Ihan hassua, kuinka valikoidun niin usein kiusatuksi ja inhotuksi ja nauretuksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle luotiin kiusatun identiteetti koulussa, jonka myöhemmät kiusaajat aisitvat.

Osaatko selittää, mikä tuo kiusatun identiteetti on ja mistä muut sen aistivat? Näkyykö se käyttäytymisessä, kehonkielessä ym.? Minua kiusattiin lapsena ja nuorena paljon, ja uskoakseni minulle muodostui juuri tuo kiusatun identiteetti/persoonallisuus. En koe joutuneeni kiusatuksi aikuisiällä, mutta arkuudesta ja jonkinlaisesta sosiaalisesta kömpelyydestäni johtuen jotkut ovat suhtautuneet minuun vähän oudoksuen. Joskus tuntuu, että useimmilla muilla on jonkinlainen sosiaalinen tutka, jonka avulla he luovivat sosiaalisissa tilanteissa. Itseltäni tuo sitten ilmeisesti puuttuu. 

Tämä on todella kiinnostava kysymys!

kannattaako sita potkia kannipaissaan muiden asukkaiden ovia, hukata avaimet ja odotella etta vaimoke laittaisi jotain jaakaappiin mikali paastaa sisaan.

mutta jospa tullaan sitten potkiman ne varsinaiset hairinnat pois josta aloituksessa yritetaan vahatella ja tehda pilaa.

Liian kaunis?? Vai liian uhriutuva? 😂😂😂On mullaki tuttuja jotka ei jää vatvoo sitä, ku päivittäin joku piikittelee. Ei ne siks ole mitään uhreja, koska ne ei puutu edes siihen vaa elää vaan.

kun puututaan kaytoshairioihin, usein tulee vastaan aloituksen tapainen asenne, jolla tehdaan pilaa ja transitoidaan omat ongelmat sille joka puuttuu hairintaasi.

Olet Jumalan valittua kansaa.

Kohtalo täällä maassa ei niin ylevä - mutta iankaikkinen elämä Taivaassa odottaa.

Sori vaan, en usko, että sua kiusataan normaalia useammin. (etenkin, jos sun sosiaalinen käytös on normaalia) Sä vaan pidät niistä kirjaa, toisilla menee toisesta korvasta saman tien ulos. Kukaan ei miellytä kaikkia, niin se vaan on. Toiset vaan hyväksyy sen, että kaikki ei pidä niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle luotiin kiusatun identiteetti koulussa, jonka myöhemmät kiusaajat aisitvat.

Osaatko selittää, mikä tuo kiusatun identiteetti on ja mistä muut sen aistivat? Näkyykö se käyttäytymisessä, kehonkielessä ym.? Minua kiusattiin lapsena ja nuorena paljon, ja uskoakseni minulle muodostui juuri tuo kiusatun identiteetti/persoonallisuus. En koe joutuneeni kiusatuksi aikuisiällä, mutta arkuudesta ja jonkinlaisesta sosiaalisesta kömpelyydestäni johtuen jotkut ovat suhtautuneet minuun vähän oudoksuen. Joskus tuntuu, että useimmilla muilla on jonkinlainen sosiaalinen tutka, jonka avulla he luovivat sosiaalisissa tilanteissa. Itseltäni tuo sitten ilmeisesti puuttuu. 

En ole tuo edellinen, mutta vastaan silti. Ehdottomasti kiusatun identiteetti näkyy käyttäytymisessä. Kuvitellaan, että on ensimmäinen viikko uudessa oppilaitoksessa. Ihmiset kerääntyvät rinkeihin keskustelemaan. Kiusattu ihminen ei välttämättä itse tule niihin, vaan jättäytyy ulkopuolelle. Suositut ihmiset tunkevat hymyillen suoraan porukkaan ja alkavat pian jutella uusille luokkakavereille. He menevät varauksetta ihmisten seuraan ruokalassa, kyselevät ihmisiltä kysymyksiä, tutstuvat. Kiusattu ihminen syö ehkä yksin, ellei häntä erikseen käydä kutsumassa johonkin pöytään. Mikäli hän tämän kutsun saa, hän ei välttämättä jännitykseltään osaa jutella muiden kanssa luontevasti. Joko hän on hiljaa, tai sitten hän höpöttää paniikissa itsestään pitkää monologia unohtaa kuunnella mitä muut sanovat.

