Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tapailuvaiheessa ei ole yhteisiä lusikoita, joita jakaa. Silloinhan pitää kertoa toiselle tärkeistä periaatteistaan."
Näinhän se enemmistöllä palstamammoista on, että ensin vedetään kännit, lähdetään baarista panettamaan itseään tuntemattoman miehen kanssa paljaalla, pamahdetaan paksuksi ja koska takana jo niin monta aborttia vastaavista seikkailuista, niin ei uskalleta enää tehdä. Pidetään siis pershedelmä. Siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan onnellista perhe-elämää.
Jep jep.
Montako yhdenillanjutusta alkunsa saanutta lasta tunnet?
Lapsia en tunne, mutta useita naisia. Itsellä käynyt tuuri, kun käyttänyt aina kumia, mutta vain harvat naiset vaativat kumia. Heti muistui mieleen kolme naista joita en itse kyllä ole pannut, mutta heillä
Ne naiset todennäköisesti käyttävät muuta ehkäisyä kuin kumi, tai ottavat jälkiehkäisyn tai tekevät abortin. Äärimmäisen harva nainen haluaa pullahtaa paksuksi jollekin baarihoidolle. Onneksi nykyään ei tarvitse.
Eli summa summarum: susta tuntuu että tuntemasi naisten lapset ovat saaneet alkunsa yhdenillanjutuista.
Jos isäni haluaisi isyystestin, sanoisin: ei tartte, heippa ja hyvää loppuelämää!
Vierailija kirjoitti:
"Kerrotko vielä miksi suhteessa naisen täytyy luottaa mieheen, mutta naisen täytyy vain hymyillen niellä se fakta että mies epäilee häntä ehkä pahimmasta mahdollisesta petoksesta ja uskottomuudesta?"
No, millä logiikalla nainen mieluummin laittaa lusikat jakoon, kun voisi osoittaa DNA-testillä, että oma kumppani on lapsen biologinen isä? Johtuuko tuollainen älyttömyys kuuluisista tippaleipäaivoista? Ja pikku vinkkinä, että testillähän ei saada varmuutta siitä, onko nainen ollut uskoton, vaan ainoastaan yhden lapsen biologinen yhteys mieheen.
Siis sillä testillähän sitten osoitetaan että mies on isä, mutta millä logiikalla naisen pitäisi mukisematta ja hymyillen jäädä suhteeseen jossa häntä epäillään suuresta petoksesta?
Kyllä se vanhemmuus jatkuu vaikka suhde päättyisikin.
Vierailija kirjoitti:
Kaverille tuli lapsi tai siis kaverin naiselle. Oli sellaista tapailua moneen suuntaan. No nainen raskaana ja sen jälkeen ihastuivat ja rakastuivat ja yhteistä kotia. Lspsi syntyi ja kaverini onnellinen. Oli rauhoittunut ja löytänyt paremman työn ja voi sanoa että hyvin kulki. Vaimoke ekan kerran omien kavereiden kanssa ulos synnytyksen jälkeen. Pari viikkoa myöhemmin kaverin munaan ilmestyi pieni rakkula. No työterveyteen ja herpes siellä kukki. Raskauden yhteydessä molemmat oli tutkittu ja mitään sukupuolitauteja ei löytynyt. Kaveri kertoi avolle että löytyi tällainen. No avo syyttämään että olet käynyt vieraissa. Aivan hillitön kohtaus. No avokilla sama tauti. Kaveri kuuli että avokki olikin ollut eri seurassa baarissa kuin piti ja lähtenyt vieraan matkaan. No viimein myönsi mutta syytti silti myös kaveriani asiasta. Kaverilta meni luotto ja teki salaa isyystestin. Tuli vastaus että et ole sukua. Kaveri pohti pari viikkoa tuloksen jälkeen mitä tehdä
Eiköhän avain ole tuossa että oli tapailua moneen suuntaan. Vain hullu jättää testin tekemättä jos molemmat paneskelevat suhteessa ympäriinsä. Molemmat tietävät silloin ettei lapsi välttämättä ole sen jota eniten tapaillaan.
Vierailija kirjoitti:
"Tapailuvaiheessa ei ole yhteisiä lusikoita, joita jakaa. Silloinhan pitää kertoa toiselle tärkeistä periaatteistaan."
Näinhän se enemmistöllä palstamammoista on, että ensin vedetään kännit, lähdetään baarista panettamaan itseään tuntemattoman miehen kanssa paljaalla, pamahdetaan paksuksi ja koska takana jo niin monta aborttia vastaavista seikkailuista, niin ei uskalleta enää tehdä. Pidetään siis pershedelmä. Siitä on hyvä lähteä suunnittelemaan onnellista perhe-elämää.
