Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiskunnasta irtautuminen ja omavaraisuus - onko kukaan suunnitellut tätä edes ajatuksen tasolla?
02.12.2019 |
Kiinnostaisi kuulla teidän näkemyksiänne, kokemuksianne sekä jakaa omiani. Kirjoitan alle tarinan siitä miten AP:ssa heräsivät nämä ajatukset ja siitä missä nyt mennään. Kertokaa myös omianne.
AP:ssa heräsi inho koko yhteiskuntaa kohtaan heti kun astuin työelämään. Aloin välittömästi haaveilla omavaraisesta elämästä, elämästä ilman muille suoritettavia palkkatöitä. Oravanpyörästä on pakko päästä irti.
Perhe, tutut ja lähestulkoon kaikki joille puhuin ajatuksistani omavaraisesta maatilasta ja palkkatöiden lopettamisesta ampuivat ajatukseni alas: "ei enää voi asua niin kuin aikoinaan". No, minä olen jääräpää jolla on aina pakottava tarve näyttää olevansa oikeassa, ei poikkeusta tämän suhteen.
Lopulta ajatustyöskentelyni tuli päätökseen ja aloitin exitoravanpyörä-projektini. Avaan tämän hetken tilanteen nyt kun vuosi projektia takana, sekä sen jälkeen projektin tulevaisuuden vaihtoehdot A ja B.
Nykyhetki: Ostin vuosi sitten vanhan hirsitalon eteläsuomesta yhdessä tyttöystäväni kanssa. Samaan pakettiin ostimme 4ha metsää ja hehtaarin niittyä. Talossa ei ole juoksevaa vettä. Paketti oli niin halpa, että minä olen vapaa velasta viiden vuoden päästä (tai aikaisemmin jos vain haluan, pesämunaa tilillä) ja tyttöystävä 11 vuoden päästä. Tämä on harjoitteluvaihe siitä miten talossa eletään, miten ruokaa kasvatetaan, miten eläimiä hoidetaan jne. Samalla käymme päivätöissä ja keräämme rahaa. Tarkoitus on olla lihan ja kasvisten suhteen omavarainen ennen laina-aikani päättymistä (5-vuotta). Veden ja lämmön+rakennusmateriaalin (puu) suhteen olemme jo omavaraisia. Elämä on kuitenkin rankkaa vuorotöitä tehdessä kaiken muun lomassa.
Tulevaisuuden vaihtoehto A: kun lainat ovat maksettu, olemme alle 35v. Siihen mennessä on tarkoitus saada ostettua pari hehtaaria peltoa lisää. Talo on tarkoitus saada remontoitua ja ulkorakennuksia rakennettua. Tuohon mennessä on tarkoitus olla omavarainen oman ja eläinten ruuan suhteen, suurimmissa määrin. Aurinkosähkö on toivottavasti kehittynyt teknologiana ja se on tarkoitus valjastaa käyttöön. Kun lainat ovat maksettu on aika "downsiftata" ja molempien tienata alle 10 000€ vuodessa (veroraja). 20 000€ on kuitenkin mielestäni paljon rahaa suoraan käteen, kun suurempia menoja ei oikeastaan ole. Eli toisin sanoen 35-vuotiaasta eteenpäin tarkoitus tehdä vain muutama kuukausi töitä vuodessa.
Vaihtoehto B: kun tyttöystävän laina maksettu, muutto keskelle korpea. Pienen pieni hirsitölli, ei mitään mukavuuksia, ei ollenkaan palkkatöitä. Vain lampaiden kasvatusta. Tämä vaihtoehto voi tulla kyseeseen myös kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, heille ehkä vaihtoehto A parempi.
Kommentit (190)
Assburger kirjoitti:
Anteeksi kirjoitti:
Mikä on AP?
Aloituspostaaja, alkuperäinen postsaja, eli ketjun aloittaja.
Ok, kiitos.
Ihmetytti, kun ap puhui itsestään 3. persoonassa tyyliin "AP.ssä heräsi tunne..." jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei.
Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.
Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.
No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan.
Käsittääkseni joutuu perustamaan yrityksen, jos aikoo kasvattaa jotain eläimiä. Siis vaikka ei myisi niitä. Laillinen status ainakin toisella, ellei molemmilla olisi siis yrittäjä. Tämä saattaa vaikuttaa joihinkin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ja niilläkö elivät? Ei tarvinnut töitä tehdä ulkopuolisilla?
Ukki teki, mutta ap:kin aloituksessaan kirjoitti (vaihtoehdossa A), että tekisivät pari kuukautta vuodessa palkkatöitä.
