Yhteiskunnasta irtautuminen ja omavaraisuus - onko kukaan suunnitellut tätä edes ajatuksen tasolla?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein eniten ap:n viestistä pisti ikävästi silmään, että ollaan tyttöystävän kanssa yhteistä omavaraistaloutta suunnittelemassa ja jo tässä suunnitteluvaiheessa pidetään tarkkaa lukua siitä, ettei kumpikaan vaan joudu toisen kustannuksia maksamaan (ap maksaa oman lainaosuutensa muutamassa vuodessa, tyttöystävällä menee yli kymmenen vuotta). Tuolla asenteella ei kyllä mitään yhteis-omavaraistaloutta kauaa pyöritetä.

Kiva kun joku muukin kiinnitti asiaan huomiota! En oikein edes tajua, että joku suunnittelee yhteystä, raskasta ja työtä ja aikaa vaativaa yhteiseloa puolison kanssa, mutta lainanmaksu jyvitetään niin että toinen kitkuttaa pidempään kuin toinen. En ryhtyisi ap:n kaltaisen nillittäjän-insinöörin kanssa tekemään mitään a ja b taikka cee suunnitelmia.

Vierailija kirjoitti:

Maa-alue on liian pieni jotta siitä saisi edes eläinten rehut, ja polttopuiksi kun alatte sitä metsäänne kaataa, niin se ei montaa vuotta riitä.

ei mulla muuta.

Näin on ja lisämaan hankinnasta sen verran, että peltohehtaari maksaa vajaa 9000 euroa.

Onko aloittaja teillä jo lapsia? Jotenkin ymmärsin, että ei ole kun puhuit tyttöystävästä. Saattaa olla rankkaa vastasyntyneen ja pienten lasten kanssa. Mistä se vauvan äiti sitten lainaa lyhentää? Äitiyspäivärahastako? Haluat omavaraistalouteen, mutta et edes yhteistalouteen ole valmis.

Kiinnostaisi tietää ne syyt miksi haluatte irti yhteiskunnasta? Ymmärrän kyllä ajatuksen että haluaa vähentää työntekoa, pienentää kulutusta ja elää ekologisemmin. Oman ruoan kasvattaminen on myös hienoa, puhdasta ja ekologista + tiedät mitä syöt. Todellisuus tahtoo kuitenkin olla se että vaihdat oravanpyörästä toiseen. Eläinten pito voi olla myös mukavaa, mutta tuotantomielessä itselle kasvattaminen tuhoton työmaa ja kallistakin vielä. Itselläni on kokemusta munien, viiriäisten, kanojen, ankkojen ja jopa lihakanien kasvatuksesta ja en näe siinä mitään järkeä. Enkä kaikessa tuossa raadannassa muutenkaan. VARSINKAAN JOS LAPSIA KUVIOISSA.

Taloudellisesta riippumattomuudesta sen sijaan itsekin haaveilen. Käytännössä tuota kokeilleena olen tullut siihen tulokseen että paljon tehokkaampaa on pienentää turhaa kulutusta minimiin ja sijoittaa nämä säästetyt rahat niin että tuottavat passiivista tuloa jolloin voit jälleen vähentää työntekoa. Mielekäs työ kevyesti. Ruokaa tykkään itsekin kasvattaa, säilöä ja olla monen asian kanssa omavarainen mutta lihan kasvattaminen on liian isotöistä. Ostan ennemmin luomua/riistaa ja käytän aikani muuhun. Ainoa mitä on ikävä eläintenpidossa on kananpaska komposti.

Itse en saa mitään iloa ylimääräisestä raadannasta. Meillä tulee myös vesi kaivosta, mutta nautin siitä että kuumeessa ja mahataudissa voin avata hanan ja vetää vessan. Saunaan on ihana kantaa vesiä kaivosta, mutta aina ei vain huvita.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi tietää ne syyt miksi haluatte irti yhteiskunnasta? Ymmärrän kyllä ajatuksen että haluaa vähentää työntekoa, pienentää kulutusta ja elää ekologisemmin. Oman ruoan kasvattaminen on myös hienoa, puhdasta ja ekologista + tiedät mitä syöt. Todellisuus tahtoo kuitenkin olla se että vaihdat oravanpyörästä toiseen. Eläinten pito voi olla myös mukavaa, mutta tuotantomielessä itselle kasvattaminen tuhoton työmaa ja kallistakin vielä. Itselläni on kokemusta munien, viiriäisten, kanojen, ankkojen ja jopa lihakanien kasvatuksesta ja en näe siinä mitään järkeä. Enkä kaikessa tuossa raadannassa muutenkaan. VARSINKAAN JOS LAPSIA KUVIOISSA.

