Tunnetko ihmisen, joka on ylpeä suorapuheisuudestaan ja/tai puheliaisuudestaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ilkeä ihminen joka perustelee töksäyttelynsä suorapuheisuudella tai sillä että hän nyt on vaan niin erikoinen persoona että saa puhua törkeästi muille. Hänelle tietenkään ei saa edes vitsillä vittuilla kun herne vedetään nenään heti.

Tällasista kommenteista jotenkin tulee heti mieleen, että joku on joskus pahoittanut tämän erityisen lumihiutaleen mielen jollain rehellisellä kommentilla, ja hiutale kantaa kaunaa ikuisesti.

Sivusta mutta saa kai sitä ihminen tuntea itsensä loukatuksi jos on loukattu. Silloin ehkä laukoja voisi miettiä miten asiansa ilmaisee ilman että loukkauksia, mikäli ei ole tarkoitus loukata vaan ilmaista.

Rehellinen mielipide vai kommentti?

Olen suorapuheinen vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka kestävät sen ja joilla itselläänkin on hyvä itsetuntemus ja kyky rehelliseen havainnointiin. MInulla on tällaisia ystäviä tasan kaksi ja ikää on nyt 46 vuotta. Ja tunnen paljon ihmisiä.

Esim. työpaikalla olisi täysin typerää sanoa asiat niin kuin ne ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ilkeä ihminen joka perustelee töksäyttelynsä suorapuheisuudella tai sillä että hän nyt on vaan niin erikoinen persoona että saa puhua törkeästi muille. Hänelle tietenkään ei saa edes vitsillä vittuilla kun herne vedetään nenään heti.

Tällasista kommenteista jotenkin tulee heti mieleen, että joku on joskus pahoittanut tämän erityisen lumihiutaleen mielen jollain rehellisellä kommentilla, ja hiutale kantaa kaunaa ikuisesti.

Sivusta mutta saa kai sitä ihminen tuntea itsensä loukatuksi jos on loukattu. Silloin ehkä laukoja voisi miettiä miten asiansa ilmaisee ilman että loukkauksia, mikäli ei ole tarkoitus loukata vaan ilmaista.

Rehellinen mielipide vai kommentti?

Ohiksena tässä, että kerro minulle asia, joka ei loukkaa ketään millään tavalla. Sitten ehkä ymmärrät suoraan puhumisen ja puhumattomuuden ongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ilkeä ihminen joka perustelee töksäyttelynsä suorapuheisuudella tai sillä että hän nyt on vaan niin erikoinen persoona että saa puhua törkeästi muille. Hänelle tietenkään ei saa edes vitsillä vittuilla kun herne vedetään nenään heti.

Tällasista kommenteista jotenkin tulee heti mieleen, että joku on joskus pahoittanut tämän erityisen lumihiutaleen mielen jollain rehellisellä kommentilla, ja hiutale kantaa kaunaa ikuisesti.

Sivusta mutta saa kai sitä ihminen tuntea itsensä loukatuksi jos on loukattu. Silloin ehkä laukoja voisi miettiä miten asiansa ilmaisee ilman että loukkauksia, mikäli ei ole tarkoitus loukata vaan ilmaista.

Rehellinen mielipide vai kommentti?

Ohiksena tässä, että kerro minulle asia, joka ei loukkaa ketään millään tavalla. Sitten ehkä ymmärrät suoraan puhumisen ja puhumattomuuden ongelman.

Kaikestahan voi loukkaantua tai olla loukkaantumatta mistään, joten erikoinen kysymys, kun riippuu vastaanottajat, mutta se miten sanotaan vaikuttaa myös paljon siihen loukkaako muita vai ei. esimerkiksi, töksäyttelijälle voisi sanoa että olet inhottava töksäytteliä tai sitten antaa rakentavasti ja asiallisesti palautteen vaikkapa kertomalla että tapa ilmaista asia saa ikävän tunteen aikaiseksi, että onko huomannut että tekee näin. Olettaisi että jälkimmäinen ei loukkaa yhtä paljoa vaan saa henkilön miettimään sanomisiaan tarkemmin ehkä riippuu taas henkilöstä.

