Lue keskustelun säännöt.
Olen kauhean surullinen. Itkettää vain.
05.06.2006 |
Toivottavasti en taas luisu masennukseen. Harmittaa kun en osaa avautua kellekään tästä...
Onneksi psykologi on taas torstaina, mutta siihen tuntuu olevan taas kauhean pitkä aika.
Kommentit (7)
Olen opiskellut jo monta vuotta, tuntuu, että olen toivoton tapaus.
Mies ei halua lapsia eikä naimisiin. No en mäkään vielä, mutta JOSKUS. Entäs jo mies ei halua sittenkään? Rakastan miestäni enkä halua erota.
Ja sitten itkettää sekin, että huomenna alkaa kesätyöt. Ihan kiva, saan rahaa. Mutta kun työ on oikeasti aika ankeaa... Olen siellä jo neljättä vuotta. Miksen saa kiskottua itseäni sieltä pois?
Itseäni saan näistä murheista syyttää. Ja oikeastihan mulla menee ihan hyvin. Itkettää ja harmittaa vain :-(
Ja kohta pitää lähteä katsomaan miehen äitiä. Voi paska.
ap
ps. Kiitos kun sain avautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole poppaskonstia. Yritä kuitenkin suoriutua päivärutiineista. Niiden ylläpito on tärkeää, ettei elämänhallinta lipsu täysin.
Minäkin olen käynyt samaisen asian takia psykologilla, mutta se mikä auttoi minun kohdalla ei ollut psykologi - hänelle oli helppo sanoa, että kaikki menee taas varmaan hyvin - vaan lääkitys. Minun lääkäri puhui sanoilla, että löydät elämänilon. Ja juuri sen lääkkeillä - niin hassulta kuin se voi kuulostaakin - löysin: elämänilon. Ympäristö ei muuttunut kamalasti, vaikka toki monia asioita yritettiin samaan aikaan korjata: töissä ja kotona, mutta tuo pilleri oli minulle " taikapilleri" . Ne asiat, mitkä ennen harmittivat, eivät saa minua enää vajoamaan maan rakoon, vaan tuntuvat kohtuullisen merkityksettömiltä murheitä tai ainakin normaaleilta vastoinkäymisiltä.
Vierailija:
ole poppaskonstia. Yritä kuitenkin suoriutua päivärutiineista. Niiden ylläpito on tärkeää, ettei elämänhallinta lipsu täysin.
Yksin ollessani aina murehdin näitä ongelmiani ja asiat tuntuvat isommilta kuin ne onkaan.
Ehkä se tästä taas.
ap
1 hyvä, että sulla on mies
2 hyvä, että sulla on opiskelupaikka
3 hyvä, että on vielä kesätyöpaikkakin, mitä väliä, vaikka se on sama vanha.
Hylkää mies, jos se ei suostu naimisiin tai perheen perustamiseen, sillä on olemassa miehiä, jotka ovat vaan jonkun kanssa mukavuudenhalusta, kun ei vielä se oikea ole tullut näkyviin. Sitten eroavat ja perustavat heti perheen. Olen tarkkaillut paljon tällaisia tapauksia. Siinä on sitten mennyt naiselta se paras aika löytää kumppani ja hankkia lapsia ohi, kun ei ole osannut irrottautua miehestä. Siis, älä jää roikkumaan suhteeseen, jos sillä ei ole kunnon vakaata tulevaisuutta. Usko tämä asia nyt.
Hyvä kumminkin, jos opinnot jotenkin etenevät. Kyllä se siitä. Pikkuhiljaa tulee valmistakin. Mitä siitä, jos vähän kestää. Mullakin kesti, mutta viime vuonna tuli valmista.
Mieheni opiskelee myös. Hän haki lukuisiin kesätyöpaikkoihin, muttei tärpännyt. Ole tyytyväinen, että sait kesätyöpaikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minäkin olen käynyt samaisen asian takia psykologilla, mutta se mikä auttoi minun kohdalla ei ollut psykologi - hänelle oli helppo sanoa, että kaikki menee taas varmaan hyvin - vaan lääkitys. Minun lääkäri puhui sanoilla, että löydät elämänilon. Ja juuri sen lääkkeillä - niin hassulta kuin se voi kuulostaakin - löysin: elämänilon. Ympäristö ei muuttunut kamalasti, vaikka toki monia asioita yritettiin samaan aikaan korjata: töissä ja kotona, mutta tuo pilleri oli minulle " taikapilleri" . Ne asiat, mitkä ennen harmittivat, eivät saa minua enää vajoamaan maan rakoon, vaan tuntuvat kohtuullisen merkityksettömiltä murheitä tai ainakin normaaleilta vastoinkäymisiltä.
Kun tämäkin mun itketys on sellaista, että voisin omalla toiminnallani saada itseni paremmille fiiliksille - opiskelisin ahkerammin ja määrätietoisemmin, hankkisin kivemman työpaikan, jos mieskin puhuisi mun kanssa tulevaisuudesta...
Jaa, tarvitsee kai puhua sille psykologille lääkkeistäkin.
ap
sellaisia mitkä on hyvin ja mukavasti elämässäsi