Lue keskustelun säännöt.
Asiallinen avautuminen ja pohdinta tyhmyydestäni
25.11.2019 |
Eli olen tyhmä, elämän jokaisella osa-alueella. Työelämässä en pärjää, sosiaalisissa tilanteissa ja suhteissa en pärjää, oman terveyden päälle en ymmärrä, luetun ymmärtäminen on vaikeata, hahmottaminen on vaikeata, rahan ymmärtäminen on vaikeata jne. Koulussa oli vaikea pärjätä tai pääsin kyllä läpi peruskolun mutta keskiarvo oli jotain 6.2 tai jotain. Ammattikoulun pääsin läpi kunhan tiettyä kokeita helpotettiin mutta enää en kyseisellä alalla pärjäisi koska en muista siitä juuri mitään. Uusia ammatteja yritin opiskella mutta siitä ei tullut mitään.
Ja sekin vielä että vasta nyt päälle 30-vuotiaana älynnyt miettiä hetkinen miksi kaikki on niin vaikeata ja kun alkanut miettiä asiaa niin masennus ja ahdistus vaan pahentuneet. Kai nuokin jotain vaikuttaa mutta kun kunnolla miettinyt ja muistellut lapsuutta niin kyllä selkeästi olen muita jäljessä ollut henkisesti. Lapsena sitä ei tajunnut kun muut hoiti asioita puolestasi mutta aikuisenakin kestänyt yli 10 vuotta tajuta ettei tämä nyt ihan normaalia ole.
Miksi olen tyhmä? Kai minulla on jotain neurologisia kehityshäiriöitä, psykologin testeissä kävin ja psykologi totesi että minulla on viitteitä add:hen ja asbergerin oireyhtymään mutta mitään varsinaista diagnoosia minulle ei ole annettu tosin jos näihin on viitteitä ja miettii mitä vaikeuksia minulla on niin eiköhän se ole aika selvää että nuo on.
Mieluummin olisin kyllä terve tai olisin saannut näihin apua tai selvyyden jo 20 vuotta sitten eikä vasta nyt niin olisi välttynyt varmaan masennukselta ja ahdistukselta sekä monilta epäonnistumisilta ja pään seinään hakkaamisilta.
Työelämässä pärjäämistä tämä eniten haittaa tosin luulen että olen kyllä totaalisen burn-out tällä hetkellä ettei senkään takia töistä tulisi mitään mutta kun nykyään töissäkin vaaditaan ties mitä taitoja ja jatkuvaa oppimista niin vaikeata olisi.
Tällaista tänään.
Kommentit (30)
Kuulostaa samalta mistä itse kärsin. Lääkäri kerran sanoi että hän voisi meidän keskustelun perusteella sanoa että minulla on ADD. Minulla on jäänyt opiskelut monelta eri alalta kesken koska jossain vaiheessa en pysy muiden mukana ja alkaa tuntua vaikealta oppiminen. Näytän normaalilta mutta jokin vika minussa on pakko olla kun alkuun ihmiset alkavat jutella, ja kun ovat jutelleet hetken, heillä on outo ilme ja lähtevät pois. Yritän jutella mahdollisimman normaaleja juttuja. Normaalit sää (lässyn lässyn) jutut ovat tylsiä ja vaativat minulta paljon koska minua ei kiinnosta turhat keskustelut. Työelämässä alku on kiinnostavaa mutta se muuttuu tylsäksi jossain vaiheessa ja tuntuu kuin olisin vankilassa ja tuhlaisin elämääni siihen. Olen eristäytynyt omituisuuteni vuoksi, kun lähden ulos haluan olla huomaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuossa muutama totesi että osaan kirjoittaa ja jäsennellä hyvin. Joo kyllä mutta siinä menee aikaa. Jos se pitäisi tehdä tietyssä ajassa niin jälki ei olisi niin hyvää, tarvitsee rauhassa tehdä.
