Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Nyt on selvää! Olen kirottu, elämä on järkyttävää! Kaikki pelkkää vastoinkäymistä.
25.11.2019 |
Olen 29v ja en kykene enää uskomaan.
Tässä vain muutama esimerkkiä muuten lista jatkuu loputtomiin. Saan tietää että sain työpaikan, yhtäkkiä soitetaan että oho, menikin väärälle ihmiselle. Saan työpaikan, luvataan jatkoa koska olen hyvä tyyppi, käy niin ettei jatketa koska yritys aloittaa säästöt ja minulta evätään myös koulutus firman puolesta. Meinaan saada töitä ja yhtäkkiä työnantajat päättävät etteivät enää ota työntekijöitä, että pitää kevytyrittäjänä mennä.
Asioin lääkärillä ja jo 2 kertaa käynyt niin että minua on unohdettu ja pahoitellut. Kouluaikoina minua ei koskaan otettu mukaan mihinkään, olin ahkera ja silti ei otettu mihinkään mukaan. Piti mennä vaihtoon mutta opettaja unohti laittaa paperit, aika meni umpeen ja hän vain totesi että oho, sorry.
Läheiset eivät enää uskalla olla minun kanssani ja hekin vitsailevat että olen kirottu. Tässä on liikaa kaikkea tapahtunut enkä niistä kerro.
Läheisillä ja kavereilla on myös ollut välillä työttömyyttä tai muuta. Aina ovat päässeen ylös, saanut kiinni punaiselta langalta ja päässeet jotenkuten eteenpäin.
Yksi saanut edelliseltä työnantajalta töitä, yks pääse vanhempien firmaan jne.
Teen kohta varmaan itsari, en kuulu olla tällä planeetalla.
Kommentit (29)
Minun kohdalla, ovet menevät AINA kiinni, joka ikinen kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen fiilis ollut kok oelämäni ajan, nyt olen +30v. Kuitenkin ihan pieniä ilon pilkahduksia on ollut välillä, kun jaksaa muistella joskus niitäkin, löytyiskö sullakin kuitenkin jotakin? Joku pieni matka, lempisuklaasi/herkkusi onkin tarjouksessa kun menet kauppaan, näet söpöjä lemmikkejä/luonnon kauneutta päivittäin ulkoillessasi jne. Kuulostan ehkä joltain kliseiseltä Forrest Gumpilta, mutta itse ainakin pakko repiä elämäniloa just tollasista ihan "minimaalisista" elämäniloista, koska suurempiakaan ei näytä olevan luvassa tämän elämäni ajalla minulle, sen alan pikkuhiljaa uskoa. Ei tule minulle uraa, ihmissuhteita, omaa perhettä,rahaa,menestystä jne. edes siinä normitasossa(jonkun ns.keskituloisen menestysskaalalla) Yritän enää jotnekin olla möllötellä päivästä toiseen ja yrittää nauttia noista pikkujutuista joita sit ne kiireiset uratykit ei ehkä (ehdi)huomata ikinä/osaa nauttia kun nautinnot on aina jotain extremeä ja luksusta niitten tulotasolla
Elämä on kaikella tavalla epäreilua ja hyvinkin ihmeellistä. Onko sulle koskaan tapahtunut mitään positiivista?
Vetis 17v kirjoitti:
Elämä on kaikella tavalla epäreilua ja hyvinkin ihmeellistä. Onko sulle koskaan tapahtunut mitään positiivista?
Ihan rehellisesti sanoen niin ei. Käsittämätöntä on ku tuntuu että muita se elämä kantaa. Minua vielä pidetään iloisena ja kivana.
Jotenkin tuntuu että minulle ei suoda onnistumisen kokemusta, töitä ja palvelua. Olen skeptikko mutta alan kohta oikeasti uskoa isompiin voimiin. Mun elämänkuvio on kertakaikkiaan liian omituinen.
Ainut ilo on toki eläiten katsominen, dokumentit ja leffat. Muuta ei ole.
I feel you, ap!
Itsellä vähän samanlainen tilanne. Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee. Sitten taas kaverilla, jolla on sellainen "elämä on ihanaa & hällä väliä"-asenne, käy koko ajan tuuri. Tuntuu kuin universumi olisi oikutteleva teini, joka rankaisee sitä enemmän, mitä kovemmin yrität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole oikeastaan yhtään mitään. Ei ole terveyttä, ei mahdollisuuttakaan haaveilla töistä, kunnollisesta koulutuksesta. Olen menettänyt myös seksuaalisuuteni (väärät lääkkeet, joita luottavaisena söin tuhosivat seksuaalisuuteni, joka on myös hajonnut ja rikkoontunut vääränlaisten ihmisten kanssa ollessa).
