Lapseni ei usko joulupukkiin, lapsen mummi haluaa, että lapsi valehtelee serkuilleen joulupukin olevan totta.

Onko AP:n lapsi autistinen, vai miksi ei voi leikkiä muun suvun mukana joulupukkiin_uskomis_leikkiä?

Kait lapsi sentään osaa leikkiä. Pääsisi ihan aikuisten leiriin tuossa leikissä.

Vaihtoehtoisesti voitte viettää joulun kotona ja kerrata vaikka fysiikan lakeja, ettei vaan tule vahingossa toimittua lapsellisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pukki pilaa koko joulun ajatuksen ja olen itsekin huono valehtelemaan. Sen takia ei omallekaan lapselle koskaan kerrottu näitä pukkisatuja. Sen sijaan hän oli mukana ostoksilla kun etsittiin serkuille lahjoja ja auttoi niiden paketoimisessa. Tuo pukkikuvio on jotenkin idioottimainen, lapset luulee että lahjat tulee taikaseinästä ja mitä vaan voi toivoa. Eikä osata sitten arvostaa niitä lahjoja saati kiittää antajaa, kun ei edes tiedä kuka se on. En oikein tajua tuon pointtia ollenkaan. Ja kun lahjat tulevat pukilta, niin itse ei tarvitse antaa toisille lahjoja. Typerä systeemi.

Itse olet tavattoman typerä tosikko.

Vierailija kirjoitti:

Miksi muuten joulupukki on sallittu satu mutta Jeesuksesta pahoitetaan mieli? Sori, ei kuulu aiheeseen, mutta ihmettelen

Näissä on tietysti monenlaista eroa. En itse kuulu kirkkoon enkä usko kristinuskon opetuksiin, mutta en minä silti uskovaisen perheenkään lapselle menisi sanomaan, että nuo kirkon jutut eivät pidä paikkaansa. Toki en pakottaisi lasteni esittämään uskovaista muiden mieliksi, mutta voisin lapselle vaikka sanoa, että eri ihmiset uskovat eri asioihin, ja jokaisella on oikeus uskoa mihin hän haluaa - joten sen vuoksi ei nyt tällä kertaa paljasteta joulupukkisatua tai mennä kommentoimaan Jeesuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotinkin että lapsi ei kommentoisi koko asiaa mutta mummi painotti että jos asia tulee puheeksi on lapseni vakuutettava pukin olevan totta. En halua pakottaa lasta valehtelemaan. Sääli jos joulu mummin luona oli sitten tässä

Tiedät varmaan, tuommoisista suvusta erottamisista kärsii eniten lapsi, ei suinkaan se pahapaha mummo.

Oma äitini osasi pelata noita pelejä niin taitavasti, että jäin ulkopuolelle koko suvusta. Aina oli joku jolle piti olla vihainen tai loukkaantunut ja jota piti vältellä. Eikä sitä lapsena osannut kyseenalaistaa äidin sanomisia eikä sääntöjä. En ole hirveästi äitiä siitä kiitellyt.

Vierailija kirjoitti:

Rehellisyys = typerä periaate

Kyllä täällä on hölmöä porukkaa. Teette just niin ku oikeaksi koette. En minäkään pakota lapsia valehtelemaan. Muuten en voisi vaatia rehellisyyttä muissakaan asioissa. Ei lapset tuollaista ymmärrä miksi tällaisessa asiassa saa -ja suorastaan pitää- valehdella.

Ei lapsetkaan ihan tyhmiä ole, paitsi ehkä jos on vähän huonot hoksottimet... Kyllä mun lapsi olisi jo eskarissa tajunnut tuollaisen jutun.

Vierailija kirjoitti:

Ehdotinkin että lapsi ei kommentoisi koko asiaa mutta mummi painotti että jos asia tulee puheeksi on lapseni vakuutettava pukin olevan totta. En halua pakottaa lasta valehtelemaan. Sääli jos joulu mummin luona oli sitten tässä

Miksi se olisi sääli? Kyllähän oman perheen kesken voi myös viettää kivan joulua. Tai menkää lapsen isän (oletan sut äidiksi, oletan että lapsella on isä, sori jos oletan väärin) äidin luo tänä vuonna. Jos siis joku joulupukkiasia muodostuu nyt asiaksi, josta voi kehkeytyä riita, kriisi tai ainakin jollekin huonot fiilikset.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän noin pienenä ei usko enää? Oletko pilannut häneltä joulun tosikkototuuksilla? Lapsen kuuluu elää satumaailmassa, jopa vielä alakoululaisena.

No ehkä aloittajan lapsi on ihan itse tajunnut asian? Älyssä on jotain vikaa, jos vielä kouluikäisenäkin uskoo joulupukkiin.

