Lue keskustelun säännöt.
En sitoutuisi mieheen joka vaatii avioehtoa tai isyystestiä
27.11.2019 |
Avioliittoon ja parisuhteeseen sitoudutaan täysillä tai ei ollenkaan. Jos ei voi luottaa kumppaninsa sanaan vaan kaiken takeena täytyy olla lakipaperi, voi sanoa melko suoralta kädeltä että kyse on väliaikaisratkaisusta. Jos liitossa on tarkoitus pysyä, ei ole tarpeen miettiä tai pedata liiton jälkeistä aikaa.
Bisnesdiilistä ei ole kysymys eikä siitä "mitä minä tästä saan".
Rakastunut ihminen ei laskelmoi vaan on iloinen saadessaan sitoutua elämänsä rakkaimpaan ihmiseen.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Jos ei ole valmis jakamaan omaisuuttaan rakastamansa ihmisen kanssa niin turha mennä naimisiin.
Jos mies tekisi dna testit lapselle niin niin aika psykopaatti olisi. Jos olisin itse mies ja epävarma asiasta niin ottaisin sylkinäytteen vauvasta äidin tietämättä. Kuka haluaa loukata naista niin paljon että vaatii testejä.
Se, joka on rehellinen eikä piilota asioita kumppanilta. Eli se, joka on luotettava. Nyt jo tiedämme, että sinä et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka ette avioehtoon tai isyystestiin suostu, niin teille on sitten varmaan ihan ok että miehen ei tarvitse omia tulemisiaan ja menemisiään ikinä kertoa. Koska luottamus.
Olen nainen ja kannatan isyystestiä. Minulla ei ole mitään salattavaa ja mies saa täyden vamuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto ok, en ole miehen rahojen perässä. Isyystesti, ei todellakaan ok. Jos ei voi luottaa toiseen niin mitä se isyystesti todistaa, voihan sitä pettää vaikka raskausaikana.
Olen käsittänyt että ilman avioehtoa rahojen jako koskee vain avioliiton aikana tienattuja rahoja, eli yhteisiä, ei miehen.
Aiempi omaisuus olisi jakamisuhan ulkopuolella jo lähtökohtaisesti?
Öh. Avioeron aikana KAIKKI omaisuudet ja velat lasketaan yhteen riippumatta siitä milloin ne on hankittu (tässä taitaa olla jokin kohtuullistaminen jos avioliitto on kestänyt alle 2v) ja jaetaan. Eli väärää tietoa.
Höpöä tuli. Esim lahjakirjalla lahjan antaja voi sulkea lahjan avio-oikeuden piiristä.
Yllättävän moni täällä luulee että ennen avioliittoa hankittu omaisuus on ns turvassa ositukselta. Eli sinänsä relevantri pointti tuo, että kyllä KAIKKI lasketaan mukaan. Nuo lahjakirjojen ja testamenttien rajaukset onkin sitten toinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto ok, en ole miehen rahojen perässä. Isyystesti, ei todellakaan ok. Jos ei voi luottaa toiseen niin mitä se isyystesti todistaa, voihan sitä pettää vaikka raskausaikana.
Ne on eri asioita, pettäminen ja isyyspetos. Vaikka toki jälkimmäinen yleensä toteutetaan pettämisellä.
En ymmärrä miksi sitten mennä ylipäänsä avioon ja hankkia niitä mukuloita jos ei pysty luottamaan? Eikö voi pysyä ihan sinkkuna olla luottamatta kehenkään, se olisi varmaan kaikille osapuolille paras ratkaisu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla ei taida juuri varallisuutta olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto ok, en ole miehen rahojen perässä. Isyystesti, ei todellakaan ok. Jos ei voi luottaa toiseen niin mitä se isyystesti todistaa, voihan sitä pettää vaikka raskausaikana.
Olen käsittänyt että ilman avioehtoa rahojen jako koskee vain avioliiton aikana tienattuja rahoja, eli yhteisiä, ei miehen.
Aiempi omaisuus olisi jakamisuhan ulkopuolella jo lähtökohtaisesti?
Öh. Avioeron aikana KAIKKI omaisuudet ja velat lasketaan yhteen riippumatta siitä milloin ne on hankittu (tässä taitaa olla jokin kohtuullistaminen jos avioliitto on kestänyt alle 2v) ja jaetaan. Eli väärää tietoa.