Valitettavasti tiedän henkilön. Sanoo olevansa taiteilija ja saa sanoa mitä sylki suuhun tuo. Mutta auta armias jos joku sanoo hänelle samalla tavalla suoraan. On niin herkkä nahkainen että.

Juu, kyllä on parempi olla hiljaa. MInä olen pahoittanut ihmisen mielen sellaisellakin suorapuheisuudella, että sanoin joskus suomalaisen arkkitehtuurin olevan mielestäni keskimäärin melko rumaa verrattuna italialaiseen. Olen kuulemma nolo suomalaisuuden häpeilijä ja voisin miettiä sanomisiani.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tunnen. Henkilö perustelee haukkumista, suorapuheisuutta, ilkeyttä sillä että "hän nyt on sellainen luonnonlapsi".

30v. Ja pitää itseään "luonnonlapsena".

Eipä tähän muuta lisättävää.

Juu, työkaverina tällainen luonnonlapsi. On kyllä raskas ihminen.

Suorapuheisuus on todella hyvä piirre, jos kyse on esimerkiksi työasioista. Ainakin meidän firmassa on monesti sitä, että nyökytellään "jees jees", kun esimies ehdottaa jotain sellaista, joka ei oikeasti ole hyvä juttu. Sitten selän takana kiukutellaan miksi näin tehdään... Ihminen, joka osaa avata suunsa oikeassa paikassa on varsin arvostettava suomalaisessa kulttuurissa. Esimies ei välttämättä tykkää. Arvostan myös sitä, että ystävä sanoo suoraan mielipiteensä, jos huomaa jotain epämiellyttävää valinnoissani. Fiksut ihmiset osaavat myös pitää suunsa kiinni oikeissa paikoissa.

Sellainen kusipäisyys ja ilkeys verhottuna suorapuheisuuteen on negatiivinen piirre ihmisessä.

Suomalaiset pahoittavat mielensä todella pienestä. Luulen, että se johtuu meidän puhumattomuuden kulttuurista, jossa kasvaneet ajattelevat vähintääkin alitajuisesti, että jokaisen lausumansa mielipiteen tai idean takana täytyy seistä sataprosenttisesti. Pitää tarkoittaa mitä sanoo, ja sanoa mitä tarkoittaa. Ilmankos suomalaiset keskimäärin ovat aika tylsää porukkaa eikä älykkäiden ja koulutettujenkaan ihmisten keskustelut yleensä tosiaan iske tulta. Eikä hauskat huomiot ja nopeat läpät ole meidän juttu. Esim. britit haukkuvat toisiaan ja itseään koko ajan, ja sen överiksi vedetyn suorapuheisuuden väliin saa helposti sujautettua myös oikeita ja todellisia ongelmia ja ne voidaan käsitellä puoliksi huumorina, eikä kenenkään tarvitse loukkaantua. Tästä taidosta olisi minusta suomalaisille tosi paljon hyötyä. Samalla ilmoille pääsee puolivalmiita ideoita ja hiomattomia ajatuksia, joista voidaan kehitellä jotain. Suomalaiselle pitäisi kaiken olla valmista ennen kuin asiasta sanotaan mitään. No huh, tulipa purkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ilkeä ihminen joka perustelee töksäyttelynsä suorapuheisuudella tai sillä että hän nyt on vaan niin erikoinen persoona että saa puhua törkeästi muille. Hänelle tietenkään ei saa edes vitsillä vittuilla kun herne vedetään nenään heti.

Tällasista kommenteista jotenkin tulee heti mieleen, että joku on joskus pahoittanut tämän erityisen lumihiutaleen mielen jollain rehellisellä kommentilla, ja hiutale kantaa kaunaa ikuisesti.

