Kertokaa kerrostaloasujat, mitä ihmettä te jyskytätte ja paiskotte pitkin seiniä ja lattioita?

Vierailija kirjoitti:

Minua on ihmetyttänyt se ääni yläkerrassa, kun jokin pieni ja kevyt esine putoaa lattialle ja tämä toistuu monta kertaa peräkkäin. En osaa kuvitella mitä siellä pudotellaan ja miksi.

Hulavanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekis mieli välillä pimpottaa yläkerran naapurini ovikelloa ja esittää tämä kysymys. En ymmärrä, miten on fyysisesti mahdollista esim. kolistaa lämpöpattereita niin usein ja niin kovaa, saatika millainen rähmäkäpälä pitää olla, että jatkuvasti pudottaa jotain ympäri lattioita hirveän kolinan saattelemana. En myöskään tajua jatkuvaa edestakaisin tömistelyä. Jos on pakko harrastaa lenkkeilyä niin menis tekemään sen ulos eikä jynttäisi edestakaisin yläpuolellani.

Koira?

Ei ole mitään elukoita kyseisillä tyypeillä. Jotain nuorisoa siellä asuu, ja aivan uskomaton rytinä kellon ympäri. Välillä mietin että nukkuuko ne ollenkaan tai käykö edes töissä/koulussa, kun koko ajan kolisee.

Kirjoitin monta kertaa aiemmin koskien kerrostalo asumista että enää ei ole itsestäänselvyys hiljaisuus ja kerrostalo sääntöjen noudattaminen! Saa kyllä olla hyvä tuuri 1/1000000 että osuu hiljaiset, rauhalliset ja toisia ihmisiä kunnioittavat naapurit!

Vuodesohvan pelaaminen voi pitää meteliä. Myös jos on säilytyslaatikko sängyn alla jossa pidetään esim päiväpeittoa ja tyynyjä, torkkupeittoa yms.

Laita vaimennusmatto kuntolaitteen alle. Tavallinen matto ei auta.

Varmasti kurjaa teille ääniyliherkille aspergereille, kun kuuluu ääniä. Miksette muuta vammaistaloon, missä teidän neurologista kehitysvammaanne hoidettaisiin eli teidät lääkittäisiin vuodepotilaiksi, koska kukaan ei jaksa turhasta vinkujia. Vaustaus kysymykseen; meitä pannaan ei huoneissa ja huonekalujen päällä. Siksi saattaa tipahdella tavaroita lattialle.

Täällä ei kolise kun lintujen nokat ikkunaan, jos jyvät finaalissa. Okt, velkaa, mutta päivänä eräänä oma.

Olin kolmisen viikkoa poissa himasta  ja postiluukussa odotti muutama heippalappu "helvetillisestä metelistä" .    Asialla oli varmaan poltergeist tai muutama sellainen, mutta huonekalut olivat kyllä paikallaan.   

No hitto. Asuttiin joskus 60-70luvulla ok-talon yläkerrassa vuokralla pari vuotta. Taisi olla alakerran tätillä hermot pskana, kun meiltä irtosi seinästä ja putosi täysi astiakaappi yhtenä yönä.

Se oli kuin pommi olisi tullut keskelle asuntoa.

Voi kuvitella sitä räminän määrää...ei ihme, että täti hakkasi harjalla kattoon, kun me lapset koulun jälkeen vähän ajettiin toisiamme takaa.

Niiettä ei kaikki melu ole kerrostaloissakaan.

Ja myöhemmin yksi tuttu valitti 3km päässä asuvasta naapuristaan, joka korjasi peltikattoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ja joku kummallinen ääni niin kuin marmorikuulia pudoteltaisiin lattialle. Tätä ääntä kuulee varsinkin iltaisin."

Tuo on kyllä mystistä. En keksi, mistä ihmeestä tuollainen ääni tulee. Enää sitä ei kuulu, kun naapurit muuttivat pois. Mutta  aiemmin oli jokailtainen kuularalli.

Täällä kans sama :D kuulostaa kuin joku metallinen vaasi kaatuisi ja sitten lähtee marmorikuulat ropisemaan.

Tämä marmorikuulajuttu on tuttu myös minulle, tapahtunut kolmessa eri asunnossa joissa olen elämäni aikana asunut. Tapahtui aina suurinpiirtein samaan aikaan päivästä/yöstä. Voisiko liittyä jotenkin lämmitysjärjestelmään? En tosiaan tiedä.

Jospa ne marmorikuulat ovatkin jotain g-palloja, putoavat lattialle kun käyttäjä kävelee liian nopeasti. Ei kai kenelläkään enää mitään marmorikuulia ole, vai mihin niitä yleensä käytetään, jos sellaisia on?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen todella paljon kotona. Etäilyssä. Meen ulos tasan 1 tai 2krt päivässä. En tee meteliä, painan oven kiinni, kävelen niin etten törmäile asioihin.

