Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimus ja sen linkittäminen tosin muuta argumentaatiovirhettäsi yhtään sen vähemmän argumentaatiovirheeksi.

Ei mene kyllä ihan oppikirjan mukaan sinullakaan...

Jankutat kuin papukaija argumentaatiovirheestä, jota et avaa yhtään yleisölle.

—> köyhä, sisällötön retorinen siirto.

Uskon suurimman osan keskustelijoista tietävän, että "matemaattinen" kaavasi linkittää kaksi erillistä, joskin yhtä aikaista ilmiötä laskemalla niistä (mielivaltainen) prosenttiosuus, on yksinkertaisesti argumentaatiovirhe. Se, että sinä et, ei taida avaajalla avautua. 

No perehdypä siihen linkittämääni wiki-artikkeliin nopista, palataan sen jälkeen asiaan.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

...ja tästäpä päästään kätevällä aasinsillalla jo monesti aiemminkin viitattuun "valkoiseen valheeseen"

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä valkoinen valhe on joskus parempi ja armollisempi kuin raadollinen totuus.

Vaikka tiukan puritaanisesti, klassisen Oikea/Väärä käsityksen perusteella valehtelu on aina väärin, riippumatta valheen suuruudesta (on vain absoluuttinen totuus), niin käytännössä, valhe voi olla hyvinkin empaattinen teko.

Tämä pätee kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, parisuhteet ei tee tässä asiassa poikkeusta.

Samoin pätee kaikkeen vuorovaikutukseen vtuiltu "sokea, 100 % luottamus". Kun on tullut selväksi, että äitiin (joka kai on nainen) voi kyllä tunnepohjaisesti luottaa, mutta vaimoon (joka kai on nainen myös), ei voi, vaikka molempiin pitäisi päteä "normaalin naisen" säännöt.

Eli voinemme sanoa, että ihminen nyt mitoittaa tekonsa ja ajatuksensa tapauskohtaisesti ja tunneperäisesti.

Jostain syystä miehet keskustelussa ovat hermostuneet juuri tämän asian esille tuomisesta: nainen ymmärtää, mitä mies juuri nyt, hänen kohdallaan ja tässä tilanteessa tunneperäisesti kokee ja ajattelee = epäluottamusta, pahoja ajatuksia.

”Ihminen mitoittaa tekonsa ja ajatuksensa tunneperäisesti ja tapauskohtaisesti” —> Olen TÄSMÄLLEEN kanssasi samaa mieltä!

Mitä tulee hermostumiseen, siihen on kyllä tässä ketjussa nimenomaan naiset syyllistyneet miehiä enemmän.

(ja tämä ei ole mikään yleistys, vaan ihan fakta kommenttien perusteella)

P.S. Älköön kukaan vaivautuko pyytämään minulta jotakin yhtälöä tästä asiasta...

Jos kiinnostaa ja on halua olla kanssani eri mieltä, voi laskea ja eritellä miesten ja naisten kommentit tästä ketjusta ihan itse.

Voi olla, että hermostumiseen ovat naiset syyllistyneet enemmän, en viitsi minäkään laskea. Mutta siitähän siis en puhunut = ketkä ovat syyllistyneet (hauska freudilainen ilmaisu) hermostumiseen enemmän. Se on vain sinun tärppisi taas viedä keskustelua pois päin varsinaisesta pointista.

Sanoin, että miehet ovat hermostuneet ainakin yhdestä nimenomaisesta asiasta, elikä siitä, että nainen reagoi siihen, miten mies  tunneperäisesti ja tapauskohtaisesti juuri nyt kokee hänet ja mitä ajattelee hänestä. Jostain syystä tämä on hermostuttanut miehiä kovin. Naisia sitten on muun muassa hermostuttanut tämän asian saama vastaanotto.

Ok. Oioin ehkä hiukan mutkia tuossa...

Koko keskusteluhan sai alkunsa avauksesta, jossa AP kauhisteli miehensä julkeutta.

Välittömästi keskustelu täyttyi erolla uhkailevista naisista.

Peistä käännettiin pitkään puolin ja toisin...

...kunnes pöydälle nostettiin netistä tilattavat testit, joiden avulla kätevästi ja jopa varsin edullisesti voi isyydestään epävarma mies saada varmuuden naiseltaan salaa.

Tässä kohtaa ”pattitilanne” purkautui, ja suurin osa miehistä kaikkosi keskustelusta.

Siis mielestäsi tässä keskustelussa on ollut ennen kaikkea kyse oli siitä, että miehet eivät ole olleet tietoisia netistä tilattavissa testeistä?

Ok, käsityksemme on aika erilainen. Minä olen nähnyt keskustelun vellovan parisuhteen, luottamuksen, valheiden (valkoisten ja muiden väristen) sekä TIEDON ja sokean luottamuksen parissa.

Lisäksi en katso pattitilanteiden ratkeavan sillä, että suurin osa miehistä kaikkoaa keskustelusta.

Katsotaan selvästi asioita hiukan eri vinkkelistä.

Minä olen nähnyt keskustelussa naisten patriarkaalisen vallan linnakkeen, heidän ”oikeutensa” piehtaroida vieraissa pedeissä (ja ilman kumia, mitä en parhaalla tahdollanikaan vieläkään ymmärrä...), sekä erouhkailut, joita kiristyskeinona käyttäen varjellaan salaisuutta...

(Joko omaa, tai ”siskojen”)

Ja olet lisäksi sitä mieltä, että pyrit olemaan yleistämättä, mitä nyt joskus epähuomiossa lipsahtaa te naiset?

Se vielä kiinnostaa, että millä tavalla minä voin erouhkauksella kiristäen varjella jonkun "siskon" salaisuutta?

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimus ja sen linkittäminen tosin muuta argumentaatiovirhettäsi yhtään sen vähemmän argumentaatiovirheeksi.

Ei mene kyllä ihan oppikirjan mukaan sinullakaan...

Jankutat kuin papukaija argumentaatiovirheestä, jota et avaa yhtään yleisölle.

—> köyhä, sisällötön retorinen siirto.

Uskon suurimman osan keskustelijoista tietävän, että "matemaattinen" kaavasi linkittää kaksi erillistä, joskin yhtä aikaista ilmiötä laskemalla niistä (mielivaltainen) prosenttiosuus, on yksinkertaisesti argumentaatiovirhe. Se, että sinä et, ei taida avaajalla avautua. 

No perehdypä siihen linkittämääni wiki-artikkeliin nopista, palataan sen jälkeen asiaan.

Tunnen tilastotiedettä kohtuullisen hyvin.

Sinä sen sijaan voisit valaista, millä perusteella valitsit laskukaavasi olevan 

20 % x 30 %, eikä toisin päin, eli 30 % x 20 %. Ei nyt sillä, että kummassakaan tilastotieteellisesti, matemaattisesti ja loogisesti olisi mitään hevon hännän heilauksen järkeä. Tästä asiasta vääntämisen siis jätän.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimus ja sen linkittäminen tosin muuta argumentaatiovirhettäsi yhtään sen vähemmän argumentaatiovirheeksi.

Ei mene kyllä ihan oppikirjan mukaan sinullakaan...

