Miten taipuu suomen kielessä sana kiekuu
Jos sanotaan että kukko kiekuu. Kiukui, kiukuja, kiekuja?
Minä kiun, sinä kiut? Vai kiukun kiukut?
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
potentiaalin preesens, aktiivi:
kiekunen
kiekunet
kiekunee
kiekunemme
kiekunette
kiekunevat
passiivi: kieuttaneen
Jaa. Eikö se olekaan lienee kiekuu. :)
Verbi kirkua:
Kirun
Kirut
Kirkuu
Kirumme
Kirutte
Kirkuvat
Vierailija kirjoitti:
Saisko samat verbistä kirkua? :D
Tää on pahempi.
Tästä ei yleensä käytetä kuin yksikön ja monikon 3. persoonaa ja perusmuotoa.
Sattuneesta syystä.
Joillain verbeillä on vaillinnainen taivutus, tai jotkin muodot ovat niin outoja, että niitä ei käytetä.
"Älä kiru. En mä kirukaan, tehän siinä kirutte, kiruitte eilenkin."
Ei kuulosta hyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
potentiaalin preesens, aktiivi:
kiekunen
kiekunet
kiekunee
kiekunemme
kiekunette
kiekunevat
passiivi: kieuttaneenJaa. Eikö se olekaan lienee kiekuu. :)
Tämä lienee vitsi? Vai etkö ole suomenkielinen?
Ja minä kun luulin että minä olen huono äidinkielessä.
Antakaa sanalle kiekua:
passiivin optatiivin preesensin yksikön 1. persoona
passiivin optatiivin preesensin yksikön 2. persoona
passiivin optatiivin preesensin teitittelymuoto
passiivin optatiivin preesensin yksikön 3. persoona
passiivin optatiivin preesensin monikon 1. persoona
passiivin optatiivin preesensin monikon 2. persoona
passiivin optatiivin preesensin monikon 3. persoona