Mitenköhän tuo sitten onnistuu, jos ajatellaan sitä yhteiskunnasta irrottautumista. Jos tila on jossain metsässä, töihin ei noin vain polkupyörällä sotketa, eli pitäisi olla auto ainakin toisella. Auto taas vaatii vakuutuksen olemassaoloa ja katsastamista. Jos tehdään etätöitä kotoa käsin, pitää olla jonkinlainen nettiyhteys. Työssäkäyvällä on varmaankin pakko olla myös puhelin ja pankkitunnukset. Eli tarkoitetaanko tässä nyt yhteiskunnasta irtautumisella sitä, että kasvatetaan ruoat itse ja ehkä luovutaan jostain sähkölämmityksestä ja vesijohtoverkosta? Vaatteet, puhelin, auto, nettiyhteys, pankkipalvelut, posti , lasten elämään kuuluvat hankinnat jne kuitenkin olisivat ihan ennallaan. Vai takooko se isä luistimenterätkin siellä omassa pirtissä?
Eihän ap voi muutenkaan kokonaan irrottautua yhteiskunnasta. Vähintään pitää maksaa kiinteistöveroa. Lisäksi tulee jätehuoltomaksuja, mahdollisia lääkekuluja ja lääkärissäkäyntejä ja jos perheessä on lapsiakin, niin vaikka lapset olisivat kotiopetuksessa, silti on oltava yhteydessä kouluun. Kaiketi lapset käyvät joskus hammaslääkärissäkin jne.
Niin sitä tarkoitinkin, että eipä siitä yhteiskunnasta kovin helposti pääse irtautumaan ja varsinkin jos aikoo käydä töissä tai haluaa lapsia, se on aika kaukana siitä. Eli mitähän tässä nyt oikeastaan edes haetaan. Ettei tarvitse käydä ruokakaupassa?
Mä oletan ap:n hakevan sitä, että palkkatöitä tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän. Tienata rahaa vain niihin asioihin, joista on pakko maksaa (kuten kiinteistövero, jätehuolto, hammaslääkärit jne) tai joita ei voi tuottaa itse (kuten lääkkeet).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei.
Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.
Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan.
Aivan ja minä vastasin siihen kysymykseen erityistaidoista. Listalta jäi pois todella tärkeitä asioita kuten viljelykierto ja tuhohyönteiset, taudit yms. Se että viljellään koko vuoden ruoat vaikkakin vain itselle, ei nimittäin ole ihan pieni määrä. Täällä koko ajan kirjoitetaan, että ”vain omaan tarpeeseen” viljelyä. Sehän on ihan järjetön määrä. Miettikää monta perunaa syötte vuodessa varsinkin kun ei ole työpaikkaruokala tms, vaan kaikki syödään kotona! Saa olla aikamoiset säilytystilat ja jos menee koko vuodeksi tarkoitettu sato porkkanaa pilalle niin se on isompi juttu.
Itse teen aina vuoden mehut kerralla (5 henkinen perhe) ja homma alkaa tietenkin siitä kun marjat poimitaan. Mulla menee aivan mieletön aika mehumaijan ääressä ja marjapehkeissä loppukesästä. En ole edes uskaltanut laskea aikaa. Tähän vielä vuoden perunoiden, porkkanoiden, palsternakkojen sun muiden herneiden viljelyt niin jopas on hommaa ja tieto taitoa täytyy olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei.
Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.
Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan.
Minähän en alasta mitään tiedä, mutta eikö kaikkea viljelyä koske esimerkiksi ympäristösäännökset. Eli et voi mitä tahansa lantaa sinne peltoon heittää tai ojittaa ihan miten sattuu, koska ne vaikutukset näkyvät muuallakin kuin sillä omalla pläntillä. Voin toki olla väärässä ja näitä tuskin kovinkaan tarkasti valvotaan, mutta ihan maalaisjärjellä näin, että ei siellä omalla tilallakaan ihan mitä vain voi tehdä, vaikkei ammattitoimintaa olekaan. Ja jotenkin ajattelisi, että myös eläimien pitoon liittyy jotain säännöksiä ihan pelkästään eläinsuojelun ja terveysnäkökulmasta.
