Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yhteiskunnasta irtautuminen ja omavaraisuus - onko kukaan suunnitellut tätä edes ajatuksen tasolla?
02.12.2019 |
Kiinnostaisi kuulla teidän näkemyksiänne, kokemuksianne sekä jakaa omiani. Kirjoitan alle tarinan siitä miten AP:ssa heräsivät nämä ajatukset ja siitä missä nyt mennään. Kertokaa myös omianne.
AP:ssa heräsi inho koko yhteiskuntaa kohtaan heti kun astuin työelämään. Aloin välittömästi haaveilla omavaraisesta elämästä, elämästä ilman muille suoritettavia palkkatöitä. Oravanpyörästä on pakko päästä irti.
Perhe, tutut ja lähestulkoon kaikki joille puhuin ajatuksistani omavaraisesta maatilasta ja palkkatöiden lopettamisesta ampuivat ajatukseni alas: "ei enää voi asua niin kuin aikoinaan". No, minä olen jääräpää jolla on aina pakottava tarve näyttää olevansa oikeassa, ei poikkeusta tämän suhteen.
Lopulta ajatustyöskentelyni tuli päätökseen ja aloitin exitoravanpyörä-projektini. Avaan tämän hetken tilanteen nyt kun vuosi projektia takana, sekä sen jälkeen projektin tulevaisuuden vaihtoehdot A ja B.
Nykyhetki: Ostin vuosi sitten vanhan hirsitalon eteläsuomesta yhdessä tyttöystäväni kanssa. Samaan pakettiin ostimme 4ha metsää ja hehtaarin niittyä. Talossa ei ole juoksevaa vettä. Paketti oli niin halpa, että minä olen vapaa velasta viiden vuoden päästä (tai aikaisemmin jos vain haluan, pesämunaa tilillä) ja tyttöystävä 11 vuoden päästä. Tämä on harjoitteluvaihe siitä miten talossa eletään, miten ruokaa kasvatetaan, miten eläimiä hoidetaan jne. Samalla käymme päivätöissä ja keräämme rahaa. Tarkoitus on olla lihan ja kasvisten suhteen omavarainen ennen laina-aikani päättymistä (5-vuotta). Veden ja lämmön+rakennusmateriaalin (puu) suhteen olemme jo omavaraisia. Elämä on kuitenkin rankkaa vuorotöitä tehdessä kaiken muun lomassa.
Tulevaisuuden vaihtoehto A: kun lainat ovat maksettu, olemme alle 35v. Siihen mennessä on tarkoitus saada ostettua pari hehtaaria peltoa lisää. Talo on tarkoitus saada remontoitua ja ulkorakennuksia rakennettua. Tuohon mennessä on tarkoitus olla omavarainen oman ja eläinten ruuan suhteen, suurimmissa määrin. Aurinkosähkö on toivottavasti kehittynyt teknologiana ja se on tarkoitus valjastaa käyttöön. Kun lainat ovat maksettu on aika "downsiftata" ja molempien tienata alle 10 000€ vuodessa (veroraja). 20 000€ on kuitenkin mielestäni paljon rahaa suoraan käteen, kun suurempia menoja ei oikeastaan ole. Eli toisin sanoen 35-vuotiaasta eteenpäin tarkoitus tehdä vain muutama kuukausi töitä vuodessa.
Vaihtoehto B: kun tyttöystävän laina maksettu, muutto keskelle korpea. Pienen pieni hirsitölli, ei mitään mukavuuksia, ei ollenkaan palkkatöitä. Vain lampaiden kasvatusta. Tämä vaihtoehto voi tulla kyseeseen myös kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, heille ehkä vaihtoehto A parempi.
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa perehtyä lampaiden hoitoon. Syövät melko paljon heinää eli aiotteko tehdä itse heinät? Tarvitsevat myös kivennäistä ja mielellään jotain rehua/kauraa. Ostoheinä on melko kallista. Karitsat kannattaa synnyttää about toukokuussa niin ovat kesäkuussa valmiita laitumelle. Laidunta pitää olla myös reilusti koska syövät aitaukset tyhjiksi melko nopeasti. Kannattaa muistaa laidunkierto ja kysellä lähialueilta saako mennä pöpelikköjä syöttämään. Toki sielläkin menee koko päivä jos lähtee lampaiden kanssa syöntiin ja hyvä olla paimenkoira mukana. Karitsat ei ehdi kasvaa touko- lokakuussa kovinkaan isoiksi. Heinä on kuitenkin aika kallista niin itse laitan ylimääräiset elikot lahtiin melko aikaisin. Sähköliittymän pito on jo melko kallis, mutta esim. Pakastin hyvä olla jos meinaa lihaa säilyttää.
