Olisitko pärjännyt Lottana, minkä alan Lotta olisit ollut? Suuri Lottaketju 2019
Mummoni oli lääkintälottana Syvärillä. Kertoi että kauheinta oli kun lääkäri mäiski kirveellä raajoja poikki suurhyökkäyksen aikaan yöllä kun pommit rämisi kaikkialla ja repi raajoja niin se amputointi tehtiin karusti. Kahdeksankymmentäluvun lopulla olin kerran mummon ja papan kanssa katsomassa niitä niiden sotapaikkoja yhtenä kesänä asuntovaunuillen, vaarista muistan yhden pellonreunan jota käytiin rajalla katsomassa sellaisella veteraaniporukalla, siihen pellonreunaan oli vaarin porukka joutunut miinaräjähdykseen ja vain vaari selvisi niiden 12 miehen joukosta, vaari oli lennähtänyt monta metriä miinakentän puolelle räjähdyksen voimasta eikä ollut voinut ryömiä niiden miinojen keskeltä pois ja kaksi päivää se oli siinä maannut ja taistelu oli lainehtinut siinä ympärillä. Lopulta vaari oli pelastettu kahden miinanraivausmiehen ryömittyä vaarin luokse miinoja poistaen, karua on ollut, ne vaarin joukkuetovereiden ruumiit oli siinä ympärille kammottavasti repeilleinä.
Kommentit (35)
Ilmavalvontalotta olisin voinut olla. Tuskin olisin kestänyt sotasairaalaa ja märkiviä haavoja ym.
Voi hyvä ihme tuota otsikon oikeinkirjoitusta. 😂😂
Venäjää osaavana olisin varmaan joutunut kuuntelemaan vihollisen radioliikennettä.
Kirjoittaako ap sotilaankin Sotilas?
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvä ihme tuota otsikon oikeinkirjoitusta. 😂😂
Sinä olisit ollut tiedotuskomppanian oikeinkirjoitusLotta.
Ap:sta ei ainakaan olisi ollut kirjuriksi.
Kovaa on ollut :( Minusta ei olisi ollut varmaan miksikään lotaksi. Ehkä kotijoukoissa joku helppo veretön tehtävä, mut kentällä ei.
Minä olisin pärjännyt. Olen vahva mieleltäni ja herkkä vain omaa tunne-elämääni kohtaan.
Olen lukenut lottien aikalaiskirjeitä ja kuvauksia sankarivainajia koskevaa julkaisua varten. Tarvittaessa lennän, ajan isoa kuormaa ja nostan painavia tavaroita, vaikka olen pieni nainen.
Jos meinaa perustaa suuren lottaketjun, niin voisi edes opetella kirjoittamaan lotan oikein. Luulin ensin, että puhe on nimenomaan Lotta-nimisistä.
Uskon että olisin pärjännyt. Lääkintälotta olisin varmasti ollut, sairaanhoitaja olen nytkin. Ja aloitukseen on pakko kommentoida sen verran että kyllä ne amputaatiot tehtiin kiireellisissäkin tilanteissa sahalla. Kaikesta hädästä huolimatta kenttäsairaaloissakin noudatettiin mahdollisimman suurta puhtautta ja steriliteettiä koska jälkihoito oli silloin helpompaa ja haavatulehduksia ehkä hiukan vähemmän.
Olisin ollut lääkintälotta, koska minulla on sairaanhoitajan koulutus. Tosin koska ikää on jo yli 40v, niin en joutuisi sotaan, vaan olisin vastaamassa valtakunnallisesta ruokahuollosta. Helsingin pommituksia pakoon lähteneitä majoitettaisiin varmaan meidän väentupaan ja vuokramökkeihin.
Korkeanpaikankammon takia en olisi pystynyt olemaan ilmavalvontalotta kuten mummoni oli.
Olisin mennyt niihin tehtäviin, jossa minua olisi eniten tarvittu.
Kuulun nykyäänkin Maanpuolustusnaisiin, joten Lottana olo ei tulisi järkytyksenä.
Mä olisin sivarilotta. Voisin vaikka jakaa ruokaa soppakeittiössä tai työskennellä sairaalan pesulassa.
Pakon edessä sitä pärjää missä vain.
Ei silloin paljoa sodan aikana kysytty, pelkäsikö vai ei. Se oli vaan pakko mennä.
Luultavasti muonitustehtävissä, olenhan ammatiltani suurtalouskokki ja -esimies. Varmasti olisin pärjännyt tehtävissä, maalaistaustani antaa kokemusta myöskin karummista oloista.
Olen varhaiskasvattaja niin olisin ollut lapsenlikkaLotta, ammulla kun miehet olisivat menneet rintamalle niin lapset olisi tuotu tarhaan- monia ei kukaan olisi tullut hakemaan. Olisi myös hyvä jos opettajaLotat kiertelisiväät taistelujen välillä korsuissa opettamassa lukemista ja laskentoa sotamiehille
Olisin toiminut upseerien viihdytyslottana (ns. rintamahrana).
Juonut konjakkia mieluummin upseerien kanssa kuin telaketjuöljyä mosureiden kanssa.