ohis
No jos ei ole pakastinta, niin eipä niitä kasviksia paljon saa helpolla säilöttyä. Peruna säilyy kellarissa. Kuivaaminen ja säilykepurkitus tai joku fermentointi, mutta ne ovat työläitä ja aikaavieviä jos pitää oikeasti koko talven ravinto saada säilymään. Kyllä se sähkö ja pakestearkku vaan olisi aika kova juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä toimin näin täällä Hämeessä: OKT kaava-alueella kohtuullisen matkan päässä rautatieasemasta ja valtatiestä, puulämmitys ja tehokas ilmalämpöpumppu (säästää sähköön verrrattuna viela -25C pakkasella, pari irrallista sähköpatteria varalla ) . Kun huomaanpaikallisen tekevän metsään harvennusta, niin ostan metsään jätetyt ohuet rungot halvalla (15-20€/km3) ja sitten lähesilmaiseksi rakennusjätelautaa tms. Lämmityskulut 100m2 talossa n. 300-400€ vuosi (lämpöä kyllä riittää,mutta viihdyn noin 18 asteessa). Sähköliittyman kiinteät kulut noin 30€/kk ja sähkön kokonaiskulut noin 45€/kk. Kunnan vesi 250€/vuosi ja kiinteistövero 160€/vuosi. Kompostoin ruokajätteet, joten jätemaksut noin 70€/vuosi. Ruoka: punalaputettua ostan pakkaseen (kaksi pakastinta), hedelmäpuita tontilla (valtava tontti kaava-alueella 3000m2) , omanaa, kirsikkaa, luumua, päärynää n. 2 tusinaa puita. Kalastan (ei mitäännaurettavaa virvelöintiä, vaan verkoilla, tulaa aina saalista, osan myyn tutuille naapureille, tietävät tuoreeksi, osan pakastan (vähärasvainen kala säilyy vuosikausia pakkasessa). Ei tarvii käydä töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ja niilläkö elivät? Ei tarvinnut töitä tehdä ulkopuolisilla?
Ukki teki, mutta ap:kin aloituksessaan kirjoitti (vaihtoehdossa A), että tekisivät pari kuukautta vuodessa palkkatöitä.
Mitenköhän tuo sitten onnistuu, jos ajatellaan sitä yhteiskunnasta irrottautumista. Jos tila on jossain metsässä, töihin ei noin vain polkupyörällä sotketa, eli pitäisi olla auto ainakin toisella. Auto taas vaatii vakuutuksen olemassaoloa ja katsastamista. Jos tehdään etätöitä kotoa käsin, pitää olla jonkinlainen nettiyhteys. Työssäkäyvällä on varmaankin pakko olla myös puhelin ja pankkitunnukset. Eli tarkoitetaanko tässä nyt yhteiskunnasta irtautumisella sitä, että kasvatetaan ruoat itse ja ehkä luovutaan jostain sähkölämmityksestä ja vesijohtoverkosta? Vaatteet, puhelin, auto, nettiyhteys, pankkipalvelut, posti , lasten elämään kuuluvat hankinnat jne kuitenkin olisivat ihan ennallaan. Vai takooko se isä luistimenterätkin siellä omassa pirtissä?
Eihän ap voi muutenkaan kokonaan irrottautua yhteiskunnasta. Vähintään pitää maksaa kiinteistöveroa. Lisäksi tulee jätehuoltomaksuja, mahdollisia lääkekuluja ja lääkärissäkäyntejä ja jos perheessä on lapsiakin, niin vaikka lapset olisivat kotiopetuksessa, silti on oltava yhteydessä kouluun. Kaiketi lapset käyvät joskus hammaslääkärissäkin jne.
Niin sitä tarkoitinkin, että eipä siitä yhteiskunnasta kovin helposti pääse irtautumaan ja varsinkin jos aikoo käydä töissä tai haluaa lapsia, se on aika kaukana siitä. Eli mitähän tässä nyt oikeastaan edes haetaan. Ettei tarvitse käydä ruokakaupassa?
Mä oletan ap:n hakevan sitä, että palkkatöitä tarvitsisi tehdä mahdollisimman vähän. Tienata rahaa vain niihin asioihin, joista on pakko maksaa (kuten kiinteistövero, jätehuolto, hammaslääkärit jne) tai joita ei voi tuottaa itse (kuten lääkkeet).
Niin, missä se raja sitten menee? Mistä on pakko maksaa ja mistä ei ja miten lasketaan se, mitä ei voi tuottaa itse? Eihän esimerkiksi nettiyhteyttä ja luistimiakaan voi tuottaa itse, mutta lasketaanko ne pakollisiksi? Ja jos se perunan viljely ei onnistu, onko se sitten omavaraisuutta, kun käy ostamassa ne kaupassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni joutuu perustamaan yrityksen, jos aikoo kasvattaa jotain eläimiä. Siis vaikka ei myisi niitä. Laillinen status ainakin toisella, ellei molemmilla olisi siis yrittäjä. Tämä saattaa vaikuttaa joihinkin asioihin.
