Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa kerrostaloasujat, mitä ihmettä te jyskytätte ja paiskotte pitkin seiniä ja lattioita?
Kertokaa kerrostaloasujat, mitä ihmettä te jyskytätte ja paiskotte pitkin seiniä ja lattioita? Olen muuttanut väliaikaisesti kerrostaloon ja uudet naapurini tuntuvat pitävän jumppa- ja punttisaleja kodeissaan, ainakin äänistä päätellen. Mitä ihmiset tekevät kodeissaan, että jatkuva töminä ja pauke raikaa pitkin taloa? Musiikki ei onneksi raikaa mutta tämä tällainen käsittämätön hakkaamisen tahti ihmetyttää? Talossa ei asu lapsia.
Kommentit (1698)
meidän talossa yläkerran VUORALAINEN luuli viihdyttävävänsä meitä muita omistajia. kun rämpytteli kitaraa ja ämmä laulaa luikautteli matkien ultra punikkia. kävin hek.koht sanomassa isännöitsijä lähetti postia. vasta kolmas kerta meni perille oli pesämaila mukana JA TODELLA OLISIN KÄYTTÄNYT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiiiiivan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä lapsettomilla ikisinkuilla on hermo pinnassa, kun kukaan ei kosketa teitä. Kosketuksen puute tekee teistä tuollaisia, jotka hermostuu pikkuäänistä. Meillä perheellisillä on vähän tärkeämpääkin mietittävää, kuin , että mikä pikku kolahdus kuului siihen ja siihen aikaan. Teillä on varmaan persoonattomat huonekaluttomat asunnot, kun kaikki äänet kuuluu. Hankkikaa matot lattiaan, kirjahyllyt täyteen kirjoja, tauluja seiniin ja tärkein; varatkaa aika mielenterveystoimistolta. Tehkää elämästänne sinne erakkosinkkukämppiinne elämisen arvoista. Värejä vaikka tekstiileillä. Viherkasveja tuomaan eloa erakkoboxsiin.
Asutaan miehen kanssa kaksin eli ei olla sinkkuja ja joka päivä saadaan kuunnella muiden mölyämistä. Teillä perheellisillä on ainakin itsekkyys ja laiskuus huipussaan.
Itsekkäät ja laiskat vanhemmat eivät saa kiroaja kakaroitaan kuriin eivätkä haluakaan saada! Lapset määrää monissa perheissä mitä syödään,milloin nukutaan, mitä puetaan päälle, mihin mennään yms. Näiden itsekkäiden vanhempien mielestä pienet kolahdukset= lapsi/lapset paiskoo voimalla lattiaan tavaroita iltamyöhään tai potkii pomppupalloa tms.
Väsyneet ja kiukkuset vanhemmat purkaa stressiään ja väsymystään kauhukakaroiden takia muihin,,näkee jo monissa paikoissa kuten kouluissa kenen vanhemmat ei piittaa eikä opeta käytöstapoja (koska vanhemmat eivät itsekään osaa)
Vierailija kirjoitti:
Teillä lapsettomilla ikisinkuilla on hermo pinnassa, kun kukaan ei kosketa teitä. Kosketuksen puute tekee teistä tuollaisia, jotka hermostuu pikkuäänistä. Meillä perheellisillä on vähän tärkeämpääkin mietittävää, kuin , että mikä pikku kolahdus kuului siihen ja siihen aikaan. Teillä on varmaan persoonattomat huonekaluttomat asunnot, kun kaikki äänet kuuluu. Hankkikaa matot lattiaan, kirjahyllyt täyteen kirjoja, tauluja seiniin ja tärkein; varatkaa aika mielenterveystoimistolta. Tehkää elämästänne sinne erakkosinkkukämppiinne elämisen arvoista. Värejä vaikka tekstiileillä. Viherkasveja tuomaan eloa erakkoboxsiin.
Ihanaa olla lapseton ikäsinkku,kun kukaan ei riipu riippakivenä jaloissa 😂 saa nukkua pitkään, harrastaa rauhassa, kuunnella musiikkia rauhassa, tavata ystäviä usein yms.
