Ikävä miestä jota hädin tuskin tunsin

Mistäs se mies tunnistaisi itsensä?

Vierailija kirjoitti:

Mistäs se mies tunnistaisi itsensä?

Ei tarvitse, haluan vaan näistä tunteista eroon kun mitään ei kuitenkaan tapahdu. En jaksa.

Ap

Up

:( sama tilanne ap.

Sait tosi hyviä neuvoja ketjun alkuun, tavallaan aika itsestäänselviäkin, mutta ne on helpommin sanottu kuin tehty.

Mä olen tietenkin vielä lisäksi täysin vakuuttunut etten voi tuntea samoin ketään muuta kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

:( sama tilanne ap.

Sait tosi hyviä neuvoja ketjun alkuun, tavallaan aika itsestäänselviäkin, mutta ne on helpommin sanottu kuin tehty.

Mä olen tietenkin vielä lisäksi täysin vakuuttunut etten voi tuntea samoin ketään muuta kohtaan.

Niin, siinä tunteessa taitaa loppujen lopuksi kuitenkin joutua vähän vellomaan ennenkuin/jos pääsee yli. En oo kanssa koskaan muistaakseni aiemmin tuntenut tuollaista kemiaa(?), vähän häiritsee myös että kuvittelinko itse vaan kaiken.

Ap

Jotain samanlaista kokeneena voin sympatiseerata avaajaa kohtalontovereineen, mutta ei mulla varmoja neuvoja ole. Aika parantaa haavat tai sitten ei. Jos ei, niin uusi ihastus ehkä. Voi käydä niinkin ettei uutta ihastusta tule koettua ennenkuin vanha on selvitetty. Jos niin käy, ehkä silloin on parasta etsiä se ihminen käsiinsä ja selvittää asia. Vaikka se olisi kiusallista ja outoa, saa ainakin lopputuloksen. Parempi kärsiä hetki noloutta ja tovi surua vapautuakseen sitten elämään taas normaalisti, ellei riesa muuten poistu. Jos saa selvän torjunnan, on asia helppo pureskella loppuun ja jatkaa eteenpäin kokemusta rikkaampana.

Vierailija kirjoitti:

Mistäs se mies tunnistaisi itsensä?

Taisi jo tunnistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäs se mies tunnistaisi itsensä?

Taisi jo tunnistaa

Tuskin käy täällä.

Minäkin samassa tilanteessa; en saa mielestäni miestä, johon ihastuin ja valitettavasti ilmeisen yksipuolisesti:((   Kerroin miehelle ihastuksestani ja voi itku, sitä tyrmistynyttä ilmettä, kamalaa!!!

Ei sellaista voi kaivata mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Hän on vain unikuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:( sama tilanne ap.

Sait tosi hyviä neuvoja ketjun alkuun, tavallaan aika itsestäänselviäkin, mutta ne on helpommin sanottu kuin tehty.

Mä olen tietenkin vielä lisäksi täysin vakuuttunut etten voi tuntea samoin ketään muuta kohtaan.

Niin, siinä tunteessa taitaa loppujen lopuksi kuitenkin joutua vähän vellomaan ennenkuin/jos pääsee yli. En oo kanssa koskaan muistaakseni aiemmin tuntenut tuollaista kemiaa(?), vähän häiritsee myös että kuvittelinko itse vaan kaiken.

Ap

Hyvin samoja ajatuksia, paitsi meillä ei ollut kemiaa vaan sielujen yhteys :D Välit vielä katkesi vähän ikävällä tavalla ja tunnepäissään olen joutunut epäilemään sitäkin että hän jostain syystä halusi teeskennellä ja manipuloida mua. Tyhmää, mutta siihen nyt sitten joudun ajatuksiani tuhlaamaan.

Olen vähän huolissani kuinka kauan tällaisessa vellomisessa saattaa kestää. Tutustun hirmu harvoin kehenkään uuteen ja mietin muutenkin pitkään menneitä.

Onko siitä kauan kun mies hävisi elämästäsi?

Vierailija kirjoitti:

Mistäpäin olet? Oletko J?

Kuvaile?

Vierailija kirjoitti:

Jotain samanlaista kokeneena voin sympatiseerata avaajaa kohtalontovereineen, mutta ei mulla varmoja neuvoja ole. Aika parantaa haavat tai sitten ei. Jos ei, niin uusi ihastus ehkä. Voi käydä niinkin ettei uutta ihastusta tule koettua ennenkuin vanha on selvitetty. Jos niin käy, ehkä silloin on parasta etsiä se ihminen käsiinsä ja selvittää asia. Vaikka se olisi kiusallista ja outoa, saa ainakin lopputuloksen. Parempi kärsiä hetki noloutta ja tovi surua vapautuakseen sitten elämään taas normaalisti, ellei riesa muuten poistu. Jos saa selvän torjunnan, on asia helppo pureskella loppuun ja jatkaa eteenpäin kokemusta rikkaampana.

