Millaisia Miikka Nousiaisen kirjat on?
Kommentit (36)
Hauskoja! Ja Miika on muutenkin söpö. Kokeile vaikka Vadelmavenepakolaista.
Vadelmavenepakolainen on aivan loistava!
Ihan hyviä. Aika kevyttä luettavaa, sellaista viihdekirjallisuutta.
Metsäjätti perustuu todellisiin henkilöihin.
Juurihoitoa on ehkäpä paras?
Vadelmavenepakolainen on jotenkin hapuileva, ei silti kuitenkaan huono.
Maaninkavaara Jos pitää urheilusta.
Olisin hirveästi halunnut tykätä Vadelmavenepakolaisesta, koska aihe oli niin hauska ja Nousiainen niin hot, mutta en lämmennyt sille yhtään. Paikoitellen ihan hyvää kerrontaa, mutta kokonaiskuva jäi todella pliisuksi. Maaninkavaaraa selailin jossain ja totesin ettei aihepiiri kiinnostanut edes sen vertaa, että olisin viitsinyt aloittaa.
Onko joku lukenut uudempia kirjoja, millaisia ne ovat?
Vierailija kirjoitti:
Eiks se oo Miika Nousiainen.
On. En ollut ihan varma, kun aloituksen kirjoitin. Mutta siis yksi niistä Pitääkö olla huolissaan?-ohjelman vakkareista.
Olen lukenut väkisin Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolaisen. Varmaan kaksi kertaa jäi kesken, sitten pakotin itseni lukemaan sen kokonaan. Kovat oli odotukset ja mietin pitkään tuon lukemisen jälkeen, että olenko mä oikeasti niin tyhmä, että en tajunnut kirjan hienoutta, mutta onneksi olen törmännyt muihinkin, joille kirja ei uponnut.
Vierailija kirjoitti:
Eiks se oo Miika Nousiainen.
Kyllä.
Maaninkavaara ja Vadelmavenepakolainen ovat nerokasta huumoria. Juurihoito ja Metsäjätti eivät ole huumoria ja siksi jäävät mielestäni keskinkertaisiksi, koska niissä ei ole samanlaista jujua mikä erottaisi muista kirjailijoista.
Maaninkavaara on tosi hyvä, jopa jännittävä.
Pidin Juurihoidosta. Muut vielä odottaa lukemistaan.
Kevyitä, sellaisia yhden illan kirjoja. Sanoisin, että kannattaa lukea. Itse pidin Juurihoidosta enemmän kuin Vadelmavenepakolaisesta. Metsäjätti ja Maaninkavaara olivat myös hyviä.
Mä oon lukenut Vadelmavenepakolaisen ja Maaninkavaaran enemmän kuin kerran. Mun mielestä niissä on sen viihteellisen pintatason ohella myös syvempi ja synkkä taso: ne kertovat siitä, mihin puhumattomuuden kulttuuri johtaa, toki karrikoidusti. Pakkomielteiset ihmiset pitävät vaikeat asiat tiukasti sisällään ja keskittävät kaiken tarmonsa pakkomielteeseensä. Ne asiat eivät välttämättä edes ole niin vakavia, mutta käyvät vuosi vuodelta painavammiksi, kun niitä ei voi kertoa kenellekään. Kun pitäisi puhua sisällä kasvavasta möykystä, puhe kääntyy urheiluun (tai johonkin muuhun pakkomielteeseen). Mä pystyn samastumaan niihin henkilöhahmoihin tosi hyvin. Pidän noita kirjoja aika traagisina.
Kiitos vinkeistä, taidanpa tutustua Nousiaisen tuotantoon.
t. ap
Jos käytät aikaasi lukemiseen, lue jotain laadukkaampaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos käytät aikaasi lukemiseen, lue jotain laadukkaampaa.
Mua aina huvittaa nämä ihmiset, jotka käskyttävät tuntemattomia ihmisiä ihan toissijaisissa asioissa :D
Välillä puhuu ihan järkeviä tv-ohjelmassa: pitääkö olla huolissaan,
mitä nyt kynänpureskelultaan/imemiseltään kerkeää.
Toisinaan tulee niin huttua, kuten myös kyröltä :(
Elämässä tarvitaan myös huttua, ettei mene turhan vakavaksi.
Ihan viihdyttäviä ovat, eniten olen pitänyt Maaninkavaarasta. Niitä lukiessa tulee kuitenkin olo, että potentiaalia olisi ollut johonkin suurempaan, mutta se on jäänyt kirjailijalta käyttämättä ja kaikki, etenkin huumori, on jäänyt puolitiehen. Vadelmavenepakolaisessa tarinan epäloogisuudet alkoivat todella häiritä toisella lukukerralla, nekin olisi saanut häivytettyä esimerkiksi viemällä absurdiuden vähän korkeammalle tasolle. Tunnistavatko muutkin näitä minua ärsyttäviä piirteitä?
Lukeminen kannattaa aina