Sen sijaan kuten tässä vihaisen,väsyneen ja lässähtäneen kotiäidin katkera tilitys ja purkaus kun ei saa eikä edes yritä saada riehuja kakaroitaan kuriin, ei pysty nukkumaan pitkään,nukkuu pätkissä kun kakarat kuorossa kiljuu kuin porsaat, ei pysty harrastamaan liikuntaa kun lapset vie liikaa aikaa( eikä edes halua vaikka olisikin edes tuntikin aikaa,vaan sen sijaan röhähtää sohvalle sipsipussin, karkki vuoren ja limppareiden ympärille),joutuu siivoamaan niiden jälkiä,ei näe ystäviään (jos niitä edes on), sosiaalinen elämä menee siihen kun kauhukakarat vie liikaa aikaa ja energiaa,ukko kiukuttelee kun vapaa aikaa ei löydy, eikä parosuhdelle ole aikaa, ja hakee lihoneen Pirttuhirmun ja kiukkusen mamman sijasta timmin, pirteän ja vetreän leidin lohtua 😉
Yksin asun ja joskus laulun luikautan köökin puolella. Aivastan äänekkäästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä lapsettomilla ikisinkuilla on hermo pinnassa, kun kukaan ei kosketa teitä. Kosketuksen puute tekee teistä tuollaisia, jotka hermostuu pikkuäänistä. Meillä perheellisillä on vähän tärkeämpääkin mietittävää, kuin , että mikä pikku kolahdus kuului siihen ja siihen aikaan. Teillä on varmaan persoonattomat huonekaluttomat asunnot, kun kaikki äänet kuuluu. Hankkikaa matot lattiaan, kirjahyllyt täyteen kirjoja, tauluja seiniin ja tärkein; varatkaa aika mielenterveystoimistolta. Tehkää elämästänne sinne erakkosinkkukämppiinne elämisen arvoista. Värejä vaikka tekstiileillä. Viherkasveja tuomaan eloa erakkoboxsiin.
Ihanaa olla lapseton ikäsinkku,kun kukaan ei riipu riippakivenä jaloissa 😂 saa nukkua pitkään, harrastaa rauhassa, kuunnella musiikkia rauhassa, tavata ystäviä usein yms.
Sen sijaan kuten tässä vihaisen,väsyneen ja lässähtäneen kotiäidin katkera tilitys ja purkaus kun ei saa eikä edes yritä saada riehuja kakaroitaan kuriin, ei pysty nukkumaan pitkään,nukkuu pätkissä kun kakarat kuorossa kiljuu kuin porsaat, ei pysty harrastamaan liikuntaa kun lapset vie liikaa aikaa( eikä edes halua vaikka olisikin edes tuntikin aikaa,vaan sen sijaan röhähtää sohvalle sipsipussin, karkki vuoren ja limppareiden ympärille),joutuu siivoamaan niiden jälkiä,ei näe ystäviään (jos niitä edes on), sosiaalinen elämä menee siihen kun kauhukakarat vie liikaa aikaa ja energiaa,ukko kiukuttelee kun vapaa aikaa ei löydy, eikä parosuhdelle ole aikaa, ja hakee lihoneen Pirttuhirmun ja kiukkusen mamman sijasta timmin, pirteän ja vetreän leidin lohtua 😉
Sain syövän tästä tekstistä.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ainakin lapset tiputtelevat asioita, leikkivät leluilla, välillä juoksevat kielloista huolimatta, hyppäisevät sohvalta lattialle jne. Tuostahan sitä ääntä tulee.
Tuo kantapääjysjytys mulle vuosien aikana kans tuttua, se meteli on korvia huumaavaa! Ja varsinkin silloin kun hiljaisuus aika päättynyt! Ja herätys on itsellä 5-6 aikaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä kumpi on pahempi,juoppojen örvellys vai lasten kirkumis ja mökä!
Jotenkin näistä kommenteista huokuu oma paha olo. Jokaisesta meistä lähtee jonkin verran elämisen ääniä ja niitä vain pitää sietää. Aika liioitetuille kuulostavat monet tarinat tai ehkä ihmiset ovat noin itsekeskeisiä nykyään?