Sitten taas sosiaalisissa tilanteissa niin puheentuotto ja jäsentely ei onnistu tavallisten ihmisten keskuudessa. Eli jos jossain sukukokouksessa tai vastaavassa niin keskusteluun on hyvin vaikea ottaa osaa kun tuntuu ettei pysy kyydissä mukana kun keskustelun aihe vaihtuu jo toiseen kun itsellä olisi jokin mielipide edelliseen asiaan ja se harmittaa paljon. Ja jos yrittää johonkin väliin avata suunsa niin en saa mielipidettäni tai ajatustani selitettyä kunnolla vaan saatan jäädä miettimään siinä samalla yrittäen jäsennellä sen mielipiteen oikeaan järjestykseen ettei sanat ole miten sattuu.
Monesti vaan tyydyn olemaan hiljaa isommassa keskusteluporukassa. Yhden tai kahden ihmisen kanssa keskustelu on helpompaa mutta siinäkin oman mielipiteen tai vastauksen saaminen suusta ulos järkevässä muodossa vie aikansa ja usein vastaan väärin tai oudosti ja alkaa samalla häpeämään itseään kun nolaa itsensä.
ap
Tuo viestisi tuli 12 minuuttia edellisen jälkeen. Eli se siitä jäsentelyyn kuluvasta ajasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa muutama totesi että osaan kirjoittaa ja jäsennellä hyvin. Joo kyllä mutta siinä menee aikaa. Jos se pitäisi tehdä tietyssä ajassa niin jälki ei olisi niin hyvää, tarvitsee rauhassa tehdä.
Sitten taas sosiaalisissa tilanteissa niin puheentuotto ja jäsentely ei onnistu tavallisten ihmisten keskuudessa. Eli jos jossain sukukokouksessa tai vastaavassa niin keskusteluun on hyvin vaikea ottaa osaa kun tuntuu ettei pysy kyydissä mukana kun keskustelun aihe vaihtuu jo toiseen kun itsellä olisi jokin mielipide edelliseen asiaan ja se harmittaa paljon. Ja jos yrittää johonkin väliin avata suunsa niin en saa mielipidettäni tai ajatustani selitettyä kunnolla vaan saatan jäädä miettimään siinä samalla yrittäen jäsennellä sen mielipiteen oikeaan järjestykseen ettei sanat ole miten sattuu.
Monesti vaan tyydyn olemaan hiljaa isommassa keskusteluporukassa. Yhden tai kahden ihmisen kanssa keskustelu on helpompaa mutta siinäkin oman mielipiteen tai vastauksen saaminen suusta ulos järkevässä muodossa vie aikansa ja usein vastaan väärin tai oudosti ja alkaa samalla häpeämään itseään kun nolaa itsensä.
ap
Tuo viestisi tuli 12 minuuttia edellisen jälkeen. Eli se siitä jäsentelyyn kuluvasta ajasta.
On se pitkä aika se 12 minuuttia, sitten jos joku sattuu laittaan tekstiviestin johonkin asiaan liittyen niin minulla menee vähintään puoli tuntia kun mietin miten vastaan siihen, eli yhtä lausetta mietin puoli tuntia. Tässä tosin vaikeuttaa tuo minun ahdistus-ja paniikkihäiröini tai oireeni miten niitä nyt pitäisi kutsua.
On muuten todella inhottavaa kun tänään esim. piti soittaa pankkiin yhdestä asiasta ja minulla oli pahoja vaikeuksia saada selitettyä asiani palveluneuvojalle, en löytänyt oikeita sanoja osannut selittää järkevästi mitä asiaa minulla oli. Sain sen lopulta hoidettua mutta olin ihan ahdistunut ja paniikissa ja kainalot ihan hiessä ja kesti kauan rauhoittua. Jos pitäisi kokonainen päivä olla jossain sosiaalissa tilanteissa jännitän niin pahasti että lihaksia alkaa särkemään.
Olen minä melko syrjäytynyt kun kotona olen suuren osan ajasta mitään tekemättä, töihin vaikea mennä kun sellaisia töitä missä pärjään on harvassa ja vähenemään päin. Kyllä minä töissä haluaisin käydä mutta ei siinä ole järkeä jos on tässä kunnossa.
Jos jotain positiivista pitäisi itsestä sanoa en ole niin juoppo tai lihava, tykkään liikkua luonnossa ja muutenkin jos mieliala sen sallii, siivoan itse kotini jne. ja osaan nyt jollain tasolla ruokaa tehdä. En näytä mielestäni rumalta, ihan ok näköinen paitsi kameralla jos kokeilen ottaa itsestäni kuvan näytän hirveältä.