Sivusta mutta saa kai sitä ihminen tuntea itsensä loukatuksi jos on loukattu. Silloin ehkä laukoja voisi miettiä miten asiansa ilmaisee ilman että loukkauksia, mikäli ei ole tarkoitus loukata vaan ilmaista.

Rehellinen mielipide vai kommentti?

Ohiksena tässä, että kerro minulle asia, joka ei loukkaa ketään millään tavalla. Sitten ehkä ymmärrät suoraan puhumisen ja puhumattomuuden ongelman.

On moni asia joka saattaa loukata, mutta on sillä silti eroa, että miten sen asian sanoo, että näkeekö kilometrin päähän että on tarkoituskin loukata vai näkeekö kilometrin päähän, että nyt vaan on pakko sanoa joku asia joka voi loukata, mutta se yritetään kuitenkin esittää mahdollisimman nätisti.

Toisten loukkaantumiseen vaikuttaa sekin, että millainen ihminen noin yleisesti ottaen on. Joku ihminen joka esittää asiat rempseästi, kykenee itse ottamaan palautetta vastaan ja huomaa omatkin virheet, niin ei sellaisten sanomisista niin herkästi loukkaannuta "Taisit unohtaa viedä roskat? Ei se mitään, olen minäkin joskus unohtanut *naurua päälle*" vs. ihminen joka jatkuvasti keksii jotain negatiivista sanottavaa ja esittää asiat todella rumasti "Etkö osaa roskiakaan viedä, ei voi olla niin vaikeaa?" jne. varmasti loukkaannutaan. Kyse ei siis useinkaan ole juuri siitä asiasta mikä sillä kerralla sanotaan, vaan siitä että asiat kasaantuu ja ihminen antaa itsestään tietynlaisen kuvan jatkuvasti kun on tekemisissä muiden kanssa.

T: Suoraan mutta ystävällisesti puhuva.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaiset pahoittavat mielensä todella pienestä. Luulen, että se johtuu meidän puhumattomuuden kulttuurista, jossa kasvaneet ajattelevat vähintääkin alitajuisesti, että jokaisen lausumansa mielipiteen tai idean takana täytyy seistä sataprosenttisesti. Pitää tarkoittaa mitä sanoo, ja sanoa mitä tarkoittaa. Ilmankos suomalaiset keskimäärin ovat aika tylsää porukkaa eikä älykkäiden ja koulutettujenkaan ihmisten keskustelut yleensä tosiaan iske tulta. Eikä hauskat huomiot ja nopeat läpät ole meidän juttu. Esim. britit haukkuvat toisiaan ja itseään koko ajan, ja sen överiksi vedetyn suorapuheisuuden väliin saa helposti sujautettua myös oikeita ja todellisia ongelmia ja ne voidaan käsitellä puoliksi huumorina, eikä kenenkään tarvitse loukkaantua. Tästä taidosta olisi minusta suomalaisille tosi paljon hyötyä. Samalla ilmoille pääsee puolivalmiita ideoita ja hiomattomia ajatuksia, joista voidaan kehitellä jotain. Suomalaiselle pitäisi kaiken olla valmista ennen kuin asiasta sanotaan mitään. No huh, tulipa purkaus.

Minä veikkaan että se johtuu siitä, ettei asioita vain osata sanoa nätisti. Tällä palstallakin jotku on aidosti ihmeissään että miksi heidän sanoistaan loukkaannutaan, sen jälkeen tietenkin kun se sanominen on ollut jotain tyyliin "Oletko niin tyhmä ettet oikeasti tajua?!". No onpa ihme jos joku ottaa nokkiinsa kun sanotaan tyhmäksi ja alennetaan. Veikkaan että muissa maissa ei ainakaan naamatusten oikeasti puhuta niin väheksyvästi, niin usein, kuin Suomessa.