Minulla ei ole ketään kenelle puhua ja keneen voisi luottaa. Luottamukseni ihmisiin on mennyt lopullisesti. Kiusaaminen, kaikenlainen väkivalta ja kaltoinkohtelu ovat tehneet tehtävänsä.
Minulla ei ole omaisuutta, enkä voi sitä koskaan hankkia, vaan olen ikuisesti riippuvainen yhteiskunnan almuista.
Minulla ei tule olemaan koskaan millään mittarilla mitään sellaista mitä normaalin ihmisen statuksella köllöttelevällä yksilöllä on.
Perusturvallisuuden tunnettakaan ei ole.
En ole kuitenkaan mikään oman napani ympärillä pyörivä ja masennuksessani piehtaroiva itsesäälijä. Elän päivä kerrallaan ja odotan innokkaana sitä päivää kun tämä kaikki päättyy. Tälle planeetalle en halua enää koskaan syntyä uudelleen. Kuolema ei pelota minua. Normaaleita kultalusikka ihmisiä saattaa pelottaa, kun heillä on niin paljon menetettävää.
Minä olen alle 40 vuotiaana menettänyt vanhempani , käynyt isonleikkauksen läpi. Ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n tarinan mukaan kuulostaa siltä, että hän on jotenkin unohdettava ihmisnen. Siis sellainen, joka ei jää mieleen. Mukava ja kiva, mutta vähän huomaamaton. Tämä maailma on jotenkin sellainen, että pitää olla röyhkeä ja voimakkaasti esillä, jos meinaa saada edes oman osansa asioista.
Olen alle 30 ei mitään palkkakokemusta ja ajautunut velkakierteeseen. Mielenterveys on ja ei, toinen polvi turpoilee ja toinen nilkka luutunut väärin, en tiedä mitenkä tästä nousen,hampaitakin lähtenyt, mutta en luovuta, onnellinen jos saan vielä joku päivä valita vapaasti suklaan. On saanut paljon tuurilla onnea, en ole ottanut vastaan koska " en ole ansainnut" niin ryven tässä suossani nyt hetken vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisilläni on vaikeuksia, ja he vaihtaisivat todennäköisesti näihin mainittuihin.
Mitä AP tekisit, jos joutuisit suostumaan neliraajahalvaantuneeksi autettavaksi, menettämään aisteja, kokemaan kroonista kipua jne?
Minulla on epäonnea terveyden kanssa. On vaikka mitä oireita ja kipuja joiden takia olen käynyt lääkärissä monen monta kertaa mutta aina saan täydelliset tulokset kaikista verikokeista ja testeistä. Ikinä ei löydy syytä oireille. Se on niin turhauttavaa. Elän terveellisesti mutta keho oireilee kuin olisin todella sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarinan mukaan kuulostaa siltä, että hän on jotenkin unohdettava ihmisnen. Siis sellainen, joka ei jää mieleen. Mukava ja kiva, mutta vähän huomaamaton. Tämä maailma on jotenkin sellainen, että pitää olla röyhkeä ja voimakkaasti esillä, jos meinaa saada edes oman osansa asioista.
Törkeää. Kuitenkin meille opetetaan tai on ainakin aiemmin opetettu, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita, jokainen on erityinen omalla tavallaan ja syntynyt tänne erityisestä syystä.
Itse en arvosta röyhkeyttä, mutta kaipa se niin on, että röyhkeys on usein hyvä apu elämässä. Rehellisille ja kilteille nauretaan tai heitä säälitään tai heidät unohdetaan. Vai?
Suomessa on niin vähän kansalaisia, ettei luulisi olevan ylivoimaista huomata omia tuttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Vetis 17v kirjoitti:
Elämä on kaikella tavalla epäreilua ja hyvinkin ihmeellistä. Onko sulle koskaan tapahtunut mitään positiivista?
Ihan rehellisesti sanoen niin ei. Käsittämätöntä on ku tuntuu että muita se elämä kantaa. Minua vielä pidetään iloisena ja kivana.