Meidän pienessä rapussa asuu täysin tavallisia ja rauhallisia ihmisiä, 30-80 vuotiaita, ei edes lapsia. Aivan jäätävää meteli! Ekaks revitään ulko- oven auki hirveällä voimalla. Sitten mennään rapuissa niin että niitä jalkoja oikein paiskotaan jokaisen rapun kohdalle ja samalla osutaan metallikaiteeseen, kotiovi tietyisti paiskotaan kiinni.

Mä en ymmärrä miten tavallisia töissäkäyviä ihmisiä voivat noin paljon törmäillä ja osua.

Kun tätä on aamusta iltaan niin raivo iskee. PUM PAM TÖMS TÖMS PÄNG, KLIKLIKLI, TÖMPS TÖMPS. Sit on hetken hiljaa ja kohta uudestaan.

Meillä on päiviä kun se rappurumba ei rauhoitu ollenkaan.

Nyt kannattaisi alkaa harrastaa ulkoilua enemmän, ja tömisemällä rapussa voi aloittaa. Metsissä ja kuntopoluilla on rauhallista.

Ei näy kerrostalo elämässä suomalaisten "hiljaisuus ja jurous" liekö jotain aggressioita jotka puretaan omiin huonekaluihin?

se jyskytyksen ja paukkeen ääni tulee kaappien ovista ja laatikostoista, jos ei ole kyse vaikka remontista tai jostain jykevämmästä lemmikin lelusta. Meidän koiralla on useampia älypelejä ja joissakin on puisia paloja, joita täytyy siirrellä, joissakin on pallo, jota täytyy pyörittää lelualustalla ja siitä tulee ääniä. Otamme kyllä ne hiljaisuusajaksi pois käytöstä (koira leikkisi niillä myös yöaikaan).

Vierailija kirjoitti:

Ei näy kerrostalo elämässä suomalaisten "hiljaisuus ja jurous" liekö jotain aggressioita jotka puretaan omiin huonekaluihin?

kerrostaloissa on usein sellaiset rakenteet, että pienikin kolahdus voi kuuluva kovinkin suurena alakerroissa. SIlle ei voi mitään. jos on liiallisen ääniherkkä, kannattaa miettiä olisiko halua vapauttaa itsensä siitä. Sen voi tehdä vaikka kognitiivisella psykoterapialla, muuttamalla ylimpään kerrokseen, rivi- tai omakotitaloon, tai vaikka laittamalla itselleen omaan kotiinsa taustaääniä että mieli tottuu olemaan kiinnittämättä huomiota naapurin ääniin. 

Meillä on olohuoneessa 6m pitkä voimistelumatto. Siinä harjoitellaan 9v ja 11v kanssa flikflakkeja ja puolivoltteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän yläkerrassa asuu rauhallinen ja asiallinen keski-ikäinen pariskunta. Mutta jostain syystä he siirtää joka päivä raskaita huonekaluja pitkin asuntoa, siitä kuuluu kova ja ihan selvä raahaamisen ääni. En käsitä miksi ja mihin he aina niitä raahaa. 

Tämä oli tarpeellinen neuvo, Kiitos.

"Osta K-marketista erikokoisia huopatyynyjä. Huonekalutarroja? Whatever se nimi onkaan, valkoinen kirjekuori ja sujauta sinne. Osoitetarraan heidän nimi ja osoite. Tarraan ensimmäiseksi joku koodirivistö, lähettäjäksi Verkkotarra Ab hushållskonsum, Sverige.

Laita itselle varalta samanlainen....tajuaisivatkohan yskän.

"

Kissani harrastaa öisin pskarallia ja jahtaa pikku-ukkoja. Siinä lentelee kaikki tavarat tieltä.

Vierittelen marmorikuulia makuuhuoneessa iltaisin ja varhain aamulla. Tykkään pelata marmorikuulilla. Välillä ne osuvat patterin vesiputkiin ja kolahtaa.

Siivoan myös iltaisin ja imurilla patterit puhdistan välillä imurin suulake kolahtaa patteriin ja jalkalistoihin. Alapuolella asuu työssäkäyvä henkilö. Itse eläkkeellä ja saan nukkua hyvin.

Lapsiperheet ovat pahinta.

Vierailija kirjoitti:

Teillä lapsettomilla ikisinkuilla on hermo pinnassa, kun kukaan ei kosketa teitä. Kosketuksen puute tekee teistä tuollaisia, jotka hermostuu pikkuäänistä. Meillä perheellisillä on vähän tärkeämpääkin mietittävää, kuin , että mikä pikku kolahdus kuului siihen ja siihen aikaan. Teillä on varmaan persoonattomat huonekaluttomat asunnot, kun kaikki äänet kuuluu. Hankkikaa matot lattiaan, kirjahyllyt täyteen kirjoja, tauluja seiniin ja tärkein; varatkaa aika mielenterveystoimistolta. Tehkää elämästänne sinne erakkosinkkukämppiinne elämisen arvoista. Värejä vaikka tekstiileillä. Viherkasveja tuomaan eloa erakkoboxsiin.

Asutaan miehen kanssa kaksin eli ei olla sinkkuja ja joka päivä saadaan kuunnella muiden mölyämistä.  Teillä perheellisillä on ainakin itsekkyys ja laiskuus huipussaan.