Minusta on outoa, että miten juuri ne miehet joiden ulkonäöstä pidän pitävät myös minun ulkonäöstäni?

Minä pidän kaikenlaisia naisia hyvännäköisinä, joten eipä tuo kovin epätodennäköistä olisi

Se on vielä oudompaa minusta että sellaiset vaatimattoman näköiset, jopa huonolla tavalla erikoisen näköiset miehet eivät tunnu näkevän minua kauniina ja viehättävänä, mutta sitten joku kehuja kerännyt erittäin puoleensavetävän näköinen mies, joka kelpaisi vaikka Unelmien Poikamieheksi ulkonäkönsä perusteella, näkeekin minut juuri siten kuin haluankin, eli kauniina ja viehättävänä.

Ap

Vai pidänkö minä heitä "Unelmien Poikamieheen sopivina " siksi että he miellyttävät minun silmääni... ja totuus onkin se, etteivät he ole kovinkaan monen muun mielestä niin vetäviä kuin millaisina minä heidät näen. Joka tapauksessa mietityttää miten kiinnostus on niin usein molemminpuolista.

Ap

80% miehistä panee ihan mitä vaan mikä liikkuu ja kehuvat vaikka suomursua missiksi, joten logiikkasi ei oikein pelitä täysillä tässä asiassa...

 

Olette naimanaamat.

Se johtuu siitä, että sinun ilmeesi on myötämielinen, kun näet miehen, joka miellyttää silmääsi, joten tämä tietysti antaa vastakaikua. Mutta kun näet miehen, jonka ulkonäöstä et pidä, mikroilmeesi paljastavat sen ja mies luonnollisesti pitää viisaimpana jatkaa matkaa. 

Olet ilmeisesti siinä onnellisessa asemassa, että sinulla on runsaasti valinnan varaa.

Vierailija kirjoitti:

Se on vielä oudompaa minusta että sellaiset vaatimattoman näköiset, jopa huonolla tavalla erikoisen näköiset miehet eivät tunnu näkevän minua kauniina ja viehättävänä, mutta sitten joku kehuja kerännyt erittäin puoleensavetävän näköinen mies, joka kelpaisi vaikka Unelmien Poikamieheksi ulkonäkönsä perusteella, näkeekin minut juuri siten kuin haluankin, eli kauniina ja viehättävänä.

Ap

Rumat miehet lannistuvat kauneudestasi saman tien, no chance!

Vierailija kirjoitti:

80% miehistä panee ihan mitä vaan mikä liikkuu ja kehuvat vaikka suomursua missiksi, joten logiikkasi ei oikein pelitä täysillä tässä asiassa...

 

Sori, mutta kuulostat aika katkeralta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80% miehistä panee ihan mitä vaan mikä liikkuu ja kehuvat vaikka suomursua missiksi, joten logiikkasi ei oikein pelitä täysillä tässä asiassa...

 

Sori, mutta kuulostat aika katkeralta.

:D  Saamaton mies on aina naisten silmissä iljetys, joka kulkee monilla eri nimityksillä  :D

Vierailija kirjoitti:

Se johtuu siitä, että sinun ilmeesi on myötämielinen, kun näet miehen, joka miellyttää silmääsi, joten tämä tietysti antaa vastakaikua. Mutta kun näet miehen, jonka ulkonäöstä et pidä, mikroilmeesi paljastavat sen ja mies luonnollisesti pitää viisaimpana jatkaa matkaa. 

Tämäkin on mahdollista mutta joskus on käynyt niinkin, etten ole huomannut miestä joka lähestyy minua ja kun hänet sitten näet, mietin että olipa vetävä mies (olen ollut varattu joten en koskaan ole voinut edetä näiden miesten kanssa).

Ap

Onpa paljon alapeukkuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vielä oudompaa minusta että sellaiset vaatimattoman näköiset, jopa huonolla tavalla erikoisen näköiset miehet eivät tunnu näkevän minua kauniina ja viehättävänä, mutta sitten joku kehuja kerännyt erittäin puoleensavetävän näköinen mies, joka kelpaisi vaikka Unelmien Poikamieheksi ulkonäkönsä perusteella, näkeekin minut juuri siten kuin haluankin, eli kauniina ja viehättävänä.

Ap

Rumat miehet lannistuvat kauneudestasi saman tien, no chance!

Ne kyllä yrittävät usein ihan samoja kuin komeat. Itsetunto on rautainen :)

Ei siinä musta mitään kauhean outoa ole. Tyypit pitää niistä jotka niistä pitää ja pitäminen näkyy päällepäin. Ulkomuodolla viestitään asioita itsestä ja jos viestitte molemmat yhteensopivia asioita niin se tekee kummastakin toisen silmissä viehättävämmän. Ihmisillä on myös taipumus pitää tuttuudesta ja samankaltaisuudesta itsen kanssa. Nämä kun yhdistää peruskivannäköisyyteen niin ei kuulosta musta kummoiselta ihmeeltä että tuollainen fiilis tulee omasta elämästä. Kuitenkin aina jää paljon huomaamattakin ja unohtuu.