Kiusatut ihmiset eivät välttämättä hermostuksiltaan huomaa pieniä sosiaalisia vihjeitä, tai jos huomaavat, eivät osaa reagoida niihin "oikein".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulle luotiin kiusatun identiteetti koulussa, jonka myöhemmät kiusaajat aisitvat.

Osaatko selittää, mikä tuo kiusatun identiteetti on ja mistä muut sen aistivat? Näkyykö se käyttäytymisessä, kehonkielessä ym.? Minua kiusattiin lapsena ja nuorena paljon, ja uskoakseni minulle muodostui juuri tuo kiusatun identiteetti/persoonallisuus. En koe joutuneeni kiusatuksi aikuisiällä, mutta arkuudesta ja jonkinlaisesta sosiaalisesta kömpelyydestäni johtuen jotkut ovat suhtautuneet minuun vähän oudoksuen. Joskus tuntuu, että useimmilla muilla on jonkinlainen sosiaalinen tutka, jonka avulla he luovivat sosiaalisissa tilanteissa. Itseltäni tuo sitten ilmeisesti puuttuu. 

En ole tuo edellinen, mutta vastaan silti. Ehdottomasti kiusatun identiteetti näkyy käyttäytymisessä. Kuvitellaan, että on ensimmäinen viikko uudessa oppilaitoksessa. Ihmiset kerääntyvät rinkeihin keskustelemaan. Kiusattu ihminen ei välttämättä itse tule niihin, vaan jättäytyy ulkopuolelle. Suositut ihmiset tunkevat hymyillen suoraan porukkaan ja alkavat pian jutella uusille luokkakavereille. He menevät varauksetta ihmisten seuraan ruokalassa, kyselevät ihmisiltä kysymyksiä, tutstuvat. Kiusattu ihminen syö ehkä yksin, ellei häntä erikseen käydä kutsumassa johonkin pöytään. Mikäli hän tämän kutsun saa, hän ei välttämättä jännitykseltään osaa jutella muiden kanssa luontevasti. Joko hän on hiljaa, tai sitten hän höpöttää paniikissa itsestään pitkää monologia unohtaa kuunnella mitä muut sanovat.

Kiusatut ihmiset eivät välttämättä hermostuksiltaan huomaa pieniä sosiaalisia vihjeitä, tai jos huomaavat, eivät osaa reagoida niihin "oikein".

Tämä selittää paljon. Jotain tuonsuuntaista ajattelinkin. 

Sitä en kyllä oikein ymmärrä, miksi tuo kiusatun identiteetti on joillekin niin punainen vaate, että pitää alkaa kiusaamaan sitä kiusattua. En ymmärrä, miksi lyötyä pitää lyödä. Ilmeisesti on sitten niin, että ujous, arkuus ja hermostuneisuus herättävät ihmisissä suuria aggressioita ja irrationaalista raivoa. Kuten sanoinkin, en koe itse tulleeni kiusatuksi aikuisiällä, mutta joissain olosuhteissa niin olisi saattanut käydä. 

- tuo joka kysyi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai juopotkin tulevat juuri sinua pilkkaamaan? Tässä tapauksessa kuulostaa nyt vähän ylitulkitsemiselta. Juopot lähtökohtaisesti huutelevat _kaikille_ törkeyksiä. Luultavasti sinä vain kiinnität siihen enemmän huomiota, koska olet joutunut kärsiä kiusaamisesta aikaisemminkin.

Jos ihminen esimerkiksi pelkää koiria, hän huomaa ne aina kaikkialla. Koiriin välinpitämättömästi suhtautuva ei edes huomaa niiden olemassaoloa.

Samoin kiusattu ja satutettu ihminen tunnistaa ilkeät äänensävyt, tympeät katseet ja sanat ja ajattelee, että ne kohdistuvat juuri häneen itseensä. Pidetyt ja sosiaaliset ihmiset eivät tulkitse muiden käyttäytymistä heistä itsestä johtuvaksi.

