosaikaan noilla ei toki mitään virkaa ole.

Olen laskeskellut että jos nettovuositulot olisivat luokkaa 20 000e niin niillä jo tällainen vaatimaton, yksinäinen mies elelisi varsin leveästi ja onnellisena elämänsä loppuun asti kun velkaa ei olisi. 

Jos kasvihuonetta pidät ympärivuotisesti niin valotus on pakollinen lokakuusta helmikuulle. Muuten ei kasvit kasva vaikka lämpöä olisikin. En siis suosittele, ei ole kustannustehokas. Avomaan viljelykasvit peruna, porkkana, lanttu, herne ja kaali ovat aika helppoja ja satoisia ja ei tarvitse koneita. Mutta jos on eläimiä, vaikka lampaita, niin pitää tuottaa niille myös ruoka ja silloi tarvitset traktorin ja muita koneita. Vuohi on hyvä, tuottaa maitoa ja syö vähän.

Täytyy tunnustaa että tuota kasvihuonepuolta en ole kovinkaan paljon vielä selvittänyt, vaikka toki tiedossa on että valaistus ja lämmitys maksaa. Sinänsä paras mahdollinen kustannustehokkuus ei ole vaatimus, mikäli kustannukset pysyvät kuitenkin siedettävinä. Kiva olisi kuitenkin jotakin tuoretta kasvista saada pitkin talveakin myös omalta tontilta. Mitään isoja elukoita en ole ajatellut riesoikseni ottaa, mutta kanat ja ehkä lihakanit kiinnostavat.

Se maksaa niin järjettömästi, että halvemmalla saat kaupasta. Toisekseen joudut miettimään, että kuinka ekologista on kasvattaa vihanneksia omaan käyttöön talvella, kun uhraat siihen mielettömän määrän luonnonvaroja. Hiilijalanjälki ei ole nimittäin lämmityksen ja valaistuksen jälkeen ihan pieni.

Järkevämpää tosiaan saattaisi olla jättää talviviljely väliin ja satsata säilömiseen, korkeintaan kasvatella vähän yrttejä kämpässä sisällä kasvivalojen turvin. Tänä talvena onkin itseasiassa tomaattikastikkeen pakastaminen kokeilussa. Ostin syksyllä lähitilalta aivan mahdottoman hyviä tomaatteja melkoisen kasan, josta keittelin 18 litraa marinara-soosia ja pakastin. Katsotaan miltä tuo keväällä maistuu, mutta toistaiseksi on vielä maistunut oikein hyvin!

Mä tein kanssa, kun omia oli niin hirveästi ja tuli tosi hyvää! Ei mene mikskään pakkasessa. Laitoin valkosipulia ja basilikaa mausteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.

Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.

Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.

Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.

Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.

Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.

Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.

Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.

Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua. 

Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.

Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.

Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.

Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää. 

Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan. 

Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.

Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei. 

Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.

Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.

No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan. 

Aivan ja minä vastasin siihen kysymykseen erityistaidoista. Listalta jäi pois todella tärkeitä asioita kuten viljelykierto ja tuhohyönteiset, taudit yms. Se että viljellään koko vuoden ruoat vaikkakin vain itselle, ei nimittäin ole ihan pieni määrä. Täällä koko ajan kirjoitetaan, että ”vain omaan tarpeeseen” viljelyä. Sehän on ihan järjetön määrä. Miettikää monta perunaa syötte vuodessa varsinkin kun ei ole työpaikkaruokala tms, vaan kaikki syödään kotona! Saa olla aikamoiset säilytystilat ja jos menee koko vuodeksi tarkoitettu sato porkkanaa pilalle niin se on isompi juttu.

Itse teen aina vuoden mehut kerralla (5 henkinen perhe) ja homma alkaa tietenkin siitä kun marjat poimitaan. Mulla menee aivan mieletön aika mehumaijan ääressä ja marjapehkeissä loppukesästä. En ole edes uskaltanut laskea aikaa. Tähän vielä vuoden perunoiden, porkkanoiden, palsternakkojen sun muiden herneiden viljelyt niin jopas on hommaa ja tieto taitoa täytyy olla.

