Ihan hassua, kuinka valikoidun niin usein kiusatuksi ja inhotuksi ja nauretuksi

S & S

Vierailija kirjoitti:

S & S

🙉🙊🙈

Minäkin olen näitä jotka lapsesta asti on joutuneet joka paikassa kiusatuksi. Omassa tapauksessa tiedän että syynä on erikoinen persoonallisuus ja ajattelutapa. Olen tehnyt jo joskus 10-11 vuotiaana päätöksen, että vaikka tiedän, että voisin muokata itseäni "toisille kelpaavammaksi" eli alkaa näytellä tavallisempaa, en sitä halua tehdä vaan mieluummin olen aito oma itseni ja yksin. Minulle on tärkeämpää saada ilmaista itseäni vapaasti kuin olla sellainen josta toiset tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töksäytteletkö outoja asioita? Huomaatko että kommunikaatio ei suju sinun ja muiden kanssa ihan samanlailla kuin mitä näet että muilla sujuu?

No en mielestäni pahemmin :) Ja minulla on siis myös ystäviä ja puoliso ja itse asiassa tunnun olevan ihminen, johon helposti halutaan tutustua. Olen kai niin kiltin ja "helpon" näköinen. Luonteeltani olen kyllä "monimutkaisempi" kuin ulkonäkö antaa ymmärtää.

Säädä suojakuorta vivahteikkaammaksi, ei tarvitse muuttua läpinäkyväksi, riittää että on rosoisuutta tai ilmentää jollakin tapaa taiteellisuutta. 

Ihmiset kohtaavat yleensä elämänsä varrella saman kaltaisia ongelmia mitä entuudestaan ovat kohdanneet. Esim. alistuva persoona alistuvuuden ongelmaa ihmissuhteissaan, rakkaudettomuudesta kärsivä vetää myös tunnekylmiä ja arvottomuuden tunteita vahvistavia ihmissuhteita.

Avain on pikkuhiljaa alkaa vahvistaa omaa itseluottamusta ja itsearvostusta niin, ettei ole riippuvainen muiden arvostelusta ja muutkin kunnioittavat ja arvostavat eri tavalla itseluottamuksen kunnossa olevaa. Vaikeata, tiedän kun itsekin olen kokenut etenkin herkässä iässä vastaavaa mutta uskon että elämä heittää uudelleen ja uudelleen samankaltaisia haasteita ennen kuin kyllästymme kaulaamme myötä niistä ja olemme valmiita rupeamaan kehittämään itseämme, rakastamaan ja arvostamaan itseämme kaikesta huolimatta.

Aloittaja haluaa tässä vain kiusata ja siirtää syyn uhrille.

Liika halu myötäillä ja miellyttää toisia on inhottavaa omanarvontunteen puutetta. Pidän tyhmänä ihmisiä, jotka ovat valmiita myymään mummonsa, lapsensa, moraalinsa, arvonsa, elämänvalintansa, kun vain itse olisivat pidettyjä! 

joillekkin kaikki on kiusaamista,vaersiknin lellityille kun ei maailma hypikkään heidän mukaansa

Vierailija kirjoitti:

joillekkin kaikki on kiusaamista,vaersiknin lellityille kun ei maailma hypikkään heidän mukaansa

Wt tunnistettu.

Vierailija kirjoitti:

Joka on kokenut kiusaamista on kiusaajia vahvempi. Hän uskaltaa auttaa ja olla ystävä muille kiusatuille. Kumpihan siinä on fiksumpi kiusaaja vai kiusattu?

Kaunis ajatus, mutta itse en koe kiusattuna olemisen vahvistaneen minua millään tavalla. Useimmiten en myöskään jaksa auttaa muita, saati olla kenenkään ystävä, koska pahat masennusjaksot toistuvat vuodesta toiseen. 

Jonkun muun kokemus voi tietysti olla ihan päinvastainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensin tulee mieleen että todennäköisesti olet jollain tavalla sosiaalisilta taidoiltasi tai muuten vaan outo. Ulkonäkö itsessään ei riitä tuollaiseen kohteluun. Itse kyllä yritän olla mukava ja huomioida ne erikoisemmatkin tyypit.

Kuule. Äläpä nyt vieritä syytä kiusatun harteille. Vika on AINA kiusaavassa, AINA. Kiusaaja etsii sellaisen, johon voi "iskeä", esim kiltit ja empaattiset ihmiset ovat hyviä kohteita. Itse olin lapsena koulukiusattu ja työoaikkakiusattu, koska olen kiltti ja empaattinen. Olen aikuisena oppinut pitämään puoleni ja enää ei kiusata. Ei ollut helppoa, mutta nykyään ei kukaan enää ed3s yritä tai jos erehtyy yrittämään lopettaa kyllä samantien. Täältä pesee takaisin. Suosittelen muillekin

Täältä pesee takaisin kuulostaa ihan pikkulasten hiekkalaatikkoleikiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töksäytteletkö outoja asioita? Huomaatko että kommunikaatio ei suju sinun ja muiden kanssa ihan samanlailla kuin mitä näet että muilla sujuu?

No en mielestäni pahemmin :) Ja minulla on siis myös ystäviä ja puoliso ja itse asiassa tunnun olevan ihminen, johon helposti halutaan tutustua. Olen kai niin kiltin ja "helpon" näköinen. Luonteeltani olen kyllä "monimutkaisempi" kuin ulkonäkö antaa ymmärtää.

Siinä se tuli. Olet liian kiltti. Ihmiset käyttävät tätä hyväkseen.

Minuakin on kiusattu. Mutta se huvitti tässä, että huomasin että pulsut on aina musta pitäneet. Huutelevat kehuja, kun kuljen ohi. Kauniit sanat on lohduttanut ja jääneet mieleen.

Kerrankin, kun kuljin nuorena poikaystäväni kanssa, em. herrat huusivat hänelle, että siinä sinulla on oikea helmi, pidä tytöstä hyvää huolta. Olisipa pitänytkin, mutta paljastui pian väkivaltaiseksi hyväksikäyttäjäksi. No, nuoruudenmuisto.

Mietin tuota, että ihminen saa samanlaisia kokemuksia osakseen. Tuntuu, että lapsuuteni oli melko rakkaudet on ja parisuhteet todellakin tunnekylmien ja välttelevien miesten kanssa. Väkivaltaa kun oli tosiaan. Nyt ajattelen, että olen aika tunnekylmä ja rakkaudeton itse: viihdy yksikseni, sinkkuna enkä halua päästää ketään enää lähelle. Tai tavallaan haluaisin, mutta en enää jaksa edes yrittää.

Koulukiusaamisen jäljet ovat nyt vanhemmiten enemmän taas mielessä, ymmärrän miten paljon silloin lapsena yhteisön ulkopuoliseksi jääminen on vaikuttanut ja sen tajuaminen, että on yksin. Vanhemmat kauan ei auttaneet, kukaan ei halunnut myöntää, että kiusaamista oli. Kova oppi lapselle.