Tuohon tienaamiseen suosittelen maatilamatkailua. Monet kaupunkilaiset haluaa tulla landelle hoitamaan eläimiä.
Ja tietysti itse nostaisin myös työttömyyskorvausta vaikka se onkin verorahojen väärinkäyttöä. Sen lisäksi voi tehdä 300e/kk palkkatuloja esim. Keikkaa siivojana, tiskarina tms. Myös lasten perhepäivähoitajana olisitte varmaan suosittuja jos teillä on lampaita ja hirsitalo. Itse toisin ainakin mielellään maalaistaloon lapsen hoitoon.
Lisäksi laidunta tulee hoitaa ja uudentaa tasaisin väliajaoin. Lammas tietysti helpompi kuin hevonen, joita meillä on, mutta hevosen laitumen kanssa ainakin saa olla aika tarkkana mitä siellä kasvaa. Ei liikaa valkuaispitoisia kasveja esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omavaraisajatukset oli itselläkin mielessä 10 v sitten. Jätin silloin suunnittelutyöt kaupungissa ja lähdin kahdeksi vuodeksi maatilalle töihin. Paikka oli upea, mutta huomasin sinä aikana mitä kaikkea omavaraisuuselämä tarkoittaisi ja tajusin etten ole valmis luopumaan monista mukavista asioista sen takia että tunnen yhteiskunnan niin ahdistavaksi ja ihmiset niin tyhmiksi että haluan omaa rauhaa. Päädyin lopulta siihen että lopetin / vähensin uutisten seuraamisen ja keskityin omiin mielenkiinnon kohteisiin. Suosittelen❤️
Jos maailma / yhteiskunta ympärillä tuntuu hullulta niin lämpimästi suosittelen uutisista luopumista ja kaiken ahdistusta aiheuttavan tiedon välttämistä ja näiden sijaan keskittymistä itseensä ja sellaisiin läheisiin/kavereihin joiden kanssa voi nauttia ilman ikävien asioiden kohtaamista.
Pohjimmiltaan kyse tuossa omavaraisuus ajatuksessa lähes kaikilla sitä harkitsevilla on turhautuneisuuden tunne nyky-yhteiskuntaan. Mutta muuttamalla omavaraistalouteen on toisaalta itsensä rankaisua verrattuna siihen mukavaan elämään mitä tänä päivänä pystyy elämään.
Työ on hyvin tärkeässä roolissa, koska vietät siinä suuren osan ajastasi. Riippuu siis paljon siitä mitä työtä teet, että pystytkö siinä työssä riittävästi välttämään ahdistusta ruokkivien asioiden kohtaamista. Jos et, niin kannattaa harkita muuta työtä. Jos taas pystyt, niin sitten aiempi keino pitäisi auttaa.
Asuinympäristö on toinen erittäin tärkeä asia. Moderni laatikkoarkkitehtuuri tai elementtilähiö on varsinkin ahdistuneelle huono paikka. Pelkästään miellyttävä asuinympäristö voi antaa voimia kohdata ne työn haasteet mitä edellä tarkoitin.
Joillekin omavaraistalous voi kaikesta huolimatta olla kokeilumielessä tai pysyvämminkin ratkaisu. Mutta kun pohdit valintoja ja mietit asioita, niin huomaa tuo juurisyy mistä kerroin ja kokeile olo parantavia keinoja joita mainitsin.
Koomisesti landelle muutto on helpompaa kuin vuosikymmeniin kun talojen hinnat ovat pudonneet pohjalukemiin. Auto vain sitten pitää löytyä, rupeaa välimatkat olemaan sitä luokkaa.
Ei sieltä landelta toimivaa maatilaa vieläkään halvalla saa, nykyään pitää olla iso tila jotta pystyy hankkimaan tarvittavat koneet. Tai sitten rahaa palkata työvoimaa, jos halutaan elää maalaisromanttisesti.