Mä aiemmin kirjoitinkin, että kun vuoden verran eläisi nyt niillä - ja vain niillä - raaka-aineilla, mitä on suunnitelmissa itse kasvattaa, saisi vähän perspektiiviä myös määrään, mikä pitäisi itse kyetä tuottamaan. En tiedä, mitä ap perheineen nyt syö, mutta esim perunan määrä saattaa lisääntyä yllättävän paljon, jos ruokavaliosta tipahtaa riisit, pastat yms pois. Sitten pitää suhteuttaa perunan tarve perunapellon pinta-alaan ja vielä löytyä riittävät säilytystilatkin lähes vuoden perunoille. Vaikka olisikin niin onnekas (Mitä todennäköisesti ei ainakaan kaikkina vuosina ole), että saisi aina hyvän perunasadon, tarvittava määrä voi yllättää. Ja kun se pelkkä peruna ei edes riitä vaan pitää tosiaan olla paljon muutakin ja myös niille löytyä säilytystilat. 

Säilömiset ja mehustamiset kyllä oppii ja netti on täynnä ohjeita, mutta mehuille ja säilykkeillekin pitää löytyä säilytystilat. Pitää olla melko suuri maakellari tai vastaava, jotta sinne mahtuu perheellisen kaikki vuoden mehut ja muut. Etikkasäilykkeiden tekeminen vie aikaa, jotta kaiken saa purkitettua siten, ettei pääse mitään homeitiöitä purkkeihin mukaan ja säilyke tosiaan säilyy hyvänä kevääseen asti. Kuten itsekin tuosta mehustamisesta jo sanoit, niin ei tosiaan ole kyse vain siitä, että saisi kasvatettua vuoden ruuat vaan että korjaa sadon ja vielä säilööökin sen. Mahtaako aloittajalta löytyä halua vielä siihenkin tai miten aloittajan vaimo suhtautuu asiaan. 

Mun mielestä aloittajan idea on ajatuksena ihan kiva, mutta täydellinen omavaraisuus ruuantuotannossa voi Suomen olosuhteissa olla aika haastavaa. Yksin vielä voisikin elää oman ideologiansa kanssa, mutta suostuuko perhe? Vai voisiko harkita osittaista omavaraisuutta? Mä rakastan ruuanlaittoa ja säilömistä, olen myös jo varsin kokenut ja taitava siinä. Mutta ajatus, että en voisi käyttää mitään muita raaka-aineita kuin niitä, mitä pystyisin (en oikeasti edes pysty, mutta JOS pystyisin) itse kasvattamaan, kuulostaa aika hankalalta. Ehkä, jos asuisin yksin, voisin kokeilla vuoden verran. Todennäköisesti heittäisin perunat, porkkanat, lantut ja punajuuret seinään jo alle puolessa vuodessa :D

Olet kyllä oikeassa. Olen tuo mehumaija tyyppi ja kasvatin ja tein punajuuretkin tänä vuonna itse. Miehen kanssa naurettiin sitä hullua työmäärää niiden purkkien vuoksi. Pelkkä veden kantaminen joka ilta, kun koko kesänä ei kunnolla satanut😂😂😂

Viikon kädet punasena, kun tein niitä punajuuria ja keräsin aroniaa mehuihin samaan aikaan. Ai kamala sitä työmäärää, kun katsoin mitä ne ässässä maksaa....

Ja tuo oli vain huvia eli perhe pärjäisi ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi helpompaa kasvattaa kasveja vaan, sen mitä tarvitsette? Porkkanoita, perunoita, herneitä, ym. Leipäviljaa jne.

Sitten ruokavalio kannattaisi olla kasvispainotteinen, ja ottaa riistasta sen mitä lihaa syö.

Härkäpapu, herneet, jne proteiinin lähteitä...

Eläimien kasvattaminen ei oikein kannata, sen mitä ne ottavat ravinnoksi voitte käyttää samaa pinta-alaa oman ravinnon kasvattamiseen.

Riista olisi mahtava juttu. Toivottavasti ap:llä on metsäastäjäkortti ja seuran jäsenyys. Hirviporukkaan ei ainakaan meillä pääse ilman omia maita.

Pitäisi siis osata ampuakin. Meillä laajentaa ruokavaliota riista aika kivasti ja tavallaan ilmaista ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Näinhän se on kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Korpitilalla tarvitsette auton, jos käytte molemmat palkkatöissä edes vähän, 2 autoa.

Tilalle tarvitsette traktorin varusteineen.

Pieni ryytimaan tyylinen pelto ei tarvitse traktoria. On olemassa myös viljelytekniikoita ja kasveja, jotka eivät tarvitse sellaista maankääntämistä, mitä suomalaisilla pelloilla näkee. Hyvin paranneltu, orgaaninen maa ja suojaisa mikroilmasto voi tuottaa kivasti satoa Suomenkin leveysasteilla.