Luonnollisesti kun oma elämä on tuota, että lähdetään sieltä baarista panemaan tuntemattoman naisen kanssa paljaalla, niin tuoltahan se sitten lasten teko näyttää eikä kokemusta normi parisuhteesta tule.
Koska tulitkohan vuodattaessasi ymmärtäneeksi, että joku mies näitä panee. Todennäköisesti sinä, meillä muilla kun ei ole kokemusta tämmöistä kuvailla.
Jos miehesi on lapsen isä testin jälkeenkin niin hänen kuuluu korvata rahallisesti ja melko runsaasti tuollainen henkinen nöyryytys.
Itselleni ei ole lapsia siunaantunut, vaikka halua olisi ollut. Jos olisin raskaaksi tullut ja kumppani olisi halunnut tehdä isyystestin, niin kaikin mokomin. Kysehän olisi ollut kuitenkin siitä, että mies saisi varmuuden isyydestään ja oikeusturvan. Vaikka siis itse olisin 100% varma, kuka lapsen isä olisi. Se sama varmuus kuuluisi todistetusti (eli testaten) myös kumppanille.
Mielestäni moni suhtautuu nyt tähän asiaan liian tunteella, kun tätä pitäisi enemmänkin katsoa pragmaattisesti. Itse vertaan tätä avioehtoon. Avioehtokin tehdään, vaikka toista rakastetaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No monessakin tilanteessa varmasti järkevää mutta hyvässä parisuhteessa kokisin todella loukkaavana.Ihan kuin epäilisi pettämisestä...
Moni luulee olevansa hyvässä suhteessa kunnes pilvilinnat romahtaa.
Ja ne romahtaa esim. siinä kohtaa, kun tajuaa olevansa miehen mielestä hirviö, joka paneskelee ympäriinsä ja on valmis jallittamaan miehensä kasvattamaan toisen miehen lapsen. Todella ei voi kuin ihmetellä näitä miehiä täällä, joiden mielestä suhteella olisi tuossa vaiheessa enää minkäänlaista tulevaisuutta.
Olen mies, joka on teettänyt DNA-testin kertomatta lapseni äidille. Olemme edelleen yhdessä, ja onnellisia. En missään vaiheessa ajatellut, että vaimoni paneskelisi ympäriinsä. Halusin kuitenkin olla asiasta täysin varma. En usko että olisin jäänyt pettävää naista katselemaan,
Et missään vaiheessa ajatellut vaimosi paneskelevan ympäriinsä, mutta et voinut olla varma isyydestä, ja pettävää puolisoa et olisi jäänyt katselemaan?
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ole lapsia siunaantunut, vaikka halua olisi ollut. Jos olisin raskaaksi tullut ja kumppani olisi halunnut tehdä isyystestin, niin kaikin mokomin. Kysehän olisi ollut kuitenkin siitä, että mies saisi varmuuden isyydestään ja oikeusturvan. Vaikka siis itse olisin 100% varma, kuka lapsen isä olisi. Se sama varmuus kuuluisi todistetusti (eli testaten) myös kumppanille.
Mielestäni moni suhtautuu nyt tähän asiaan liian tunteella, kun tätä pitäisi enemmänkin katsoa pragmaattisesti. Itse vertaan tätä avioehtoon. Avioehtokin tehdään, vaikka toista rakastetaankin.
No, minulle nyt ei olisi ok jatkaa suhdetta, jossa toinen pitäisi mahdollisena ajatusta, että olisin hankkiutunut raskaaksi toiselle miehelle.
Kun luottamus katoaa, on suhdetta ihan turha jatkaa. Onneksi nykyään voi hyvin elellä itsekseen ilman parisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Mitä järkeä on parisuhteessa, jossa ei ole tuon vertaa luottamusta.
Antaisin tehdä testin ja eroaisin, siinä sitten mies miettisi maksaessaan elatusta lapselleen.
Miten ihmeessä kuvittelet saavasi huoltajuuden ja elarit? Oot kyllä niin kauhea ihminen, että toivottavasti et saa koskaan lapsia. Säästyy mies ja lapset paljolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta tuon ymmärtää, mutta käytännössähän siinä mies epäilee sinun pettäneen. Voitko itse pyytää häntä käymään esim. sukupuolitautitesteissä koska tahansa? Itse asiassa voiskin olla aika hyvä juttu, jos isyystesti tehtäisiin automaatisesti. Tällöin asemastaan epävarma mies ei joutuisi siihen kiusalliseen tilanteeseen, että täytyy tätä pyytää ja samalla esittää toiselle epäluottamuslause.
