Lue keskustelun säännöt.
Mutsi ja sen tavaranhamstraus
01.12.2019 |
Asuu yksin omakotitalossa. Pussilakanoita sillä on niin paljon että vaikka vaihtaisi joka toinen viikko uuden, ei tarvitsisi vuoden aikana kahta kertaa samaa käyttää. Aluslakanoita melkein saman verran. Ja pari vuotta sitten siivosin talosta noin 8 isoa jätesäkillistä liinavaatetta pois. Keittiön kaapit aivan täynnä lautasta, kippoa ja kuppia. Ehdotin että voin viedä kirpparille myytäväksi 12 jalallista olutlasia noin alkajaisiksi, ei sopinut. Äitini ei juo olutta. Kuitenkin usein jaksaa minulle valittaa kun on paikat niin täynnä tavaraa, kun koittaa auttaa niin sekään ei sovi.
Kommentit (5)
Hamstraus on pakko-oireisiin häiriöihin kuuluva mielisairauden muoto, eikä siihen nalkutus tai ulkopuolisten suorittama siivous auta. Pohjimmiltaan hamstraaja muodostaa tunnesuhteen tavaroihin samalla tavalla kuin "normaalit" ihmiset toisiin ihmisiin. Tavara tai sen hankkiminen lohduttaa, ja tavarasta luopuminen aiheuttaa tuskaa. Jotkut sanovat ettei hamstraaja parane koskaan, mutta ammattitaitoisen terapeutin kanssa keskustelu saattaa jopa auttaa joitakin. Omalla äidilläni alzheimer ratkaisi ongelman, nyt hän ei enää muista roiniaan ja minä voin hävittää niitä häneltä salaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi niitä pitää äidiltään varastaa? Kuolemansa jälkeen voi ne myydä alan firmalle.
Vierailija kirjoitti:
Hamstraus on pakko-oireisiin häiriöihin kuuluva mielisairauden muoto, eikä siihen nalkutus tai ulkopuolisten suorittama siivous auta. Pohjimmiltaan hamstraaja muodostaa tunnesuhteen tavaroihin samalla tavalla kuin "normaalit" ihmiset toisiin ihmisiin. Tavara tai sen hankkiminen lohduttaa, ja tavarasta luopuminen aiheuttaa tuskaa. Jotkut sanovat ettei hamstraaja parane koskaan, mutta ammattitaitoisen terapeutin kanssa keskustelu saattaa jopa auttaa joitakin. Omalla äidilläni alzheimer ratkaisi ongelman, nyt hän ei enää muista roiniaan ja minä voin hävittää niitä häneltä salaa.
En ole nalkuttanut. Päinvastoin hän jaksaa usein mainita minulle miten rankkaa on esim siivoaminen kun on niin paljon tavaraa kaapeissa/nurkissa. Minun puolestani saa pitää tavaransa. On niin ristiriitaista kun niistä usein jaksaa narista minulle ja kuitenkaan ei halua mistään luopua kun tarjoutuu auttamaan poisviemisessä. En oikein ymmärrä mikä tuossa käytöksessä on takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hamstraus on pakko-oireisiin häiriöihin kuuluva mielisairauden muoto, eikä siihen nalkutus tai ulkopuolisten suorittama siivous auta. Pohjimmiltaan hamstraaja muodostaa tunnesuhteen tavaroihin samalla tavalla kuin "normaalit" ihmiset toisiin ihmisiin. Tavara tai sen hankkiminen lohduttaa, ja tavarasta luopuminen aiheuttaa tuskaa. Jotkut sanovat ettei hamstraaja parane koskaan, mutta ammattitaitoisen terapeutin kanssa keskustelu saattaa jopa auttaa joitakin. Omalla äidilläni alzheimer ratkaisi ongelman, nyt hän ei enää muista roiniaan ja minä voin hävittää niitä häneltä salaa.
En ole nalkuttanut. Päinvastoin hän jaksaa usein mainita minulle miten rankkaa on esim siivoaminen kun on niin paljon tavaraa kaapeissa/nurkissa. Minun puolestani saa pitää tavaransa. On niin ristiriitaista kun niistä usein jaksaa narista minulle ja kuitenkaan ei halua mistään luopua kun tarjoutuu auttamaan poisviemisessä. En oikein ymmärrä mikä tuossa käytöksessä on takana.
Ai mikä takana? Se, että äitis on ihminen. Ihmiset toimii ristiriitaisesti. Valittaminen on kivaa, ja se on tapa, asioiden muuttaminen olisi vaivalloista. Ihan normi ihmistyyppistä hölmöyttä, mitäs tuota miettimään.
Heität sitten kaiken kerralla roskiin, kun mutsi on vainaa. Ei mitään syytä sun ottaa hänen ongelmaansa omaksesi. Anna rauhassa hänen pitää se itse, aikuinen ihminen.