Jankutat kuin papukaija argumentaatiovirheestä, jota et avaa yhtään yleisölle.

—> köyhä, sisällötön retorinen siirto.

Uskon suurimman osan keskustelijoista tietävän, että "matemaattinen" kaavasi linkittää kaksi erillistä, joskin yhtä aikaista ilmiötä laskemalla niistä (mielivaltainen) prosenttiosuus, on yksinkertaisesti argumentaatiovirhe. Se, että sinä et, ei taida avaajalla avautua. 

No perehdypä siihen linkittämääni wiki-artikkeliin nopista, palataan sen jälkeen asiaan.

Tunnen tilastotiedettä kohtuullisen hyvin.

Sinä sen sijaan voisit valaista, millä perusteella valitsit laskukaavasi olevan 

20 % x 30 %, eikä toisin päin, eli 30 % x 20 %. Ei nyt sillä, että kummassakaan tilastotieteellisesti, matemaattisesti ja loogisesti olisi mitään hevon hännän heilauksen järkeä. Tästä asiasta vääntämisen siis jätän.

No matematiikkaa et ainakaan osaa...

OPPITUNTI: ”kertolaskussa, jossa ei ole sulkulausekkeita, ei muuttujien keskinäisellä järjestyksellä ole merkitystä lopputuloksen kannalta”

Eli X * Y

Ja

Y * X

Molemmista tulee sama tulos! :)

Kannattaa kokeilla tuota joillain helpoilla luvuilla, kuten 1 tai 2 tai 3

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

...ja tästäpä päästään kätevällä aasinsillalla jo monesti aiemminkin viitattuun "valkoiseen valheeseen"

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä valkoinen valhe on joskus parempi ja armollisempi kuin raadollinen totuus.

Vaikka tiukan puritaanisesti, klassisen Oikea/Väärä käsityksen perusteella valehtelu on aina väärin, riippumatta valheen suuruudesta (on vain absoluuttinen totuus), niin käytännössä, valhe voi olla hyvinkin empaattinen teko.

Tämä pätee kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, parisuhteet ei tee tässä asiassa poikkeusta.

Samoin pätee kaikkeen vuorovaikutukseen vtuiltu "sokea, 100 % luottamus". Kun on tullut selväksi, että äitiin (joka kai on nainen) voi kyllä tunnepohjaisesti luottaa, mutta vaimoon (joka kai on nainen myös), ei voi, vaikka molempiin pitäisi päteä "normaalin naisen" säännöt.

Eli voinemme sanoa, että ihminen nyt mitoittaa tekonsa ja ajatuksensa tapauskohtaisesti ja tunneperäisesti.

Jostain syystä miehet keskustelussa ovat hermostuneet juuri tämän asian esille tuomisesta: nainen ymmärtää, mitä mies juuri nyt, hänen kohdallaan ja tässä tilanteessa tunneperäisesti kokee ja ajattelee = epäluottamusta, pahoja ajatuksia.

”Ihminen mitoittaa tekonsa ja ajatuksensa tunneperäisesti ja tapauskohtaisesti” —> Olen TÄSMÄLLEEN kanssasi samaa mieltä!

Mitä tulee hermostumiseen, siihen on kyllä tässä ketjussa nimenomaan naiset syyllistyneet miehiä enemmän.

(ja tämä ei ole mikään yleistys, vaan ihan fakta kommenttien perusteella)

P.S. Älköön kukaan vaivautuko pyytämään minulta jotakin yhtälöä tästä asiasta...

Jos kiinnostaa ja on halua olla kanssani eri mieltä, voi laskea ja eritellä miesten ja naisten kommentit tästä ketjusta ihan itse.

Voi olla, että hermostumiseen ovat naiset syyllistyneet enemmän, en viitsi minäkään laskea. Mutta siitähän siis en puhunut = ketkä ovat syyllistyneet (hauska freudilainen ilmaisu) hermostumiseen enemmän. Se on vain sinun tärppisi taas viedä keskustelua pois päin varsinaisesta pointista.

Sanoin, että miehet ovat hermostuneet ainakin yhdestä nimenomaisesta asiasta, elikä siitä, että nainen reagoi siihen, miten mies  tunneperäisesti ja tapauskohtaisesti juuri nyt kokee hänet ja mitä ajattelee hänestä. Jostain syystä tämä on hermostuttanut miehiä kovin. Naisia sitten on muun muassa hermostuttanut tämän asian saama vastaanotto.

Ok. Oioin ehkä hiukan mutkia tuossa...

Koko keskusteluhan sai alkunsa avauksesta, jossa AP kauhisteli miehensä julkeutta.

Välittömästi keskustelu täyttyi erolla uhkailevista naisista.

Peistä käännettiin pitkään puolin ja toisin...

...kunnes pöydälle nostettiin netistä tilattavat testit, joiden avulla kätevästi ja jopa varsin edullisesti voi isyydestään epävarma mies saada varmuuden naiseltaan salaa.

Tässä kohtaa ”pattitilanne” purkautui, ja suurin osa miehistä kaikkosi keskustelusta.

Siis mielestäsi tässä keskustelussa on ollut ennen kaikkea kyse oli siitä, että miehet eivät ole olleet tietoisia netistä tilattavissa testeistä?

Ok, käsityksemme on aika erilainen. Minä olen nähnyt keskustelun vellovan parisuhteen, luottamuksen, valheiden (valkoisten ja muiden väristen) sekä TIEDON ja sokean luottamuksen parissa.

Lisäksi en katso pattitilanteiden ratkeavan sillä, että suurin osa miehistä kaikkoaa keskustelusta.

Katsotaan selvästi asioita hiukan eri vinkkelistä.

Minä olen nähnyt keskustelussa naisten patriarkaalisen vallan linnakkeen, heidän ”oikeutensa” piehtaroida vieraissa pedeissä (ja ilman kumia, mitä en parhaalla tahdollanikaan vieläkään ymmärrä...), sekä erouhkailut, joita kiristyskeinona käyttäen varjellaan salaisuutta...

(Joko omaa, tai ”siskojen”)

Ja olet lisäksi sitä mieltä, että pyrit olemaan yleistämättä, mitä nyt joskus epähuomiossa lipsahtaa te naiset?

Se vielä kiinnostaa, että millä tavalla minä voin erouhkauksella kiristäen varjella jonkun "siskon" salaisuutta?

En ole missään luvannut LUOPUVANI yleistyksien käytöstä, pelkästään VÄLTTELEVÄNI niitä.

Kaksi hiukan eri asiaa, toinen on ehdoton pidättäytyminen, ja toinen on harkittua, vähäistä käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

...ja tästäpä päästään kätevällä aasinsillalla jo monesti aiemminkin viitattuun "valkoiseen valheeseen"

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä valkoinen valhe on joskus parempi ja armollisempi kuin raadollinen totuus.

Vaikka tiukan puritaanisesti, klassisen Oikea/Väärä käsityksen perusteella valehtelu on aina väärin, riippumatta valheen suuruudesta (on vain absoluuttinen totuus), niin käytännössä, valhe voi olla hyvinkin empaattinen teko.

Tämä pätee kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, parisuhteet ei tee tässä asiassa poikkeusta.

