Mies aikoo tehdä tulevalle lapselle isyystestin vaikkei edes epäile mitään, sanoo että vain varmuudeksi että tietää ennen kuin investoi koko...

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä.

No niinhän sitä luulisi, mutta tutkimustulokset todistaa kyllä ihan muuta.

Tai sitten, nämä vieraille miehille raskautuvat naiset ei vaan yksinkertaisesti välitä! :(

Vierailija kirjoitti:

. . . Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai. . .

Onko ”tuhkiksellakin” siis vielä toivoa? :-p

(toivottavasti ei, on aika pelottava ajatus että tuo otus menisi vielä lisääntymäänkin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Olet täysin väärässä. Ihminen joka itse tekee jotakin, uskoo myös muiden tekevän niin. 

Jos et itse koskaan tee jotakin asiaa, sinun on vaikea uskoa myöskään toisten tekevän niin. 

Siksi tämäkin keskustelu on tällaista. Osa ei koskaan menisi vieraisiin, pelkkä ajatuskin ällöttää/kauhistuttaa. Osa tietää, että menisi, eikä voi mitenkään uskoa, että joku muu ei sitten menisikään, koska ajattelee erilailla asiasta.

Itse olen tuntenut seksuaalista vetoa vain hyvin harvoihin ihmisiin. Ja niistä muutamastakaan en sänkyyn olisi voinut mennä kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa olen naimisissa.

Pettäminen/vieraaseen sänkyyn loikkiminen ei ole tullut kohdallani kysymykseenkään, eikä tule. 

Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että mieskään pettäisi. 

Jos itse vilkuilisin miehiä sillä silmällä, varmaan ajattelisin myös miehen tekevän niin.

Kyllä ihminen  selittelee omat(ja varsinkin väärät) tekonsa niin, että kaikki muutkin tekee niin. Ja jos joku väittää, ettei tee, tämä vaan jankuttaa, että et voi tietää ja kyllä teet jos tulee tilaiuus. Ihan kuin asiat eivät olisi ihmińen omassa harkinnassa, vaan ne vaan tapahtuu.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Olet täysin väärässä. Ihminen joka itse tekee jotakin, uskoo myös muiden tekevän niin. 

Jos et itse koskaan tee jotakin asiaa, sinun on vaikea uskoa myöskään toisten tekevän niin. 

Siksi tämäkin keskustelu on tällaista. Osa ei koskaan menisi vieraisiin, pelkkä ajatuskin ällöttää/kauhistuttaa. Osa tietää, että menisi, eikä voi mitenkään uskoa, että joku muu ei sitten menisikään, koska ajattelee erilailla asiasta.

Itse olen tuntenut seksuaalista vetoa vain hyvin harvoihin ihmisiin. Ja niistä muutamastakaan en sänkyyn olisi voinut mennä kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa olen naimisissa.

Pettäminen/vieraaseen sänkyyn loikkiminen ei ole tullut kohdallani kysymykseenkään, eikä tule. 

Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että mieskään pettäisi. 

Jos itse vilkuilisin miehiä sillä silmällä, varmaan ajattelisin myös miehen tekevän niin.

Kyllä ihminen  selittelee omat(ja varsinkin väärät) tekonsa niin, että kaikki muutkin tekee niin. Ja jos joku väittää, ettei tee, tämä vaan jankuttaa, että et voi tietää ja kyllä teet jos tulee tilaiuus. Ihan kuin asiat eivät olisi ihmińen omassa harkinnassa, vaan ne vaan tapahtuu.

En ole täysin väärässä.

Tasapuolisuuden nimissä todettakoon ettet sinäkään ole.

Ihmisen käyttäytyminen ei ole ihan näin mustavalkoista, kuin se helposti tällaisissa nettikeskusteluissa esitetään.

Sinä peilaat ihmisten käyttäytymistä omaan kokemushistoriaasi nojaten, minä omaani...

Minua on kaikissa aiemmissa suhteissani petetty, ehkä siitä syystä olen tällainen ”inhorealisti”

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Höpön löpön. "Logiikkasi" vaatisi, että tuosta 30 % pettävistä naisista 20 % raskautuisi pettämisen tuloksena, mutta eihän nyt näin todellakaan ole.  Lisäksi "logiikkasi" vaatisi, että vahinkoraskaus on pettämisen tulosta, mikä ei nyt todellakaan näin ole, vaan suurin osa vahinkoraskauksista kyllä tapahtuu ihan pariskuntien kesken.

Ja muutenkin siis mitäs täh: isyyden todentamisellahan ei pitänyt olla mitään tekemistä uskollisuuden kanssa. Nyt kuitenkin reippaasti linkität isyyttä ja pettämistä - taas.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Olet täysin väärässä. Ihminen joka itse tekee jotakin, uskoo myös muiden tekevän niin. 

Jos et itse koskaan tee jotakin asiaa, sinun on vaikea uskoa myöskään toisten tekevän niin. 

Siksi tämäkin keskustelu on tällaista. Osa ei koskaan menisi vieraisiin, pelkkä ajatuskin ällöttää/kauhistuttaa. Osa tietää, että menisi, eikä voi mitenkään uskoa, että joku muu ei sitten menisikään, koska ajattelee erilailla asiasta.

Itse olen tuntenut seksuaalista vetoa vain hyvin harvoihin ihmisiin. Ja niistä muutamastakaan en sänkyyn olisi voinut mennä kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa olen naimisissa.

Pettäminen/vieraaseen sänkyyn loikkiminen ei ole tullut kohdallani kysymykseenkään, eikä tule. 

Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että mieskään pettäisi. 

Jos itse vilkuilisin miehiä sillä silmällä, varmaan ajattelisin myös miehen tekevän niin.

Kyllä ihminen  selittelee omat(ja varsinkin väärät) tekonsa niin, että kaikki muutkin tekee niin. Ja jos joku väittää, ettei tee, tämä vaan jankuttaa, että et voi tietää ja kyllä teet jos tulee tilaiuus. Ihan kuin asiat eivät olisi ihmińen omassa harkinnassa, vaan ne vaan tapahtuu.