Ei varsinaista yritystä. Täytyy olla tilatunnus ja y-tunnus. En tiedä miten tilatunnuksen saa, kun meilläkin se tietysti periytyi tilan mukana, kun tila siirtyi meille.
Myytävien eläintenpito on luvanvaraista ja ne käydään tarkastamassa.
Eläimiä saa harrastaa ilman yritystä tietenkin. Jos niitä ei myy niin ei tarvitse mitään. Lintuinfluenssa takia kanat joutuu ilmoittamaan kuntaan. Lampaista en ole varma. Ainakaan meidän harrastehevosia ei tarvitse ilmoittaa mihinkään, kun sitä maaseututoimistossa kysyin.
Luen erästä blogia omavaraisesti elämästä, tai siis siihen pyrkivästä. Syksyllä en enää jaksa edes lukea sitä, kun sivut on täynnä satoa, satoa ja säilyttämistä: keitetään soseutetaan, on ostettu sähköinen kuiviri jolla kuivataan jopa tomaatteja (kun niitä tuli niin paljon), sekö kaikenlaista hommaa siinä niin että hengöstyttää tällaista mökkeilijä. Pari pakastinta surisee nurkassa.
Säästetään siemeniä, tekee itse kynttilöitä, erilaisia lääkesalvija ym ym. Mutta vaatteet kyllä ostetaan kapoista, sähköt on ja autokin ymmärtääkseni. Ja vaikka on vielä aika moderni, niin töitä tuntuu olevan paljon.
Onko ap tutustunut kotivaraan? Miten paljon selviytymistarvikkeita säilöt kotona että selviät useita päiviä kun ja jos yhteiskunta alkaa rakoilla?
Tuleeko tilallesi ase’/aseita ja ammuksia?
Meillä on (laiton) ase ja siihen pateja. Ei tuu kukaan mitään meiltä hakemaan ilman meidän lupaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä toimin näin täällä Hämeessä: OKT kaava-alueella kohtuullisen matkan päässä rautatieasemasta ja valtatiestä, puulämmitys ja tehokas ilmalämpöpumppu (säästää sähköön verrrattuna viela -25C pakkasella, pari irrallista sähköpatteria varalla ) . Kun huomaanpaikallisen tekevän metsään harvennusta, niin ostan metsään jätetyt ohuet rungot halvalla (15-20€/km3) ja sitten lähesilmaiseksi rakennusjätelautaa tms. Lämmityskulut 100m2 talossa n. 300-400€ vuosi (lämpöä kyllä riittää,mutta viihdyn noin 18 asteessa). Sähköliittyman kiinteät kulut noin 30€/kk ja sähkön kokonaiskulut noin 45€/kk. Kunnan vesi 250€/vuosi ja kiinteistövero 160€/vuosi. Kompostoin ruokajätteet, joten jätemaksut noin 70€/vuosi. Ruoka: punalaputettua ostan pakkaseen (kaksi pakastinta), hedelmäpuita tontilla (valtava tontti kaava-alueella 3000m2) , omanaa, kirsikkaa, luumua, päärynää n. 2 tusinaa puita. Kalastan (ei mitäännaurettavaa virvelöintiä, vaan verkoilla, tulaa aina saalista, osan myyn tutuille naapureille, tietävät tuoreeksi, osan pakastan (vähärasvainen kala säilyy vuosikausia pakkasessa). Ei tarvii käydä töissä.
Sinun mainitsemistasi kuluista tulee 1780 euroa vuodessa. Lisäksi ne punalaputetut tuotteet. Oletan, että käytät myös jonkinlaisia vaatteita ja tarvitset myös silloin tällöin jotain muuta tavaraa kaupasta, esimerkiksi niitä kalaverkkoja, säilytysastioita tai työkaluja. Tuloja sinulla ei ole kuin ne naapureille myymäsi kalat. Miten paljon niistä sitten saat, jos töissä et käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei.
Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.
Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan.
