Lue keskustelun säännöt.
Nyt on selvää! Olen kirottu, elämä on järkyttävää! Kaikki pelkkää vastoinkäymistä.
25.11.2019 |
Olen 29v ja en kykene enää uskomaan.
Tässä vain muutama esimerkkiä muuten lista jatkuu loputtomiin. Saan tietää että sain työpaikan, yhtäkkiä soitetaan että oho, menikin väärälle ihmiselle. Saan työpaikan, luvataan jatkoa koska olen hyvä tyyppi, käy niin ettei jatketa koska yritys aloittaa säästöt ja minulta evätään myös koulutus firman puolesta. Meinaan saada töitä ja yhtäkkiä työnantajat päättävät etteivät enää ota työntekijöitä, että pitää kevytyrittäjänä mennä.
Asioin lääkärillä ja jo 2 kertaa käynyt niin että minua on unohdettu ja pahoitellut. Kouluaikoina minua ei koskaan otettu mukaan mihinkään, olin ahkera ja silti ei otettu mihinkään mukaan. Piti mennä vaihtoon mutta opettaja unohti laittaa paperit, aika meni umpeen ja hän vain totesi että oho, sorry.
Läheiset eivät enää uskalla olla minun kanssani ja hekin vitsailevat että olen kirottu. Tässä on liikaa kaikkea tapahtunut enkä niistä kerro.
Läheisillä ja kavereilla on myös ollut välillä työttömyyttä tai muuta. Aina ovat päässeen ylös, saanut kiinni punaiselta langalta ja päässeet jotenkuten eteenpäin.
Yksi saanut edelliseltä työnantajalta töitä, yks pääse vanhempien firmaan jne.
Teen kohta varmaan itsari, en kuulu olla tällä planeetalla.
Kommentit (29)
No, tästä varmaan tulee alapeukkuja, mutta elämä on aika pitkälti asennekysymys. Ei, en ole kultalusikka suussa syntynyt. Elin traumaattisen lapsuuden, alkoholismi, vanhemman itsemurha, turvattomuus, läheisten ja tuen puute, koulukiusaus, vakava masennus, ahdistus ja kaiken lisäksi vasta aikuisiällä todettu adhd. Ei ole hienoa uraa tai paljoa rahaa. Edelleen useita rajoitteita, mutta silti niin valtavasti mahdollisuuksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoitat kirottuna olemisella? Kuka tai mikä taho sinut olisi kironnut? Vai käytitkö vain retorisesti tuota ilmausta? En minä ainakaan usko tuollaisiin kirouksiin.
Joku sanoi ensimmäisellä sivulla, että olet ehkä ollut joidenkin kohtaamiesi ihmisten silmissä huomaamaton. Mainitsemiesi esimerkkien (lääkäri unohti, opettaja unohti) perusteella tuo kuulostaa todennäköiseltä.
Lisäksi myönteiset tapahtumat aiheuttavat usein lisää myönteisiä tapahtumia ja kielteiset valitettavasti lisää kielteisiä. Onni ja epäonni tuppaavat kasautumaan tässä maailmassa. Ei se mikään vääjäämätön laki onneksi ole.
Toivottavasti sinulle alkaa tapahtua enemmän hyviä asioita. Muista myös olla kiitollinen niistä asioista, jotka nyt ovat hyvin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
No jos tosissasi uskot johonkin kiroukseen (en minä näistä tiedä) niin rukoile ääneen vaikka näin : jos elämässäni on kirous , käsken sen raueta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jumala minua siunatkoon. Aamen.
Olet ottanut itseesi unohtelut ammattien edustajilta joille stressin takia unohtelu on arkipäivää. Älä ota niitä henkilökohtaisesti.
Vinkki: monet selviytyvät siten että nostavat itsensä muiden yläpuolelle - ”kuinka jollakulla oli otsaa unohtaa MINUT, kylläpä ovat tyhmiä ja epäpäteviä ihmisiä”. Tällaiset ihmiset alentavat mieluummin muut kuin että ajattelisivat vian olevan heissä. Molemmat kielivät huonosta itsetunnosta, eli se että oletetaan vian olevan itsessä tai sitten se ettei omassa toiminnassa voi olla koskaan vikaa. Opittu avuttomuus tai suojapanssari, hyvin monella ihmisellä korostuu jompi kumpi selviytymistyyli elämässään.
Sinulla on nyt tuota opittua avuttomuutta. Uskot olevasi vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Sitä voi harjoittaa aloittamalla kiinnittämällä huomiota asioihin joihin voit vaikuttaa ja näin harjoittaa päättäväisyyttäsi. Haluanko pukea tänään punaisen paidan vai sinisen paidan? Haluan ehdottomasti nyt punaisen paidan! Tai ”minä haluan nyt kuunnella jazzia”.