Sitten jos joutuu velkaa ottamaan, niin ollaan todellisessa oravanpyörässä, kun tuottajahinnat laskevat mutta velat pitää maksaa.
Ja byrokratia sitten, palkansaajalla sitä ei käytännössä edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ja niilläkö elivät? Ei tarvinnut töitä tehdä ulkopuolisilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traktoritkaan ei ole ikuisia, kuten ei autotkaan. Eli pitää varautua uusimaan, huoltamaan, ostamaan polttoaineet, öljyt.
Ja talo, kuka on sellaisen omistanut, tietää remontteja tarvitaan. Ellei osta ihan uutta taloa, jota ei makseta viidessä vuodessa takaisin pankille.
Ja miten lasten kanssa ilman juoksevaa vettä, pesukonetta, jääkaappia jne? Ekologisesti kertakäyttövaippoja?
Eivät ikuisia, mutta kyllä hyväkuntoinen 70-80- luvulla valmistettu traktori kotitarvetouhuissa melko ikuinen on. Öljyt ja suodattimet ajoissa kun vaihtaa.
Traktori syö vain kun tekee töitä, hevonen jatkuvasti.
Jos ja kun ihmistyön lisäksi tarvitsee kuljetus/vetotehoa, mieluummin pieni, vanha traktori kuin hevonen.
Juoksevan veden puute on kyllä lapsiperheessä täysin älytön ajatus.
Pyykin pesu oli ennen vesijohtoja ja pesukoneita yhtä helvettiä.
Kaksi aikuista varmaan voi elää vaihtaen kerran viikossa edestä keltaiset ja takaa ruskeat alkkarinsa puhtaisiin , mutta lasten kanssa on vähän toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Kyllä yhdem lehmän pito sisältää kosolti erityistaitoja urbaanille ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ja niilläkö elivät? Ei tarvinnut töitä tehdä ulkopuolisilla?
Ukki teki, mutta ap:kin aloituksessaan kirjoitti (vaihtoehdossa A), että tekisivät pari kuukautta vuodessa palkkatöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Yhden lehmän pito tulee hemmetin kalliiksi jos ei osaa hoitaa. Jos maidon takia pitää lehmää niin pitäisi osata esim ruokkia niin, että maitoa tulee. Muuten käy niin, että lehmä vain kuluttaa eikä tuota mitään. Eläinlääkärineimolemilmainen. Siementääkin se lehmä pitäisi. Jos naapurissa ei ole sonnia niin sitten sekin vähän vaikeampaa. Tiedätkö mistä ja miten saat ostettua sonnin siemeniä? Jos onkin lihantuotanto niin pitäisi ruokkia eri tavalla, jotta lihasta tulee hyvää. Minne aajattelit teurastettavaksi viedä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Äläpä vähättele isovanhempiesi maanviljelystaitoja. Vanhanajan pienviljelijöillä on ollut paljon taitoja, jotka ovat tämän päivän ihmiselle utopiaa. Yhden lehmän paikoissa se lehmä on ollut niin tärkeässä roolissa, että sen hyvinvoinnin eteen on tehty aivan kaikki. On osattu hoitaa niin, ettei ole tullut utaretulehdusta tai sorkkatauteja mm.
Osattu kylvää oikeaan aikaan, ettei halla vie ja hoitaa niin, että saadaan maksimisato.
Olen huomannut tämän oman anoppini kanssa, jolla on viljelystä mieletön määrä ns hiljaista tietoa, mitä ei kirjoista tai netin syövereistä löydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskeluaikana tunsin kaverin, joka ystäviensä kanssa päätto vuokrata maatilan ja alkaa kehittää siitä omavaraista yhteisöä. Ideana oli kasvattaa lampaita, viljellä maata, jne. Ja asenne tyyliin hei, kuinka vaikeeta se voi muka olla.
Kellään ei mitään kokemusta maalla asumisesta muuta kuin perusmökkeilystä äidin ja isin mökillä.
Eivät kestäneet vuottakaan. Jälkikäteen kaveri monta kertaa selitti, että ette tiedä, miten vaikeaa on esim joku lampaiden kasvatus ja miten paljon työtä siinä on.
