Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä päättää vain kadota
02.12.2019 |
Ystävien ghostaaminen – millaisia kokemuksia teillä on asiasta?
Minua on itseäni jäänyt häiritsemään, miten yksi ystävä vain päätti "kadota". Emme mitään ihan kaikista läheisimpiä ystäviä olleet, mutta kuitenkin ihan ok läheisiä. Viime keväänä näimme viimeksi ja omasta mielestäni oli aika kiva päivä. Vähän ehkä häiritsi, ettei ystävä oikein tuntunut iloitsevan puolestani siitä, että olin saanut juuri uuden, kivan työpaikan, mutta muuten oli 98 % mukava päivä.
Sovimme seuraavan tapaamisen viikon päähän, jonka ystävä kuitenkin perui viime tingassa. Hän lähetti pitkän viestin aiheesta ja pyyteli anteeksi ja sanoi, että nähdään tietysti joku toinen kerta. Viime tingassa peruminen tuntui vähän loukkaavalta, mutta vastasin hänelle kuitenkin kivasti – tosin aika lyhyesti. Kesällä laitoin viestiä ja kysyin kuulumisia ja ehdotin näkemistä. Ystävä vastasi olevansa kovin väsynyt, mutta että totta kai ja että hän palaa asiaan – no, ikinä ei palannut.
Ja näin se sitten ilmeisesti loppui. Ystävyyksien loppuminen kuuluu elämään, mutta yleensä minulla ainakin on ollut jokin konkreettinen syy siihen. Konflikti tai toisaalta hiljalleen hiipuminen tms. – mutta ei vain tällainen yhtäkkinen katoaminen ilman selkeää syytä. Minusta suhteemme ainoita huonoja puolia tuntui olevan tuo, että ystävä tuntui usein vertailevan elämäänsä minun elämääni (esim. tuo työasia), mutta en ikinä ajatellut, että se olisi todella häirinnyt häntä niin paljon. En myöskään koe, että olisin työasioilla tms. mitenkään brassaillut.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että jos ihmissuhde katkeaa, sen on tarkoituskin katketa. Mulla on ollut elämässäni useitakin vaikeita aikoja, jolloin en ole jaksanut pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiini. Hyvä, jos heihinkään. En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen ollut pitkiä aikoja sairaalassa. Pari kuukautta teho-osastolla 10 vuotta sitten karsi ihmissuhteistani yli puolet. Vain yksi ystävä sitä edeltävältä ajalta jäi.
Niin eli useimpien masentuneiden on tarkoituskin menettää kaikki ystävänsä vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ajattelisi heti, että ystävä on "ghostannut" jos ei pitkään aikaan kuulu mitään. Voihan se johtua elämäntilanteesta, kiireistä yms. eikä automaattisesti tarkoita, että olisi välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että jos ihmissuhde katkeaa, sen on tarkoituskin katketa. Mulla on ollut elämässäni useitakin vaikeita aikoja, jolloin en ole jaksanut pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiini. Hyvä, jos heihinkään. En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen ollut pitkiä aikoja sairaalassa. Pari kuukautta teho-osastolla 10 vuotta sitten karsi ihmissuhteistani yli puolet. Vain yksi ystävä sitä edeltävältä ajalta jäi.
Niin eli useimpien masentuneiden on tarkoituskin menettää kaikki ystävänsä vai?
Kyllä, koska sellaiset ystävät eivät oikeasti olleet edes ystävyyden arvoisia. Oikeat ystävät pysyvät, vaikka toisesta ei kuuluisi pitkiin aikoihin yhtään mitään. Harva vaan kykenee olemaan oikea ystävä, koska suurimmalla osalla tuntuu olevan ystävyyssuhteissaan vain omat itsekkäät tarkoitusperät ja jos ystävä on masentunut tai muusta syystä ei jaksa tai pysty pitämään toisen toivomalla tavalla yhteyttä, ystävyys loppuu. Mun mielestä sellainen ei ole oikeaa ystävyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että jos ihmissuhde katkeaa, sen on tarkoituskin katketa. Mulla on ollut elämässäni useitakin vaikeita aikoja, jolloin en ole jaksanut pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiini. Hyvä, jos heihinkään. En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen ollut pitkiä aikoja sairaalassa. Pari kuukautta teho-osastolla 10 vuotta sitten karsi ihmissuhteistani yli puolet. Vain yksi ystävä sitä edeltävältä ajalta jäi.