Voit myös ajatella sinnikkäästi että parempi kausi on ihan nurkan takana, voit ajatella että vuosi 2020 kuulostaa hyvältä onnen vuodelta ja laskea toivosi sen varaan. Että kestät vielä tämän paskajakson niin sitten..
Tärkeintä on kuitenkin muistaa että epäkohdat huomataan useammin kuin toteutuneet toiveet, toiveet eivät välttämättä toteudu juuri siten kuin olit ajatellut vaan tuovat mukanaan myös jotain negatiivista.
Onni muuttaa muotoaan.
Vierailija kirjoitti:
Läheisilläni on vaikeuksia, ja he vaihtaisivat todennäköisesti näihin mainittuihin.
Mitä AP tekisit, jos joutuisit suostumaan neliraajahalvaantuneeksi autettavaksi, menettämään aisteja, kokemaan kroonista kipua jne?
Nonnih. Sinähän se olet myötätuntoinen henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n tarinan mukaan kuulostaa siltä, että hän on jotenkin unohdettava ihmisnen. Siis sellainen, joka ei jää mieleen. Mukava ja kiva, mutta vähän huomaamaton. Tämä maailma on jotenkin sellainen, että pitää olla röyhkeä ja voimakkaasti esillä, jos meinaa saada edes oman osansa asioista.
Törkeää. Kuitenkin meille opetetaan tai on ainakin aiemmin opetettu, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita, jokainen on erityinen omalla tavallaan ja syntynyt tänne erityisestä syystä.
Itse en arvosta röyhkeyttä, mutta kaipa se niin on, että röyhkeys on usein hyvä apu elämässä. Rehellisille ja kilteille nauretaan tai heitä säälitään tai heidät unohdetaan. Vai?
Suomessa on niin vähän kansalaisia, ettei luulisi olevan ylivoimaista huomata omia tuttujaan.
Tarkoitin enemmän sellaista ihan tahatonta unohtelua ja muuta. Monilla aloilla on kiire ja paljon asioita hoidettavina ja siinä vain saattaa käydä niin, että jotkut ihmiset jäävät voimakkaammin mieleen ja sitten ns. hiirulaiset unohtuvat, vaikka heissä ei sinänsä mitään vikaa ole ihmisinä.
Vierailija kirjoitti:
Samanlainen fiilis ollut kok oelämäni ajan, nyt olen +30v. Kuitenkin ihan pieniä ilon pilkahduksia on ollut välillä, kun jaksaa muistella joskus niitäkin, löytyiskö sullakin kuitenkin jotakin? Joku pieni matka, lempisuklaasi/herkkusi onkin tarjouksessa kun menet kauppaan, näet söpöjä lemmikkejä/luonnon kauneutta päivittäin ulkoillessasi jne. Kuulostan ehkä joltain kliseiseltä Forrest Gumpilta, mutta itse ainakin pakko repiä elämäniloa just tollasista ihan "minimaalisista" elämäniloista, koska suurempiakaan ei näytä olevan luvassa tämän elämäni ajalla minulle, sen alan pikkuhiljaa uskoa. Ei tule minulle uraa, ihmissuhteita, omaa perhettä,rahaa,menestystä jne. edes siinä normitasossa(jonkun ns.keskituloisen menestysskaalalla) Yritän enää jotnekin olla möllötellä päivästä toiseen ja yrittää nauttia noista pikkujutuista joita sit ne kiireiset uratykit ei ehkä (ehdi)huomata ikinä/osaa nauttia kun nautinnot on aina jotain extremeä ja luksusta niitten tulotasolla
Ihan mielettömän mahtava kirjoitus! Pelastit mun päiväni, laitan tämän ylös ja luen aina kun masentaa. Siis tarkoitan tuota isoa elämänviisauttasi, en sitä että sinusta tuntuu että et voi saavuttaa mitään. Olen varma että voit, ja toivon sydämestäni että löydät paljonkin hyvää elämääsi. Halaus täältä tuntemattomalta, toivottavasti joskus törmäisin ihmiseen joka on kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jos tosissasi uskot johonkin kiroukseen (en minä näistä tiedä) niin rukoile ääneen vaikka näin : jos elämässäni on kirous , käsken sen raueta Jeesuksen Kristuksen nimessä. Jumala minua siunatkoon. Aamen.
Ja tämän jälkeen panosta positiivisen ajattelun voimaan. Hymyile, sen on jo pelkästään todettu parantavan ihmisen oloa. Hymyile vähän vaikka pakolla. Ja opettele ajattelemaan toisista ihmisistä positiivista, uskon karmaan, positiiviset asiat alkavat lopulta tulla luoksesi. Hihhulia tai ei.
Mopo se taas keulii Lapissa.