Samoin pätee kaikkeen vuorovaikutukseen vtuiltu "sokea, 100 % luottamus". Kun on tullut selväksi, että äitiin (joka kai on nainen) voi kyllä tunnepohjaisesti luottaa, mutta vaimoon (joka kai on nainen myös), ei voi, vaikka molempiin pitäisi päteä "normaalin naisen" säännöt.

Eli voinemme sanoa, että ihminen nyt mitoittaa tekonsa ja ajatuksensa tapauskohtaisesti ja tunneperäisesti.

Jostain syystä miehet keskustelussa ovat hermostuneet juuri tämän asian esille tuomisesta: nainen ymmärtää, mitä mies juuri nyt, hänen kohdallaan ja tässä tilanteessa tunneperäisesti kokee ja ajattelee = epäluottamusta, pahoja ajatuksia.

”Ihminen mitoittaa tekonsa ja ajatuksensa tunneperäisesti ja tapauskohtaisesti” —> Olen TÄSMÄLLEEN kanssasi samaa mieltä!

Mitä tulee hermostumiseen, siihen on kyllä tässä ketjussa nimenomaan naiset syyllistyneet miehiä enemmän.

(ja tämä ei ole mikään yleistys, vaan ihan fakta kommenttien perusteella)

P.S. Älköön kukaan vaivautuko pyytämään minulta jotakin yhtälöä tästä asiasta...

Jos kiinnostaa ja on halua olla kanssani eri mieltä, voi laskea ja eritellä miesten ja naisten kommentit tästä ketjusta ihan itse.

Voi olla, että hermostumiseen ovat naiset syyllistyneet enemmän, en viitsi minäkään laskea. Mutta siitähän siis en puhunut = ketkä ovat syyllistyneet (hauska freudilainen ilmaisu) hermostumiseen enemmän. Se on vain sinun tärppisi taas viedä keskustelua pois päin varsinaisesta pointista.

Sanoin, että miehet ovat hermostuneet ainakin yhdestä nimenomaisesta asiasta, elikä siitä, että nainen reagoi siihen, miten mies  tunneperäisesti ja tapauskohtaisesti juuri nyt kokee hänet ja mitä ajattelee hänestä. Jostain syystä tämä on hermostuttanut miehiä kovin. Naisia sitten on muun muassa hermostuttanut tämän asian saama vastaanotto.

Ok. Oioin ehkä hiukan mutkia tuossa...

Koko keskusteluhan sai alkunsa avauksesta, jossa AP kauhisteli miehensä julkeutta.

Välittömästi keskustelu täyttyi erolla uhkailevista naisista.

Peistä käännettiin pitkään puolin ja toisin...

...kunnes pöydälle nostettiin netistä tilattavat testit, joiden avulla kätevästi ja jopa varsin edullisesti voi isyydestään epävarma mies saada varmuuden naiseltaan salaa.

Tässä kohtaa ”pattitilanne” purkautui, ja suurin osa miehistä kaikkosi keskustelusta.

Siis mielestäsi tässä keskustelussa on ollut ennen kaikkea kyse oli siitä, että miehet eivät ole olleet tietoisia netistä tilattavissa testeistä?

Ok, käsityksemme on aika erilainen. Minä olen nähnyt keskustelun vellovan parisuhteen, luottamuksen, valheiden (valkoisten ja muiden väristen) sekä TIEDON ja sokean luottamuksen parissa.

Lisäksi en katso pattitilanteiden ratkeavan sillä, että suurin osa miehistä kaikkoaa keskustelusta.

Katsotaan selvästi asioita hiukan eri vinkkelistä.

Minä olen nähnyt keskustelussa naisten patriarkaalisen vallan linnakkeen, heidän ”oikeutensa” piehtaroida vieraissa pedeissä (ja ilman kumia, mitä en parhaalla tahdollanikaan vieläkään ymmärrä...), sekä erouhkailut, joita kiristyskeinona käyttäen varjellaan salaisuutta...

(Joko omaa, tai ”siskojen”)

Ja olet lisäksi sitä mieltä, että pyrit olemaan yleistämättä, mitä nyt joskus epähuomiossa lipsahtaa te naiset?

Se vielä kiinnostaa, että millä tavalla minä voin erouhkauksella kiristäen varjella jonkun "siskon" salaisuutta?

...ja vielä vastaus jäljempään kysymykseesi:

Omassa suhteessasi et mitenkään.

Mutta täällä palstalla riekkumalla luot ja muokkaat yleistä asenne ilmapiiriä.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Ihan en jaksa uskoa tuohon, että 20% vakaissa suhteissa olevista ihmisistä pettäisivät puolisoaan.

Ja voi olla että tuossa 20% ei ole juuri yhtään lapsellista avioparia. Parit joilla on pieniä lapsia eivät jaksa vieraissa sängyissä juosta. Ei ainakaan naiset.

Voi olla, että perheet , joissa on lapsia, tuo pettämisprosentti ainakin naisten puolelta on hyvin pieni. Miehethän kyllä tunnetusti jouksee vieraissa, kun oma  vaimo on raskaana tai synnytyslaitoksella.

Mutta siis noihin vahinkolapsiin. Niillä ei ole mitään tekemistä isyyden kanssa. 

Ajatellaanpa  mummelia jolla on 15 lasta. Ensimmäinen on vahinko ja siksi on menty naimisiiin, kun niin oli tapana(ellei mies livistänyt ja jättänyt naista ja lasta oman onnensa nojaan halveksituksi ja pilkattuksi). Toinen lapsi on saattanut olla toivottukin, mutta kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsämäs, kahdeksas, yhdeksäs jne kaikki vahinkoja.

Ja näin oikeastaan kaikilla. Ehkä jokunen  vanhin lapsi toivottu, kaikki muut vahinkoja. Oma mummoni sanoi, että jos itse olisi saanut päättää, hänellä olisi ollut vain esikoinen. Esikoinen oli toivottu ja haluttu, kaikki 11 muuta vahinkoja. Ja silti kaikilla sama isä. Ei se isyyttä vähennä/epävarmenna vaikka lapsi on vahinko. parisuhteissa sattuu tällaisia vahinkoja. Myös täysin vakaissa ja pitkäaikaisissa ja varmaan juurikin niissä.

Samaa se on nykyään. Naiset haluaa lapsen tai kaksi. Ne tehdään juuri sen miehen kanssa, joka on puolisoksi valittu ja monesti silläkin periaatteella, että miehestä tulisi hyvä isä. 

Joten se asia, onko lapsi vahinko vai ei, ei ole mitään tekemistä isyyden kanssa

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Ihan en jaksa uskoa tuohon, että 20% vakaissa suhteissa olevista ihmisistä pettäisivät puolisoaan.

Ja voi olla että tuossa 20% ei ole juuri yhtään lapsellista avioparia. Parit joilla on pieniä lapsia eivät jaksa vieraissa sängyissä juosta. Ei ainakaan naiset.

Voi olla, että perheet , joissa on lapsia, tuo pettämisprosentti ainakin naisten puolelta on hyvin pieni. Miehethän kyllä tunnetusti jouksee vieraissa, kun oma  vaimo on raskaana tai synnytyslaitoksella.