Meillä isäntä halus testit ihan vaa siks et ei oo vaan vavva vaihtunu synnäril
Siinä vaiheessahan myös äitiys olisi pitänyt testata.
Ei se ole epäluottamuslause sinua kohtaan välttämättä.
Se voi myös olla yleinen epäluottamus, joka on syntynyt siitä, kun niitä tapauksia on niin paljon, joissa sitten joskus käy ilmi, että lapsi ei ollutkaan isän biologinen ja nainen jopa silloinkin esittää ihmettyneenä, että ei voi olla mahdollista, olen aina ollut uskollinen jne... itkua pillittäen....
Jos alat vastustelemaan tuollaista, niin erohan tuosta tulee ja mies todennäköisesti teettää testin kuitenkin salaa.
Eihän siihen tarvita, kuin se, että testitikulla pyyhkäisee vauvan posken sisäpinnalta pari kertaa...
Saathan sinäkin siinä varmuuden, että lapsi ei vaihtunut sairaalassa.
Vielä 70-80 luvuilla sairaalassa vastasyntyneet kerättiin vanhemmilta yhteen isoon hoitohuoneeseen, josta äiti kävi sitten lunastamassa vauvansa imetystä varten aina välillä itselleen ja palautti sitten takaisin.
Isät saivat katsella lasin läpi, kun oma vauva oli se kolmas vauva vasemmalta tuolla takarivissä.
Silloin vauvoja pääsi helpommin vaihtumaan. Oli kyllä rannekkeet vauvoilla silloinkin, mutta välillä ne tipahtelivat.
Ajat ovat muuttuneet.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ole lapsia siunaantunut, vaikka halua olisi ollut. Jos olisin raskaaksi tullut ja kumppani olisi halunnut tehdä isyystestin, niin kaikin mokomin. Kysehän olisi ollut kuitenkin siitä, että mies saisi varmuuden isyydestään ja oikeusturvan. Vaikka siis itse olisin 100% varma, kuka lapsen isä olisi. Se sama varmuus kuuluisi todistetusti (eli testaten) myös kumppanille.
Mielestäni moni suhtautuu nyt tähän asiaan liian tunteella, kun tätä pitäisi enemmänkin katsoa pragmaattisesti. Itse vertaan tätä avioehtoon. Avioehtokin tehdään, vaikka toista rakastetaankin.
Tässä on harvinaisen järkevä ja asiallinen kirjoitus aiheesta, kiitokset siitä. Harva nainen tähän pystyy, koska tunteet ottaa vallan järjestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole epäluottamuslause sinua kohtaan välttämättä.
Se voi myös olla yleinen epäluottamus, joka on syntynyt siitä, kun niitä tapauksia on niin paljon, joissa sitten joskus käy ilmi, että lapsi ei ollutkaan isän biologinen ja nainen jopa silloinkin esittää ihmettyneenä, että ei voi olla mahdollista, olen aina ollut uskollinen jne... itkua pillittäen....
Jos alat vastustelemaan tuollaista, niin erohan tuosta tulee ja mies todennäköisesti teettää testin kuitenkin salaa.
Eihän siihen tarvita, kuin se, että testitikulla pyyhkäisee vauvan posken sisäpinnalta pari kertaa...
Saathan sinäkin siinä varmuuden, että lapsi ei vaihtunut sairaalassa.
Vielä 70-80 luvuilla sairaalassa vastasyntyneet kerättiin vanhemmilta yhteen isoon hoitohuoneeseen, josta äiti kävi sitten lunastamassa vauvansa imetystä varten aina välillä itselleen ja palautti sitten takaisin.
Isyystestillähän ei saa varmuutta siitä, ettei vauva ole vaihtunut sairaalassa. Mies voi olla isä myös lapselle, jolla sinä et ole äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni ei ole lapsia siunaantunut, vaikka halua olisi ollut. Jos olisin raskaaksi tullut ja kumppani olisi halunnut tehdä isyystestin, niin kaikin mokomin. Kysehän olisi ollut kuitenkin siitä, että mies saisi varmuuden isyydestään ja oikeusturvan. Vaikka siis itse olisin 100% varma, kuka lapsen isä olisi. Se sama varmuus kuuluisi todistetusti (eli testaten) myös kumppanille.