Itse olen ollut sitä mieltä, että sanovat mitä haluavat nämä maanviljelijät, niin eivät ne mitään eksperttejä ole viljelyssä. Tärkeintä on, että kaikki lasketaan hehtaareissa ja tonneissa. Sinne vaan muovipusseista keinolannotteita ja lähimmästä tukusta ostettuja kasvimyrkkyjä. Keväällä siemennetään ja syksyllä puidaan. Amen.

Suomessa maanviljely saattaisi jopa olla kannattavaa toimintaa, jos liiketoiminta pyörisi muiden kuin niiden perinteisten viljojen ja perunoiden ympärillä ja tietty maataloustukien. Suomessa tämä maanviljely on vähän sellaista ulkoilmamuseon tyylistä... eikös tämä joku miljonääri jopa kasvata niiden tukien vuoksi sokerijuurikasta...

Huh huh. Tulee jotenkin aina järkytyksenä että näin tietämätöntä väkeä on liikkeellä, vaikka ei sen kai pitäisi enää yllättää. Siitä vaan lähde kokeilemaan tuota maanviljelyä, sait sen kuulostamaan niin helpolta ja herttaiselta että on suorastaan ihme miksi kaikki eivät siihen lähde. Tiedätkö mitä tarkoittaa esim. ruiskuttajan tutkinto? Nitraattiasetus? Mitä eroa on pientareella, suojakaistalla ja suojavyöhykkeellä? Entä valtaojalla, ojalla ja purolla? Mitä tarkoittaa pellon viherryttäminen? Entä kesanto tai suojavyöhykenurmi? Tiedätkö montako maanäytettä otetaan hehtaaria kohden ja kuinka usein? Mitä kuuluu EU:n täydentäviin ehtoihin? Mitä kaikkia asioita koskee kirjanpitovelvollisuus? Mitä on hiilen sitominen maaperään? Miten ehkäistään hukkakauraa? Mikä on kerääjäkasvi? Entä peruslohko? Pysyvä nurmi? Miten lietelannan sijoittaminen peltoon eroaa tavallisesta levityksestä? Mitä on valumavesien hallinta? Multaaminen ja patterointi? Kasvipeitteisyysprosentti ja sen laskeminen?

Ei tässä hommassa tosiaan mitään asiantuntemusta vaadita. Tuet vaan juoksee siitä kun kipataan muutama tonni apulantaa ja kasvimurkkyjä pellolle silloin tällöin...

Ja nämä tarkkaan ottaen liittyvät miten siihen riippumattomaan viljelyyn, joka on lähempänä omavaraistaloutta? Nuo mainitsemasi ruiskutukset, nitraatit ja sun muut kertovat, että viljely on kaukana mistään omavaraisuudesta ... Monsanton ja Keskon ehdoilla mennään, ja sitten sama joukko raakkuu, ettei mitään ymmärretä. Hohhoijaa.[/quote

Ei tarvitse mitään lupia eikä papereita täyttää jos viljelee vain omiksi tarpeiksi eikä myy tuotteita minnekään. Mutta ap suunnitelma on vähän kaukana realismista. Itse olen hortonomi joten osaisin kasvattaa itselleni ruokaa oikein hyvin. Mielestäni muu onnistuu hyvin mutta viljanviljely on hankalaa. Itse jättäisin viljan pois kokonaan. Olen kyllä pohtinut omavaraistaloutta, mutta iso ongelma on myös ruuan säilytys ilman sähkölaitteita...

Kaikkein eniten ap:n viestistä pisti ikävästi silmään, että ollaan tyttöystävän kanssa yhteistä omavaraistaloutta suunnittelemassa ja jo tässä suunnitteluvaiheessa pidetään tarkkaa lukua siitä, ettei kumpikaan vaan joudu toisen kustannuksia maksamaan (ap maksaa oman lainaosuutensa muutamassa vuodessa, tyttöystävällä menee yli kymmenen vuotta). Tuolla asenteella ei kyllä mitään yhteis-omavaraistaloutta kauaa pyöritetä.

Maa-alue on liian pieni jotta siitä saisi edes eläinten rehut, ja polttopuiksi kun alatte sitä metsäänne kaataa, niin se ei montaa vuotta riitä.

ei mulla muuta.