Jotenkin tuntuu että minulle ei suoda onnistumisen kokemusta, töitä ja palvelua. Olen skeptikko mutta alan kohta oikeasti uskoa isompiin voimiin. Mun elämänkuvio on kertakaikkiaan liian omituinen.
Ainut ilo on toki eläiten katsominen, dokumentit ja leffat. Muuta ei ole.
En osaa sanoa, ehkä sulla on tosiaan joku voima, joka vetää puoleensa kaiken p*skan.
Eräs mies oli selvinnyt monista onnettomuuksista, joihin muut olivat kuolleet. Takana ainakin pari juna- ja lento-onnettomuutta. Miten sen nyt määrittää oliko superonninen vai kenties jonkun pahan hengen riivaama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läheisilläni on vaikeuksia, ja he vaihtaisivat todennäköisesti näihin mainittuihin.
Mitä AP tekisit, jos joutuisit suostumaan neliraajahalvaantuneeksi autettavaksi, menettämään aisteja, kokemaan kroonista kipua jne?
Tuo ei ole hyvä vastaus, koska aina löytyy joku, jonka asiat ovat vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läheisilläni on vaikeuksia, ja he vaihtaisivat todennäköisesti näihin mainittuihin.
Mitä AP tekisit, jos joutuisit suostumaan neliraajahalvaantuneeksi autettavaksi, menettämään aisteja, kokemaan kroonista kipua jne?
Tuo ei ole hyvä vastaus, koska aina löytyy joku, jonka asiat ovat vielä huonommin.
On se, koska se oikaisee vääristymää vertailussa aina yhteen suuntaan.
Tuo on totta, että elämä ei kohtele meitä reilusti. Joku saa enemmän kuin ansaitsisi ja toista lyödään vielä maassa makaavanakin. En osaa oikein lohduttaa, mutta toivon sinulle voimia ja enemmän myötätuulta tulevaisuuteen. Sen kuitenkin sanon, että itsemurha voi satuttaa yllättäviäkin tahoja ja pilata sellaisenkin läheisen elämän, jonka luulee selviävän siitä vaivatta. Elämä on muutenkin lyhyt, kannattaa katsoa kortit loppuun asti!
Olen mies jolle oikeesti käy toteen Zen Cafen biisi. Olen oikeasti mies jonka ympäriltä tuolit viedään.
Vierailija kirjoitti:
Läheisilläni on vaikeuksia, ja he vaihtaisivat todennäköisesti näihin mainittuihin.
Mitä AP tekisit, jos joutuisit suostumaan neliraajahalvaantuneeksi autettavaksi, menettämään aisteja, kokemaan kroonista kipua jne?
Nyt kyllä rriepoo asenteesi! Halvaannuta mieluummin joku niistä ikionnekkaista hannu hanhista!
Kyse on siitä, miten voi jaksaa uskoa elämänsä olevan elämisen arvoista, kun AiNA sataa paskaa niskaan. Ehkä, ehkä, kertarytinäkin olisi parempi kuin ainainen paskanrapina.
En ole itsekään niitä onnekkaimpia. Opiskelin pitkään, lähes suoraan sairaseläkkeelle.
Menin naimisiin ja sain lapsen, eikös mies ota pian eron ja lapsenkin, kehtaa laittaa vielä vaatimansa elatusmaksut ulosottoon. Eihän niitä pienestä eläkkeestäni saa perittyä, tekee vain kiusaa.
Sen jälkeen on mennyt vähän huonommin. Ei ole ystäviä, ei oikein mitään.
MUTTA, olen rakastunut Jumalaan. Hän pitää miusta huolen. Kaikkien vastoinkäymisten keskellä Hän nostaa, kantaa ja auttaa. Olen kiitollinen.
ollu kans itsel epäonnea mut oon kans huomannu et oon ollu liian kiltti usein.työpaikan saamiseen auttaa agressiivinen asenne, laitan hakemuksen ja sitten soitan puhelimel ja kysyn sovitaanko päivä haastattelul ? auttaa joskus asioihin ettei luovuta, esim, jos jonos joku ohittaa huutaa vaan et HEI MUN VUORO! ymmärrät idean aina menee asioita mönkään mut voi yrittää jotain muuta sitten
Alue: Aihe vapaa
Minulla on Vesivahinko eikä kotivakuutusta, yhdet treffit elämän aikana eikä mies halunnut tavata uudelleen, en ole vieläkään päässyt lukion jälkeen opiskelemaan, tilillä 10 euroa
N25