Jos henkilöllä X on huono päivä, ja hän tulee työpaikan kahvihuoneeseen naama happamana, kiusattu saattaa ajatella "tuo irvistää minulle eikä halua olla edes samassa huoneessa kanssani" kun taas suosittu henkilö ajattelee "onpas X pahalla tuulella tänään"

Olin tulossa myös sanomaan, että ap taitaa ottaa helposti itseensä.

Luuleeko hän, ettei muille koskaan ole ilkeilty ja ilkuttu?

En ole suosittu, mutta en todellakaan pidä kiusaamisena, jos joku juoppo tulee mölisemään. Olen myös kohdannut sellaista että minulle on naureskeltu porukoissa, v*ttuiltu ilkeästi baarissa, entinen väliaikainen kämppis ja muutama työkaveri jäänyt kiinni pahan puhumisesta kun luulivat että en kuule. En pidä kiusaamisena, kun ei nuo ihmiset edes tunne mua yhtään, nuo ihmiset ovat jotenkin ilkeitä ja katkeria olleet ja olen ollut kohteena. Kiusaaminen on sitten systemaattista ja pitkään jatkuvaa toimintaa.

Tämä oli rohkaiseva ja kiinnostava kommentti. Eihän kaikkia ilkuta niin usein. Eikö se häiritse sinua, että olet useammin ilkuttu?

Ap

Poistettiinko kommenttini? Luulin vastanneeni tähän. En usko, että minua on ilkuttu normaalia useammin. Prosentuaalisesti kämppäkavereista ja työkavereista alle 20% ovat olleet ilkeitä ja sekään ilkeys ei ole ollut mitään jatkuvaa. Olen olettanut, että nuo ihmiset ovat vähän ikäviä luonteeltaan ja hermostuivat muihinkin kuin minuun enkä sikäli ole ottanut henkilökohtaisesti. Siis jotkut ihmiset nyt ovat sellaisia, että paha olo aina purkaantuu ympäristöön aika randomisti. Ja lähes jokainen ihminen on ilkeä jotakuta sitä ansaitsematonta kohtaan joskus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensin tulee mieleen että todennäköisesti olet jollain tavalla sosiaalisilta taidoiltasi tai muuten vaan outo. Ulkonäkö itsessään ei riitä tuollaiseen kohteluun. Itse kyllä yritän olla mukava ja huomioida ne erikoisemmatkin tyypit.

Kuule. Äläpä nyt vieritä syytä kiusatun harteille. Vika on AINA kiusaavassa, AINA. Kiusaaja etsii sellaisen, johon voi "iskeä", esim kiltit ja empaattiset ihmiset ovat hyviä kohteita. Itse olin lapsena koulukiusattu ja työoaikkakiusattu, koska olen kiltti ja empaattinen. Olen aikuisena oppinut pitämään puoleni ja enää ei kiusata. Ei ollut helppoa, mutta nykyään ei kukaan enää ed3s yritä tai jos erehtyy yrittämään lopettaa kyllä samantien. Täältä pesee takaisin. Suosittelen muillekin

Tämähän on ihan ristiriitainen viesti.

Miten niin?

Ensin sanotaan, että kiusaaminen on aina 100% kiusaajan syy. Sitten kerrotaan, että itse kiusattuna on kumminkin pystynyt lopettamaan kiusaamisen oman käytöksen tuloksena. Jos kiusaaminen riippuisi kokonaan kiusaajasta, niin kiusatun käytös ei sitä voisi muuttaa.

Tietenkään ei voida sanoa, että kiusattu pieni lapsi olisi syyllinen kiusaamiseensa, koska lapsella (eikä aina aikuisellakaan) ole mahdollisuutta opetella, kuinka itseä puolustetaan. Aikuisena toivottavasti useimmilla on välineitä miettiä, miten voi olla sellainen, joka ei ole hyvä kohde kiusaajan ilkeille sanoille ja teoille.