Ap haluaa nyt vaan leijua, että heillä on niin viisas lapsi! Mutta toimintasi ei olekaan viisasta. Empatian opettaminen, toisten huomioon ottaminen ja tilanteen mukainen käytös on sosiaalista älykkyyttä. Opeta sitä lapsellesi. Tai pyydä miestäsi (tai naistasi) opettamaan, jollet itse osaa. Yritä opetella itsekin, aina voi kehittyä.

Ja tietysti pahis on se anoppi. Ihan voi erottaa lapsen suvustaan tuolla perusteella. Vietätte sitten tylsiä juhlia kahdestaan.

Itse uskoin lapsena pukkiin ja tonttuihin. Lähdimme aina sopivasti ulkoilemaan ja jätettiin ovi auki niin naapuri kävi sitten sillä aikaa laittamassa lahjat kuusen alle, josta ne sitten löytyivät myöhemmin. Oli ehkä helpompaa uskoa tähän salaiseen pukkiin, koska olisin kyllä nopeasti huomannut jos joku tuttu ihminen olisi pukkia esittänyt. Näin, kun en itse nähnyt sitä "pukkia" ja tämä kävi vaan "salaa" meillä niin oli jotenkin helppoa uskoa siihen, että pukki on nyt kiertänyt taloissa sillä aikaa kun olimme poissa. Itse olin jo varmaan 9-vuotias, kun vielä jaksoin ihmetelle mistä lahjat ovat kuusen alle ilmestyneet. Uskoin siis todella pitkään siihen kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän noin pienenä ei usko enää? Oletko pilannut häneltä joulun tosikkototuuksilla? Lapsen kuuluu elää satumaailmassa, jopa vielä alakoululaisena.

No ehkä aloittajan lapsi on ihan itse tajunnut asian? Älyssä on jotain vikaa, jos vielä kouluikäisenäkin uskoo joulupukkiin.

Kuinka hyvin tunnet lapsen kehitystä? Hän on vielä satumaailman ja konkreettisen maailman välillä alakoulussa. Luovuutta kasvatetaan satumaailman avulla, tarinat, musiikki ja näytelmäthän ovat satumaailmaa. Kerrotteko Haisulin ja Ryhmä Haun olevan näyttelijöitä? Pepin? Tai Harry Potterin? Tv alkuope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö voi lapselle sanoa että leikkii mukana pienempien joulumielen takia? Sen takia kai sitä pukkia lapsille tuputetaan?

Miksi muuten joulupukki on sallittu satu mutta Jeesuksesta pahoitetaan mieli? Sori, ei kuulu aiheeseen, mutta ihmettelen

Johtuisiko siitä, että joulupukki on kaikille aikuisille satu, kun taas Jeesus ei ole?

Eikö joulupukki olekaan todellinen pakanajoulun viettäjille? Siis niille, jotka kivenkovaan jankuttavat, etteivät vietä kristillistä Jeesuksen syntymäjuhlaa vaan sitä aiempaa pakanaversiota. He varmaan syövät jouluna ruispuuroa ja paistettuja nauriinsiivuja. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset eivät ole tyhmiä, kyllä he osaavat leikkiä mukana "joulupukki on olemassa" -leikkiä. Kyllä lapsesi muistaa millaista oli uskoa joulupukin taikaan ja haluaa pitää salaisuuden. Meillä isoveli antoi pikkusiskon uskoa niin kauan kunnes sisko itse keksi jujun. Toivon, että olet osannut kasvattaa lapsesi empaattiseksi, eikä tämä halua pilata muiden iloa. Ikävä kyllä epäilen (jos on äitiinsä tullut).

Lapsi on varmaankin ihan kunnollinen eikä halua pilata muiden iloa, mutta hämääntyy, kun äitinsä haukkuu mukana leikkimistä epärehelliseksi ja pahaksi asiaksi.

Lapsiparka!

Joulupukki on AMMATTIKUNTA, vähän kuten poliisi tai sosiaalityöntekijä. Näin voimme sen ajatella ketään loukkaamatta. Eli ei liity henkilöön.

Tietenkään ei tarvi mummin mieliksi valehdella yhtään mitään.

Nää ois sellasta leikkii, et tää on karhu ja tää on barbi ja sit toi on ken ja toi apina. Nää kaikki oottaa joulupukkia kylään ja syö pipareita.

Tässä siis vaan yksi tapa harjoitella leikkimistä.