Niin eli useimpien masentuneiden on tarkoituskin menettää kaikki ystävänsä vai?
Kyllä, koska sellaiset ystävät eivät oikeasti olleet edes ystävyyden arvoisia. Oikeat ystävät pysyvät, vaikka toisesta ei kuuluisi pitkiin aikoihin yhtään mitään. Harva vaan kykenee olemaan oikea ystävä, koska suurimmalla osalla tuntuu olevan ystävyyssuhteissaan vain omat itsekkäät tarkoitusperät ja jos ystävä on masentunut tai muusta syystä ei jaksa tai pysty pitämään toisen toivomalla tavalla yhteyttä, ystävyys loppuu. Mun mielestä sellainen ei ole oikeaa ystävyyttä.
Vai voisko johtua ihan tietämättömyydestä? Useimmat eivät tunnista masennusta ystävissään ja ottavat itseensä. Kuten näistäkin kommenteista näkyy.
Ei se ole masennusta jos alkaa miettimään että haluaako tämän tyypin kanssa kaveerata. Se on vaan elämää jossa osa porukasta jää matkan varrelle ja sitten mennään eteenpäin tai etsitään uusia tyyppejä tai sitten ei jos alkaa erakoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että jos ihmissuhde katkeaa, sen on tarkoituskin katketa. Mulla on ollut elämässäni useitakin vaikeita aikoja, jolloin en ole jaksanut pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiini. Hyvä, jos heihinkään. En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen ollut pitkiä aikoja sairaalassa. Pari kuukautta teho-osastolla 10 vuotta sitten karsi ihmissuhteistani yli puolet. Vain yksi ystävä sitä edeltävältä ajalta jäi.
Niin eli useimpien masentuneiden on tarkoituskin menettää kaikki ystävänsä vai?
Kyllä - ja muidenkin sairaiden!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että jos ihmissuhde katkeaa, sen on tarkoituskin katketa. Mulla on ollut elämässäni useitakin vaikeita aikoja, jolloin en ole jaksanut pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiini. Hyvä, jos heihinkään. En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen ollut pitkiä aikoja sairaalassa. Pari kuukautta teho-osastolla 10 vuotta sitten karsi ihmissuhteistani yli puolet. Vain yksi ystävä sitä edeltävältä ajalta jäi.
Niin eli useimpien masentuneiden on tarkoituskin menettää kaikki ystävänsä vai?
Kyllä, koska sellaiset ystävät eivät oikeasti olleet edes ystävyyden arvoisia. Oikeat ystävät pysyvät, vaikka toisesta ei kuuluisi pitkiin aikoihin yhtään mitään. Harva vaan kykenee olemaan oikea ystävä, koska suurimmalla osalla tuntuu olevan ystävyyssuhteissaan vain omat itsekkäät tarkoitusperät ja jos ystävä on masentunut tai muusta syystä ei jaksa tai pysty pitämään toisen toivomalla tavalla yhteyttä, ystävyys loppuu. Mun mielestä sellainen ei ole oikeaa ystävyyttä.
Vai voisko johtua ihan tietämättömyydestä? Useimmat eivät tunnista masennusta ystävissään ja ottavat itseensä. Kuten näistäkin kommenteista näkyy.
Paljon mahdollista. On ihan sama, mistä syystä ystävä ei jaksa tai voi pitää yhteyttä. Jos ystävyys loppuu siihen, ettei toinen pysty olemaan vastavuoroinen kuten toinen toivoo, ei sellaista "ystävää" edes kannata roikottaa elämässään. Antaa silloin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia. Ei välttämättä tarvi olla masentunut tai muuten sairas.
Ei tarvi olla muuta kuin fiksu, jos ei enää jaksa kuunnella toisen kehuja työpaikasta tms. Tietyntyyppiset kun aina tarvii jonkun jolle nokitella, jotta ei itse tuntisi itseään niin huonoksi.