Ööööh kyl muutki voi olla vetäytyviä, ku kiusatut ootko sitä miettiny?? Esim. Minä oon vetäytyvä ja erakoituva, mut en ollu siks ikinä kiusattu kouluaikoina vaan enemmän ihmiset ihmetteli miks vetäydyn

UP

Vierailija kirjoitti:

Ööööh kyl muutki voi olla vetäytyviä, ku kiusatut ootko sitä miettiny?? Esim. Minä oon vetäytyvä ja erakoituva, mut en ollu siks ikinä kiusattu kouluaikoina vaan enemmän ihmiset ihmetteli miks vetäydyn

Mutta tässä on sellainen ero, että sinä haluat olla vetäytyvä ja erakko, eikä se siksi haittaa sinua. Olet ihan tyytyväinen yksinäsi.

Kiusattu sen sijaan ei haluaisi olla vetäytyvä, vaan hän haluaisi olla osa joukkoa, mitta häneltä on tuhottu siihen tarvittava osaaminen, ja siksi erakoituminen haittaa ja harmittaa häntä ja ulkopuoliseksi jääminen/jättäminen on kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensin tulee mieleen että todennäköisesti olet jollain tavalla sosiaalisilta taidoiltasi tai muuten vaan outo. Ulkonäkö itsessään ei riitä tuollaiseen kohteluun. Itse kyllä yritän olla mukava ja huomioida ne erikoisemmatkin tyypit.

Kuule. Äläpä nyt vieritä syytä kiusatun harteille. Vika on AINA kiusaavassa, AINA. Kiusaaja etsii sellaisen, johon voi "iskeä", esim kiltit ja empaattiset ihmiset ovat hyviä kohteita. Itse olin lapsena koulukiusattu ja työoaikkakiusattu, koska olen kiltti ja empaattinen. Olen aikuisena oppinut pitämään puoleni ja enää ei kiusata. Ei ollut helppoa, mutta nykyään ei kukaan enää ed3s yritä tai jos erehtyy yrittämään lopettaa kyllä samantien. Täältä pesee takaisin. Suosittelen muillekin

Tämähän on ihan ristiriitainen viesti.

Miten niin?

Ensin sanotaan, että kiusaaminen on aina 100% kiusaajan syy. Sitten kerrotaan, että itse kiusattuna on kumminkin pystynyt lopettamaan kiusaamisen oman käytöksen tuloksena. Jos kiusaaminen riippuisi kokonaan kiusaajasta, niin kiusatun käytös ei sitä voisi muuttaa.

Tietenkään ei voida sanoa, että kiusattu pieni lapsi olisi syyllinen kiusaamiseensa, koska lapsella (eikä aina aikuisellakaan) ole mahdollisuutta opetella, kuinka itseä puolustetaan. Aikuisena toivottavasti useimmilla on välineitä miettiä, miten voi olla sellainen, joka ei ole hyvä kohde kiusaajan ilkeille sanoille ja teoille.

Vastikään opiskelupaikassani eräs opiskelija kertoi siitä, miten häntä oli kiusattu edellisessä työpaikassa. Tämä kiusatuksi joutunut on siis kaikinpuolin normaali, terve, normaalin näköinen, hyväitsetuntoinen, miellyttävän oloinen ja sosiaalinen ihminen - ja silti joutui kiusaajan silmätikuksi. Kiusattu teki parhaansa puolustautuakseen, ja pomotkin yrittivät puuttua asiaan. Siltikin kiusaaminen päättyi vasta, kun uhri lopetti työt siinä paikassa. Ei minulla ole mitään syytä epäillä hänen kertomustaan. Kyllä useimmiten on ihan niin, että vika on sataprosenttisesti siinä kiusaajassa. Jotkut ihmiset vain ovat luonteeltaan kyykyttäviä ja ehkä jopa pahoja.

Minä tajusin olevani todella raskas muille saatuani ADHD lääkityksen kuntoon ja ymmärrettyäni miten helppoa ja yksinkertaista toisten aivotoiminta on. Tunsin silmieni avautuvan ja pystyin ymmärtämään miten häiritsevä olin ollut vaikka ennen en yhtäön hahmottanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ensin tulee mieleen että todennäköisesti olet jollain tavalla sosiaalisilta taidoiltasi tai muuten vaan outo. Ulkonäkö itsessään ei riitä tuollaiseen kohteluun. Itse kyllä yritän olla mukava ja huomioida ne erikoisemmatkin tyypit.