Mutta siis noihin vahinkolapsiin. Niillä ei ole mitään tekemistä isyyden kanssa. 

Ajatellaanpa  mummelia jolla on 15 lasta. Ensimmäinen on vahinko ja siksi on menty naimisiiin, kun niin oli tapana(ellei mies livistänyt ja jättänyt naista ja lasta oman onnensa nojaan halveksituksi ja pilkattuksi). Toinen lapsi on saattanut olla toivottukin, mutta kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsämäs, kahdeksas, yhdeksäs jne kaikki vahinkoja.

Ja näin oikeastaan kaikilla. Ehkä jokunen  vanhin lapsi toivottu, kaikki muut vahinkoja. Oma mummoni sanoi, että jos itse olisi saanut päättää, hänellä olisi ollut vain esikoinen. Esikoinen oli toivottu ja haluttu, kaikki 11 muuta vahinkoja. Ja silti kaikilla sama isä. Ei se isyyttä vähennä/epävarmenna vaikka lapsi on vahinko. parisuhteissa sattuu tällaisia vahinkoja. Myös täysin vakaissa ja pitkäaikaisissa ja varmaan juurikin niissä.

Samaa se on nykyään. Naiset haluaa lapsen tai kaksi. Ne tehdään juuri sen miehen kanssa, joka on puolisoksi valittu ja monesti silläkin periaatteella, että miehestä tulisi hyvä isä. 

Joten se asia, onko lapsi vahinko vai ei, ei ole mitään tekemistä isyyden kanssa

Käyttämäsi kertomus on ihan yhtä kömpelö ja hatara kuin väittämä:

"Miehet ajavat joskus päissään. He tosin ajavat tälloin VAIN ja AINOASTAAN omassa pihapiirissään!"

--> Julkisin varoin rahoitetut puhallusratsiat voidaan lopettaa turhina

Välikommentti:

Kun joku on päättänyt uskoa maapallon litteyteen, ei mikään todistelu planeettamme pyöreydestä tätä uskomusta horjuta....

On todellakin käynyt selväksi tämä tätä ketjua seuratessa ;-p

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

On aika selvä, ettei tässä ketjussa kirjoita tilastollisesti merkittävää määrää sen enempää naisia kuin miehiäkään. 

Tietääkseni en kärsi muistisairaudesta, joten olen täysin varma siitä, etten ole pettänyt tähän päivään mennessä. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että jatkossakaan pettäisin, vaikka en siitä sataprosenttisen varma voikaan olla. 

Kiitos rehellisyydestäsi!

Olet muuten ensimmäinen nainen tässä ketjussa joka kehtaa tunnustaa, että saattaa pettää, mikäli tilaisuus on tarpeeksi otollinen.

Mikä saa sinut luulemaan, että muut tänne kirjoittavat naiset ovat samanlaisia , kuin tämä yksi, joka sanoo, ettei voi olla varma ettei petä? Hän edustaa vain itseään. Ja hän ei ole varma.

Minä taas voin sanoa ihan 100% varmuudella, etten koskaan tule pettämään. En ole pettänyt, enkä petä.

Tämän sinä tietenkin kiistät, koska tunnet ja tiedät minut paremmin kuin minä itse.

Ja jankutat maailman tappiin, etten voi tietää. Mutta minä tiedän.

 Tiedän myös etten koskaan tule hyppäämään benji hyppyä enkä harrastamaan vuoristokiipeilyä. Ne ovat ihan minun omasta tahdostani kiinni samaten kuin uskottomuuskin. Se ei ole luonnon voima joka vain tapahtuu. Siinä on aina mukana ihmisen oma tahto ja halu.

Unohdat tässä näppärästi, että ihmisen tahto ja halu ei ole mitään kiveen hakattuja, hautaan asti pysyviä tunnetiloja, vaan muuttuvat elämän varrella.

Tätä juuri yritän sinulle sanoa. Sinulle ja kaltaisillesi nuo asiat eivät ole kiveen hakattuja. Minulle ja minun kaltaisilleni  ne ovat kiveen hakattuja. Tätä sinä et näytä pystyvän tajuamaan, vaan yrität väittää, että kaikki ovat samanalaisia. Osa pystyy tietoisesti päättämään että ovat esim uskollisia avioliitossaan.  Jos haluaa päästä muihinkin sänkyihin pitää erota. Sitten voi vaihtaa petikaverin.

Uskollinen voi (ja pitäisikin) olla . Se on vain tahtotila ja päätös. SE ei edelleenkään ole luonnon voima joka vain tapahtuu. 

Tunnetilat voi vaihtua, mutta se ei tarkoita automaattisesti vieraaseen sänkyyn menemistä.

Jos haluat vaihtaa kumppaniasi tee se, mutta rehellisesti. Älä vehkeile seläntakana ja käy vieraissa vaan eroa ja ala  vasta sitten se leikki muiden kanssa.

Nämä ovat varsin hyvin ihmisen omia valintoja. Ihan sinä itse pystyt vaikuttamaan siihen, oletko uskoton vai et.

Vai onko niin, että sinä et tähän asiaan pysty itse vaikuttamaan?  Sinulle vain "tapahtuu" niin, että löydät itsesi vieraasta sängystä?

Ehkäpä mielipiteilläsi ei silloin ole kovin yleispätevää painoa. Jotkut nääs pystyvät vaikuttamaan sihen mitä takevät ja mitä eivät.

Ehkä me elämme aivan eri todellisuudessa. Sinä ja minä. Meillä on erilaiset arvot ja periaatteet. Meille uskollisuus, lupaukset, luottamus jne tarkoittavat eri asioita.

Ps Vinkiksi vain, että kun sinulla se "halu" seuraavan kerran muuttuu, niin tee tilit selviksi sen edellisen "halun" kanssa, niin elämä on helpompaa ja selvempää. 

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

On aika selvä, ettei tässä ketjussa kirjoita tilastollisesti merkittävää määrää sen enempää naisia kuin miehiäkään. 

Tietääkseni en kärsi muistisairaudesta, joten olen täysin varma siitä, etten ole pettänyt tähän päivään mennessä. Pidän erittäin epätodennäköisenä, että jatkossakaan pettäisin, vaikka en siitä sataprosenttisen varma voikaan olla. 

Kiitos rehellisyydestäsi!

Olet muuten ensimmäinen nainen tässä ketjussa joka kehtaa tunnustaa, että saattaa pettää, mikäli tilaisuus on tarpeeksi otollinen.

Mikä saa sinut luulemaan, että muut tänne kirjoittavat naiset ovat samanlaisia , kuin tämä yksi, joka sanoo, ettei voi olla varma ettei petä? Hän edustaa vain itseään. Ja hän ei ole varma.

Minä taas voin sanoa ihan 100% varmuudella, etten koskaan tule pettämään. En ole pettänyt, enkä petä.

Tämän sinä tietenkin kiistät, koska tunnet ja tiedät minut paremmin kuin minä itse.

Ja jankutat maailman tappiin, etten voi tietää. Mutta minä tiedän.

 Tiedän myös etten koskaan tule hyppäämään benji hyppyä enkä harrastamaan vuoristokiipeilyä. Ne ovat ihan minun omasta tahdostani kiinni samaten kuin uskottomuuskin. Se ei ole luonnon voima joka vain tapahtuu. Siinä on aina mukana ihmisen oma tahto ja halu.