Me myös asuimme rakennusaikaan kerrostalossa. Talo oli vanha ja siellä asui pääasiassa talon alkuperäisiä asukkaita, mummuja lähinnä. Mummut olivat ihan haltioissaan lapsistamme ja suorastaan omivat heidät. Lapset saivat käydä kylässä rimpauttamalla vaan naapureiden ovikelloa. Lenkkisaunaan tytöt menivät rupattelemaan mummujen kanssa, itse en tykkää saunomisesta. Talossa toimi myös vanhanajan yhteisöllisyys. Talkoisiin osallistuttiin innolla, kaikki kykyjensä mukaan. Vähän dementoutuneista naapureista pidettiin huolta. Ette usko, miten kaunis sisäpiha siellä oli. Kukkameri, isoja puita, pieni hiekkapiha lapsille, puukeinu istuskeluun ja yhteisgrillikatos. Oikeastaan harmitti vähän muuttaa pois talon valmistuttua mutta meitä onnisti myös omakotitalon naapureiden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme huutava puhetapa monissa kerrostalon asukkaissa on,huutamalla pitää puhua koska kuunnellaan musiikkia bassot huutaen että sen jälkeen on ihme jos on kuulo tallella!
Vierailija kirjoitti:
Mulla yläpuolella eronnut mies joka juo usein ja kusee todella kova äänisesti pönttöön. Hän on myös tälläinen kanta-astuja ja myös hypähtelee sohvalta tai jostain ylläri pommeja vähän väliä.
Kun siivoaa niin hakkaa kaikki listat ja patterit imurilla.
Menee myös kuuntelemaan musiikkia parvekkeelle ja ryyppää samalla heittäen tyhjät pullot pussiin.
Aamulla kun lähtee niin haluaa että koko rappu herää. Hakkaa jalkojaan rappuun ja lyö ovet maksimaalisen kovaa kiinni.
Kaikki kuuluu ihanasti.
Miehenä osaan kusta äänekkäästi seison ja pöntön keskelle veteen kovalla paineella kusi tulee. Mukavasti kuuluu alakertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen varmaan sitten niin rauhallinen ihminen, etten pysty käsittämään joidenkin tarvetta mölytä hullun lailla. Ei mulle tulisi mieleenkään pudottaa koko ajan painavia esineitä lattialle tai paiskoa kaappien ovia täysillä kiinni. Mitä minä siitä mölyämisestä itselleni saisin? En mitään. Asun onneksi hiljaisessa talossa, mutta voin todellakin kuvitella millaista on asua jonkun kiljuvan tavaranpaiskojan kanssa samassa talossa.
Yleensä paiskon naudan irtileikattua päätä seinään. Lattioita pitkin raahaan muinaisegyptiläistä sarkofagia, jonka kannen pudotan noin 70 senttimetrin korkeudelta. Välillä piikkaan huvikseen kylpyhuoneen lattioita ja seiniä.
Joskus, kun naudan pää on pehmennyt liiaksi enkä ole ehtinyt hakea uutta teurastamolta, hakkaan seiniä ja lattioita neljän kilon rekyylittömällä vasaralla ja pudottelen alasinta pöydältä lattialle. Olen myös rakentanut pienen laitteen, joka verkkovirran, sähkömoottorin ja kampiakselin avulla nakuttaa olohuoneen ikkunan alla lämpöpatteria aina, kun olen poissa kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KIPEÄN KAUTTA OPPIVAT kirjoitti:
meidän talossa yläkerran VUORALAINEN luuli viihdyttävävänsä meitä muita omistajia. kun rämpytteli kitaraa ja ämmä laulaa luikautteli matkien ultra punikkia. kävin hek.koht sanomassa isännöitsijä lähetti postia. vasta kolmas kerta meni perille oli pesämaila mukana JA TODELLA OLISIN KÄYTTÄNYT.