Etsikää uusia kiusattavia, antakaa olla rauhassa niiden joita ei kiinnosta.
Hei oikeesti, miten tää viesti on saanut niin paljon yläpeukkuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että jos ihmissuhde katkeaa, sen on tarkoituskin katketa. Mulla on ollut elämässäni useitakin vaikeita aikoja, jolloin en ole jaksanut pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiini. Hyvä, jos heihinkään. En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen ollut pitkiä aikoja sairaalassa. Pari kuukautta teho-osastolla 10 vuotta sitten karsi ihmissuhteistani yli puolet. Vain yksi ystävä sitä edeltävältä ajalta jäi.
Niin eli useimpien masentuneiden on tarkoituskin menettää kaikki ystävänsä vai?
Kyllä, koska sellaiset ystävät eivät oikeasti olleet edes ystävyyden arvoisia. Oikeat ystävät pysyvät, vaikka toisesta ei kuuluisi pitkiin aikoihin yhtään mitään. Harva vaan kykenee olemaan oikea ystävä, koska suurimmalla osalla tuntuu olevan ystävyyssuhteissaan vain omat itsekkäät tarkoitusperät ja jos ystävä on masentunut tai muusta syystä ei jaksa tai pysty pitämään toisen toivomalla tavalla yhteyttä, ystävyys loppuu. Mun mielestä sellainen ei ole oikeaa ystävyyttä.
Vai voisko johtua ihan tietämättömyydestä? Useimmat eivät tunnista masennusta ystävissään ja ottavat itseensä. Kuten näistäkin kommenteista näkyy.
Paljon mahdollista. On ihan sama, mistä syystä ystävä ei jaksa tai voi pitää yhteyttä. Jos ystävyys loppuu siihen, ettei toinen pysty olemaan vastavuoroinen kuten toinen toivoo, ei sellaista "ystävää" edes kannata roikottaa elämässään. Antaa silloin mennä.
Niin eli olet sitä mieltä, että jos masentunut ihminen ei jaksa itse pitää yhteyttä, on häntä turha roikottaa riesana. Eli masentunut ei ansaitse ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ajatellut, että jos ihmissuhde katkeaa, sen on tarkoituskin katketa. Mulla on ollut elämässäni useitakin vaikeita aikoja, jolloin en ole jaksanut pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiini. Hyvä, jos heihinkään. En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen ollut pitkiä aikoja sairaalassa. Pari kuukautta teho-osastolla 10 vuotta sitten karsi ihmissuhteistani yli puolet. Vain yksi ystävä sitä edeltävältä ajalta jäi.
Niin eli useimpien masentuneiden on tarkoituskin menettää kaikki ystävänsä vai?
Kyllä, koska sellaiset ystävät eivät oikeasti olleet edes ystävyyden arvoisia. Oikeat ystävät pysyvät, vaikka toisesta ei kuuluisi pitkiin aikoihin yhtään mitään. Harva vaan kykenee olemaan oikea ystävä, koska suurimmalla osalla tuntuu olevan ystävyyssuhteissaan vain omat itsekkäät tarkoitusperät ja jos ystävä on masentunut tai muusta syystä ei jaksa tai pysty pitämään toisen toivomalla tavalla yhteyttä, ystävyys loppuu. Mun mielestä sellainen ei ole oikeaa ystävyyttä.
Vai voisko johtua ihan tietämättömyydestä? Useimmat eivät tunnista masennusta ystävissään ja ottavat itseensä. Kuten näistäkin kommenteista näkyy.
Paljon mahdollista. On ihan sama, mistä syystä ystävä ei jaksa tai voi pitää yhteyttä. Jos ystävyys loppuu siihen, ettei toinen pysty olemaan vastavuoroinen kuten toinen toivoo, ei sellaista "ystävää" edes kannata roikottaa elämässään. Antaa silloin mennä.
Niin eli olet sitä mieltä, että jos masentunut ihminen ei jaksa itse pitää yhteyttä, on häntä turha roikottaa riesana. Eli masentunut ei ansaitse ystäviä.
Lainaan tätä täällä lukuisia kertoja nähtyä:
Naisten ystävyys on ihanaa!
Jos hän on vaikka menehtynyt