Omien kokemusten mukaan ei todellakaan ole parempi, siinä menee itsetunto ja ego särkyy ja kaikki. Sitten joutuu paikkailemaan näitäkin ja kestää vielä kauemmin "parantua". Ei tuo rikasta yhtään ainakaan minua. Ehkä on asioita joita ei vaan tarvitse sanoa ääneen ja käydä niistä erillistä keskustelua.

Ap

206 kirjoitti:

Minäkin samassa tilanteessa; en saa mielestäni miestä, johon ihastuin ja valitettavasti ilmeisen yksipuolisesti:((   Kerroin miehelle ihastuksestani ja voi itku, sitä tyrmistynyttä ilmettä, kamalaa!!!

Voi ei, kuulostaa kamalalta. Tuon takia just oikein kammottaa tollaset tilanteet. :( Toivottavasti pääset pian yli.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:( sama tilanne ap.

Sait tosi hyviä neuvoja ketjun alkuun, tavallaan aika itsestäänselviäkin, mutta ne on helpommin sanottu kuin tehty.

Mä olen tietenkin vielä lisäksi täysin vakuuttunut etten voi tuntea samoin ketään muuta kohtaan.

Niin, siinä tunteessa taitaa loppujen lopuksi kuitenkin joutua vähän vellomaan ennenkuin/jos pääsee yli. En oo kanssa koskaan muistaakseni aiemmin tuntenut tuollaista kemiaa(?), vähän häiritsee myös että kuvittelinko itse vaan kaiken.

Ap

Hyvin samoja ajatuksia, paitsi meillä ei ollut kemiaa vaan sielujen yhteys :D Välit vielä katkesi vähän ikävällä tavalla ja tunnepäissään olen joutunut epäilemään sitäkin että hän jostain syystä halusi teeskennellä ja manipuloida mua. Tyhmää, mutta siihen nyt sitten joudun ajatuksiani tuhlaamaan.

Olen vähän huolissani kuinka kauan tällaisessa vellomisessa saattaa kestää. Tutustun hirmu harvoin kehenkään uuteen ja mietin muutenkin pitkään menneitä.

Onko siitä kauan kun mies hävisi elämästäsi?

Joo oon itsekin samanlainen, harvoin tutustun nykyään uusiin ihmisiin tai ainakaan niin että tuntuu pahalta kun heitä ei enää nää.

Ei ole aikaa kuin noin viikko mutta sekin jo jotenkin repäisee.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista voi kaivata mitä ei ole koskaan ollutkaan.

Hän on vain unikuva.

Kerropas miten pääsen tälläisestä unikuvasta irti? Oi, asiantuntija.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

:( sama tilanne ap.

Sait tosi hyviä neuvoja ketjun alkuun, tavallaan aika itsestäänselviäkin, mutta ne on helpommin sanottu kuin tehty.

Mä olen tietenkin vielä lisäksi täysin vakuuttunut etten voi tuntea samoin ketään muuta kohtaan.

Niin, siinä tunteessa taitaa loppujen lopuksi kuitenkin joutua vähän vellomaan ennenkuin/jos pääsee yli. En oo kanssa koskaan muistaakseni aiemmin tuntenut tuollaista kemiaa(?), vähän häiritsee myös että kuvittelinko itse vaan kaiken.

Ap

Hyvin samoja ajatuksia, paitsi meillä ei ollut kemiaa vaan sielujen yhteys :D Välit vielä katkesi vähän ikävällä tavalla ja tunnepäissään olen joutunut epäilemään sitäkin että hän jostain syystä halusi teeskennellä ja manipuloida mua. Tyhmää, mutta siihen nyt sitten joudun ajatuksiani tuhlaamaan.

Olen vähän huolissani kuinka kauan tällaisessa vellomisessa saattaa kestää. Tutustun hirmu harvoin kehenkään uuteen ja mietin muutenkin pitkään menneitä.

Onko siitä kauan kun mies hävisi elämästäsi?

Joo oon itsekin samanlainen, harvoin tutustun nykyään uusiin ihmisiin tai ainakaan niin että tuntuu pahalta kun heitä ei enää nää.

Ei ole aikaa kuin noin viikko mutta sekin jo jotenkin repäisee.

Ap

Ai se on noin tuore tapaus. Varmasti vielä raskasta, voimia sen kanssa. Toisaalta sulla on vielä toivoa että se menisikin kohtuullisessa ajassa ohi.

Rakastan sinua ap.

se mies kirjoitti:

Rakastan sinua ap.

Noni nyt loppu :D

Ap

Onko Ap:lla katumaasturi ?