Miten tällainen väkivaltainen ihminen annetaan olla vapaana? Kerrostalossa ei pitäisi asua ylipäätään ihmisen, kuka ei kestä muiden ihmisten ääniä hiljaisen ajan ulkopuolella. Onneksi meidän kerrostalossa ei ole tällaisia ihmisiä tai ongelmia olemassa.
Toki asuu yksi henkilö, joka parvekeremontin aikaan kirjoittelee ilmoitustaululle, että remontoijan tulisi aloittaa poraaminen vasta kympiltä. Päivän vitsi! Tulin kyllä kieltämättä siitä valituksesta tosi hyvälle tuulelle ja levitin muidenkin iloksi.
Olen päätynyt siihen, että yläpuolelta tulevan yöllisen kolistelun täytyy olla jonkun lemmikin aiheuttamaa tavaroiden tiputtelua tai leluillaan leikkimistä. Mietin vaan, että mitenköhän omistajansa saa nukuttua moisessa kolinassa kun minunkin pitää öisin käyttää korvatulppia.
Mun ensimmäisessä omassa kämpässä naapurista kuului aina kerran kvartaalissa huuto "hard rock halleluja!"
Marmorikuulamysteeri on myöskin tuttu lapsuudenkodista. Aina silloin tällöin yläkerrasta kuului tuo ropina. Asia oli siitä erikoinen, että se jatkui vaikka naapurit vaihtuivat....
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin näistä kommenteista huokuu oma paha olo. Jokaisesta meistä lähtee jonkin verran elämisen ääniä ja niitä vain pitää sietää. Aika liioitetuille kuulostavat monet tarinat tai ehkä ihmiset ovat noin itsekeskeisiä nykyään?
Me myös asuimme rakennusaikaan kerrostalossa. Talo oli vanha ja siellä asui pääasiassa talon alkuperäisiä asukkaita, mummuja lähinnä. Mummut olivat ihan haltioissaan lapsistamme ja suorastaan omivat heidät. Lapset saivat käydä kylässä rimpauttamalla vaan naapureiden ovikelloa. Lenkkisaunaan tytöt menivät rupattelemaan mummujen kanssa, itse en tykkää saunomisesta. Talossa toimi myös vanhanajan yhteisöllisyys. Talkoisiin osallistuttiin innolla, kaikki kykyjensä mukaan. Vähän dementoutuneista naapureista pidettiin huolta. Ette usko, miten kaunis sisäpiha siellä oli. Kukkameri, isoja puita, pieni hiekkapiha lapsille, puukeinu istuskeluun ja yhteisgrillikatos. Oikeastaan harmitti vähän muuttaa pois talon valmistuttua mutta meitä onnisti myös omakotitalon naapureiden suhteen.
Löytyihän se kerrostalomeluaja joka jaksaa puollustella meluamistaan. Lueppa ketju läpi. Elämisen äänet tarkoittavat nykyään ihan mitä vain, ja ihminen joka haluaisi olla omassa kodissaan rauhassa onkin yhtäkkiä se itsekäs. Mutta kun lapset ja vanhemmat ja muut möykkäävät kellon ympäri mistään mitään välittämättä, se on normaalia elämisen ääntä. Jos et ole tietoinen, kaikki meistä eivät ole niin haltioituneita lapsiperhrarjesta jota joutuu elämään tahtomattaan koska naapureita ei kiinnosta vaikka lapset hakkaavat pattereita ja seiniä.
Vierailija kirjoitti:
Ei näy kerrostalo elämässä suomalaisten "hiljaisuus ja jurous" liekö jotain aggressioita jotka puretaan omiin huonekaluihin?
Useimmilla suomalaisilla on suulas ja eläväinen "sisäinen italialainen", joka aktivoituu kotona ja varsinkin humalassa. 🙂
Ihmeen moni nuori on tänä päivänä huonekalujen raahaaja ja paiskoja,lisänä kovaääninen kaapinovien ja huoneen ovien paiskoja,kävely kuin norsulla! Kovaäänisiä huuto puhujia ja metelijöitsijöitä ovat!!
Lapsiperheet yläkerroksissa, jestas mikä meteli!