Huumorissa ja kaikessa muodissa on kyse siitä minkä omaksut alle 30 vuotiaana, sitä olet iänkaikkisesti?
Kommentit (17)
On se varmaan totta. Pidän eniten siitä musiikista, jota kuuntelin nuorena. Muodissakin mieleni on jämähtänyt 2000-luvun alkuun.
Apuva! Nythän mä vasta hokasin, että asia on hyvin pitkälti näin. Auts töks töks!
Ei todella, kyllä 70-90-luvut on jääneet taakse.
On tuossa perää.
Sen takia en tykkääkään nykyajan vouhotuksista.
Tämän päivän muoti ja huumori on outo. Se on jotakin kaupallista viihdettä ja yhtiöt takoo rahaa ja jos tuotteeella ei taota rahaa niin se heitetään ulos.
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän muoti ja huumori on outo. Se on jotakin kaupallista viihdettä ja yhtiöt takoo rahaa ja jos tuotteeella ei taota rahaa niin se heitetään ulos.
Tuntuisi jotenkin että aika on kallimpaa tekijöille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän päivän muoti ja huumori on outo. Se on jotakin kaupallista viihdettä ja yhtiöt takoo rahaa ja jos tuotteeella ei taota rahaa niin se heitetään ulos.
Tuntuisi jotenkin että aika on kallimpaa tekijöille.
Se on aika surullista kun se vaikuttaa ajan lasten identiteettiinkin melko vahvasti.
Huumori liittyy ihmisen perusluonteeseen. Perusluonne ei muutu sen jälkeen, kun ihminen on täyttänyt 25-vuotta, sillä mennään loppuikä. Hyvässä ja pahassa.
En ihan näe yhteyttä huumorilla ja muodilla. Olin nuori Peteliuksen kulta-aikoina, mutta se on kaukana siitä, mikä minua naurattaa.
No jaa, en nyt tiedä. Tämän Petelius-episodin takia katsoin tietty YouTubesta muutamaa Hymyhuulet jaksoa. En jaksanut katsella loppuun asti. Aika on ajanut niiden ohi. Niiden tullessa televisiosta olin noin 25-vuotias.
Vaatteetkin olivat 80-luvulla aika karseita, en ihan paria poikkeusta lukuun ottamatta pukisi päälleni mitään niistä. Jaiks!
Ehkä musiikki on se, jossa en ole ollenkaan kärryillä. Tosin suosikkimusiikkini ei ole 80-lukulaista, vaan ihan toisen tyylistä. Sitä kuitenkin, jota nuorena kuuntelin.
Vierailija kirjoitti:
Huumori liittyy ihmisen perusluonteeseen. Perusluonne ei muutu sen jälkeen, kun ihminen on täyttänyt 25-vuotta, sillä mennään loppuikä. Hyvässä ja pahassa.
Pystyisikö huumorin keinoin muuttamaan ihmisen suhtautumista asioihin ettei tarvitsisi joutua linnan ja siellä oppia taas uusia metkuja?
Mites jos on 24 vuotiaana erilainen ku 26 vuotiaana, mikä ikä on noista se, mihin jää loppuiäks? Kyllähän ihminen oppii uuden ammatinki 5kynppisenä ja saa lapsiaki 3kynpoisenä.
Minäpä vasta jämähtänyt olenkin, kun tuo kaikki tapahtui jo teini-ikäisenä. Kuuntelen kasaripoppia, kannatan samaa jääkiekko- ja jalkapallojoukkuetta ja pidän samanlaisesta huumorista ja viihteestä. Kaveritkin on pääosin samoja kuin silloin. Vaatemuoti on sentään vähän muuttunut.
Se on mielenkiintoista kun ajattelee musiikkimakua, huumorintajua ja muotia, että ne vaan on ja niitä ei voi teeskennellä.
Olen huomannut tuon ystävissäni. Itse lähes 40v ja kuuntelen uusinta musiikkia, joka mielestäni paljon parempaa kuin vanhemmat kappaleet. Muodista en ole välittänyt koskaan. Haluan aina kokea jotain uutta, se ehkä on ollut ajatuksista pysyvintä. Poikkeus kai vahvistaa siis säännön.
Onko niin?