Lue keskustelun säännöt.
Kun ystävä päättää vain kadota
02.12.2019 |
Ystävien ghostaaminen – millaisia kokemuksia teillä on asiasta?
Minua on itseäni jäänyt häiritsemään, miten yksi ystävä vain päätti "kadota". Emme mitään ihan kaikista läheisimpiä ystäviä olleet, mutta kuitenkin ihan ok läheisiä. Viime keväänä näimme viimeksi ja omasta mielestäni oli aika kiva päivä. Vähän ehkä häiritsi, ettei ystävä oikein tuntunut iloitsevan puolestani siitä, että olin saanut juuri uuden, kivan työpaikan, mutta muuten oli 98 % mukava päivä.
Sovimme seuraavan tapaamisen viikon päähän, jonka ystävä kuitenkin perui viime tingassa. Hän lähetti pitkän viestin aiheesta ja pyyteli anteeksi ja sanoi, että nähdään tietysti joku toinen kerta. Viime tingassa peruminen tuntui vähän loukkaavalta, mutta vastasin hänelle kuitenkin kivasti – tosin aika lyhyesti. Kesällä laitoin viestiä ja kysyin kuulumisia ja ehdotin näkemistä. Ystävä vastasi olevansa kovin väsynyt, mutta että totta kai ja että hän palaa asiaan – no, ikinä ei palannut.
Ja näin se sitten ilmeisesti loppui. Ystävyyksien loppuminen kuuluu elämään, mutta yleensä minulla ainakin on ollut jokin konkreettinen syy siihen. Konflikti tai toisaalta hiljalleen hiipuminen tms. – mutta ei vain tällainen yhtäkkinen katoaminen ilman selkeää syytä. Minusta suhteemme ainoita huonoja puolia tuntui olevan tuo, että ystävä tuntui usein vertailevan elämäänsä minun elämääni (esim. tuo työasia), mutta en ikinä ajatellut, että se olisi todella häirinnyt häntä niin paljon. En myöskään koe, että olisin työasioilla tms. mitenkään brassaillut.
Kommentit (31)
Njah.
Nahkeaa?
Nihkeää?
Ei oikein ota selvää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän on masentunut? Itselläni jäi kaikki yhteydenpito kaikkiin ystäviin kun olin masentunut. Perusasioidenkin hoito tuntui välillä niin ylivoimaiselta että jotkut kaveritapaamiset aiheuttivat ihan valtavaa ahdistusta jo ajatuksen tasolla.
Veikkaan kans masennusta. Silloin ei kykene pitämään kontaktia ja alkaa usein eristäytyä. Ensin peruu menoja ja sitten vain katoaa kokonaan. Te ette vain ole läheisiä niin et ole kiinnittänyt huomiota.
Masennus ja ahdistuneisuushäiriö aiheuttaa tuota.
Voi olla myös vakavasti sairastunut, mutta ei koe sinua niin läheiseksi, että kertoo. Tai on umpirakastunut ja vain rakkaalle riittää aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentunut. Luultavasti tiputtautunut kuvioista jo pitemmän aikaa ja nyt ei kykene enää olemaan ihmisten kanssa tekemisissä tai olemaan julkisilla paikoilla, jos ei ole pakko.
Ystäväsi elämässä on tapahtunut jotain, minkä vuoksi hän on nyt pitänyt yhteyttä vain kaikista läheisimpiin ystäviinsä. Ghostaaminen ei välttämättä ole mitenkään tarkoituksellista, mutta ystävälläsi ei ole riittänyt resursseja pitää yhteyttä vielä sinuunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep luultavasti masennus. Itse olen masentunut ja vuoden kohta ollut näkemättä ketään enkä ole ollut yhteyksissäkään. Ei vain jaksa eikä kykene. Hädin tuskin jaksan hakea/tehdä ruokaakaan tai nousta aamulla sängystä niin ihmissuhteiden ylläpito jää auttamatta pois... ikävää
Masennus ei ole aina selitys.
Voi olla että y. on kyllästynyt suhun.
Se että se lupailee tapaamisia ja että se ei kerro mistä on kyse, on raukkamaista.
Ehkä se on loukkaantunut sulle jostain.
Mut on hylätty tolla lailla.
En mene yksityiskohtiin, mutta se oli kovaa.
Etenkin tuo pitkittäminen valheellisilla lupauksilla ottaa yhteyttä.
Jos loukkaantuminen on väärinkäsitys, se voitaisiin selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta on kadonnut kaksi ystävää. Ensimmäinen vähän kuvaamallasi tapaa hiipuen - kävi ilmi, että äitinsä oli sairastunut syöpään. Koko perhe eli pari vuotta sumussa. Olin itse sinnikkäästi yhteydessä ja kyselin, miten menee, koska minulle tämä ystävä olis todella rakas (eikä niitä ole koskaan ollut liiaksi). Sain ystäväni takaisin ja olemme nykyään hyvin läheiset.
Toinen ystäväni tuntui katoavan kuin kerrasta mustaan aukkoon. Ei vastannut mihinkään yhteydenottoihin. Laitoin soittojen perään joitain huolestuneita viestejä, mutta lopulta hyväksyin, että hän vain halusi minusta eroon. 10 kk myöhemmin sama ystävä oli yhteydessä, oli vaipunut psykoosiin, käynyt mielisairaalassa osastojaksolle jne. pitkän kierroksen. Emme palanneet, ainakaan vielä, yhtä läheisiksi kuin ennen mutta olemme jälleen harvemmin yhteydessä.
Koskaan ei voi tietää.
