Pelkään menettäväni järkeni..

Ei kenenkään tarvi tuollaista kestää...

ja kun sellainen löytyy sanot soronnoo...



Toimivatko esimiehesi kuitenkin lain rajoissa vai onko jotain todella häikkää kaiken kanssa. Jos on, voiko ilmoitusta tehdä minnekkään?

Itselläni samalaisia ongelmia..onneksi äitiyslomalla nyt.

Kannattaa lähtä sieltä, jos et viihy tippaakaan ja panikoit. Olosi paranee huomattavasti ja myös miehesi olo. Kuka sinua pakottaa olla toissä missä on KAUHEAA!

Kelan tuella voidaan auttaa työuupumusasioissa, sairasloma voi olla tarpeen jne.

ei kun uutta paikkaa katselemaan! Eihän tuollainen ole inhimillistä. Ihan oikein heille jos menettävät sinut; olet selvästikin tosi tunnollinen ja hyvä työntekijä kun tunnet noin suurta tuskaa siitä ettet saa täytettyä jonkun ääliön ylisuuria vaatimuksia. jossain muualla pääset loistamaan!

Olen nuori työntekijä ja oman alan töitä ei käytännössä ole tullut juurikaan tehtyä. Itse työstä pidän ja työkokemus on arvokasta. TARVITSEN siis tätä työtä, koska muutakaan en saa. Oman alan töitä vaan vähän tarjolla.



Olen asuntovelallinen, joten työttömäksi en voi jäädä. Minä olen sidottu työssäni projekteihin, joten niistä kesken lähteminen jättää työtoverini helvetinmoiseen kuseen. Tarvitsisin myös kunnon syyn lähtööni, jotten näyttäisi rintamakarkurilta. Jokin pitkä sijaisuus tai jokin sellainen, joka näyttäisi aidolta syyltä lähtööni. Mutta niitä ei ole tarjolla..



:( : (



Paniikkikohtaukset ovat hirveimpiä, niistä uuvun ihan täysin.

Kaikki revitään työntekijän selkänahasta. Teetetään yhdellä kahden ihmisen hommat. Työttömyys loppuisi Suomesta heti, jos työtehtävät jaettaisiin kuten 10 vuotta sitten.

Pitkä sairasloma voisi olla paikallaan! Eikä ole sinun velvollisuutesi kantaa huolta työtovereiden työtaakasta, kun itsekin olet noin loppu. (niin julmalta kun se kuulostaakin, ja vaikeaa on ajatella näin) Se on työnantajan velvollisuus järjestää resurssit riittäviksi.



Itse jäin paskamaisesta paikasta äitiyslomalle, enkä koskaan palannut. Se unelmieni työ putkahti yllättäen esiin hoitovapaan loppumetreillä.

sitä, että johtuukohan työpaikkani jatkuva työntekijöiden vaihtuminen siitä, että johto kusee niin täysin. Työstäni ovat vakituiset työntekijät äitiyslomilla, pitkillä hoitovapailla jne. Alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että he ovat kusipää-esimieheni takia jääneet pois.



Tiedättekö, miltä tuntuu, kun aamulla on paha olo herätä ja mennä töihin? Miltä tuntuu, kun esimiehen katsominen saa mahan kääntymään ympäri pahasta olosta? Miltä tuntuu kuunnella vähintään kerran viikossa suoraa vittuilua esimieheltä?



Ai niin ja kun joku kysyi: teen töitä lasten parissa. Raskasta, ihanaa työtä, mutta liian kuormittavaa ilman tukea.

Mutta kokemuksesta tiedän, että minet noista paikoista ovat juuri niitä pahimpia. Taidat olla julkisella sektorilla..?



Hae vaan muuta työtä, ehdottomasti. Ota vastaan mikä paikka vaan, ja hae koko ajan sitä missä sitten oikeasti viihdyt. Kukaan ei tule sinulle sanomaan tuossa paikassa että älä tee enempää, näytät väsyneeltä ja olet jo tehnyt riittävästi. Kukaan ei sosiaalialalla sinusta huolehdi jos et sitä itse tee. Niin julmalta kunse kuullostaakin, niin totta se on. Tee siis itse jotain! Se on jopa velvollisuutesi itseäsi kohtaan, muuten olet kohta oikeasti työkyvytön, eikä pomoso taatusti silloinkaan tule sinua kiittämään siitä että annoit kaikkesi.



nuorena ja vastavalmistuneena minäkin poltin itseni vuodessa loppuun yhdessä paikassa kun luulin että oieasti joku huomaa jos teen vähän enemmän kuin jaksan.



Nyt kun olen oppinut pitämään puoleni, niin olen huomannut että saan arvostustakin työssäni paljon enemmän. Nurinkurista vai mitä? Tosin työnantajakin on nyt vähän eri maata kun aiemmissa paikoissa.

12