Lue keskustelun säännöt.
Jännittää tuo isovanhempilaki. Voikohan siitä seurata jotain meidän tilanteessa?
01.12.2019 |
Lapsi alakouluikäinen, periaatteessa läheinen isovanhempansa kanssa. Jonkun verran olen rajoittanut kyläilyä varsinkin pienempänä, koska isovanhempi ei ole halunnut noudattaa vanhemman ohjeita - toivoo lasta yökylään mutta ei laita ajoissa nukkumaan, syöttää liikaa herkkua (lapsella ylipaino-ongelmaa), keskustelu ei ole auttanut. Myöskään isovanhempi ei sinänsä osaa tukea vanhempaa vanhemmuudessa, mm ei usko lapsen hahmotushäiriöön, raivokohtauksiin yms.vaan aina vaikeista asioista kertoessa kuittaa, että hyvä reipas lapsi tämä on ja hyvin menee koulussa. Niinpä olen ajan saatossa lakannut kertomasta, kun ei sitä kuitenkaan vastaanoteta (isovanhempi luulee, että arvostelen jotenkin lasta, jos kerron että on jotain "erityisyyksiä"?)
No tätä nykyä tavataan kaikki yhdessä ehkä pari kertaa kuussa ja jutellaan pintapuolisesti aikuisten kesken. Lisäksi lapsi on n. kerran kuussa kylässä yhden tai kaksi yötä, mutta ei mitenkään joka kuukausi säännöllisesti, jos on muutakin kiirettä. Mietin vaan, että jos jossain vaiheessa muutetaan vaikka kauas toiselle puolelle Suomea, niin voiko isovanhempi ruveta siitä oikeuteen, että hän on aina tavannut lapsenlasta vähintään kerran kuussa ja tämä pitäisi edelleen järjestää?
Älytöntä joutua tällaista miettimään. En yhtään uskonut, että lakialoite menisi läpi edes.
Kommentit (14)
Voihan se mummu tulla tapaamassa, ei siinä sen kummempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsi asunut pysyväisluontoisesti isovanhemman luona? Onko isovanhempi ollut lapselle vanhemmuuteen verrattavassa roolissa, eli hoitanut ja huolehtinut lapset tarpeista kuin oma vanhempi? Molempien ehtojen täyttyessä hän voi hakea tapaamisoikeutta, jota ei välttämättä myönnetä. Näitä oikeuksia tullaan myöntämään vain hyvin marginaalisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi lapsi on muuttanut isovanhemmalle asumaan usean vuoden ajaksi, koska vanhemmat eivät ole hänestä voineet huolehtia. Lue tarinasi ja mieti itse, täyttyvätkö kriteerit.
On sulla pelot. Ole tyytyväinen, että lapsella on isovanhemmat, jotka rakastavat lastasi.
Jos puhut isovanhemmalle lapsen vaikeuksista, voi hänen olla aika vaikeaa samaistua niihin sekä edes puuttua. Kerro mieluummin jollekin muulle niistä vaikeuksista jos saat siitä helpotusta.
Mitä isovanhemman pitäisi mielestäsi tehdä lapsesi vaikeuksien suhteen.
Suosittelisin isovanhemmille huoltajuutta, ehtisivät olla lapsen kanssa. Ei olisi muita kiireitä.
Se on ihan viimeinen keino isovanhemmalle, että vie asian käräjäoikeuteen että saisi tapaamisoikeuden. Eikä sitä välttämättä myönnetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi asunut pysyväisluontoisesti isovanhemman luona? Onko isovanhempi ollut lapselle vanhemmuuteen verrattavassa roolissa, eli hoitanut ja huolehtinut lapset tarpeista kuin oma vanhempi? Molempien ehtojen täyttyessä hän voi hakea tapaamisoikeutta, jota ei välttämättä myönnetä. Näitä oikeuksia tullaan myöntämään vain hyvin marginaalisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi lapsi on muuttanut isovanhemmalle asumaan usean vuoden ajaksi, koska vanhemmat eivät ole hänestä voineet huolehtia. Lue tarinasi ja mieti itse, täyttyvätkö kriteerit.