Jos olisin ao, lähtisin enemmän downshiftaamismielellä kuin sillä ajatuksella, että kokonaan irtaantuisi yhteiskunnasta. Omilla isovanhemmilla oli vielä taidot tuohon elämään: oli lehmä, lampaita, kanoja, possu, hevosella haettiin puut metsästä. Rakennettiin saha ja siinä sitten niistä oman metsän puista tehtiin lautoja, joilla rakennettiin talo.
Mummo osasi keritä, lastata, kehrätä, kutoa kangasta. Tehdä saippuaa. Ihan kaikkea. Vaari osasi tehdä kengät. Niin harmittaa, että en tajunnut heiltä näitä taitoja opetella.
Hekään ei eläneet yhteiskunnan ulkopuolella vaan hyvin tiiviisti osana sitä. Isoisä kävi palkkatöissä, isoäiti hoiti talon, eläimet, lapset.
Sanoisin, että jossain yhteisössä, jossa ihmisillä on eri taitoja, tuo voisi toimia paremmin. Mutta ihan perusjutut, kuten pyykinpesu, vaatii rutkasti työtä. Kun muistelen mummoni juttuja siitä pyykinpesusta ilman juoksevaa vettä ja pesukonetta. Luulen, että nykyvaatteet ja tekstiilit ei edes kestäisi.
Juuri tähän tyyliin. Aivan uskomatonta haihattelua luulla, että lampaat ovat nättejä koristeita jne. Lisäksi nykyajan maanviljelijältä vaaditaan myös paljon erikoistaitoja, joita ei isoäidin aikaan ollut.
Mitähän nämä erikoistaidot ovat? Siis kun on kyse vain ruuan tuottamisesta omalle perheelle, ei suinkaan tehdä maanviljelystä itselleen ammattia ja tienata rahaa sillä. Isovanhemmillani oli aikoinaan yksi lehmä ja lisäksi kanoja ja kaneja. Keväisin hankittiin porsas, joka pistettiin lihoiksi ennen joulua.
Ihan hyvä on tietää, että minkälaisessa maassa mitäkin kasvattaa. Mitä puuttuu maaperästä jos koko vuodeksi kasvatetut perunat ovat niin rupisia, että joutuu kuoriessa leikkaamaan puolet pois. Millainen maa on sipuleille sopiva tai salaatille? Millä ja milloin lannoittaa marjapensaita ja muita, ettei esim kasvata pelkkää vartta. Kuinka leikata omenapuut ja mihin istuttaa hedelmäpuut.
Mikä maassa vikana jos porkkana ei kasva? Onhan näitä kotiviljelyssäkin eteen tulevia ongelmia. Nämä ihan pieniä ongelmia. Jos aikoo kasvattaa talven kaurat lampaille niin tarvitsee jo tietää enemmän. Tulee muuten kalliita kokeiluja, kun siemenet ei ilmaisia ole.
Ymmärrän pointin, mutta mä vähän luulen, että ennen nykyistä tietotaitoa suurin osa kotitarpeisiin tehdystä viljelystä on tapahtunut yrityksen ja erehdyksen kautta. Tai kysytty neuvoa naapureilta. Edelleenkin katson asiaa ap:n kirjoittaman A-vaihtoehdon mukaan eli olisivat kuitenkin pari kuukautta vuodesta palkkatöissäkin. Ennenkuin siirtyy tuohon A-vaihtoehtoon eli on vielä töissä, voi varmaan jo nyt kokeilla, mikä tontilla kasvaa ja ottaa selvää, millaisia kasvuolosuhteita tai lannotteita mikäkin kasvi tarvitsee. Siis ihan harrastuspohjalta.
Ja kannattaisi käyttää vaikka yksi vuosi perheen elintarvikkeiden määrän tarkkailuun. Pitää kirjaa, paljonko menee perunaa, paljonko porkkanaa jne. Kun on vuoden verran elänyt (kaupasta ostettavilla elintarvikkeilla ja vain satokauden mukaisesti) kuten on suunnitellut elävänsä omavaraisena, pystyy päättelemään, paljonko satoa pitäisi saada joka vuosi. Kesätkin ovat erilaisia ja yhtenä vuonna kaikki ehtii kypsyä ihan hyvin ja kylmänä kesänä ei ehdikään. Sitten voisi asteittain siirtyä kasvattamaan esim omat juureksensa itse ja katsoa, miten onnistuu vai pitääkö ostaa kaupasta lisää. Ottaa muutaman kanan ja katsoa, riittääkö niiden munat vai pitääkö ostaa kaupasta vielä lisää.