Minä kylläkin haukun itseäni ja muita, mutta vain jos suhde on niin luottamuksellinen että kaikki osapuolet voivat olla varmoja, että kyse tosiaan on vain huumorista. Vaikka kestän ronskiakin huumoria ystäviltäni ja niiltä joiden kanssa olen hyvää pataa, niin olen loukkaantunut työpaikkamme "narsistisen" "huumorista" joka on ihan selkeästi ollut oikeasti loukkaus eikä todellakaan mikään hauska läppä, vaan huumoriin verhottu piikitys. Sellaista en siedä, varsinkaan kun se ihminen kääntää asioita ihan muuksi kuin mitä ne oikeasti ovat. Hän varmaan kokee olevansa "suorapuheinen" vaikka on oikeasti kiero ja katkeroitunut ja sanoo asioita "suoraan" tarkoituksenaan olla ilkeä.

Joo entinen naiskollega yhdellä työmaalla.

Puhui ilkeästi päin naamaa, arvosteli ja naureskeli. väitti, että ei sano selän takana mitään mitä ei voisi sanoa päin näköä. Sen puheet mulle ja muutamalle muulle muista ihmisistä todisti toisin.

Syytä käytökselle vaikea sanoa. Firmassa jossa töissä oon, tämä tyyppi on tiedossa ja on muuallakin tiedossa onneksi. En ikinä menis mistään hinnasta enää sen ihmisen alennettavaksi. Joskus oli hyviäkin päiviä. Ja siis tää tyyppi on ollu samanlainen jo vuosikaudet.

Ei todellakaan oo helppoa tulla toimeen ja sit itselle tulee jatkuvasti sisäinen tarve miellyttää häntä ettei vaan tuu riitaa. Vähä ku kävelisi lasinsiruilla.

Hakee muita haukkumalla hyväksyntää.. Taitava puhumaan kaikki puolelleen. Hyvin harvat ihmiset oli hänen mielestään sellaisia jotka ovat niin mahtavia ja ihania ettei niitä voi haukkua. Muissa ei ollutkaan kuin vikaa.

"Sekin se (sanotaan nyt vaikka) "Marjo" on niin hyvä ja reipas työssään."

Sit arvostellaan tauolla ruuan lämmitystavoista lähtien ihan kaikkea..

Alkava Alzheimer tuli ekana salamana mieleen, ku tunnen lähipiirissä yhden tapauksen.

Ja just toi, että tahallaan koittaa saada epäsuorasti pahan olon työparille kehumalla muita..

Sit sen jälkeen haukutaan taas kuitenki suurinta osaa. Aina kaikki oli jollain tapaa huonosti jne. Sitten kun suuttuu hänelle niin alkaa uhriutuminen ja kaiken kääntäminen ihan toisin kuin hän sanoi. Eli sen verran löytyy jostain syvältä empatiaa, että tunnistaa toisen pahan mielen.

Hetkeksi rauhoitutaan taas. Ja hetken voi olla kivaakin. Tulisilla hiilillä kävelyä.

"Mä sanon asiat suoraan niin kun ne on. Oon vaan suorapuheinen"

Ei. Et ole. Olet vaan ilkeä ja turhanpäiväinen läpätäti.

Luulin, että vika on mussa mutta juttelin asiasta työnantajan kanssa ja myös ystävän kanssa joka rauhoitti että ei. Ei vika oo sussa. Ei kaikkien kans tuu toimeen. EKA IHMINEN KENEN KANSSA MULLA ON KOSKAAN TÖISSÄ OLLU TODELLA VAIKEAA JA KURJAA. Oon ollu työelämässä jo 15v kohta.

Naureskelee ja jauhaa paskaa levitellen perättömyyksiä edelleenkin. "Seki on semmonen ja tämmönen ja tommonen"

Oon kuullu juttuu. Tosi noloa mulle, kun näen ihmisten naamasta jotka hänet tuntee, että on naurettu ja ilkeilty selän takana.

Terkut vaan... Oli sen kaa "ihan" kiva tehdä töitä. Ja oli se joskus hauskakin. Omassa työssään ylivoimaisen paras tietysti. Ykkönen 😉

Ei enää sun kanssa yhteistyötä kiitos kuitenkaan.