En ole ap, eikä minulla ole pelkoa tällaisesta. Mutta minusta jo tuo, että isovanhempi vetäisi oikeuteen ja pitäisi mennä sen prosessin läpi lapsen kanssa, olisi kamalaa. Vaikka se tosiaan olisi läpihuutojuttu, että tuomari katsoo paperit läpi ja toteaa, että isovanhemmat eivät ole koskaan asuneet lapsen kanssa, juttu hylätty, niin pitäisi silti palkata juristi (en ikinä ottaisi sitä riskiä, että joku muu saa määräysvaltaa lapsiini), käydä juttua läpi hänen kanssaan, maksaa itsensä kipeäksi ja ilmestyä paikalle oikeuteen. Kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi asunut pysyväisluontoisesti isovanhemman luona? Onko isovanhempi ollut lapselle vanhemmuuteen verrattavassa roolissa, eli hoitanut ja huolehtinut lapset tarpeista kuin oma vanhempi? Molempien ehtojen täyttyessä hän voi hakea tapaamisoikeutta, jota ei välttämättä myönnetä. Näitä oikeuksia tullaan myöntämään vain hyvin marginaalisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi lapsi on muuttanut isovanhemmalle asumaan usean vuoden ajaksi, koska vanhemmat eivät ole hänestä voineet huolehtia. Lue tarinasi ja mieti itse, täyttyvätkö kriteerit.
Ei ole asunut onneksi. Hyvä sitten! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi asunut pysyväisluontoisesti isovanhemman luona? Onko isovanhempi ollut lapselle vanhemmuuteen verrattavassa roolissa, eli hoitanut ja huolehtinut lapset tarpeista kuin oma vanhempi? Molempien ehtojen täyttyessä hän voi hakea tapaamisoikeutta, jota ei välttämättä myönnetä. Näitä oikeuksia tullaan myöntämään vain hyvin marginaalisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi lapsi on muuttanut isovanhemmalle asumaan usean vuoden ajaksi, koska vanhemmat eivät ole hänestä voineet huolehtia. Lue tarinasi ja mieti itse, täyttyvätkö kriteerit.
En ole ap, eikä minulla ole pelkoa tällaisesta. Mutta minusta jo tuo, että isovanhempi vetäisi oikeuteen ja pitäisi mennä sen prosessin läpi lapsen kanssa, olisi kamalaa. Vaikka se tosiaan olisi läpihuutojuttu, että tuomari katsoo paperit läpi ja toteaa, että isovanhemmat eivät ole koskaan asuneet lapsen kanssa, juttu hylätty, niin pitäisi silti palkata juristi (en ikinä ottaisi sitä riskiä, että joku muu saa määräysvaltaa lapsiini), käydä juttua läpi hänen kanssaan, maksaa itsensä kipeäksi ja ilmestyä paikalle oikeuteen. Kamalaa.
Ensisijainen menettely on tällaisissa asioissa aina sovittelu. Ei niitä asioita oikeuteen niin vain vedetä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi asunut pysyväisluontoisesti isovanhemman luona? Onko isovanhempi ollut lapselle vanhemmuuteen verrattavassa roolissa, eli hoitanut ja huolehtinut lapset tarpeista kuin oma vanhempi? Molempien ehtojen täyttyessä hän voi hakea tapaamisoikeutta, jota ei välttämättä myönnetä. Näitä oikeuksia tullaan myöntämään vain hyvin marginaalisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi lapsi on muuttanut isovanhemmalle asumaan usean vuoden ajaksi, koska vanhemmat eivät ole hänestä voineet huolehtia. Lue tarinasi ja mieti itse, täyttyvätkö kriteerit.