Mikä näiden viestien tarkoitus on en tiedä, kai vaan pelkkää pään purkamista nätissä muodossa.
Tämän viestin kirjoitus vei noin 30 minuuttia.
ap
Enää taida uskaltaa edes lähteä mihinkään neljän seinän sisältä tai avata televisiota kun alkaa ahdistamaan ja itkeä. Eilenkin tuli kaupassa käynnin yhteydessä käytyä yhdessä tapahtumassa ja tuntui vaan että "minä en kuulu tänne". Tuntui vaan että kaikki katsoo minua nauraa mielessään minulla "hahaha, mitä tuo pelle täällä tekee" vaikka näyttävät iloista tai neutraalia naamaa minulle ja joku tervehtii uskon että tekee sen vaan pakosta mutta oikeasti vihaa minua.
Ainut asia mistä edes vähän sai hyvää mieltä oli pimeällä lumisateessa ja lumisessa maisemassa autolla ajelu musiikkia kuunnellen, auto vaan on harmittavasti etuveto eikä takaveto niin ajo ei tunnu yhtä hauskalta, varmaan typerä asia mistä saa hyvää mieltä mutta näin minulla.
Että joo näin tänään.
ap
Hävettää olla tällainen epäonnistunut ihminen. 100 vuotta sitten minut olisi vähin äänin viety metsään ja jätetty sinne, olisi varmaan nytkin hyvä ratkaisu, miksi minun pitäisi olla elossa kun ei minusta ole tälle yhteiskunnalle mitään hyötyä, pelkkää menoa vaan.
Eikä minun seurakaan kiinnosta ketään tai no onhan siinä se että kun on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja pelkää jokaista lausumaansa sanaa tai tekemäänsä elettä et nyt minulle nauretaan tai katsotaan oudosti.
Miksi olen edes syntynyt tänne, olisi kaikille osapuolille ollut parhaaksi jos en olisi edes syntynyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistaa, hävettää, haluaisi hävitä pois, vihan tunteita, kaikkea mahdollista yhtäaikaa päällä, tekisi mieli kaataa vieressä oleva hylly lattialle ja hajottaa palasiksi. Kaikki ahdistaa.
ap
Ei minua voi edes nimittää ihmiseksi, "nätti" nimitys olisi tyyliin surkimus joka ei osaa mitään. Ihminen kykenee oppimaan uusia asioita tai kykenee selviytymään eri tilanteista, minä en mistään. Pelkkä puhelinsoitto johonkin vaikka asiakaspalveluun tai sukulaiselle aiheuttaa hirveän stressin.
Sitten kun vaan ahdistuu enemmän kun mediassa ja muualla haukutaan työttömiä mihin itsekin lukeudun ja ahdistuu siitä kun ei pysty tekemään juuri mitään eikä saa rahaa. Tekisin kyllä töitä jos pystyisin mutta kun niin harva työ sopii minulle tai kukaan ei palkkaa tyyppiä jonka työkyky on pahasti alentunut tai olematon, vaikka pystyisi jonkin verran tekemään kerrallaan mutta tarvitsisi välillä taukoa niin ei sellaista paikkaa ole olemassa jossa voisi käydä silloin kun terveys sallii.
Mieli tekisi taas sanoa jotain mutta parempi etten ettei ketju lähde pois, tosin yksinpuheluahan tämä on mutta niinhän se muutenkin menee, puhun lähinnä itsekseni tai kissalle tai seinille.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen oikeasti todella tyhmä ihminen jolle nauraa kaikki ja vihaan ja häpeän itseäni, en osaa mitään ja teen kaiken väärin, kaikille parasta olisi jos en olisi edes syntynyt! Pelkkää mokailua ja mokailua koko elämä, kävelevä typeryys ja epäonnistuminen.
ap
Ap on ihan rehellinen abderiitti, kuten suurin osa tällä palstalla lurkkaavistakin. Googlatkaa kallut dunning-kruger. Ja vielä ei jokaiselle voi stigmatisoida spesifiä diagnoosia. Addt ja aspergerit ovat harvinaisia ja sinä olet ihan tavallinen äo ~85 -tier henkilö.
0/5