En ole täysin väärässä.

Tasapuolisuuden nimissä todettakoon ettet sinäkään ole.

Ihmisen käyttäytyminen ei ole ihan näin mustavalkoista, kuin se helposti tällaisissa nettikeskusteluissa esitetään.

Sinä peilaat ihmisten käyttäytymistä omaan kokemushistoriaasi nojaten, minä omaani...

Minua on kaikissa aiemmissa suhteissani petetty, ehkä siitä syystä olen tällainen ”inhorealisti”

Et kuitenkaan realisti itseäsi kohtaan. Jos todella joku ikävä asia toistuu parisuhteesta toiseen, jokaisen kanssa, sanoisin, että sinun kannattaa miettiä omia toimintatapojasi ennen kaikkea. Mikä saa sinut toistuvasti a) hakeutumaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka pettävät, b) mitä sellaista teet suhteessa, että ne päätyvät pettämiseen. 

Samann neuvon antaisit itse naiselle, joka valittaa, että on tullut jokaisessa suhteessaan väkivallan uhriksi, eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Olet täysin väärässä. Ihminen joka itse tekee jotakin, uskoo myös muiden tekevän niin. 

Jos et itse koskaan tee jotakin asiaa, sinun on vaikea uskoa myöskään toisten tekevän niin. 

Siksi tämäkin keskustelu on tällaista. Osa ei koskaan menisi vieraisiin, pelkkä ajatuskin ällöttää/kauhistuttaa. Osa tietää, että menisi, eikä voi mitenkään uskoa, että joku muu ei sitten menisikään, koska ajattelee erilailla asiasta.

Itse olen tuntenut seksuaalista vetoa vain hyvin harvoihin ihmisiin. Ja niistä muutamastakaan en sänkyyn olisi voinut mennä kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa olen naimisissa.

Pettäminen/vieraaseen sänkyyn loikkiminen ei ole tullut kohdallani kysymykseenkään, eikä tule. 

Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että mieskään pettäisi. 

Jos itse vilkuilisin miehiä sillä silmällä, varmaan ajattelisin myös miehen tekevän niin.

Kyllä ihminen  selittelee omat(ja varsinkin väärät) tekonsa niin, että kaikki muutkin tekee niin. Ja jos joku väittää, ettei tee, tämä vaan jankuttaa, että et voi tietää ja kyllä teet jos tulee tilaiuus. Ihan kuin asiat eivät olisi ihmińen omassa harkinnassa, vaan ne vaan tapahtuu.

En ole täysin väärässä.

Tasapuolisuuden nimissä todettakoon ettet sinäkään ole.

Ihmisen käyttäytyminen ei ole ihan näin mustavalkoista, kuin se helposti tällaisissa nettikeskusteluissa esitetään.

Sinä peilaat ihmisten käyttäytymistä omaan kokemushistoriaasi nojaten, minä omaani...

Minua on kaikissa aiemmissa suhteissani petetty, ehkä siitä syystä olen tällainen ”inhorealisti”

Et kuitenkaan realisti itseäsi kohtaan. Jos todella joku ikävä asia toistuu parisuhteesta toiseen, jokaisen kanssa, sanoisin, että sinun kannattaa miettiä omia toimintatapojasi ennen kaikkea. Mikä saa sinut toistuvasti a) hakeutumaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka pettävät, b) mitä sellaista teet suhteessa, että ne päätyvät pettämiseen. 

Samann neuvon antaisit itse naiselle, joka valittaa, että on tullut jokaisessa suhteessaan väkivallan uhriksi, eikö niin?

Arvasin saavani taas tällaisen vastauksen...

Tuossa sinun ajatusmaailmassasi, petetystä tehdään syypää tilanteeseen. :(

Ei, en todellakaan ilku pahoinpidellyille naisille tyyliin että ovat ihan kohtalonsa ansainneet kun ovat olleet niin tyhmiä että ovat väkivaltaisen miehen valinneet.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Olet täysin väärässä. Ihminen joka itse tekee jotakin, uskoo myös muiden tekevän niin. 

Jos et itse koskaan tee jotakin asiaa, sinun on vaikea uskoa myöskään toisten tekevän niin. 

Siksi tämäkin keskustelu on tällaista. Osa ei koskaan menisi vieraisiin, pelkkä ajatuskin ällöttää/kauhistuttaa. Osa tietää, että menisi, eikä voi mitenkään uskoa, että joku muu ei sitten menisikään, koska ajattelee erilailla asiasta.

Itse olen tuntenut seksuaalista vetoa vain hyvin harvoihin ihmisiin. Ja niistä muutamastakaan en sänkyyn olisi voinut mennä kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa olen naimisissa.

Pettäminen/vieraaseen sänkyyn loikkiminen ei ole tullut kohdallani kysymykseenkään, eikä tule. 

Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että mieskään pettäisi. 

Jos itse vilkuilisin miehiä sillä silmällä, varmaan ajattelisin myös miehen tekevän niin.

Kyllä ihminen  selittelee omat(ja varsinkin väärät) tekonsa niin, että kaikki muutkin tekee niin. Ja jos joku väittää, ettei tee, tämä vaan jankuttaa, että et voi tietää ja kyllä teet jos tulee tilaiuus. Ihan kuin asiat eivät olisi ihmińen omassa harkinnassa, vaan ne vaan tapahtuu.

En ole täysin väärässä.

Tasapuolisuuden nimissä todettakoon ettet sinäkään ole.

Ihmisen käyttäytyminen ei ole ihan näin mustavalkoista, kuin se helposti tällaisissa nettikeskusteluissa esitetään.

Sinä peilaat ihmisten käyttäytymistä omaan kokemushistoriaasi nojaten, minä omaani...