Vierailija kirjoitti:

En ollekaan tajua tuota "joulupukkiin uskominen on valehtelua lapselle" -kommentteja. Kun viet lapsen ensimmäistä kertaa teatteriin tai katsomaan sirkusta tai muuta esitystä, niin muistutatko tälle, että nämä ovat harjoitelleet näitä temppuja, tuossa on vaijeri, tuolla kulissimies pyörittää lavaa jne. vai annatko lapsesi eläytyä itse asiaan ja uskoa, mitä nyt vain tuosta haluakaan uskoa? Kun luette kirjasta Tuhkimosta tai Prinsessa Ruususesta, niin kerrotko heti, että oikeasti prinsessat ovat anorektikkoja ja ahdistuvat julkisuudesta? Vai annatko hänen kuvitella, että prinsessojen elämä on upeaa ja kaunista?

Viime kädessä kyse on siitä, annatko lapsesi mielikuvituksen lentää. Jos ei saa uskoa, että muumimaailman muumit ovat oikeita vaan heti ollaan kertomassa, että muumikostyymin takana on hikinen teini, jolle maksetaan siitä, että hän esittää muumia, viet samalla mielikuvituksen ja luovuuden lapselta pois. Toisin sanoen katkot lapsesi unelmilta ja haaveilta siivet jo heti alkuunsa.

On ihan ok, jos lapsi ei usko joulupukkiin, mutta hänen on ymmärrettävä - olkoonkin sitten kuinka pieni tahansa - että joku toinen saattaa uskoa ja että siinä asiassa kumpikaan heistä ei ole väärässä. Joulupukki on satuhahmo ihan niin kuin muumit, Tuhkimo ja Peppi Pitkätossukin. Niihin saa uskoa, koska se kuuluu lapsuuteen.

Esimerkit olivat perin kömpelöitä, ei tuossa synny mitään analogiaa. Verrannollisempaa olisi se, että kertoisit lapsellesi sen trapetsitaiteilijan loikkivan supersankarivoimiensa ansiosta siellä yläilmoissa. Tai että lava pyörii silloin, kun satakieli laulaa oikeaa nuottia. Enpä toisaalta yllättyisi, jos tämän ketjun kommentoijat luikuroisivat moista humpuukia lapsosilleen.

Täytyy sanoa, että minulle on täysin uutta, että joku antaisi lapsensa ymmärtää muumien ja Peppi Pitkätossujen jne olevan TOTTA? Onko tämä tavallistakin? Eipä ole ikinä käynyt mielessänikään, että joku näin tekisi. Meillä ne ovat nimenomaan niitä SATUJA siinä missä joulupukkikin. Niistä saa nauttia, niihin saa eläytyä, niitä luetaan paljon, niitä ei dissata, mutta niitä ei väitetä todeksi, sillä ne eivät sitä ole. Satu jo sananakin tarkoittaa epätodellista kertomusta, ei meillä väitetä satuja todeksi vaan niistä nautitaan sinä mitä ne ovat - satuina.

Vierailija kirjoitti:

Viime kädessä kyse on siitä, annatko lapsesi mielikuvituksen lentää. Jos ei saa uskoa, että muumimaailman muumit ovat oikeita vaan heti ollaan kertomassa, että muumikostyymin takana on hikinen teini, jolle maksetaan siitä, että hän esittää muumia, viet samalla mielikuvituksen ja luovuuden lapselta pois. Toisin sanoen katkot lapsesi unelmilta ja haaveilta siivet jo heti alkuunsa.

Minä olin eskarilaiseni kanssa Hevisauruksen konsertissa ja sanoin hänelle, että niillä sauruksilla on varmaan aika ahdasta kulkea käytävällä, kun häntä ja varpaat osuvat seiniin. Lapsi totesi, että älä äiti sure, siellä puvun sisällä on ihminen eikä ne ole oikeita dinosauruksia. Minä vastasin sitten, että no niin oikeasti onkin, mutta me voidaan silti leikkiä, että ne ovat oikeita ja sitä paitsi ne soittavat loistavaa musiikkia ja ne puvut kuuluvat rekvisiittana siihen. Nauratti kyllä, hän oli itse sitä aiemmin kovasti pohtinut ja olin sanonut, että eivät ne ole oikeita vaan vähän niin kuin näytelmäpukuja. Ei yhtään menoa haitannut, vaikka olikin kyseessä leikkihahmot.

Samalla tavalla meillä on laitettu aina lahjat kuusen alle. Joulupukkia ollaan käyty kaupoissa tervehtimässä. Lapsi on monta kertaa kysynyt, onko joulupukkia olemassa. Minä olen sitten sanonut, että se on semmoinen jouluun liittyvä satu, jota kaikki yhdessä leikkivät. Vähän niin kuin pääsiäisnoidat ja hammaskeijut. Kyllä lapsi on usein kysynyt hammaskeijustakin, ja olen sanonut, että se on yhtä totta kuin joulupukki. Silti lapsi on aina tosi innoissaan, kun aamulla on hammaskeiju käynyt ja tuonut kolikon hampaasta.

