Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...
Onko tällainen tilanne epäluottamuslause vai pitäisikö tätä ymmärtää miehen kantilta ja astua miehen saappaisiin ennen kuin reagoi ikävästi?
Naisenahan tietää aina, että se on oma lapsi kun se itsestä pullahtaa ulos. Mies kuitenkaan ei koskaan voi olla varma, ei koskaan. Pitääkö miehen kantaa ymmärtää tässä ja antaa hänen tehdä se testi, että hän voi olla sitten hyvillä mielin ja investoida loppuelämänsä VARMUUDELLA omaan lapseen?
Kommentit (7876)
missähän kellossa palstan serverit on kun tuo sanoo "TASAN VIISI VUOTTA SITTEN"
Mutta itse aihe: fiksu mies.
anoppi joskus totesi että onkohan tuo hänen pojan lapsi. Tuumasin että testataan ja testataan samalla onko puolisosi poikasi isä. Ei testattu kumpaakaan
Mutta oikeasti tuo testaus pitäisi tehdä automaattisesti kun lapsi syntyy
asdfasdfasdf kirjoitti:
Mutta oikeasti tuo testaus pitäisi tehdä automaattisesti kun lapsi syntyy
40€ kulu on liikaa. Paljon tärkeämpää on hankkia sinne värikkäitä Marimekon lautasliinoja.
Pitäisi olla vakiotoimenpide, kuten sukupuolitautien testaus synnyttävältä äidiltäkin. Tiedän ihan tavallisia miehiä, jotka ovat joskus elämässään asiaa pohtineet. Yleensä siinä hetkessä kun parisuhteessa muutakin ongelmaa. Eikö se olisi kaikkien etu, ettei tuollaista perhe-elämän kivijalkaa tarvisi edes miettiä?
Mietin usein, että mitä tuo usein tavattu uhoaminen "saa testata, mutta se johtaa eroon" tarkoittaa? Testaustulos on sellainen, joka johtaa eroon? Vai onko asia liki uskonnollisen pyhä tabu, joka välittömästi rikkoo luottamuksen?
Tässä kun on noita perinnönjakoja tullut elämässä vastaan, niin aikamoisia yllätyksiä sieltä paljastuu. Uusia sisaruksia ym. Kaikkien etu olisi käyttää nykytekniikan suomat mahdollisuudet heti.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla vakiotoimenpide, kuten sukupuolitautien testaus synnyttävältä äidiltäkin. Tiedän ihan tavallisia miehiä, jotka ovat joskus elämässään asiaa pohtineet. Yleensä siinä hetkessä kun parisuhteessa muutakin ongelmaa. Eikö se olisi kaikkien etu, ettei tuollaista perhe-elämän kivijalkaa tarvisi edes miettiä?
Mietin usein, että mitä tuo usein tavattu uhoaminen "saa testata, mutta se johtaa eroon" tarkoittaa? Testaustulos on sellainen, joka johtaa eroon? Vai onko asia liki uskonnollisen pyhä tabu, joka välittömästi rikkoo luottamuksen?
Tässä kun on noita perinnönjakoja tullut elämässä vastaan, niin aikamoisia yllätyksiä sieltä paljastuu. Uusia sisaruksia ym. Kaikkien etu olisi käyttää nykytekniikan suomat mahdollisuudet heti.
Kelatkaa jos mies uhoaisi naisen sp-testeistä: saa testata mutta ero tulee välittömästi.
Se olisi niin syyllisyyden tunnustus kuin olla ja voi.
Suostuisiko mies siihen, että kuljettaisi jatkuvasti kameraa mukana tai paikanninta sillä täytyyhän sinun tietää, että mies ei petä sinua ennen kuin laitat koko elämäsi miehen varaan ja ennen kuin miehestä ehtii tulla virallisesti lapsen isä. Jos ei suostuisi, niin voisiko miettiä, että miksi? Samasta syystä sinun ei tarvitse suostua lapsen isyystestiin.
Kyllä olisi sellainen epäluottamuslause, että olisi varpaillani. Ilman lasta varmaan eroasin, mutta alkaisin ainakin säästää rahaa omaa tulevaisuutta varten jos ero tulee jossain vaiheessa. Kertoo nimittäin enemmän miehestä kuin sinusta. Kamala tilanne.