Mielestäni moni suhtautuu nyt tähän asiaan liian tunteella, kun tätä pitäisi enemmänkin katsoa pragmaattisesti. Itse vertaan tätä avioehtoon. Avioehtokin tehdään, vaikka toista rakastetaankin.
Tässä on harvinaisen järkevä ja asiallinen kirjoitus aiheesta, kiitokset siitä. Harva nainen tähän pystyy, koska tunteet ottaa vallan järjestä.
Parisuhteet perustuvat länsimaissa valtaosin tunteisiin. Ei järkeen, kuten esim. järjestetyn avioliiton maissa. Mieheni ei ole minun kanssani koska se on järkevää, vaan koska hän rakastaa minua.
Se pitää sua ahteriasi jakavana prostituoituna.
Odotusaikanani mies petti minua kahdenkin naisen kanssa. Sain hänet siitä kiinni ja laitoin hänet selkä seinää vasten ja sain tunnustuksen. Itse en ole milloinkaan pettänyt miestä. Kun lapsi syntyi, mies vaati isyystestiä. Ihan kuin kostoksi siitä, että olin saanut hänet kiinni pettämisestä. Kun lääkäri selitti, että verikoe isyystestiä varten voi aiheuttaa lapselle kipua ja kun lastenvalvojakin ihmetteli asiaa, niin mies luopui vaatimuksestaan. Lastenvalvoja nimittäin tiesi mieheni juonittelut hänen edellisen avioliittonsa ajoilta. Ei ihme, että suhde kyseiseen mieheen loppui ja hyvä niin.
Se voi myös olla yleinen epäluottamus, joka on syntynyt siitä, kun niitä tapauksia on niin paljon, joissa sitten joskus käy ilmi, että lapsi ei ollutkaan isän biologinen ja nainen jopa silloinkin esittää ihmettyneenä, että ei voi olla mahdollista, olen aina ollut uskollinen jne... itkua pillittäen....
Tämä juuri on se normisuhteiden juttu. Eli niissä elää kaksi ihmistä, jotka eivät mietiskele sitä, että on niin paljon tapauksia joissa. Niissä ei ajatella, että mulla on ollut yksi pska ex, se tarkoittaa, että sinäkin. Niissä ajatellaan ja tunnetaan se toinen ihminen, tämä yksi. Hän on oma itsensä, ei tilastollinen määre.
Kas kun niin paljon tapahtuu tuolla ulkomaailmassa. Jollain on rikosrekisteri, joku on r-aiskannut jonkun, joku on tappanut jonkun, joku on kavaltanut rahaa, joku hakkaa puolisoaan, joku hakkaa lapsiaan, joku valehtelee kaikesta, joku on ilkeä, joku on sadistinen, joku on...joku on...joku on..joku...
Pitäisikö siis koko ajan puolisoa testata näiden kaikkien asioiden suhteen, koska NIIN PALJON ON. Lukea iltista ja suunnitella, mikä testi takaa, että puolisoni ei ole tuota, kun niin monet on.
Jos vastaus on ei, voisiko joku nyt kertoa, miksi ei? Jos kerran isyysepäilykin tälle voi perustua, miksi muut epäilyt eivät?
Luonnollisesti kun oma elämä on tuota, että lähdetään sieltä baarista panemaan tuntemattoman naisen kanssa paljaalla, niin tuoltahan se sitten lasten teko näyttää eikä kokemusta normi parisuhteesta tule.
Koska tulitkohan vuodattaessasi ymmärtäneeksi, että joku mies näitä panee. Todennäköisesti sinä, meillä muilla kun ei ole kokemusta tämmöistä kuvailla.
Naurahdin. Äijä paasaa suu vaahdossa, miten kamalia on naiset, jotka lähtee tuntemattoman baaritutun matkaan, mutta tosiaan ei tainnut käydä mielessä, että siellä on samassa paikassa ja tilanteessa mies, jolle tää on vallan ok. Joka siellä paljaalla puksuttelee menemään miettimättä, että niin ai niin joo, tästähän voisi vaikka tulla lapsi.
Miehet tuntuvat olevan muutenkin sangen kaksijakoista porukkaa, isyystesti on pakko saada itse tehdä, mutta on törkeää, että nainen vaatii isyystestiä. No syyt lienee ilmiselvät.
Onneksi ne tavalliset, normaalit, tervepäiset miehet eivät edes tiedä, mikä vauva.fi on.
Samaa mieltä. Turha tehdä asiasta mitään numeroa etukäteen. Hoitaa testit silloin, kun on lapsen kanssa kahden. Olkoon sitä draamaa vasta sitten, mikäli testi kertoo isän olevan joku muu.