Vierailija kirjoitti:

Oletko asberger vai onko lapsesi se? Käytöstavat, rakas ap!

Sinun ei ainakaan kannata saarnata muille käytöstavoista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä pukki pilaa koko joulun ajatuksen ja olen itsekin huono valehtelemaan. Sen takia ei omallekaan lapselle koskaan kerrottu näitä pukkisatuja. Sen sijaan hän oli mukana ostoksilla kun etsittiin serkuille lahjoja ja auttoi niiden paketoimisessa. Tuo pukkikuvio on jotenkin idioottimainen, lapset luulee että lahjat tulee taikaseinästä ja mitä vaan voi toivoa. Eikä osata sitten arvostaa niitä lahjoja saati kiittää antajaa, kun ei edes tiedä kuka se on. En oikein tajua tuon pointtia ollenkaan. Ja kun lahjat tulevat pukilta, niin itse ei tarvitse antaa toisille lahjoja. Typerä systeemi.

No jos lapsille sen joulupukin markkinoi niin että pukki tuo ihan kaiken mitä ikinä tahtoo pyytää niin ongelmiahan siinä varmaan tulee. Mutta silloin saa kyllä syyttää ihan itseään, ei joulupukkia.

Joulupukki on on ainakin omassa perheessä uskoneet sen verran pienet lapset, että aikuiset han sitä lapsen elämää pääsääntöisesti siinä vaiheessa ohjaa. Ikinä ei ole kannustettu toivomaan ihan mitä ikinä tahtoo vaan asioista on puhuttu yhdessä, joulupukille on kirjoitettu yhdessä ym. ja siinä vaiheessa tuotu esiin sitä mikä nyt sen vuoden budjetti joululahjoissa onkaan ollut että mitä on järkevää toivoa, ei pukin rekeen kaikki toiveet mahdu tms. On lähetetty Joulupukin kirje tonttujen mukaan, laitettu siihen tontuille kiitokseksi pipareita ym.

Vaikka joka joulu joulupukki ei varsinaisesti ole käynytkään vaan lahjat on esim. ilmestyneet sillä aikaa kuusen alle kun ollaan joulusaunassa, on tuo joulupukkiusko tuntunut olevan lapsille tosi tärkeä. Koko perheen yhteinen virittäytyminen joulutunnelmaan. Aina sitten on joulun jälkeen pukille taas lähetetty kirje jossa kiitetty lahjoista ym. eli lahjat ei siis vaan todellakaan tupsahda jostakin niin että saa kaiken mitä pyytää ja kiittää ei tarvitse.

Siinä vaiheessa kun se joulupukkiusko on alkanut selkeästi horjua, on juteltu ja kerrottu että totta, lapsi on oikeassa, joulupukki on joulun satua johon pienemmät lapset uskoo. Nyt hän on kasvanut ja kehittynyt eikä enää satuihin niin usko ja pääsee osaltaan toteuttamaan tuota satua pienemmille sisaruksille/serkuille jotka vielä uskovat. Lapset on kaikki vuorollaan olleet hyvin otettuja siitä että pääsevät ylläpitämään tuota joulusatua pienemmilleen. Lapset ovat lapsia ja osa lapsuuden taikaa on se, että silloin uskotaan satuihin ja eletään osin mielikuvitusmaailmassa!

Näiden oman perheen ja suvun kokemuksiin peilaten en todella voi ymmärtää miten joku aikuinen haluaa viedä lapselta tämän joulupukkiuskon pois sillä varjolla että siinä muka valehdellaan. Ja ettei lapsi muka ymmärtäisi jos asiasta hänen kanssaan puhutaan. Pikemminkin tuntuu olevan ymmärryksessä vikaa näillä aikuisilla jotka ovat sitä mieltä että joulupukkia/Jeesusta/lentävää spaghettimonsteria ei ole olemassa eikä siihen kukaan saa uskoa kun MINÄ en siihen usko!!1!

Mulle ei ole koskaan uskoteltu joulupukin olemassaoloa, joten en ole uskonut joulupukkiin. Mutta sen olen oppinut ihan pienestä, että kenellekään joka uskoo joulupukkiin, ei saa sanoa että joulupukkia ei ole oikeasti olemassa. En muista miten sitä perusteltiin, mutta ajattelisin että se kuuluu siihen kokonaisuuteen, että kaikkien totuuksien sanominen ei ole kilttiä tai kohteliasta. Niin, ja mielikuvituksesta ja rikkaasta omasta satumaailmasta ei ole lapsuudessani ollut mitään puutetta, päinvastoin, vaikka olen "aina" tiennyt että sadut eivät ole totta.