Unohdat tässä näppärästi, että ihmisen tahto ja halu ei ole mitään kiveen hakattuja, hautaan asti pysyviä tunnetiloja, vaan muuttuvat elämän varrella.

Tätä juuri yritän sinulle sanoa. Sinulle ja kaltaisillesi nuo asiat eivät ole kiveen hakattuja. Minulle ja minun kaltaisilleni  ne ovat kiveen hakattuja. Tätä sinä et näytä pystyvän tajuamaan, vaan yrität väittää, että kaikki ovat samanalaisia. Osa pystyy tietoisesti päättämään että ovat esim uskollisia avioliitossaan.  Jos haluaa päästä muihinkin sänkyihin pitää erota. Sitten voi vaihtaa petikaverin.

Uskollinen voi (ja pitäisikin) olla . Se on vain tahtotila ja päätös. SE ei edelleenkään ole luonnon voima joka vain tapahtuu. 

Tunnetilat voi vaihtua, mutta se ei tarkoita automaattisesti vieraaseen sänkyyn menemistä.

Jos haluat vaihtaa kumppaniasi tee se, mutta rehellisesti. Älä vehkeile seläntakana ja käy vieraissa vaan eroa ja ala  vasta sitten se leikki muiden kanssa.

Nämä ovat varsin hyvin ihmisen omia valintoja. Ihan sinä itse pystyt vaikuttamaan siihen, oletko uskoton vai et.

Vai onko niin, että sinä et tähän asiaan pysty itse vaikuttamaan?  Sinulle vain "tapahtuu" niin, että löydät itsesi vieraasta sängystä?

Ehkäpä mielipiteilläsi ei silloin ole kovin yleispätevää painoa. Jotkut nääs pystyvät vaikuttamaan sihen mitä takevät ja mitä eivät.

Ehkä me elämme aivan eri todellisuudessa. Sinä ja minä. Meillä on erilaiset arvot ja periaatteet. Meille uskollisuus, lupaukset, luottamus jne tarkoittavat eri asioita.

Ps Vinkiksi vain, että kun sinulla se "halu" seuraavan kerran muuttuu, niin tee tilit selviksi sen edellisen "halun" kanssa, niin elämä on helpompaa ja selvempää. 

Miksi syytät minua jatkuvasti uskottomuudesta?!?

Olen varsin selkeästi ilmaissut, että olen aina ollut uskollinen kumppaneilleni.

Ja vielä lisäys edelliseen.

Koska ymmärrät, että vaikka SINÄ ja MINÄ ollaan oltu tahoillamme uskollisia, ja suuri osa muistakin, KAIKKI eivät ole!

Siitähän tässä puhutaan.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Ihan en jaksa uskoa tuohon, että 20% vakaissa suhteissa olevista ihmisistä pettäisivät puolisoaan.

Ja voi olla että tuossa 20% ei ole juuri yhtään lapsellista avioparia. Parit joilla on pieniä lapsia eivät jaksa vieraissa sängyissä juosta. Ei ainakaan naiset.

Voi olla, että perheet , joissa on lapsia, tuo pettämisprosentti ainakin naisten puolelta on hyvin pieni. Miehethän kyllä tunnetusti jouksee vieraissa, kun oma  vaimo on raskaana tai synnytyslaitoksella.

Mutta siis noihin vahinkolapsiin. Niillä ei ole mitään tekemistä isyyden kanssa. 

Ajatellaanpa  mummelia jolla on 15 lasta. Ensimmäinen on vahinko ja siksi on menty naimisiiin, kun niin oli tapana(ellei mies livistänyt ja jättänyt naista ja lasta oman onnensa nojaan halveksituksi ja pilkattuksi). Toinen lapsi on saattanut olla toivottukin, mutta kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsämäs, kahdeksas, yhdeksäs jne kaikki vahinkoja.

Ja näin oikeastaan kaikilla. Ehkä jokunen  vanhin lapsi toivottu, kaikki muut vahinkoja. Oma mummoni sanoi, että jos itse olisi saanut päättää, hänellä olisi ollut vain esikoinen. Esikoinen oli toivottu ja haluttu, kaikki 11 muuta vahinkoja. Ja silti kaikilla sama isä. Ei se isyyttä vähennä/epävarmenna vaikka lapsi on vahinko. parisuhteissa sattuu tällaisia vahinkoja. Myös täysin vakaissa ja pitkäaikaisissa ja varmaan juurikin niissä.

Samaa se on nykyään. Naiset haluaa lapsen tai kaksi. Ne tehdään juuri sen miehen kanssa, joka on puolisoksi valittu ja monesti silläkin periaatteella, että miehestä tulisi hyvä isä. 

Joten se asia, onko lapsi vahinko vai ei, ei ole mitään tekemistä isyyden kanssa

Käyttämäsi kertomus on ihan yhtä kömpelö ja hatara kuin väittämä:

"Miehet ajavat joskus päissään. He tosin ajavat tälloin VAIN ja AINOASTAAN omassa pihapiirissään!"

--> Julkisin varoin rahoitetut puhallusratsiat voidaan lopettaa turhina

Sinäkö todella vertaat ukkojen juopottelua ja kännissä ajamista raskaana oloon/synnyttämiseen ja vuoden tississä roikkuvaan vauvaan ? 

Siis mitä yhteistä noissa on? 

Eivät todellakaan ole vertailukelposia. 

Sinunko mielestäsi rattijuoppo on tehnyt saman työn ajaessaan kännissä autoa kuin tuo nainen kantaessaan ,synnyttäessään, hoitaessaan pienen vauvan +tehdessään siinä samalla raskasta työtä ja hoitanut 6 helmoissa pyörivää lasta?

Ei taivas miten seko olet. Ja aivan pihalla oikeasta elämästä.

Ei hyvää p

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Höpön löpön. "Logiikkasi" vaatisi, että tuosta 30 % pettävistä naisista 20 % raskautuisi pettämisen tuloksena, mutta eihän nyt näin todellakaan ole.  Lisäksi "logiikkasi" vaatisi, että vahinkoraskaus on pettämisen tulosta, mikä ei nyt todellakaan näin ole, vaan suurin osa vahinkoraskauksista kyllä tapahtuu ihan pariskuntien kesken.

Ja muutenkin siis mitäs täh: isyyden todentamisellahan ei pitänyt olla mitään tekemistä uskollisuuden kanssa. Nyt kuitenkin reippaasti linkität isyyttä ja pettämistä - taas.

Huoh...

En millään jaksaisi vääntää rautalankaa asiasta, joka on NIIIIN moneen kertaan jo puitu...

Yritän nyt kuitenkin.

Se että pettäminen , taikka petosepäily LINKITTYY isyyden todentamiseen, ei tarkoita että näillä kahdella asialla olisi niin vahva korrelaatio, että lopputulos antaisi ehdottoman varmuuden näihin molempiin.

Köydellä voi vetää, mutta sillä ei voi työntää, ymmärrätkö?