Minä voisin aivan hyvin olla tuo ystäväsi. Elämä on nyt kovin kiireistä, enkä ole ehtinyt aikoihin tavata ystäviäni rauhassa. Olen niin stressaantunut, että viikonloput ja illat haluan pyhittää rentoutumiselle, enkä jaksa seurustella ihmisten kanssa. Lisäksi perhepiirissä on useampikin vakavampi sairastapaus, jotka ovat imeneet loputkin energiat ja vapaa-ajan. En edes muistaisi, jos olisin luvannut palata jollekin asiaan. Viime kuukaudet ovat menneet ihan sumussa.
Itse odotan kovasti, että kiire tällä viikolla hieman helpottaa ja voin ruveta miettimään ystävieni tapaamista. Toivottavasti ystävälläsikin on sama tilanne. Lähetä hänelle jouluna hyvän joulun toivotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain isoja henk koht ongelmia kuormittamassa varmaan kaverilla, monet eivät noista osaa tai halua avautua.
Minun pitkäaikainen ystävä hävisi elämästäni 20 vuotta sitten, yhtäkkiä hänestä vaan ei enää kuulunut mitään. Silloin olin sen verran jääräpäinen, etten viitsinyt nähdä vaivaa, jos toista ei kiinnosta, ei kiinnosta minuakaan, muitakin ystäviä on. Nyt pari kk sitten nähtiin sattumalta ja hän kertoi hyvin avoimesti elämästään, masennuskausista ja fiiliksistään elämänhallintaan ylipäätään. En nuorempana ymmärtänyt hänen tapaansa toimia, mutta nyt sain jonkin selityksen hänen katoamiselle. Hänellä tuntuu olevan kaikki nyt hyvin, mutta kumpa olisin ollut sinnikkäämpi nuorempana, enkä niin jääräpäinen jättämään ystävyyttä, kun toisella oli vaikeampi jakso elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle käynyt kavereiden kanssa myös noin, olen yrittänyt pitää yhteyttä mutta toinen peruilee vaikka on ihan kivaa tavattaessa, vastailee nihkeästi yhteydenottoihin jne. Minäkin olen jättänyt sitten rauhaan kun tuntuu ettei seura kelpaa. Mutta en oikeasti tiedä jos ovatkin masentuneita tms. Yksi ainakin sanoi että on masennusta yms. Toivotin hänelle jaksamista ja kaikkea hyvää mutta en ole enää uskaltanut ns. häiritä häntä. Hän ei halua nähdä ja varmasti viestittely kanssani vie voimia. Joten olen antanut tilaa. Voi olla huonokin päätös :/ Ehkä ystävyys oli siinä? En tiedä mitä tehdä.
Yksi on kadonnut niin että on tympeän oloinen eikä selitä mitään kuten tuo toinen. Häntäkään en uskalla häiritä enää. Äh, pahin pelkoni vain on roikkua ihmisissä joita ei enää kiinnosta, omia hylkäystraumoja nuo. Mutta toki mietin että entä jos siihen on joku muu syy.
Eiköhän se ole ihan jokaisen oma asia. Ei välttämättä tarvi olla masentunut tai muuten sairas.
Ei tarvi olla muuta kuin fiksu, jos ei enää jaksa kuunnella toisen kehuja työpaikasta tms. Tietyntyyppiset kun aina tarvii jonkun jolle nokitella, jotta ei itse tuntisi itseään niin huonoksi.
Etsikää uusia kiusattavia, antakaa olla rauhassa niiden joita ei kiinnosta.
Masennus vei ison osan "ystävustä".
En ikinä kuormittanut heitä, en vaan jaksanut osallistua elämään. Tiesin heillä olevan muita parempia ystäviä, joten luulin ettei poissaoloni haitannut. Meni muutama vuosi.
Häpesin masennustani. Olin koko sen ajan somessa tykännyt heidän julkaisuja.
Koitin alkaa parantamaan suhteita somen kautta kirjoittamalla pieniä kommentteja heille. Heistä osa osoitti etten kelpaa enää, joten en kehdannut enää ottaa yhteyttä muutenkaan. Kyllähän se harmittaa, mutta en voi asialle mitään. Sairaus vei tärkeitä asioita, mutta toivottavasti terveys tuo myös.
Minutkin ystävä ghostasi juuri, eikä vastannut viimeisimpään yhteydenottooni enää mitään. Ehkä jotain hiipumista oli havaittavissa. Jotenkin kylmää kyytiä kun mielestäni kuitenkin oltiin aika hyviä kavereita viimeiset 3 vuotta, ja olimme samalla aaltopituudella. En ole tivaaja, joten kertokoot oma-aloitteisesti joskus jos haluaa. Muuten saa olla.
Ehkä en vain ole niin hyvä ystävä. Eräs toinenkin lapsuudenystävä hylkäsi, ei enää ollut aloitteellinen ja lopetin viestittelemästä siinä vaiheessa kun syntymäpäivänä onnitellakseni hänen edellinen viestinsä oli kiitosviesti samaiseen viestiin vuotta aikaisemmin :(
Mitä kiusaamista on olla iloinen oman elämän saavutuksista? Ihan älytöntä. Eikö kaveri osaa olla iloinen toisen puolesta? Taas, kateus!
Mä olen ajatellut, että jos ihmissuhde katkeaa, sen on tarkoituskin katketa. Mulla on ollut elämässäni useitakin vaikeita aikoja, jolloin en ole jaksanut pitää yhteyttä kuin kaikista läheisimpiin ihmisiini. Hyvä, jos heihinkään. En ole koskaan ollut masentunut, mutta olen ollut pitkiä aikoja sairaalassa. Pari kuukautta teho-osastolla 10 vuotta sitten karsi ihmissuhteistani yli puolet. Vain yksi ystävä sitä edeltävältä ajalta jäi.
Te ette ole niin läheisiä että hän olisi avautunut henkisestä hyvinvoinnistaan ja hänellä on masennus, burn out tai vastaava.