Höpöä tuli. Esim lahjakirjalla lahjan antaja voi sulkea lahjan avio-oikeuden piiristä.
Yllättävän moni täällä luulee että ennen avioliittoa hankittu omaisuus on ns turvassa ositukselta. Eli sinänsä relevantri pointti tuo, että kyllä KAIKKI lasketaan mukaan. Nuo lahjakirjojen ja testamenttien rajaukset onkin sitten toinen juttu.
Niin korjauksena siis että en suostuisi avioehtoon joka koskee avioliiton aikana hankittua omaisuutta. Von Gyllenbergin sukukartanot ja perintömiljoonat eivät kiinnosta. Kysymys on yhdessä rakennetusta elämästä molempien täydellä panoksella ja luottamuksella toiseen osapuoleen. Sekä minun kantamistani, synnyttämistäni ja valtaosin kasvattamistani lapsista. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Jos ei ole valmis jakamaan omaisuuttaan rakastamansa ihmisen kanssa niin turha mennä naimisiin.
Jos mies tekisi dna testit lapselle niin niin aika psykopaatti olisi. Jos olisin itse mies ja epävarma asiasta niin ottaisin sylkinäytteen vauvasta äidin tietämättä. Kuka haluaa loukata naista niin paljon että vaatii testejä.
Eli haluaisit mieluummin kieron miehen joka tekee testit selkäsi takana kuin suoraselkäisen miehen joka keskustelee asiasta kanssasi?
Päteekö sama ohjenuora yleisemminkin eli suotavampaa olisi että mies hoitaa omat kipupisteensä sinulta salaa mieluummin kuin keskustelee niistä kanssasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioehto ok, en ole miehen rahojen perässä. Isyystesti, ei todellakaan ok. Jos ei voi luottaa toiseen niin mitä se isyystesti todistaa, voihan sitä pettää vaikka raskausaikana.
Ne on eri asioita, pettäminen ja isyyspetos. Vaikka toki jälkimmäinen yleensä toteutetaan pettämisellä.
En ymmärrä miksi sitten mennä ylipäänsä avioon ja hankkia niitä mukuloita jos ei pysty luottamaan? Eikö voi pysyä ihan sinkkuna olla luottamatta kehenkään, se olisi varmaan kaikille osapuolille paras ratkaisu?
Eikä ku mä haluun omistaa oman vaimon ja omat mukulat ku kaikilla muillaki on bbyyääähh! Mutta oman selustani varmistan. Muuten on paska sijoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on ok avioehto, jos se on laadittu huolella. Niin ettei esimerkiksi nainen jää pulaan, jos jää kotiin hoitamaan lapsia ja tuleekin ero.
Isyystesti olisi järkytys. Suostuisin kyllä, mutta olisi hieman tekemistä luottamuspulan kanssa. Saattaisi johtaa jopa eroon pahimmassa tapauksessa.
Me menimme naimisiin, emme eläneet susiparina koska avioliittosopimus on toimiva sopimus. Jos jompi kumpi olisi halunnut isyystestin tai avioehdon niin ok, ei ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikö se, että vaatii avioehtoa osoita, että haluaa toisen olevan kanssaan samaa mieltä? - Jos loukkaannut avioehdosa, niin ekö se samalla tarkoita että juuri loukkaantujana olisit menssa avioon varallisuus syistä?
Miksi loukkaannut isyysyytestistä? - Siksikö, että pelkäät sen paljastavan jotain "sopimatonta".
Tietttävästi, jos mies on mukana silloin kun nainen, hänen lapsensa oletettu äiti synnyttää, niin hän voi huomata naisiesta tulee ja tai tuli lapsen biologinen äiti.
Vaan miten voidaan todeta se, kuka on lapsen isä? - Eikö myös lapsella ole oikeus tietää kuka on hänen oikea biologinen isänsä?
Vai onko niin, että toiset miehet kelpaavat siittäjiksi ja toiset rahoittajiksi?"
Juu tottakai lahjakirjat ja testamentit on asia erikseen. Niistäpä ei tuossa puhuttukaan, vaan siitä että kirjoittaja (ja yläpeukuttajat) olivat siinä uskossa että ennen avioliittoa hankittu omaisuus ei kuulu avio-oikeuden piiriin.