Minähän en alasta mitään tiedä, mutta eikö kaikkea viljelyä koske esimerkiksi ympäristösäännökset. Eli et voi mitä tahansa lantaa sinne peltoon heittää tai ojittaa ihan miten sattuu, koska ne vaikutukset näkyvät muuallakin kuin sillä omalla pläntillä. Voin toki olla väärässä ja näitä tuskin kovinkaan tarkasti valvotaan, mutta ihan maalaisjärjellä näin, että ei siellä omalla tilallakaan ihan mitä vain voi tehdä, vaikkei ammattitoimintaa olekaan. Ja jotenkin ajattelisi, että myös eläimien pitoon liittyy jotain säännöksiä ihan pelkästään eläinsuojelun ja terveysnäkökulmasta.
ohis
Kyllä koskee. Maajusseilta, ammattilaisilta siis, nämä vaaditaan ja joutui suorittamaan sellaisen verkkotentinkin ympäristöpuolesta. Ilman sitä ei saanut tukia. Eli Ammattiviljelijät ovat näistä asioista tietoisia, mokasta lähtee tuet takaisin maksuun.
Nämä villit viljelijät ovat toki saman ympäristölainsäädännön alla eli mielellään ei lannalla toisten kaivoja ja vesistöjä pilattaisi. Laskuojat ja muut olisi hyvä tiedostaa.
Heitä ei varsinaisesti valvo kuin naapuri, joka voi ilmoittaa ympäristötoimeen, kun huomaavat, että naapuri levittää ihmispaskaa pellolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toimin näin täällä Hämeessä: OKT kaava-alueella kohtuullisen matkan päässä rautatieasemasta ja valtatiestä, puulämmitys ja tehokas ilmalämpöpumppu (säästää sähköön verrrattuna viela -25C pakkasella, pari irrallista sähköpatteria varalla ) . Kun huomaanpaikallisen tekevän metsään harvennusta, niin ostan metsään jätetyt ohuet rungot halvalla (15-20€/km3) ja sitten lähesilmaiseksi rakennusjätelautaa tms. Lämmityskulut 100m2 talossa n. 300-400€ vuosi (lämpöä kyllä riittää,mutta viihdyn noin 18 asteessa). Sähköliittyman kiinteät kulut noin 30€/kk ja sähkön kokonaiskulut noin 45€/kk. Kunnan vesi 250€/vuosi ja kiinteistövero 160€/vuosi. Kompostoin ruokajätteet, joten jätemaksut noin 70€/vuosi. Ruoka: punalaputettua ostan pakkaseen (kaksi pakastinta), hedelmäpuita tontilla (valtava tontti kaava-alueella 3000m2) , omanaa, kirsikkaa, luumua, päärynää n. 2 tusinaa puita. Kalastan (ei mitäännaurettavaa virvelöintiä, vaan verkoilla, tulaa aina saalista, osan myyn tutuille naapureille, tietävät tuoreeksi, osan pakastan (vähärasvainen kala säilyy vuosikausia pakkasessa). Ei tarvii käydä töissä.
Sinun mainitsemistasi kuluista tulee 1780 euroa vuodessa. Lisäksi ne punalaputetut tuotteet. Oletan, että käytät myös jonkinlaisia vaatteita ja tarvitset myös silloin tällöin jotain muuta tavaraa kaupasta, esimerkiksi niitä kalaverkkoja, säilytysastioita tai työkaluja. Tuloja sinulla ei ole kuin ne naapureille myymäsi kalat. Miten paljon niistä sitten saat, jos töissä et käy?
Ja siis et syö kuin punalaputettuja vai? Miten kasvikset ja hedelmät? Maitotuotteet? Kahvi tms perinteiset. Ostatko leivänkin vanhana vai teetkö itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei.
Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.
Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan.
Minähän en alasta mitään tiedä, mutta eikö kaikkea viljelyä koske esimerkiksi ympäristösäännökset. Eli et voi mitä tahansa lantaa sinne peltoon heittää tai ojittaa ihan miten sattuu, koska ne vaikutukset näkyvät muuallakin kuin sillä omalla pläntillä. Voin toki olla väärässä ja näitä tuskin kovinkaan tarkasti valvotaan, mutta ihan maalaisjärjellä näin, että ei siellä omalla tilallakaan ihan mitä vain voi tehdä, vaikkei ammattitoimintaa olekaan. Ja jotenkin ajattelisi, että myös eläimien pitoon liittyy jotain säännöksiä ihan pelkästään eläinsuojelun ja terveysnäkökulmasta.
ohis
Kyllä koskee. Maajusseilta, ammattilaisilta siis, nämä vaaditaan ja joutui suorittamaan sellaisen verkkotentinkin ympäristöpuolesta. Ilman sitä ei saanut tukia. Eli Ammattiviljelijät ovat näistä asioista tietoisia, mokasta lähtee tuet takaisin maksuun.