En ole ap, eikä minulla ole pelkoa tällaisesta. Mutta minusta jo tuo, että isovanhempi vetäisi oikeuteen ja pitäisi mennä sen prosessin läpi lapsen kanssa, olisi kamalaa. Vaikka se tosiaan olisi läpihuutojuttu, että tuomari katsoo paperit läpi ja toteaa, että isovanhemmat eivät ole koskaan asuneet lapsen kanssa, juttu hylätty, niin pitäisi silti palkata juristi (en ikinä ottaisi sitä riskiä, että joku muu saa määräysvaltaa lapsiini), käydä juttua läpi hänen kanssaan, maksaa itsensä kipeäksi ja ilmestyä paikalle oikeuteen. Kamalaa.
Ensisijainen menettely on tällaisissa asioissa aina sovittelu. Ei niitä asioita oikeuteen niin vain vedetä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Mutta minusta olisi kauheaa jo joutua sovittelemaan isovanhemman kanssa lapsen asioista, kun minusta perheen päätäntävalta on kokonaan vanhemmalla, ei isovanhemmalla.
Välillä isovanhempi on käynyt auttamassa lasta tietyn aineen opiskelussa, kuljettanut harrastukseen ja käynyt katsomassa harjoituksia, koska on halunnut joten tämä kai on vanhemman lailla huolehtimista. Mutta emme olisi sitä mitenkään tarvinneet, ts lapsi kyllä pääsisi harrastukseen itsekin ilman isovanhemman kyytiä jne. mutta on nyt menny joskus autolla kun isovanhempi on tyrkyttänyt ja sanonut muutenkin olevansa kaupungissa. Tullut olo, että pitäisikö tuollaistakin varmuuden vuoksi jotenkin rajoittaa, ettei tule mitään hankaluuksia myöhemmin. Isovanhempi on just sen luontoinen, että olisi tosi kova paikka henkisesti hänelle jos ei näkisi lapsenlasta välimatkan takia kuin muutaman kerran vuodessa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää laki tulee houkuttelemaan järjettömän hakemusten suman, koska Suomi on täynnä isovanhempia, jotka kuvittelee nyt voivansa kyykyttää ja näpäyttää kaikkia niitä vanhempia, jotka on jollain tavalla pyrkineet rajaamaan heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi asunut pysyväisluontoisesti isovanhemman luona? Onko isovanhempi ollut lapselle vanhemmuuteen verrattavassa roolissa, eli hoitanut ja huolehtinut lapset tarpeista kuin oma vanhempi? Molempien ehtojen täyttyessä hän voi hakea tapaamisoikeutta, jota ei välttämättä myönnetä. Näitä oikeuksia tullaan myöntämään vain hyvin marginaalisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi lapsi on muuttanut isovanhemmalle asumaan usean vuoden ajaksi, koska vanhemmat eivät ole hänestä voineet huolehtia. Lue tarinasi ja mieti itse, täyttyvätkö kriteerit.
En ole ap, eikä minulla ole pelkoa tällaisesta. Mutta minusta jo tuo, että isovanhempi vetäisi oikeuteen ja pitäisi mennä sen prosessin läpi lapsen kanssa, olisi kamalaa. Vaikka se tosiaan olisi läpihuutojuttu, että tuomari katsoo paperit läpi ja toteaa, että isovanhemmat eivät ole koskaan asuneet lapsen kanssa, juttu hylätty, niin pitäisi silti palkata juristi (en ikinä ottaisi sitä riskiä, että joku muu saa määräysvaltaa lapsiini), käydä juttua läpi hänen kanssaan, maksaa itsensä kipeäksi ja ilmestyä paikalle oikeuteen. Kamalaa.
Ensisijainen menettely on tällaisissa asioissa aina sovittelu. Ei niitä asioita oikeuteen niin vain vedetä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Mutta minusta olisi kauheaa jo joutua sovittelemaan isovanhemman kanssa lapsen asioista, kun minusta perheen päätäntävalta on kokonaan vanhemmalla, ei isovanhemmalla.