Ymmärrätkö, että "logiikkasi" noiden pettämis/vahinkoraskauksien suhteen on yksinkertaisesti pielessä, eikä näitä kahtä prosenttilukua voi LINKITTÄÄ todistamaan yhtään mitään siitä, kuinka paljon on olemassa lapsia, joiden isä on joku muu kuin isäksi oletettu?

Sehän tässä varsinainen pointti oli, mutta ohitit sen "näppärästi".

En ole missään "linkittänyt" näitä kahta prosenttilukua toisiinsa, laskenut niistä mitään keskiarvoa taikka tehnyt mitään muutakaan matemaattista kömmähdystä.

Ihan tilastomatematiikkaa...

Mikäli samassa populaatiossa on 2 eri muuttujaa, jotka voidaan olettaa normaalijakautuneiksi, ja nämä muuttujat vaihtavat tilaa, taikka ovat jossain tilassa X prosentin todennäköisyydellä, ja vielä toisistaan riippumatta, voidaan silti laskea todennäköisyys, jolla SEKÄ muuttuja 1 , ETTÄ muuttuja 2 on MOLEMMAT tietyssä tilassa.

Ja näillä tässä keskustelussa esitetyillä prosenteilla tulos on jotain ihan muuta kuin 1% tai alle.

Et vain kykene osoittamaan nimenomaan tuota todennäköisyyttä. Se on vain omassa päässäsi, te naiset-akselilla. 

Matematiikka ja sitä kautta  logiikka ei tunne mitään "tiettyjä tiloja", joita voidaan olettaa. Kas kun kumpikaan ei toimi olettamuksien perusteella.

Heti, kun osoitat matemaattisesti, miten tuo tietty tila muodostuu sekä matemaattisen todennäköisyyslaskeman tuosta tilasta, jutellaan uudestaan.

Eli laskepa, annapa yhtälö.

20% x 30% = 6%

Olepa hyvä.

Ja luonnollisesti lähdeviiittaus:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Noppa

P.S.  En usko että meille jäi keskusteltavaa...

No nyt TIRSK. Joo ei jäänyt meille keskusteltavaa. 

Mäkin annan sulle yhtälön, varmaan sulle tuttukin:

20 % suomalaisista söi jäätelöä viime kesänä. 30 % suomalasista veneili viime kesänä. Siitä voimme päätellä, että 6 % suomalaisista hukkui viime kesänä. Siis ihan tosi, älkää uskoko muita lukuja!

TIRSK itsellesi.

Näin köyhä ”lonkkalaukaus” halveksuu yleisön älyä.

Uppoaa ehkä tuo esittämäsi epätotuus kaikista tyhmimpiin lukijoihin (toivottavasti et nyt sentään itse usko?), mutta suurimpaan osaan ei.

Olen aika varma siitä, että tyhmimmätkin lukijat tiedostavat, että oikeita tutkimuksia, joita on aiemmin esitetty ei vesitetä tällä esittämälläsi "laskelmalla". Mutta ilmeisesti sitten sinä olet lukijoista ainut, joka ei ole tutustunut siihen argumentointivirheeseen, jonka tässä esitit.

En nyt yhtäkkiä muista nähneeni ainoatakaan tutkimusta varsinaisesta aiheesta tässä keskustelussa, tuota maagista ”1% tai alle” väitettä on sujuvasti viljelty ilman mitään lähdeviittausta...

Voin toki olla väärässäkin, joku varmaan linkittää tällaisen tutkimuksen, tai referoi viestiä jossa tällainen on esitetty?

Muistisi on kovin valikoiva. Tässä jälleen kerran:

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=2ahU…

Tutkimus: Lehtolapsia riitti vanhan Euroopan alemmissa luokissa

Työläisten perheissä Belgiassa biologinen isä oli kuudessa tapauksessa sadasta perheen ulkopuolinen. Luku on nykyään keskimäärin yli prosentin luokkaa.

”Löytömme oli päinvastainen kuin odotimme”, Larmuseau sanoo.

MAANVILJELIJÖIDEN ja hyvin toimeen tulleiden käsityöläisten ja kauppiaiden avioliitoissa ulkopuolisten isien määrä oli noin prosentti. Työntekijöiden, kuten kutojien, perheissä tällaisten isien määrä kohosi neljään prosenttiin.

Lähes kuuteen prosenttiin se nousi työväenluokassa, joka eli 1800-luvulla tiheään asutuilla ja köyhillä seuduilla kaupungeissa. Lukema oli iso verrattuna vauraiden perheiden vajaaseen prosenttiin. Tutkimus ei pysty paljastamaan sitä, miksi näin oli.

”Emme voi haastatella heitä”, valittelee Larmuseau New Scientist -lehdessä. YKSI mahdollisuus on, että kaupunkien köyhät naiset olivat muita alttiimpia sek­suaaliselle väkivallalle. Miehet siis käyttivät heitä hyväksi.

Avioliiton ulkopuolisten lasten isien keskimääräinen osuus oli silti matala, noin 1,6 prosenttia sukupolvea kohti.”

Tuhkelo kirjoitti:

...ja tästäpä päästään kätevällä aasinsillalla jo monesti aiemminkin viitattuun "valkoiseen valheeseen"

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä valkoinen valhe on joskus parempi ja armollisempi kuin raadollinen totuus.

Vaikka tiukan puritaanisesti, klassisen Oikea/Väärä käsityksen perusteella valehtelu on aina väärin, riippumatta valheen suuruudesta (on vain absoluuttinen totuus), niin käytännössä, valhe voi olla hyvinkin empaattinen teko.

Tämä pätee kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, parisuhteet ei tee tässä asiassa poikkeusta.

Millä lailla armollinen on ”valkoinen valheesi” siitä, että yrität lasta tosissasi vaikka tiedät olevasi hedelmätön? Kenelle se on armollinen?

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimus ja sen linkittäminen tosin muuta argumentaatiovirhettäsi yhtään sen vähemmän argumentaatiovirheeksi.

Ei mene kyllä ihan oppikirjan mukaan sinullakaan...

Jankutat kuin papukaija argumentaatiovirheestä, jota et avaa yhtään yleisölle.

—> köyhä, sisällötön retorinen siirto.

Uskon suurimman osan keskustelijoista tietävän, että "matemaattinen" kaavasi linkittää kaksi erillistä, joskin yhtä aikaista ilmiötä laskemalla niistä (mielivaltainen) prosenttiosuus, on yksinkertaisesti argumentaatiovirhe. Se, että sinä et, ei taida avaajalla avautua. 

No perehdypä siihen linkittämääni wiki-artikkeliin nopista, palataan sen jälkeen asiaan.

Tunnen tilastotiedettä kohtuullisen hyvin.

Sinä sen sijaan voisit valaista, millä perusteella valitsit laskukaavasi olevan 

20 % x 30 %, eikä toisin päin, eli 30 % x 20 %. Ei nyt sillä, että kummassakaan tilastotieteellisesti, matemaattisesti ja loogisesti olisi mitään hevon hännän heilauksen järkeä. Tästä asiasta vääntämisen siis jätän.

No matematiikkaa et ainakaan osaa...