Nämä villit viljelijät ovat toki saman ympäristölainsäädännön alla eli mielellään ei lannalla toisten kaivoja ja vesistöjä pilattaisi. Laskuojat ja muut olisi hyvä tiedostaa.
Heitä ei varsinaisesti valvo kuin naapuri, joka voi ilmoittaa ympäristötoimeen, kun huomaavat, että naapuri levittää ihmispaskaa pellolle.
Eli kuten oletinkin, säännökset koskevat myös omiin tarpeisiin viljelijöitä ja kasvattajia, mutta käytännössä valvonta on heikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ei todellakaan ole viljelty yrityksen ja erehdyksen kautta! Perhe olisi kuollut nälkään, jos olisikin tullut erehdys. Ennen opittiin viljelytekniikat jo kotoa perimätietona. Tiedettiin mitä viljellä ja missäkin. Viljelykierto on hyvä esimerkki tästä, tiedettiin mitä kasvia kierrättää minkäkin jälkeen.
Tarkoitinkin aikaa vähän kauempaa eli ajalta, kun tänne on ylipäätään tultu ja alettu kokeilla eri kasvien viljelyä. Ei Suomen maaperä ole kaikkialla samanlaista ja kun ihmiset ovat siirtyneet paikasta toiseen, on pitänyt oppia kantapään kautta, mikä kasvi viihtyy ja mikä ei.
Okei, ehkä omavaraisuuteen siirtyvän kannattaa hakea kuitenkin viljelytietonsa vähän lähempää historiasta, koska esim nykyinen peruna on aivan eri kasvi viljellä kuin se joka Suomeen tuotiin. Puhumattakaan viljoista.
Siemenet on oikeasti kalliita eli jos rahaa ei halua tuhlata niin kannattaa hiukan opiskella alaa, vaikka täällä kommenteissa onkin ollut, että kuka tahansa vatipää osaa kyllä viljellä.No mä alunperin kyselinkin, mitä nämä erikoistaidot ovat, joita ilman ei voi tehdä ap:n kaltaisia suunnitelmia. Heillä nyt kuitenkin vielä useampia vuosia ennenkuin vaihtoehto A:kaan on mahdollinen. Monet puhuvat ketjussa maanviljelystä ammattina ja sitähän taas koskee ihan älytön määrä kaikenlaista sääntöä ja direktiiviä, mutta jos kasvattaa vain omiin tarpeisiin, pitää vaan osata valita oikeat kasvatettavat sekä ymmärtää, miten sen perunan, lantun tms saa kasvamaan. Jos maa on vaikka kovin savipitoista, kannattaa miettiä, mikä siinä kasvaa parhaiten tai miettiä, onko edes järkevää yrittää tehdä savipellosta multapeltoa. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, voisi olla hyvä yksi vuosi elää pelkästään niillä raaka-aineilla, joita tulevaisuudessa aikoo kasvattaa. Saa sitten vähän kommenttia vaimolta ja lapsilta, miten kivaksi ruokavalioksi se koetaan.
Minähän en alasta mitään tiedä, mutta eikö kaikkea viljelyä koske esimerkiksi ympäristösäännökset. Eli et voi mitä tahansa lantaa sinne peltoon heittää tai ojittaa ihan miten sattuu, koska ne vaikutukset näkyvät muuallakin kuin sillä omalla pläntillä. Voin toki olla väärässä ja näitä tuskin kovinkaan tarkasti valvotaan, mutta ihan maalaisjärjellä näin, että ei siellä omalla tilallakaan ihan mitä vain voi tehdä, vaikkei ammattitoimintaa olekaan. Ja jotenkin ajattelisi, että myös eläimien pitoon liittyy jotain säännöksiä ihan pelkästään eläinsuojelun ja terveysnäkökulmasta.
ohis
Kyllä koskee. Maajusseilta, ammattilaisilta siis, nämä vaaditaan ja joutui suorittamaan sellaisen verkkotentinkin ympäristöpuolesta. Ilman sitä ei saanut tukia. Eli Ammattiviljelijät ovat näistä asioista tietoisia, mokasta lähtee tuet takaisin maksuun.
Nämä villit viljelijät ovat toki saman ympäristölainsäädännön alla eli mielellään ei lannalla toisten kaivoja ja vesistöjä pilattaisi. Laskuojat ja muut olisi hyvä tiedostaa.
Heitä ei varsinaisesti valvo kuin naapuri, joka voi ilmoittaa ympäristötoimeen, kun huomaavat, että naapuri levittää ihmispaskaa pellolle.Eli kuten oletinkin, säännökset koskevat myös omiin tarpeisiin viljelijöitä ja kasvattajia, mutta käytännössä valvonta on heikkoa.