Mua periaatteessa viehättää aloittajan ajatus, mutta en itse olisi valmis siirtymään lapsuuteni eli 1960-luvun ruokavalioon, vaikka sekin oli paljon monipuolisempi kuin vanhempieni lapsuuden ruokavalio. Minusta ap voisi nyt vuoden ajan ostaa kaupasta vain sellaisia raaka-aineita, joita aikoisi itsekin kasvattaa. Vuodenaika huomioiden. Katsoa, vieläkö vuoden päästä inspiroi vai loppuuko kotikokilta ideat ja haluaakin palata nykyaikaan.
Ja siinä sitä on ihmettelemistä kun talven pottumaahan iskee perunarutto tai koloradonkuoriainen. Sinne meni talven ruokavarannot.
Käsin veivattava pulsaattorikone. Esim merinovillaiset alusvaatteet eivät kaipaa niin tiheää pesua kuin keinokuituiset tai puuvillaiset. Esiliina ja työvaatteet suojaamaan päällysvaatteita, harventamaan pesun tarvetta.
Tuo voi olla tulevaisuudessa hyväkin idea kun työpaikat joka tapauksessa vähenevät. Tämä nykyinen yhtälö työelämän ja kulutusyhteiskunnan kannalta tuntuu lisäksi aivan mahdottomalta pidemmän päälle. Sitä paitsi voittehan ideoida tuohon lisäksi jotain muutakin liiketoimintaa.
Kannataa laittaa maaartisokkaa siltä varalta kasvamaan, jos perunarutto iskee. Kasvaa itsestään ja voi kaivaa kattilaan myös talvemmalla. Hitaampia kuoria.
Vaihtoehto A. Ihan toteutettavissa. Tosin joudutte edelleen käyttämään lääkäripalveluita ym. mutta eihän tuo tuollaisenaan juuri poikkea monenkaan pienviljelijän arjesta. Teette töitä keväästä (maankäännöstä ja istutuksesta) syksyyn (sadonkorjuu) ja siinä välillä teette polttopuita, kitkette rikkaruohoja ym. Syksyllä säilötte vihannekset, sienet, marjat ym. Eniten rahaa tulee viemään eläinten pito. Ottaisin vaan kanoja munia varten ja ostaisin maidon ja juuston joltain muulta tilalta. Lehmien pito on aikaavievää ja kallista ja hemmetin sitovaa. Sitten kun arki jo sujuu, voitte miettiä vaikka alpakoita villaa varten.
Kaivo teillä ilmeisesti on ja varmaan muuripata, missä lämmitätte vedet? Kannattaa kerätä myös sadevedet talteen ja käyttää sitä mm. kasvimaan kasteluun. Metsäpalsta on sijoitus, jonka arvo vain kasvaa. Isoja koneita ei kannata itse hankkia; voitte hyvin vuokrata jonkun puimaan viljanne tai tarvittaessa kääntämään maan keväällä sekä kuskaamaan polttopuut metsästä. Kaiken muun voi hoitaa hartiavoimin. Maatalouskoneet ovat hiton kalliita, huoltaminen maksaa eikä tuo teidän tilkkunne vaadi noin järeää kalustoa.
Voitte myös myydä marjoja ja sieniä, niistä maksetaan hyvin.
Lapset menevät normaalisti kouluun tai sitten opetatte itse.
Onnea matkaan!
Alue: Aihe vapaa
Mieti yksistään pyykinpesu. Pitää olla iso pata, jossa ne pyykit keitetään. Ei siis voi näin oedtä mitään nykyajan herkkiä kuituja ja goretex-vaatteita. Pitää kantaa vesi siihen pataan. Kaataa ja pilkkoa puut. Lämmittää vesi.
Hinkata niitä pyykkejä pyykkilautaa vasten, hieroa saippualla, hakata kartulla. Sitten ne märät pyykit raahataan joen tai järven rantaan ja huuhdotaan siellä. Joka viikko. Myös talvella. Puristellaan käsin kuiviksi ja raahataan taas pihaan kuivumaan narulle.