Minua on kaikissa aiemmissa suhteissani petetty, ehkä siitä syystä olen tällainen ”inhorealisti”

Et kuitenkaan realisti itseäsi kohtaan. Jos todella joku ikävä asia toistuu parisuhteesta toiseen, jokaisen kanssa, sanoisin, että sinun kannattaa miettiä omia toimintatapojasi ennen kaikkea. Mikä saa sinut toistuvasti a) hakeutumaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka pettävät, b) mitä sellaista teet suhteessa, että ne päätyvät pettämiseen. 

Samann neuvon antaisit itse naiselle, joka valittaa, että on tullut jokaisessa suhteessaan väkivallan uhriksi, eikö niin?

Arvasin saavani taas tällaisen vastauksen...

Tuossa sinun ajatusmaailmassasi, petetystä tehdään syypää tilanteeseen. :(

Ei, en todellakaan ilku pahoinpidellyille naisille tyyliin että ovat ihan kohtalonsa ansainneet kun ovat olleet niin tyhmiä että ovat väkivaltaisen miehen valinneet.

Et siis tahtoisi edes anonyymisti antaa neuvoa naiselle, joka joutuu toistuvasti pahoinpidellyksi? Näet ilkkumisena sen, että kertoo rehellisen mielipiteensä siitä, mitä toinen voisi tehdä parantaakseen parisuhdettaan ja sitä kautta elämäänsä?

Kuitenkin juuri tässä keskustelussa vaikuttaa siltä, että sokea piste on nimenomaan sinulla: koska olet tullut usein petetyksi, et kykene näkemään, että ei se mikään jokaisen naisen automaattinen toimintatapa ole. 

En tee kenestäkään syytäpäätä, jos kerron, että meillä ihmisillä on toisinaan toimintapoja, jotka vahingoittavat meitä. Päinvastoin, sellainen toiminta on yleistä ja inhimillistä. Koska kuitenkaan ketään toista ei voi muuttaa, voi elämäänsä parantaa miettimällä omia toimintapojaan - nimenomaan realistisesti ja mahdollisimman objektiivisesti. 

Sinä vain kuulostat siltä, että tämän sijaan haluat siirtää vastuun kaikille nasille, "koska niin-ja-niin monta prosenttia siitä ja siitä".

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Höpön löpön. "Logiikkasi" vaatisi, että tuosta 30 % pettävistä naisista 20 % raskautuisi pettämisen tuloksena, mutta eihän nyt näin todellakaan ole.  Lisäksi "logiikkasi" vaatisi, että vahinkoraskaus on pettämisen tulosta, mikä ei nyt todellakaan näin ole, vaan suurin osa vahinkoraskauksista kyllä tapahtuu ihan pariskuntien kesken.

Ja muutenkin siis mitäs täh: isyyden todentamisellahan ei pitänyt olla mitään tekemistä uskollisuuden kanssa. Nyt kuitenkin reippaasti linkität isyyttä ja pettämistä - taas.

Huoh...

En millään jaksaisi vääntää rautalankaa asiasta, joka on NIIIIN moneen kertaan jo puitu...

Yritän nyt kuitenkin.

Se että pettäminen , taikka petosepäily LINKITTYY isyyden todentamiseen, ei tarkoita että näillä kahdella asialla olisi niin vahva korrelaatio, että lopputulos antaisi ehdottoman varmuuden näihin molempiin.

Köydellä voi vetää, mutta sillä ei voi työntää, ymmärrätkö?

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Olet täysin väärässä. Ihminen joka itse tekee jotakin, uskoo myös muiden tekevän niin. 

Jos et itse koskaan tee jotakin asiaa, sinun on vaikea uskoa myöskään toisten tekevän niin. 

Siksi tämäkin keskustelu on tällaista. Osa ei koskaan menisi vieraisiin, pelkkä ajatuskin ällöttää/kauhistuttaa. Osa tietää, että menisi, eikä voi mitenkään uskoa, että joku muu ei sitten menisikään, koska ajattelee erilailla asiasta.

Itse olen tuntenut seksuaalista vetoa vain hyvin harvoihin ihmisiin. Ja niistä muutamastakaan en sänkyyn olisi voinut mennä kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa olen naimisissa.

Pettäminen/vieraaseen sänkyyn loikkiminen ei ole tullut kohdallani kysymykseenkään, eikä tule. 

Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että mieskään pettäisi. 

Jos itse vilkuilisin miehiä sillä silmällä, varmaan ajattelisin myös miehen tekevän niin.

Kyllä ihminen  selittelee omat(ja varsinkin väärät) tekonsa niin, että kaikki muutkin tekee niin. Ja jos joku väittää, ettei tee, tämä vaan jankuttaa, että et voi tietää ja kyllä teet jos tulee tilaiuus. Ihan kuin asiat eivät olisi ihmińen omassa harkinnassa, vaan ne vaan tapahtuu.

En ole täysin väärässä.

Tasapuolisuuden nimissä todettakoon ettet sinäkään ole.

Ihmisen käyttäytyminen ei ole ihan näin mustavalkoista, kuin se helposti tällaisissa nettikeskusteluissa esitetään.

Sinä peilaat ihmisten käyttäytymistä omaan kokemushistoriaasi nojaten, minä omaani...

Minua on kaikissa aiemmissa suhteissani petetty, ehkä siitä syystä olen tällainen ”inhorealisti”

Et kuitenkaan realisti itseäsi kohtaan. Jos todella joku ikävä asia toistuu parisuhteesta toiseen, jokaisen kanssa, sanoisin, että sinun kannattaa miettiä omia toimintatapojasi ennen kaikkea. Mikä saa sinut toistuvasti a) hakeutumaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka pettävät, b) mitä sellaista teet suhteessa, että ne päätyvät pettämiseen. 

Samann neuvon antaisit itse naiselle, joka valittaa, että on tullut jokaisessa suhteessaan väkivallan uhriksi, eikö niin?

Arvasin saavani taas tällaisen vastauksen...

Tuossa sinun ajatusmaailmassasi, petetystä tehdään syypää tilanteeseen. :(

Ei, en todellakaan ilku pahoinpidellyille naisille tyyliin että ovat ihan kohtalonsa ansainneet kun ovat olleet niin tyhmiä että ovat väkivaltaisen miehen valinneet.