Valitettavasti olet oikeassa. Ammattiviljelijä joutuu tilaamaan lanta-analyysin ja toimittamaan sen viranomaisille sekä ilmoittamaan montako kuutiota lietelantaa on ajettu. Lisäksi on säädökset minne lantaa saa ajaa.
Villi viljelijä tekee mitä tekee. Sen olen huomannut, että eläimiä kyllä naapurit valvovat paremmin eli huonosti hoidetuista lampaista ja koirista ainakin julkisuuden mukaan, ilmoitetaan viranomaisille ja hyvä niin.
Kasvin torjunta-aineita ei maatalouskaupasta, luojan kiitos, saa kuin kurssin suorittanut viljelijä. Niitä myrkkyjä kun amatöörit heittelisivät pelloille niin ei hyvä heiluisi. Siinä olisi kaivot oikeasti vaarassa.
Sen takia kaikki luvanvaraiseksi menikin, kun mummot kitkevät puutarhoista voikukka roundupilla ja homma lähti joillain ns. Lapasesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toimin näin täällä Hämeessä: OKT kaava-alueella kohtuullisen matkan päässä rautatieasemasta ja valtatiestä, puulämmitys ja tehokas ilmalämpöpumppu (säästää sähköön verrrattuna viela -25C pakkasella, pari irrallista sähköpatteria varalla ) . Kun huomaanpaikallisen tekevän metsään harvennusta, niin ostan metsään jätetyt ohuet rungot halvalla (15-20€/km3) ja sitten lähesilmaiseksi rakennusjätelautaa tms. Lämmityskulut 100m2 talossa n. 300-400€ vuosi (lämpöä kyllä riittää,mutta viihdyn noin 18 asteessa). Sähköliittyman kiinteät kulut noin 30€/kk ja sähkön kokonaiskulut noin 45€/kk. Kunnan vesi 250€/vuosi ja kiinteistövero 160€/vuosi. Kompostoin ruokajätteet, joten jätemaksut noin 70€/vuosi. Ruoka: punalaputettua ostan pakkaseen (kaksi pakastinta), hedelmäpuita tontilla (valtava tontti kaava-alueella 3000m2) , omanaa, kirsikkaa, luumua, päärynää n. 2 tusinaa puita. Kalastan (ei mitäännaurettavaa virvelöintiä, vaan verkoilla, tulaa aina saalista, osan myyn tutuille naapureille, tietävät tuoreeksi, osan pakastan (vähärasvainen kala säilyy vuosikausia pakkasessa). Ei tarvii käydä töissä.
Sinun mainitsemistasi kuluista tulee 1780 euroa vuodessa. Lisäksi ne punalaputetut tuotteet. Oletan, että käytät myös jonkinlaisia vaatteita ja tarvitset myös silloin tällöin jotain muuta tavaraa kaupasta, esimerkiksi niitä kalaverkkoja, säilytysastioita tai työkaluja. Tuloja sinulla ei ole kuin ne naapureille myymäsi kalat. Miten paljon niistä sitten saat, jos töissä et käy?
Niin, itsellä on myös toiminimi ja teen hieman ohjemistotöitä 2viikkoa- 2kk vuodessa, tämän ajan ylläpidän asiakkailleni tekemiäni ohjelmistoja eli tienaan noin 25-30k€ netto vuodessa 2-8 viikon työllä omalle firmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toimin näin täällä Hämeessä: OKT kaava-alueella kohtuullisen matkan päässä rautatieasemasta ja valtatiestä, puulämmitys ja tehokas ilmalämpöpumppu (säästää sähköön verrrattuna viela -25C pakkasella, pari irrallista sähköpatteria varalla ) . Kun huomaanpaikallisen tekevän metsään harvennusta, niin ostan metsään jätetyt ohuet rungot halvalla (15-20€/km3) ja sitten lähesilmaiseksi rakennusjätelautaa tms. Lämmityskulut 100m2 talossa n. 300-400€ vuosi (lämpöä kyllä riittää,mutta viihdyn noin 18 asteessa). Sähköliittyman kiinteät kulut noin 30€/kk ja sähkön kokonaiskulut noin 45€/kk. Kunnan vesi 250€/vuosi ja kiinteistövero 160€/vuosi. Kompostoin ruokajätteet, joten jätemaksut noin 70€/vuosi. Ruoka: punalaputettua ostan pakkaseen (kaksi pakastinta), hedelmäpuita tontilla (valtava tontti kaava-alueella 3000m2) , omanaa, kirsikkaa, luumua, päärynää n. 2 tusinaa puita. Kalastan (ei mitäännaurettavaa virvelöintiä, vaan verkoilla, tulaa aina saalista, osan myyn tutuille naapureille, tietävät tuoreeksi, osan pakastan (vähärasvainen kala säilyy vuosikausia pakkasessa). Ei tarvii käydä töissä.