Välillä isovanhempi on käynyt auttamassa lasta tietyn aineen opiskelussa, kuljettanut harrastukseen ja käynyt katsomassa harjoituksia, koska on halunnut joten tämä kai on vanhemman lailla huolehtimista. Mutta emme olisi sitä mitenkään tarvinneet, ts lapsi kyllä pääsisi harrastukseen itsekin ilman isovanhemman kyytiä jne. mutta on nyt menny joskus autolla kun isovanhempi on tyrkyttänyt ja sanonut muutenkin olevansa kaupungissa. Tullut olo, että pitäisikö tuollaistakin varmuuden vuoksi jotenkin rajoittaa, ettei tule mitään hankaluuksia myöhemmin. Isovanhempi on just sen luontoinen, että olisi tosi kova paikka henkisesti hänelle jos ei näkisi lapsenlasta välimatkan takia kuin muutaman kerran vuodessa. Ap
Mietit ihan turhaan tällaista skenaariota, jos olette ehkä joskus muuttamassa jonnekin ja sitten ehkä isovanhempi saattaa vaatia jotakin.
Kannattaa mieluummin keskittyä vahvistamaan lapsen suhdetta isovanhempaan, se voi olla suuri rikkaus lapselle, kun isovanhempi kuulostaa ihan normaalilta välittävältä mummolta/vaarilla(väkivaltaiset, päihdeongelmaiset jne tietenkin olisi tietysti eri asia).
Yhteydenpidon rajoittaminen vain omien epärealististen pelkojesi vuoksi ei kuulosta järkevältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi asunut pysyväisluontoisesti isovanhemman luona? Onko isovanhempi ollut lapselle vanhemmuuteen verrattavassa roolissa, eli hoitanut ja huolehtinut lapset tarpeista kuin oma vanhempi? Molempien ehtojen täyttyessä hän voi hakea tapaamisoikeutta, jota ei välttämättä myönnetä. Näitä oikeuksia tullaan myöntämään vain hyvin marginaalisissa tapauksissa, joissa esimerkiksi lapsi on muuttanut isovanhemmalle asumaan usean vuoden ajaksi, koska vanhemmat eivät ole hänestä voineet huolehtia. Lue tarinasi ja mieti itse, täyttyvätkö kriteerit.
En ole ap, eikä minulla ole pelkoa tällaisesta. Mutta minusta jo tuo, että isovanhempi vetäisi oikeuteen ja pitäisi mennä sen prosessin läpi lapsen kanssa, olisi kamalaa. Vaikka se tosiaan olisi läpihuutojuttu, että tuomari katsoo paperit läpi ja toteaa, että isovanhemmat eivät ole koskaan asuneet lapsen kanssa, juttu hylätty, niin pitäisi silti palkata juristi (en ikinä ottaisi sitä riskiä, että joku muu saa määräysvaltaa lapsiini), käydä juttua läpi hänen kanssaan, maksaa itsensä kipeäksi ja ilmestyä paikalle oikeuteen. Kamalaa.
Ensisijainen menettely on tällaisissa asioissa aina sovittelu. Ei niitä asioita oikeuteen niin vain vedetä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.
Tässä olet hyvin väärässä. Jos toinen osapuoli valehtelee ja tekee hakemuksen oikeuteen, on sitten edessä joko oikeuden sovittelu tai oikeudenkäynti. Molempiin tarvitaan lakimies ja palkat ovat huimat. Samoin kuormitus valtava, kun pitää yrittää todistaa vastapuolen hakemus perättömäksi. Itselläni ei onnistunut, vaan tuomari totesi että mustamaalaan vastapuolta. Olin todella järkyttynyt ja huonossa kunnossa, koska luulin, että oikeudessa puhutaan totta ja jos ei se kyllä selviää ja valehtelija saa ansionsa mukaan.
Systeemi ei todellakaan toimi eikä ole lapsen vaan kiusaavan, valtaa käyttävän vanhemman puolella.
Koskeeko tämä "isovanhemman tapaamisoikeus" myös niitä tapauksia, joissa EI olla erottu..?