Et siis tahtoisi edes anonyymisti antaa neuvoa naiselle, joka joutuu toistuvasti pahoinpidellyksi? Näet ilkkumisena sen, että kertoo rehellisen mielipiteensä siitä, mitä toinen voisi tehdä parantaakseen parisuhdettaan ja sitä kautta elämäänsä?

Kuitenkin juuri tässä keskustelussa vaikuttaa siltä, että sokea piste on nimenomaan sinulla: koska olet tullut usein petetyksi, et kykene näkemään, että ei se mikään jokaisen naisen automaattinen toimintatapa ole. 

En tee kenestäkään syytäpäätä, jos kerron, että meillä ihmisillä on toisinaan toimintapoja, jotka vahingoittavat meitä. Päinvastoin, sellainen toiminta on yleistä ja inhimillistä. Koska kuitenkaan ketään toista ei voi muuttaa, voi elämäänsä parantaa miettimällä omia toimintapojaan - nimenomaan realistisesti ja mahdollisimman objektiivisesti. 

Sinä vain kuulostat siltä, että tämän sijaan haluat siirtää vastuun kaikille nasille, "koska niin-ja-niin monta prosenttia siitä ja siitä".

Äläpä kärjistä...

Jos luet kirjoituksiani ajatuksen kanssa, huomaat että välttelen ihan tarkoituksella rankkoja yleistyksiä, ja sanoja ’aina’ , ’kaikki’ jne.

Myönnän että käyttämäni ”te naiset” fraasikin on toki yleistämistä, mutta aika vaikeaksi menee tämä, jos joka ikinen puheenparsi pitää miettiä siten, etteikö sitä joku väärin ymmärtäisi.

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Höpön löpön. "Logiikkasi" vaatisi, että tuosta 30 % pettävistä naisista 20 % raskautuisi pettämisen tuloksena, mutta eihän nyt näin todellakaan ole.  Lisäksi "logiikkasi" vaatisi, että vahinkoraskaus on pettämisen tulosta, mikä ei nyt todellakaan näin ole, vaan suurin osa vahinkoraskauksista kyllä tapahtuu ihan pariskuntien kesken.

Ja muutenkin siis mitäs täh: isyyden todentamisellahan ei pitänyt olla mitään tekemistä uskollisuuden kanssa. Nyt kuitenkin reippaasti linkität isyyttä ja pettämistä - taas.

Huoh...

En millään jaksaisi vääntää rautalankaa asiasta, joka on NIIIIN moneen kertaan jo puitu...

Yritän nyt kuitenkin.

Se että pettäminen , taikka petosepäily LINKITTYY isyyden todentamiseen, ei tarkoita että näillä kahdella asialla olisi niin vahva korrelaatio, että lopputulos antaisi ehdottoman varmuuden näihin molempiin.

Köydellä voi vetää, mutta sillä ei voi työntää, ymmärrätkö?

Ymmärrätkö, että "logiikkasi" noiden pettämis/vahinkoraskauksien suhteen on yksinkertaisesti pielessä, eikä näitä kahtä prosenttilukua voi LINKITTÄÄ todistamaan yhtään mitään siitä, kuinka paljon on olemassa lapsia, joiden isä on joku muu kuin isäksi oletettu?

Sehän tässä varsinainen pointti oli, mutta ohitit sen "näppärästi".

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Olet täysin väärässä. Ihminen joka itse tekee jotakin, uskoo myös muiden tekevän niin. 

Jos et itse koskaan tee jotakin asiaa, sinun on vaikea uskoa myöskään toisten tekevän niin. 

Siksi tämäkin keskustelu on tällaista. Osa ei koskaan menisi vieraisiin, pelkkä ajatuskin ällöttää/kauhistuttaa. Osa tietää, että menisi, eikä voi mitenkään uskoa, että joku muu ei sitten menisikään, koska ajattelee erilailla asiasta.

Itse olen tuntenut seksuaalista vetoa vain hyvin harvoihin ihmisiin. Ja niistä muutamastakaan en sänkyyn olisi voinut mennä kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa olen naimisissa.

Pettäminen/vieraaseen sänkyyn loikkiminen ei ole tullut kohdallani kysymykseenkään, eikä tule. 

Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että mieskään pettäisi. 

Jos itse vilkuilisin miehiä sillä silmällä, varmaan ajattelisin myös miehen tekevän niin.

Kyllä ihminen  selittelee omat(ja varsinkin väärät) tekonsa niin, että kaikki muutkin tekee niin. Ja jos joku väittää, ettei tee, tämä vaan jankuttaa, että et voi tietää ja kyllä teet jos tulee tilaiuus. Ihan kuin asiat eivät olisi ihmińen omassa harkinnassa, vaan ne vaan tapahtuu.

En ole täysin väärässä.

Tasapuolisuuden nimissä todettakoon ettet sinäkään ole.

Ihmisen käyttäytyminen ei ole ihan näin mustavalkoista, kuin se helposti tällaisissa nettikeskusteluissa esitetään.

Sinä peilaat ihmisten käyttäytymistä omaan kokemushistoriaasi nojaten, minä omaani...

Minua on kaikissa aiemmissa suhteissani petetty, ehkä siitä syystä olen tällainen ”inhorealisti”

Et kuitenkaan realisti itseäsi kohtaan. Jos todella joku ikävä asia toistuu parisuhteesta toiseen, jokaisen kanssa, sanoisin, että sinun kannattaa miettiä omia toimintatapojasi ennen kaikkea. Mikä saa sinut toistuvasti a) hakeutumaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka pettävät, b) mitä sellaista teet suhteessa, että ne päätyvät pettämiseen. 

Samann neuvon antaisit itse naiselle, joka valittaa, että on tullut jokaisessa suhteessaan väkivallan uhriksi, eikö niin?

Arvasin saavani taas tällaisen vastauksen...