OPPITUNTI: ”kertolaskussa, jossa ei ole sulkulausekkeita, ei muuttujien keskinäisellä järjestyksellä ole merkitystä lopputuloksen kannalta”

Eli X * Y

Ja

Y * X

Molemmista tulee sama tulos! :)

Kannattaa kokeilla tuota joillain helpoilla luvuilla, kuten 1 tai 2 tai 3

Eri, mutta:tuloshan tuosta on 600, ei 6. Väität siis, että väärän isän lapsia on 600 prosenttia. Prosentteja nyt ei muutenkaan voi laskea tuolla tavalla, kuinka paljon on 1 prosentti kertaa 2 prosenttia. Perehdy vaikka netissä prosenttilaskuriin.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Ihan en jaksa uskoa tuohon, että 20% vakaissa suhteissa olevista ihmisistä pettäisivät puolisoaan.

Ja voi olla että tuossa 20% ei ole juuri yhtään lapsellista avioparia. Parit joilla on pieniä lapsia eivät jaksa vieraissa sängyissä juosta. Ei ainakaan naiset.

Voi olla, että perheet , joissa on lapsia, tuo pettämisprosentti ainakin naisten puolelta on hyvin pieni. Miehethän kyllä tunnetusti jouksee vieraissa, kun oma  vaimo on raskaana tai synnytyslaitoksella.

Mutta siis noihin vahinkolapsiin. Niillä ei ole mitään tekemistä isyyden kanssa. 

Ajatellaanpa  mummelia jolla on 15 lasta. Ensimmäinen on vahinko ja siksi on menty naimisiiin, kun niin oli tapana(ellei mies livistänyt ja jättänyt naista ja lasta oman onnensa nojaan halveksituksi ja pilkattuksi). Toinen lapsi on saattanut olla toivottukin, mutta kolmas, neljäs, viides, kuudes, seitsämäs, kahdeksas, yhdeksäs jne kaikki vahinkoja.

Ja näin oikeastaan kaikilla. Ehkä jokunen  vanhin lapsi toivottu, kaikki muut vahinkoja. Oma mummoni sanoi, että jos itse olisi saanut päättää, hänellä olisi ollut vain esikoinen. Esikoinen oli toivottu ja haluttu, kaikki 11 muuta vahinkoja. Ja silti kaikilla sama isä. Ei se isyyttä vähennä/epävarmenna vaikka lapsi on vahinko. parisuhteissa sattuu tällaisia vahinkoja. Myös täysin vakaissa ja pitkäaikaisissa ja varmaan juurikin niissä.

Samaa se on nykyään. Naiset haluaa lapsen tai kaksi. Ne tehdään juuri sen miehen kanssa, joka on puolisoksi valittu ja monesti silläkin periaatteella, että miehestä tulisi hyvä isä. 

Joten se asia, onko lapsi vahinko vai ei, ei ole mitään tekemistä isyyden kanssa

Käyttämäsi kertomus on ihan yhtä kömpelö ja hatara kuin väittämä:

"Miehet ajavat joskus päissään. He tosin ajavat tälloin VAIN ja AINOASTAAN omassa pihapiirissään!"

--> Julkisin varoin rahoitetut puhallusratsiat voidaan lopettaa turhina

Sinäkö todella vertaat ukkojen juopottelua ja kännissä ajamista raskaana oloon/synnyttämiseen ja vuoden tississä roikkuvaan vauvaan ? 

Siis mitä yhteistä noissa on? 

Eivät todellakaan ole vertailukelposia. 

Sinunko mielestäsi rattijuoppo on tehnyt saman työn ajaessaan kännissä autoa kuin tuo nainen kantaessaan ,synnyttäessään, hoitaessaan pienen vauvan +tehdessään siinä samalla raskasta työtä ja hoitanut 6 helmoissa pyörivää lasta?

Ei taivas miten seko olet. Ja aivan pihalla oikeasta elämästä.

Ei hyvää p

Eksyt nyt aiheesta...

Tarkoituksella ehkä?

En ole missään väheksynyt pikkuvauva-arkea, enkä lapsiperhe elämää, enkä niitä äitejä jotka tuota hulabaloota pyörittää.

Olen pelkästään paheksunut NIITÄ naisia, jotka vieraissa pedeissä piehtaroituaan tuovat vielä tuliaisena vieraan miehen hedelmän...

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimus ja sen linkittäminen tosin muuta argumentaatiovirhettäsi yhtään sen vähemmän argumentaatiovirheeksi.

Ei mene kyllä ihan oppikirjan mukaan sinullakaan...

Jankutat kuin papukaija argumentaatiovirheestä, jota et avaa yhtään yleisölle.

—> köyhä, sisällötön retorinen siirto.

Uskon suurimman osan keskustelijoista tietävän, että "matemaattinen" kaavasi linkittää kaksi erillistä, joskin yhtä aikaista ilmiötä laskemalla niistä (mielivaltainen) prosenttiosuus, on yksinkertaisesti argumentaatiovirhe. Se, että sinä et, ei taida avaajalla avautua. 

No perehdypä siihen linkittämääni wiki-artikkeliin nopista, palataan sen jälkeen asiaan.

Tunnen tilastotiedettä kohtuullisen hyvin.

Sinä sen sijaan voisit valaista, millä perusteella valitsit laskukaavasi olevan 

20 % x 30 %, eikä toisin päin, eli 30 % x 20 %. Ei nyt sillä, että kummassakaan tilastotieteellisesti, matemaattisesti ja loogisesti olisi mitään hevon hännän heilauksen järkeä. Tästä asiasta vääntämisen siis jätän.

No matematiikkaa et ainakaan osaa...

OPPITUNTI: ”kertolaskussa, jossa ei ole sulkulausekkeita, ei muuttujien keskinäisellä järjestyksellä ole merkitystä lopputuloksen kannalta”

Eli X * Y

Ja

Y * X

Molemmista tulee sama tulos! :)

Kannattaa kokeilla tuota joillain helpoilla luvuilla, kuten 1 tai 2 tai 3

Eri, mutta:tuloshan tuosta on 600, ei 6. Väität siis, että väärän isän lapsia on 600 prosenttia. Prosentteja nyt ei muutenkaan voi laskea tuolla tavalla, kuinka paljon on 1 prosentti kertaa 2 prosenttia. Perehdy vaikka netissä prosenttilaskuriin.

:D :D :D

Et ole oikeasti noin tyhmä!

Enkä minäkään niin tyhmä että lähtisin sinulle tekemään prosentti->desimaaliluku muunnoksia... ;)

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

...ja tästäpä päästään kätevällä aasinsillalla jo monesti aiemminkin viitattuun "valkoiseen valheeseen"

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä valkoinen valhe on joskus parempi ja armollisempi kuin raadollinen totuus.

Vaikka tiukan puritaanisesti, klassisen Oikea/Väärä käsityksen perusteella valehtelu on aina väärin, riippumatta valheen suuruudesta (on vain absoluuttinen totuus), niin käytännössä, valhe voi olla hyvinkin empaattinen teko.

Tämä pätee kaikkeen ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, parisuhteet ei tee tässä asiassa poikkeusta.

Samoin pätee kaikkeen vuorovaikutukseen vtuiltu "sokea, 100 % luottamus". Kun on tullut selväksi, että äitiin (joka kai on nainen) voi kyllä tunnepohjaisesti luottaa, mutta vaimoon (joka kai on nainen myös), ei voi, vaikka molempiin pitäisi päteä "normaalin naisen" säännöt.