Mä sanoisin sitten että haluan käydä läpi miehen puhelimen ja tietokoneen ja sähköpostit, koska haluan olla varma ennenkuin otan hänet lapseni elämään kiinteästi mukaan tasavertaisena vanhempana johon voi luottaa.
Ei sillä että mitään epäilisin, mutta PERIAATE.
Jätä se sika, ja kokeile josko homma toimisi sen lapsen biologisen isän kanssa.
Annathan lapsillesi oman eli äidin sukunimen, ei isän. Kulttuuri on ollut, että miehen sukunimi annetaan, koska kaikki tietää, kuka on äiti. Nyt tiedetään kuka on isäkin, niin miehen sukunimeä ei tarvitse lapsien enää kantaa. Naisen on myös mukavampi erota ja perustaa uusperhe, jos lapsella on äidin nimi, ei eksän.
Teetin lapsille sukututkimusgeenitestin FamilyTreeDNAssa heti kun olivat atrpeeksi vanhoja antamaan suostumuksensa. Kyse oli appiukon isän henkilöllisyyden selvittämisestä. Saatiin sillä haarukoitua muutama suku ja alue, josta appiukon isä voisi olla kotoisin.
Vierailija kirjoitti:
Annathan lapsillesi oman eli äidin sukunimen, ei isän. Kulttuuri on ollut, että miehen sukunimi annetaan, koska kaikki tietää, kuka on äiti. Nyt tiedetään kuka on isäkin, niin miehen sukunimeä ei tarvitse lapsien enää kantaa. Naisen on myös mukavampi erota ja perustaa uusperhe, jos lapsella on äidin nimi, ei eksän.
Äidin isän sukunimi siis. Ja sekin todennäköisesti otettu listalta 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa eikä kerro sukulaisuudesta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Annathan lapsillesi oman eli äidin sukunimen, ei isän. Kulttuuri on ollut, että miehen sukunimi annetaan, koska kaikki tietää, kuka on äiti. Nyt tiedetään kuka on isäkin, niin miehen sukunimeä ei tarvitse lapsien enää kantaa. Naisen on myös mukavampi erota ja perustaa uusperhe, jos lapsella on äidin nimi, ei eksän.
Mikä ongelma, se eksähän on lapsen isä. Vai kävitkö vieraissa.
Tottakai voi tehd isyystestin. En näe siinä mitään loukkaavaa. Nyt on paljon ollut esillä kuinka esim DNA-tutkimustenkin kautta paljastuu ettei isä olekkaan isä. Ehkä isyyden todentaminen testillä jopa lujittaa miehen luottamusta naiseen.
Ei kai se tuleva lapsi voi kenenkään Isä olla.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla vakiotoimenpide, kuten sukupuolitautien testaus synnyttävältä äidiltäkin. Tiedän ihan tavallisia miehiä, jotka ovat joskus elämässään asiaa pohtineet. Yleensä siinä hetkessä kun parisuhteessa muutakin ongelmaa. Eikö se olisi kaikkien etu, ettei tuollaista perhe-elämän kivijalkaa tarvisi edes miettiä?
Mietin usein, että mitä tuo usein tavattu uhoaminen "saa testata, mutta se johtaa eroon" tarkoittaa? Testaustulos on sellainen, joka johtaa eroon? Vai onko asia liki uskonnollisen pyhä tabu, joka välittömästi rikkoo luottamuksen?
Tässä kun on noita perinnönjakoja tullut elämässä vastaan, niin aikamoisia yllätyksiä sieltä paljastuu. Uusia sisaruksia ym. Kaikkien etu olisi käyttää nykytekniikan suomat mahdollisuudet heti.
Ei multa mitään sp-testejä otettu, kun olin raskaana.
Paljon on ymmärtämättömiä ja julmia kommentteja. Iso osa tietysti menee kirjoittajien olemattoman elämänkokemuksen ja nuoruuden piikkiin. Mutta mitä tulee testiin, niin sen pitäisi olla pakollinen. Itse jouduin tunnustamaan lapsen, koska oltiin avoliitossa. Testi olisi ollut selkeä ratkaisu ja jos se tehtäisiin aina, ei olisi mitään moraalisia pohdintoja ja naisten mahdollisuus koko elämän kestävään kusetukseen poistuisi.
Kaikista syntyvistä lapsista pitäis tehdä vakiotoimenpiteenä. Niin paljon näitä paskahuijauksia on.