Tuossa sinun ajatusmaailmassasi, petetystä tehdään syypää tilanteeseen. :(

Ei, en todellakaan ilku pahoinpidellyille naisille tyyliin että ovat ihan kohtalonsa ansainneet kun ovat olleet niin tyhmiä että ovat väkivaltaisen miehen valinneet.

Et siis tahtoisi edes anonyymisti antaa neuvoa naiselle, joka joutuu toistuvasti pahoinpidellyksi? Näet ilkkumisena sen, että kertoo rehellisen mielipiteensä siitä, mitä toinen voisi tehdä parantaakseen parisuhdettaan ja sitä kautta elämäänsä?

Kuitenkin juuri tässä keskustelussa vaikuttaa siltä, että sokea piste on nimenomaan sinulla: koska olet tullut usein petetyksi, et kykene näkemään, että ei se mikään jokaisen naisen automaattinen toimintatapa ole. 

En tee kenestäkään syytäpäätä, jos kerron, että meillä ihmisillä on toisinaan toimintapoja, jotka vahingoittavat meitä. Päinvastoin, sellainen toiminta on yleistä ja inhimillistä. Koska kuitenkaan ketään toista ei voi muuttaa, voi elämäänsä parantaa miettimällä omia toimintapojaan - nimenomaan realistisesti ja mahdollisimman objektiivisesti. 

Sinä vain kuulostat siltä, että tämän sijaan haluat siirtää vastuun kaikille nasille, "koska niin-ja-niin monta prosenttia siitä ja siitä".

Äläpä kärjistä...

Jos luet kirjoituksiani ajatuksen kanssa, huomaat että välttelen ihan tarkoituksella rankkoja yleistyksiä, ja sanoja ’aina’ , ’kaikki’ jne.

Myönnän että käyttämäni ”te naiset” fraasikin on toki yleistämistä, mutta aika vaikeaksi menee tämä, jos joka ikinen puheenparsi pitää miettiä siten, etteikö sitä joku väärin ymmärtäisi.

Minä myönnän, että vaikea tässä vaiheessa keskustelua on enää tietää, kenen kanssa puhuu. Ilmeisesti Tuhkelo on ainut, joka käyttää nimimerkkiä ja olen ymmärtänyt, että ei hänkään aina. Joten minun on aika mahdoton tästä keskustelusta seuloa juuri sinun mielipiteesi = kaikki mielipiteesi. Ja kyllä, "te naiset" jos joku on yleistys ja sen lisäksi vieläpä syytös = te naiset teette näin. Siis se kannattaa seuloa, jos tosiaan pyrit neutraalisti keskustelemaan.  Pääsee jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Höpön löpön. "Logiikkasi" vaatisi, että tuosta 30 % pettävistä naisista 20 % raskautuisi pettämisen tuloksena, mutta eihän nyt näin todellakaan ole.  Lisäksi "logiikkasi" vaatisi, että vahinkoraskaus on pettämisen tulosta, mikä ei nyt todellakaan näin ole, vaan suurin osa vahinkoraskauksista kyllä tapahtuu ihan pariskuntien kesken.

Ja muutenkin siis mitäs täh: isyyden todentamisellahan ei pitänyt olla mitään tekemistä uskollisuuden kanssa. Nyt kuitenkin reippaasti linkität isyyttä ja pettämistä - taas.

Huoh...

En millään jaksaisi vääntää rautalankaa asiasta, joka on NIIIIN moneen kertaan jo puitu...

Yritän nyt kuitenkin.

Se että pettäminen , taikka petosepäily LINKITTYY isyyden todentamiseen, ei tarkoita että näillä kahdella asialla olisi niin vahva korrelaatio, että lopputulos antaisi ehdottoman varmuuden näihin molempiin.

Köydellä voi vetää, mutta sillä ei voi työntää, ymmärrätkö?

Ymmärrätkö, että "logiikkasi" noiden pettämis/vahinkoraskauksien suhteen on yksinkertaisesti pielessä, eikä näitä kahtä prosenttilukua voi LINKITTÄÄ todistamaan yhtään mitään siitä, kuinka paljon on olemassa lapsia, joiden isä on joku muu kuin isäksi oletettu?

Sehän tässä varsinainen pointti oli, mutta ohitit sen "näppärästi".

En ole missään "linkittänyt" näitä kahta prosenttilukua toisiinsa, laskenut niistä mitään keskiarvoa taikka tehnyt mitään muutakaan matemaattista kömmähdystä.

Ihan tilastomatematiikkaa...

Mikäli samassa populaatiossa on 2 eri muuttujaa, jotka voidaan olettaa normaalijakautuneiksi, ja nämä muuttujat vaihtavat tilaa, taikka ovat jossain tilassa X prosentin todennäköisyydellä, ja vielä toisistaan riippumatta, voidaan silti laskea todennäköisyys, jolla SEKÄ muuttuja 1 , ETTÄ muuttuja 2 on MOLEMMAT tietyssä tilassa.

Ja näillä tässä keskustelussa esitetyillä prosenteilla tulos on jotain ihan muuta kuin 1% tai alle.

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pettämistä epäilevät yleensä vain pettäjät.

Muilla ei sellainen mahdollisuus edes tule mieleen. Pettäjälle pettäminen on kuitenkin niin arkista puuhaa, että tietenkin epäilee muidenkin pettävän aina tilaisuuden tullen.

Tämä on erittäin hyvä syy erota sairaalloisen mustasukkaisesta puolisosta joka näkee pettämistä ympärillään ilman mitään syytä.

Hohhoijaa.

Tämä ”oman käytöksen ja tunteiden projisointi”-teoria on jo kyllä kauttaaltaan puhki kulunut.

Tämähän on siis ”one-way road”...

Mies epäilee naista —> Mies on itse sairaalloisen mustasukkainen, psykoottinen pettäjäsika

Nainen epäilee miestä —> Nainen on emotionaalisesti herkkä aistimaan miehen muuttunutta käytöstä, ja parisuhteen tunneilmastoa

Vähän voisi olla yritystä näissä.

Olet täysin väärässä. Ihminen joka itse tekee jotakin, uskoo myös muiden tekevän niin. 