Vierailija kirjoitti:

Se on vielä oudompaa minusta että sellaiset vaatimattoman näköiset, jopa huonolla tavalla erikoisen näköiset miehet eivät tunnu näkevän minua kauniina ja viehättävänä, mutta sitten joku kehuja kerännyt erittäin puoleensavetävän näköinen mies, joka kelpaisi vaikka Unelmien Poikamieheksi ulkonäkönsä perusteella, näkeekin minut juuri siten kuin haluankin, eli kauniina ja viehättävänä.

Ap

Mulla on ihan sama. Itse en ole mikään maailman kaunein ja siksi usein mietin että ei nuo komeat minua kelpuuttaisi mutta ne on yleensä enemmän flirttailemassa ja iskemässä. Sellaiset tavallisemman näköiset miehet ei ole kiinnostuneita ja sen yleensä huomaa.

Ehkä en sitten itse ymmärrä että tasoni on jotenkin korkeampi ja on joku itsetunto-ongelma. Tai sitten minussa ja sinussa joku vetoaa komeisiin miehiin. Kerran kysyisin sitä että miksi miehet ihastuu muhun, niin yksi sanoi, että ei ulkonäön vuoksi vaan siksi millainen olet ja osoitti aivojani.

Joku sen jo totesikin, naimanaamat.

Seuraavan kerran kun näet jonkun itseäsi viehättävän miehen, vertailepa onko hänellä samoja piirteitä kasvoissa kuin itselläsi. Itse olen huomannut, että liian erilaiset kasvot eivät viehätä.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä musta mitään kauhean outoa ole. Tyypit pitää niistä jotka niistä pitää ja pitäminen näkyy päällepäin. Ulkomuodolla viestitään asioita itsestä ja jos viestitte molemmat yhteensopivia asioita niin se tekee kummastakin toisen silmissä viehättävämmän. Ihmisillä on myös taipumus pitää tuttuudesta ja samankaltaisuudesta itsen kanssa. Nämä kun yhdistää peruskivannäköisyyteen niin ei kuulosta musta kummoiselta ihmeeltä että tuollainen fiilis tulee omasta elämästä. Kuitenkin aina jää paljon huomaamattakin ja unohtuu.

Tämä olisi ihan loogista. Monesti itsellänikin on ollut sama tilanne kuin aloittajalla, eli kokemus ulkoisesta viehättävyydestä on ollut molemminpuolista. Olen kuitenkin törmännyt myös sellaiseen, että miehet jotka eivät silmääni ole ollenkaan viehättäviä, ovat kokeneet minut sellaiseksi. Enpäs sitten tiedä mistä tämä johtuu.

Joo-o, on se outoa!

Minä uskon, että sosiaalisesti normaali ihminen oppii pienestä pitäen lukemaan signaaleja, joita toinen lähettää, siis kehonkieltä, katsetta jne. Eli osaat tulkita sen, miten toinen suhtautuu sinuun ja annat itsellesi luvan viehättyä häneen, jos signaalit ovat positiivisia.

Sama toimii myös päinvastoin: koska viestit positiivisia "minä olen sinusta kiinnostunut ja pidän sinua puoleensavetävänä" -signaaleja ihan huomaamattasikin, se toinenkin antaa itselleen luvan kiinnostua sinusta.

Eli ihminen suojelee itseään pakeilta siten, ettei pidä puoleensavetävänä sellaisia, joilta ei saa mitään vastakaikua.

Alitajuisesti oppii myös pitämään komeana/kauniina sellaisia miehiä/naisia, jotka vastaavat omaa "tasoa". Inhoan tasoteorian kyynistä ihmiskuvaa, mutta on siinä vähän perääkin eli ihmiset tuppaavat ihastumaan sellaisiin, joihin heillä on oman ulkonäön yms. tekijöiden perusteella mahkuja, ei kovin epärealistisiin ihmisiin - koska sellaisiin ihastuminen tuo vain pettymyksiä.

Kaikilla tuota taitoa ei tietystikään ole, esim. koska heillä on vääristynyt minäkuva ja aivan liian suuret luulot itsestään.

Tämähän on se paljon kiistelty tasoteoria käytännössä. Jokainen tietää suunnilleen sen oman kaliiperinsa ja sen mukaan sitten otetaan kontaktia. Ulkonäöltään selvästi alempitasoiset eivät lähde edes yrittämään, kuin korkeintaan kovassa kännissä. Vain saduissa rumilus ja kaunotar päätyvät yhteen ja niissäkin harvemmin, oikeastaan vain silloin kun halutaan opettaa sisäisen kauneuden soopaa.