Kuule. Äläpä nyt vieritä syytä kiusatun harteille. Vika on AINA kiusaavassa, AINA. Kiusaaja etsii sellaisen, johon voi "iskeä", esim kiltit ja empaattiset ihmiset ovat hyviä kohteita. Itse olin lapsena koulukiusattu ja työoaikkakiusattu, koska olen kiltti ja empaattinen. Olen aikuisena oppinut pitämään puoleni ja enää ei kiusata. Ei ollut helppoa, mutta nykyään ei kukaan enää ed3s yritä tai jos erehtyy yrittämään lopettaa kyllä samantien. Täältä pesee takaisin. Suosittelen muillekin

Tämähän on ihan ristiriitainen viesti.

Miten niin?

Ensin sanotaan, että kiusaaminen on aina 100% kiusaajan syy. Sitten kerrotaan, että itse kiusattuna on kumminkin pystynyt lopettamaan kiusaamisen oman käytöksen tuloksena. Jos kiusaaminen riippuisi kokonaan kiusaajasta, niin kiusatun käytös ei sitä voisi muuttaa.

Tietenkään ei voida sanoa, että kiusattu pieni lapsi olisi syyllinen kiusaamiseensa, koska lapsella (eikä aina aikuisellakaan) ole mahdollisuutta opetella, kuinka itseä puolustetaan. Aikuisena toivottavasti useimmilla on välineitä miettiä, miten voi olla sellainen, joka ei ole hyvä kohde kiusaajan ilkeille sanoille ja teoille.

Nämä ovat monimutkaisia asioita. Toisinaan kiusattu voi ehkä muuttaa käytöstään siten, että kiusaaminen vähenee tai loppuu. Kuitenkin kiusatuksi joutuminen on monesti mielivaltaista sattuman kauppaa ja huonoa tuuria - ihmiset joutuvat kiusatuiksi sellaisten asioiden takia, joille he eivät voi itse mitään, eikä tilanteeseen pysty juurikaan vaikuttamaan omalla käytöksellä. Jotkut joutuvat häiriintyneiden yksilöiden silmätikuiksi, ja vaikka kiusattu muuttaisikin käytöstään/ulkonäköään/olemustaan, kiusaaja saattaa keskiä kiusaamiselle uuden perusteen. 

Kiusatun identiteetistä vielä, yksi ystäväni koki kouluaikoina paljon kiusaamista ja jotenkin se näkyy hänessä aikuisenakin siinä, että hän ei oikein osaa olla aidosti oma itsensä puolituttujen ja vieraampien ihmisten seurassa. Olen usein sivusta seurannut, miten hän saattaa vaihtaa mielipiteitä sen mukaan mitä arvelee toisen haluavan kuulla, ja on jotenkin teennäisen yliherttainen. Ihmiset vaistoavat yliyrittämisen, eikä sillä ole välttämättä toivottua vaikutusta. Päinvastoin se saattaa jopa ärsyttää ihmisiä, koska se saa epäilemään toisen motiiveja.

Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.

Se on Viisas joka ei lokeroi ihmisiä minkään puutteen tai persoonan vuoksi.

Meillä on ollut töissä sijaisia, jotka on varmasti kokeneet tulleensa kiusatuksi. Todellisuudessa ovat työskennelleet aivan kummallisilla tavoilla ja vastailleet tavallisiin kysymyksiin epäasiallisesti ja kun palautetta on ollut pakko antaa (kun hommat ei vain ole sujuneet) on siitä otettu nokkiinsa, mutta ei ole otettu opiksi ja sitten on päädytty tilanteeseen, että moni joutuu sanomaan ja se on varmasti tuntunut siltä, että kiusataan tai inhotaan.

Hankalia ihmisiä, ei tiedä mitä näiden kanssa tekisi, kun pakkohan se on sanoa jos homma ei meinaa onnistua, mutta sanominen otetaan "kiusaamisena".

Siinä voisi olla ap:llekkin yksi selitys, vaikka tottakai toteat että et ole sellainen, niin on tuntunut nämä sijaisetkin ajattelevan itsestään.

Joka on kokenut kiusaamista on kiusaajia vahvempi. Hän uskaltaa auttaa ja olla ystävä muille kiusatuille. Kumpihan siinä on fiksumpi kiusaaja vai kiusattu?