Taloudellisesta riippumattomuudesta sen sijaan itsekin haaveilen. Käytännössä tuota kokeilleena olen tullut siihen tulokseen että paljon tehokkaampaa on pienentää turhaa kulutusta minimiin ja sijoittaa nämä säästetyt rahat niin että tuottavat passiivista tuloa jolloin voit jälleen vähentää työntekoa. Mielekäs työ kevyesti. Ruokaa tykkään itsekin kasvattaa, säilöä ja olla monen asian kanssa omavarainen mutta lihan kasvattaminen on liian isotöistä. Ostan ennemmin luomua/riistaa ja käytän aikani muuhun. Ainoa mitä on ikävä eläintenpidossa on kananpaska komposti.

Itse en saa mitään iloa ylimääräisestä raadannasta. Meillä tulee myös vesi kaivosta, mutta nautin siitä että kuumeessa ja mahataudissa voin avata hanan ja vetää vessan. Saunaan on ihana kantaa vesiä kaivosta, mutta aina ei vain huvita.

Näinhän se on. Itse tuossa aiemmin sanoinkin, ettei jengi taida oikein ymmärtää sitä järjetöntä työmäärää, mitä viljely vaatii. Varsinkin jos aikoo tehdä metsätyöt ja viljelyt ilman koneita. Säilöminen vie jo viikkokausia loppukesästä ja syksystä. Eläinten rehut käsipelillä huh huh.

Nimenomaan oravanpyörästä toiseen, hyvin sanottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus ajatuksen tasolla leikitellyt täydellisellä omavaraisuudella, mutta hylännyt sen turhan vaivalloisena.

Nyt tavoite pääomatuloilla ja satunnaisilla freelancer-hommilla rahoitettu pseudo-omavaraisuus 45-vuotispäivään mennessä. Ei kanoja ja kaneja isompia elukoita, järvestä kalaa, riistaa metsästä, perunamaa ja jonkinlainen ympärivuotinen kasvihuone. Maalämpö varaavalla takalla/leivinuunilla höystettynä, puuhastelumielessä voisi aurinkokeräimiä ja -paneeleita vähän laittaa. Maapläntti on Inarissa että kaamosaikaan noilla ei toki mitään virkaa ole.

Olen laskeskellut että jos nettovuositulot olisivat luokkaa 20 000e niin niillä jo tällainen vaatimaton, yksinäinen mies elelisi varsin leveästi ja onnellisena elämänsä loppuun asti kun velkaa ei olisi. 

Jos kasvihuonetta pidät ympärivuotisesti niin valotus on pakollinen lokakuusta helmikuulle. Muuten ei kasvit kasva vaikka lämpöä olisikin. En siis suosittele, ei ole kustannustehokas. Avomaan viljelykasvit peruna, porkkana, lanttu, herne ja kaali ovat aika helppoja ja satoisia ja ei tarvitse koneita. Mutta jos on eläimiä, vaikka lampaita, niin pitää tuottaa niille myös ruoka ja silloi tarvitset traktorin ja muita koneita. Vuohi on hyvä, tuottaa maitoa ja syö vähän.

Täytyy tunnustaa että tuota kasvihuonepuolta en ole kovinkaan paljon vielä selvittänyt, vaikka toki tiedossa on että valaistus ja lämmitys maksaa. Sinänsä paras mahdollinen kustannustehokkuus ei ole vaatimus, mikäli kustannukset pysyvät kuitenkin siedettävinä. Kiva olisi kuitenkin jotakin tuoretta kasvista saada pitkin talveakin myös omalta tontilta. Mitään isoja elukoita en ole ajatellut riesoikseni ottaa, mutta kanat ja ehkä lihakanit kiinnostavat.

Vihreää saa talvella idättämällä papuja ja siemeniä ja kasvattamalla versoja. Hyvällä ikkunalla saa kasvatettua myös esim. salaattia ja yrttejä.

Vierailija kirjoitti:

Käsittääkseni joutuu perustamaan yrityksen, jos aikoo kasvattaa jotain eläimiä. Siis vaikka ei myisi niitä. Laillinen status ainakin toisella, ellei molemmilla olisi siis yrittäjä. Tämä saattaa vaikuttaa joihinkin asioihin.