Jos et itse koskaan tee jotakin asiaa, sinun on vaikea uskoa myöskään toisten tekevän niin. 

Siksi tämäkin keskustelu on tällaista. Osa ei koskaan menisi vieraisiin, pelkkä ajatuskin ällöttää/kauhistuttaa. Osa tietää, että menisi, eikä voi mitenkään uskoa, että joku muu ei sitten menisikään, koska ajattelee erilailla asiasta.

Itse olen tuntenut seksuaalista vetoa vain hyvin harvoihin ihmisiin. Ja niistä muutamastakaan en sänkyyn olisi voinut mennä kuin tämän yhden kanssa, jonka kanssa olen naimisissa.

Pettäminen/vieraaseen sänkyyn loikkiminen ei ole tullut kohdallani kysymykseenkään, eikä tule. 

Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että mieskään pettäisi. 

Jos itse vilkuilisin miehiä sillä silmällä, varmaan ajattelisin myös miehen tekevän niin.

Kyllä ihminen  selittelee omat(ja varsinkin väärät) tekonsa niin, että kaikki muutkin tekee niin. Ja jos joku väittää, ettei tee, tämä vaan jankuttaa, että et voi tietää ja kyllä teet jos tulee tilaiuus. Ihan kuin asiat eivät olisi ihmińen omassa harkinnassa, vaan ne vaan tapahtuu.

En ole täysin väärässä.

Tasapuolisuuden nimissä todettakoon ettet sinäkään ole.

Ihmisen käyttäytyminen ei ole ihan näin mustavalkoista, kuin se helposti tällaisissa nettikeskusteluissa esitetään.

Sinä peilaat ihmisten käyttäytymistä omaan kokemushistoriaasi nojaten, minä omaani...

Minua on kaikissa aiemmissa suhteissani petetty, ehkä siitä syystä olen tällainen ”inhorealisti”

Et kuitenkaan realisti itseäsi kohtaan. Jos todella joku ikävä asia toistuu parisuhteesta toiseen, jokaisen kanssa, sanoisin, että sinun kannattaa miettiä omia toimintatapojasi ennen kaikkea. Mikä saa sinut toistuvasti a) hakeutumaan suhteeseen ihmisten kanssa, jotka pettävät, b) mitä sellaista teet suhteessa, että ne päätyvät pettämiseen. 

Samann neuvon antaisit itse naiselle, joka valittaa, että on tullut jokaisessa suhteessaan väkivallan uhriksi, eikö niin?

Arvasin saavani taas tällaisen vastauksen...

Tuossa sinun ajatusmaailmassasi, petetystä tehdään syypää tilanteeseen. :(

Ei, en todellakaan ilku pahoinpidellyille naisille tyyliin että ovat ihan kohtalonsa ansainneet kun ovat olleet niin tyhmiä että ovat väkivaltaisen miehen valinneet.

Et siis tahtoisi edes anonyymisti antaa neuvoa naiselle, joka joutuu toistuvasti pahoinpidellyksi? Näet ilkkumisena sen, että kertoo rehellisen mielipiteensä siitä, mitä toinen voisi tehdä parantaakseen parisuhdettaan ja sitä kautta elämäänsä?

Kuitenkin juuri tässä keskustelussa vaikuttaa siltä, että sokea piste on nimenomaan sinulla: koska olet tullut usein petetyksi, et kykene näkemään, että ei se mikään jokaisen naisen automaattinen toimintatapa ole. 

En tee kenestäkään syytäpäätä, jos kerron, että meillä ihmisillä on toisinaan toimintapoja, jotka vahingoittavat meitä. Päinvastoin, sellainen toiminta on yleistä ja inhimillistä. Koska kuitenkaan ketään toista ei voi muuttaa, voi elämäänsä parantaa miettimällä omia toimintapojaan - nimenomaan realistisesti ja mahdollisimman objektiivisesti. 

Sinä vain kuulostat siltä, että tämän sijaan haluat siirtää vastuun kaikille nasille, "koska niin-ja-niin monta prosenttia siitä ja siitä".

Äläpä kärjistä...

Jos luet kirjoituksiani ajatuksen kanssa, huomaat että välttelen ihan tarkoituksella rankkoja yleistyksiä, ja sanoja ’aina’ , ’kaikki’ jne.

Myönnän että käyttämäni ”te naiset” fraasikin on toki yleistämistä, mutta aika vaikeaksi menee tämä, jos joka ikinen puheenparsi pitää miettiä siten, etteikö sitä joku väärin ymmärtäisi.

Minä myönnän, että vaikea tässä vaiheessa keskustelua on enää tietää, kenen kanssa puhuu. Ilmeisesti Tuhkelo on ainut, joka käyttää nimimerkkiä ja olen ymmärtänyt, että ei hänkään aina. Joten minun on aika mahdoton tästä keskustelusta seuloa juuri sinun mielipiteesi = kaikki mielipiteesi. Ja kyllä, "te naiset" jos joku on yleistys ja sen lisäksi vieläpä syytös = te naiset teette näin. Siis se kannattaa seuloa, jos tosiaan pyrit neutraalisti keskustelemaan.  Pääsee jo pitkälle.

Ihan arvokas neuvo, lupaan vältellä jatkossa tuota "te naiset"-fraasia.

Sallinet, että annan vastavuoroisesti myös sinulle pienen oppitunnit korrektista, toista kunnioittavasta keskustelusta, ok?

Toteat tuossa aiemmin: "En tee kenestäkään syytäpäätä, jos kerron, että meillä ihmisillä on toisinaan toimintapoja, jotka vahingoittavat meitä"

Faktisesti, pilkun jälkeinen osuus on tietysti ihan totta....

...On sitten taas ihan eri asia, kuinka korrektia on tarjoilla tuollainen fakta, niin totta kuin se onkin, naiselle joka hakee vertaistukea tilanteessa jossa on väkivaltaisessa suhteessa.

Mahtaako jo valmiiksi lytättyä itsetuntoa kohottaa tieto siitä että on itse, jos ei täysin, ainakin osasyyllinen omaan tilanteeseensa?