Eli voinemme sanoa, että ihminen nyt mitoittaa tekonsa ja ajatuksensa tapauskohtaisesti ja tunneperäisesti.

Jostain syystä miehet keskustelussa ovat hermostuneet juuri tämän asian esille tuomisesta: nainen ymmärtää, mitä mies juuri nyt, hänen kohdallaan ja tässä tilanteessa tunneperäisesti kokee ja ajattelee = epäluottamusta, pahoja ajatuksia.

”Ihminen mitoittaa tekonsa ja ajatuksensa tunneperäisesti ja tapauskohtaisesti” —> Olen TÄSMÄLLEEN kanssasi samaa mieltä!

Mitä tulee hermostumiseen, siihen on kyllä tässä ketjussa nimenomaan naiset syyllistyneet miehiä enemmän.

(ja tämä ei ole mikään yleistys, vaan ihan fakta kommenttien perusteella)

P.S. Älköön kukaan vaivautuko pyytämään minulta jotakin yhtälöä tästä asiasta...

Jos kiinnostaa ja on halua olla kanssani eri mieltä, voi laskea ja eritellä miesten ja naisten kommentit tästä ketjusta ihan itse.

Voi olla, että hermostumiseen ovat naiset syyllistyneet enemmän, en viitsi minäkään laskea. Mutta siitähän siis en puhunut = ketkä ovat syyllistyneet (hauska freudilainen ilmaisu) hermostumiseen enemmän. Se on vain sinun tärppisi taas viedä keskustelua pois päin varsinaisesta pointista.

Sanoin, että miehet ovat hermostuneet ainakin yhdestä nimenomaisesta asiasta, elikä siitä, että nainen reagoi siihen, miten mies  tunneperäisesti ja tapauskohtaisesti juuri nyt kokee hänet ja mitä ajattelee hänestä. Jostain syystä tämä on hermostuttanut miehiä kovin. Naisia sitten on muun muassa hermostuttanut tämän asian saama vastaanotto.

Ok. Oioin ehkä hiukan mutkia tuossa...

Koko keskusteluhan sai alkunsa avauksesta, jossa AP kauhisteli miehensä julkeutta.

Välittömästi keskustelu täyttyi erolla uhkailevista naisista.

Peistä käännettiin pitkään puolin ja toisin...

...kunnes pöydälle nostettiin netistä tilattavat testit, joiden avulla kätevästi ja jopa varsin edullisesti voi isyydestään epävarma mies saada varmuuden naiseltaan salaa.

Tässä kohtaa ”pattitilanne” purkautui, ja suurin osa miehistä kaikkosi keskustelusta.

Siis mielestäsi tässä keskustelussa on ollut ennen kaikkea kyse oli siitä, että miehet eivät ole olleet tietoisia netistä tilattavissa testeistä?

Ok, käsityksemme on aika erilainen. Minä olen nähnyt keskustelun vellovan parisuhteen, luottamuksen, valheiden (valkoisten ja muiden väristen) sekä TIEDON ja sokean luottamuksen parissa.

Lisäksi en katso pattitilanteiden ratkeavan sillä, että suurin osa miehistä kaikkoaa keskustelusta.

Katsotaan selvästi asioita hiukan eri vinkkelistä.

Minä olen nähnyt keskustelussa naisten patriarkaalisen vallan linnakkeen, heidän ”oikeutensa” piehtaroida vieraissa pedeissä (ja ilman kumia, mitä en parhaalla tahdollanikaan vieläkään ymmärrä...), sekä erouhkailut, joita kiristyskeinona käyttäen varjellaan salaisuutta...

(Joko omaa, tai ”siskojen”)

Ja olet lisäksi sitä mieltä, että pyrit olemaan yleistämättä, mitä nyt joskus epähuomiossa lipsahtaa te naiset?

Se vielä kiinnostaa, että millä tavalla minä voin erouhkauksella kiristäen varjella jonkun "siskon" salaisuutta?

...ja vielä vastaus jäljempään kysymykseesi:

Omassa suhteessasi et mitenkään.

Mutta täällä palstalla riekkumalla luot ja muokkaat yleistä asenne ilmapiiriä.

Huomaa käyttämästäsi kielestä, että et ole ollenkaan hermostunut. 

Voisitko kertoa, millä tavalla olen riekkunut? Silläkö, että armeliaasti jätin huomauttamatta tuon, minkä joku toinen prosenttilaskusta sanoikin, kun halusin hyväntahtoisesti ajatella sitä vain huolimattomuusvirheenä, kun koko "laskukaava" oli aivan älytön?

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tutkimus ja sen linkittäminen tosin muuta argumentaatiovirhettäsi yhtään sen vähemmän argumentaatiovirheeksi.

Ei mene kyllä ihan oppikirjan mukaan sinullakaan...

Jankutat kuin papukaija argumentaatiovirheestä, jota et avaa yhtään yleisölle.

—> köyhä, sisällötön retorinen siirto.

Uskon suurimman osan keskustelijoista tietävän, että "matemaattinen" kaavasi linkittää kaksi erillistä, joskin yhtä aikaista ilmiötä laskemalla niistä (mielivaltainen) prosenttiosuus, on yksinkertaisesti argumentaatiovirhe. Se, että sinä et, ei taida avaajalla avautua. 

No perehdypä siihen linkittämääni wiki-artikkeliin nopista, palataan sen jälkeen asiaan.

Tunnen tilastotiedettä kohtuullisen hyvin.

Sinä sen sijaan voisit valaista, millä perusteella valitsit laskukaavasi olevan 

20 % x 30 %, eikä toisin päin, eli 30 % x 20 %. Ei nyt sillä, että kummassakaan tilastotieteellisesti, matemaattisesti ja loogisesti olisi mitään hevon hännän heilauksen järkeä. Tästä asiasta vääntämisen siis jätän.

No matematiikkaa et ainakaan osaa...

OPPITUNTI: ”kertolaskussa, jossa ei ole sulkulausekkeita, ei muuttujien keskinäisellä järjestyksellä ole merkitystä lopputuloksen kannalta”

Eli X * Y

Ja

Y * X

Molemmista tulee sama tulos! :)

Kannattaa kokeilla tuota joillain helpoilla luvuilla, kuten 1 tai 2 tai 3

Eri, mutta:tuloshan tuosta on 600, ei 6. Väität siis, että väärän isän lapsia on 600 prosenttia. Prosentteja nyt ei muutenkaan voi laskea tuolla tavalla, kuinka paljon on 1 prosentti kertaa 2 prosenttia. Perehdy vaikka netissä prosenttilaskuriin.

:D :D :D

Et ole oikeasti noin tyhmä!

Enkä minäkään niin tyhmä että lähtisin sinulle tekemään prosentti->desimaaliluku muunnoksia... ;)

Ai tähän kaavaan kuuluu nyt desimaalilukumuunnoksetkin (yhdyssana)! Aina vain menee mielenkiintoisemmaksi. Kyllä ilman muuta sinun täytyy nyt vaan avata ihan kokonainen kaava.