Ei todellakaan joudu perustamaan yritystä, mistä ihmeestä olet tällaisen käsityksen saanut?

Esim. kanojen pitäjät joutuvat rekisteröimään eläintenpitopaikan, mutta se on ihan vaan ilmoitusluontoinen lapun täyttäminen, jos munia ei tuota myyntiin. Jos tahtoo myydä munia, joutuu ostamaan eläinlääkärin tekemän salmonellatestauksen, mutta silloinkaan ei tarvitse perustaa yritystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.

Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.

Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.

Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.

Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.

Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.

Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.

Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.

Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua. 

Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.

Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.

Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.

Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää. 

Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan. 

Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.

Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei. 

Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.

Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.

No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan. 

Aivan ja minä vastasin siihen kysymykseen erityistaidoista. Listalta jäi pois todella tärkeitä asioita kuten viljelykierto ja tuhohyönteiset, taudit yms. Se että viljellään koko vuoden ruoat vaikkakin vain itselle, ei nimittäin ole ihan pieni määrä. Täällä koko ajan kirjoitetaan, että ”vain omaan tarpeeseen” viljelyä. Sehän on ihan järjetön määrä. Miettikää monta perunaa syötte vuodessa varsinkin kun ei ole työpaikkaruokala tms, vaan kaikki syödään kotona! Saa olla aikamoiset säilytystilat ja jos menee koko vuodeksi tarkoitettu sato porkkanaa pilalle niin se on isompi juttu.

Itse teen aina vuoden mehut kerralla (5 henkinen perhe) ja homma alkaa tietenkin siitä kun marjat poimitaan. Mulla menee aivan mieletön aika mehumaijan ääressä ja marjapehkeissä loppukesästä. En ole edes uskaltanut laskea aikaa. Tähän vielä vuoden perunoiden, porkkanoiden, palsternakkojen sun muiden herneiden viljelyt niin jopas on hommaa ja tieto taitoa täytyy olla.

Hämmentävää... Joko teillä juodaan todella paljon mehua, tai sitten meillä on täysin eri metodit. Minäkin keitän meille mehut koko vuodeksi, meitä on 6.

Keskikesästä teen raparperi-mansikkamehun, käytän siihen pakastemansikoiden ja hillomansikoiden perkuujätteet. Tähän menee kokonaisuudessaan (mansikoiden perkaaminen, pakastaminen, hilloksi keittäminen, mehun keittäminen) kahtena päivänä muutama tunti. Valtaosa hommasta perkaamisen jälkeen on odottelua, samalla voi tehdä kaikkea muuta. Eniten aikaa vie pullojen ja purkkien kuumentaminen uunissa, sinne kun mahtuu niin vähän kerrallaan.

Loppukesästä teen sekamehun ja mustaherukkamehun. Jokainen lapsi kerää ämpärillisen marjoja, minä kerään loput. Muuten sama kuin edellä, paitsi marjoja ei tarvi perata. Kokonaisuudessaan vuoden mehuihin menee ehkä ihan maksimissaan neljä työpäivää rauhallisella tahdilla tehtynä.

Onko ap tullut kertaakaan kommentoimaan mitään?

Peltoa on 1ha ja sillä kasvatetaan syötävät? Se säilytys sitten.. meillä on hyvä kellari onko aplla?

Meillä on omenapuita ja marjapuskia puutarhassa. Ap voi pikkuhiljaa istutella niitä. Omenapuu maksaa ehkä 40€ eli ei se viljely ihan ilmaista ole, vaikka maata olisikin. Perunoihin liittyvä mato voi iskeä, jos viljelet perunaa samassa paikassa vuodesta toiseen. Porkkanat ym. maistuvat madoille ja omenapuun oksat pupuille. Verkoilla voi suojella, mutta eikö ne verkot maksa jotain?

Saahan sitä haaveilla. Haaveiksi ne sitten jääkin! Missä se 10tonttua tienataan siellä maalla, missä on pitkät etäisyydet? Avustetaan henk.koht.avustajana jotakuta? Se voisi pelittää, muttei avustettava asu ihan naapurissa kuitenkaan.

Eikös hyönteisiä ole helpompi kasvattaa ruuaksi kuin karjaa? Ainakin teurastaminen vaivattomampaa.

Mitä tulee tuohon peltoalan riittävyyteen, täällä päin oli ennen muinoin taloja, joissa oli lehmä, vaikka ei ollut kuin pieni okt tontti. Emännät kulkivat kaiken kesää sirpin kanssa pitkin pientareita ja joutomaita niittäen heinää.