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuhkelo kirjoitti:

Alkaako olla luu loppuun asti kaluttu? :-p

Ihan ei 3000 kommenttiin asti tämä vääntö venynyt, mutta kunnioitettavan pitkälle kuitenkin!

Täytyy sanoa, että tämä on ollut häkellyttävä kokemus.

Olin ihan varma, että siinä vaiheessa kun anonyymit, netistä tilattavat isyystestit nostetaan pöydälle, keskustelu kuolee omaan mahdottomuuteensa.

(lue: ShakkiMatti isyyttään epäilevien miesten hyväksi)

Vaan ei, seuraavaksi alkoi kohkaaminen: ”Jos ikinä saisin tietää mieheni teettäneen minulta salaa moisen testin…” :D

Loppupäätelmänä voitaneen todeta seuraavaa:

a) Mikäli mies on isyydestään epävarma, testi kannattaa teettää naiselta salaa.

Mikäli testiä vaatii/pyytää avoimesti, on helvetti irti, ja lopputulos huono riippumatta testin tuloksesta…

b) Naiset odottavat miehiltään 100%, sokeaa luottamusta kaikissa elämän käänteissä. Pienikin särö tässä unelmien pilvilinnassa on välitön parisuhteen kuolema.

Opetus: kuten kohdassa ’a’ , epävarmuutta/epäluottamusta ei parane ilmentää näkyvästi parisuhteessa, vaan hoitaa taustatutkimukset vähin äänin, tai vaihtoehtoisesti tyytyä tilanteeseen jossa 100% varmuutta ei ole.

c) Omasta uskollisuudesta ollaan pomminvarmoja, ja pelkästään perusteella: ”en ole koskaan/en siis tulevaisuudessakaan…”

Vain kaksi vaihtoehtoa: Joko täällä kirjoittelee todellakin vain se naispopulaation parempi puolikas, tai sitten kaikki kommentoijat eivät ole ihan rehellisiä kirjoituksissaan… Itse veikkaan jälkimmäistä, jo ihan todennäköisyys-teorian pohjalta, mutta olkoon.

d) ”Vasta-iskuksi” isyystesteille on ehdoteltu mitä moninaisempia, jopa kummallisia testejä miehille, kuten puhtaan sukupuolitautitestin esittäminen kerran kuussa, miehen todistelu JOKAISESTA tälle planeetalle syntyvästä vauvasta omalle vaimolleen ettei ole tämän isä, mielenterveystesti, ja joku merkillinen ’uskollisuustesti’ (jonka sisällöstä olisi hauska saada kuvaus…)

Näihin ehdotuksiin on palstan miesten suunnalta suhtauduttu myötämielisesti, ja toivotettu ne jopa avosylin vastaan.

—> Tästäkään huolimatta, naisten suhtautuminen isyystesteihin ei ole lientynyt eikä joustanut tuumaakaan… Kaksinaismoralismi rehottaa.

Aiheesta tuskin enää saa mitään uutta ja raikasta irti, eli voitaneen keskustelu päättää näihin kuviin ja tunnelmiin.

Tutkimusten mukaan n. 30% naisista pettää. Suurempi osuus (70%) ei petä, miksi siis olis ihme jos palstallakin on enemmistönä nämä jotka ei petä? Keskimäärin 10 kirjoittajasta 3 on pettänyt, 7 ei. 

Ai niin, kaikki naisethan pettää ja lorttoilee. Unohdin ihan sen tosiasian. Me ei vaan myönnetä tätä. Ja jos ei tähän mennessä olla petetty niin tulevaisuudessa teemme sen aivan varmasti. Nainen kun ei vaan voi elää pettämättä. On ihan sattumaa, jos puoliso osoittautuu lapsen isäksi. Ihan sattumaa.

Kun nyt itse aloit pelailla prosenteilla, niin pelaillaan sitten...

30% on jokseenkin sama asia kuin JOKA KOLMAS!

Onko kyseessä oikeasti mielestäsi niin pieni todennäköisyys, ja ”marginaali-ilmiö”, ettei miesten kannata olla huolissaan?

Joka kolmas joskus pettää, mutta varmasti pettäjistä todella pieni osuus pettää silloin kun on yrittämässä lasta miehen kanssa. Sitä seksiä kun on silloin enemmän kuin tarpeeksi muutenkin enkä usko että todellakaan tulisi mieleenkään lähtä etsimään muualta vaikka millainen lo rtto muulloin olisikin.

Onko sana ’vahinkoraskaus’ tuttu? :-p

Alan tuntea yhä kasvavaa myötähäpeää näistä perustelujen epätoivoisuudesta ja mielikuvituksettomuudesta...

Eiköhän nuo ”käenpojat” saa alkunsa tyypillisesti juuri silloin, kun lasta ei varsinaisesti yritetä.

Sinulla on varmaan jotain lukuja ja tutkimuksia esittää, joista näkee, kuinka iso osa syntyvistä lapsista on saanut alkunsa vahingosta. Minä veikkaan, että huomattavan paljon vähemmän mitä 1960-70-luvuilla vielä oli.

Tottakai on :)

20% , eli joka viides.

https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/laps…

Olepa hyvä.

Tääkin tutkimus on jo kymmenen vuotta vanha ja osa tiedoista vuodelta 2009.

Kyllä meilläkin esikoinen  syntyi suunnittelematta yli 10 yhteisen vuoden jälkeen. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että hän on ihan aviomiehen lapsi, kuten myöhemminkin syntyneet lapsemme.

Samoin työkaverini esikoinen sai alkunsa yllättäen. Hänelle olis sanottu, ettei hän koskaan pysty saamaan lapsia, mutta niin vain sai.

Ei kaikki raskaudet suinkaan ole suunniteltuja, mutta se ei todellakaan tarkoita, etteikö ne olisi silti saaneet alkuunsa vakaissa pitkä-aikaisissa suhteissa josissa ei harrasteta vieraissa käyntiä. Toki jos raskaus alkaa toisella tapaamiskerralla ja edellinen suhde on loppunut viikko sitten, on ysyyden tunnistaminen varmasti kaikkien osapuolten etu. Sekä entisen/nykyisen kumppanin ja myös lapsen etu.