Sinun mainitsemistasi kuluista tulee 1780 euroa vuodessa. Lisäksi ne punalaputetut tuotteet. Oletan, että käytät myös jonkinlaisia vaatteita ja tarvitset myös silloin tällöin jotain muuta tavaraa kaupasta, esimerkiksi niitä kalaverkkoja, säilytysastioita tai työkaluja. Tuloja sinulla ei ole kuin ne naapureille myymäsi kalat. Miten paljon niistä sitten saat, jos töissä et käy?
Niin, itsellä on myös toiminimi ja teen hieman ohjemistotöitä 2viikkoa- 2kk vuodessa, tämän ajan ylläpidän asiakkailleni tekemiäni ohjelmistoja eli tienaan noin 25-30k€ netto vuodessa 2-8 viikon työllä omalle firmalle.
Lisään vielä, että voisin irrottautua tuista mtoiminimelleni tekemästä työstä (varallisuutta riittää), mutta koska tuo rahaa tulee niin vaivattomasti,niin toki otan sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä toimin näin täällä Hämeessä: OKT kaava-alueella kohtuullisen matkan päässä rautatieasemasta ja valtatiestä, puulämmitys ja tehokas ilmalämpöpumppu (säästää sähköön verrrattuna viela -25C pakkasella, pari irrallista sähköpatteria varalla ) . Kun huomaanpaikallisen tekevän metsään harvennusta, niin ostan metsään jätetyt ohuet rungot halvalla (15-20€/km3) ja sitten lähesilmaiseksi rakennusjätelautaa tms. Lämmityskulut 100m2 talossa n. 300-400€ vuosi (lämpöä kyllä riittää,mutta viihdyn noin 18 asteessa). Sähköliittyman kiinteät kulut noin 30€/kk ja sähkön kokonaiskulut noin 45€/kk. Kunnan vesi 250€/vuosi ja kiinteistövero 160€/vuosi. Kompostoin ruokajätteet, joten jätemaksut noin 70€/vuosi. Ruoka: punalaputettua ostan pakkaseen (kaksi pakastinta), hedelmäpuita tontilla (valtava tontti kaava-alueella 3000m2) , omanaa, kirsikkaa, luumua, päärynää n. 2 tusinaa puita. Kalastan (ei mitäännaurettavaa virvelöintiä, vaan verkoilla, tulaa aina saalista, osan myyn tutuille naapureille, tietävät tuoreeksi, osan pakastan (vähärasvainen kala säilyy vuosikausia pakkasessa). Ei tarvii käydä töissä.
Sinun mainitsemistasi kuluista tulee 1780 euroa vuodessa. Lisäksi ne punalaputetut tuotteet. Oletan, että käytät myös jonkinlaisia vaatteita ja tarvitset myös silloin tällöin jotain muuta tavaraa kaupasta, esimerkiksi niitä kalaverkkoja, säilytysastioita tai työkaluja. Tuloja sinulla ei ole kuin ne naapureille myymäsi kalat. Miten paljon niistä sitten saat, jos töissä et käy?
Niin, itsellä on myös toiminimi ja teen hieman ohjemistotöitä 2viikkoa- 2kk vuodessa, tämän ajan ylläpidän asiakkailleni tekemiäni ohjelmistoja eli tienaan noin 25-30k€ netto vuodessa 2-8 viikon työllä omalle firmalle.
Oletko siis tuo sama vastaaja, joka sanoi, ettei tarvitse käydä töissä? En nyt sanoisi, että 30 tuhannen ansiotuloilla voisi kehua, ettei käy töissä. Sehän on sitten eri asia, jos viikossa tienaa normaalin vuosiansion. Se ei ole omavaraisuutta vaan hyväpalkkaisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Se maksaa niin järjettömästi, että halvemmalla saat kaupasta. Toisekseen joudut miettimään, että kuinka ekologista on kasvattaa vihanneksia omaan käyttöön talvella, kun uhraat siihen mielettömän määrän luonnonvaroja. Hiilijalanjälki ei ole nimittäin lämmityksen ja valaistuksen jälkeen ihan pieni.