Asia erikseen on sitten vielä se, miten "yllätysraskaus" tulkitaan. Jokainen tietää, että raskaaksi voi tulla, jos harrastetaan seksiä ilman ehkäisyä. Silti tälläistäkin raskautta sanotaan "yllätysraskaudeksi".

Ja  suuriosa noista yllätyslapsista taitaa olla julkimoilla. Yllättävän usein saa lukea sen ja tämän "yllätysvauvasta".

Tutkimus on toki vanhahko, se myönnettäköön.

Tuo nyt oli vain paras ja tarkoituksenmukaisin mitä lyhyellä hakemisella löysin.

(Tuntui perustellulta linkittää Suomalaispopulaatiota kuvaava tutkimus, eikä esim. jenkkilästä, jossa puhutaan jopa 50 prosentista...)

Jos sinulla on tarjolla tuoreempi/oikeampi, linkkiä kehiin vain.

Toisaalta, voidaan kysyä: Onko 10 vuodessa tapahtunut jotakin sellaista Suomessa, että tuo luku (20%) olisi jotenkin oleellisesti pienentynyt??

Mutta kun tuolla 20% ei ole mitään tekemistä tämän isyysasian kanssa. Minäkin kuulun tuohon ryhmään. 

Yli kymmenen vuotta yhdessä miehen kanssa. Mies vinkui lasta, minä en halunnut. Raskaus on pelottavaa ja synnytys vielä pelottavampaa. Nuo on aika isoja asioita naiselle. Mies ei sitä voi ikinä ymmärtää, miten paljon ne muuttavat naisen elämää.

"Yllätys/vahinko" se meidänkin esikoinen oli, mutta ei se silti muuta isyyttä.  Ja näin  varmaan monella tuostakin 20 prosentista.

Ja luulenpa, että vahinkolapset ovat ennenvanhaan olleet  enemmän sääntö kuin poikkeus. Varmaan 90% väestöstä on vielä 50-luvullakin olleet vahinkoja. Silti isiensä lapsia.

Itsekin olen takuulla ei-toivottu vahinko, koska meitä sisaruksia on paljon. Silti olen 100% isäni lapsi, eli äidin aviomiehen ja minua on rakastettu ja olen saanut hyvän elämän. Vaikka vahinko olenkin.

Miten niin ei ole???

Jos joka viides raskaus on vahinko (luotetaan nyt tuohon 20% toistaiseksi, kun parempaa/luotettavampaakaan tutkimusta ei kukaan ole esittänyt), ja noin 30% naisista on uskoton jossain vaiheessa suhdettaan, on jo ihan tilastomatemaattinen totuus ja fakta, että vieraalle miehelle raskautuminen on yleisempää kuin tämä täällä jatkuvasti toitotettu: ”1% tai alle”...

Höpön löpön. "Logiikkasi" vaatisi, että tuosta 30 % pettävistä naisista 20 % raskautuisi pettämisen tuloksena, mutta eihän nyt näin todellakaan ole.  Lisäksi "logiikkasi" vaatisi, että vahinkoraskaus on pettämisen tulosta, mikä ei nyt todellakaan näin ole, vaan suurin osa vahinkoraskauksista kyllä tapahtuu ihan pariskuntien kesken.

Ja muutenkin siis mitäs täh: isyyden todentamisellahan ei pitänyt olla mitään tekemistä uskollisuuden kanssa. Nyt kuitenkin reippaasti linkität isyyttä ja pettämistä - taas.

Huoh...

En millään jaksaisi vääntää rautalankaa asiasta, joka on NIIIIN moneen kertaan jo puitu...

Yritän nyt kuitenkin.

Se että pettäminen , taikka petosepäily LINKITTYY isyyden todentamiseen, ei tarkoita että näillä kahdella asialla olisi niin vahva korrelaatio, että lopputulos antaisi ehdottoman varmuuden näihin molempiin.

Köydellä voi vetää, mutta sillä ei voi työntää, ymmärrätkö?

Ymmärrätkö, että "logiikkasi" noiden pettämis/vahinkoraskauksien suhteen on yksinkertaisesti pielessä, eikä näitä kahtä prosenttilukua voi LINKITTÄÄ todistamaan yhtään mitään siitä, kuinka paljon on olemassa lapsia, joiden isä on joku muu kuin isäksi oletettu?

Sehän tässä varsinainen pointti oli, mutta ohitit sen "näppärästi".

En ole missään "linkittänyt" näitä kahta prosenttilukua toisiinsa, laskenut niistä mitään keskiarvoa taikka tehnyt mitään muutakaan matemaattista kömmähdystä.

Ihan tilastomatematiikkaa...

Mikäli samassa populaatiossa on 2 eri muuttujaa, jotka voidaan olettaa normaalijakautuneiksi, ja nämä muuttujat vaihtavat tilaa, taikka ovat jossain tilassa X prosentin todennäköisyydellä, ja vielä toisistaan riippumatta, voidaan silti laskea todennäköisyys, jolla SEKÄ muuttuja 1 , ETTÄ muuttuja 2 on MOLEMMAT tietyssä tilassa.

Ja näillä tässä keskustelussa esitetyillä prosenteilla tulos on jotain ihan muuta kuin 1% tai alle.

Et vain kykene osoittamaan nimenomaan tuota todennäköisyyttä. Se on vain omassa päässäsi, te naiset-akselilla. 

Matematiikka ja sitä kautta  logiikka ei tunne mitään "tiettyjä tiloja", joita voidaan olettaa. Kas kun kumpikaan ei toimi olettamuksien perusteella.

Heti, kun osoitat matemaattisesti, miten tuo tietty tila muodostuu sekä matemaattisen todennäköisyyslaskeman tuosta tilasta, jutellaan uudestaan.

Eli laskepa, annapa yhtälö.