Ystäväni pettää puolisoaan
Ystäväni on ollut teini-iästä saman kumppanin kanssa, ovat naimisissa ja pari lastakin.
Suhde on jo muutaman vuoden ollut vähän ns.kulissisuhde, ovat yhdessä lähinnä lasten takia. Jossain vaiheessa koittivat parisuhdeterapiaa, mutta siitä ei ollut apua. Pystyvät kuitenkin arjessa pitämään riidat pois lapsilta ja elo on ihan sopuisaa.
Nyt ystävä kertoikin, että on jo pari vuotta irtosuhteilla pettänyt puolisoaan ja nyt meni pari kk sitten rakastumaan yhteen näistä irtosuhteista ja tunteet ovat kuulemma molemminpuoliset. Koko juttu tuli itselle ihan puskista. Tiesin suhteen ongelmista, mutta en olisi arvannut tilanteen menneen nykyisene pisteeseen.
Nyt ystävä on tosi ahdistunut ja ajatukset ihan sekaisin (ei tosin ihmekään). Puolisonsa ei näistä syrjähypyistä tiedä.
Miten tässä tilanteessa voi antaa mitään järkevää neuvoa sotkeutumatta hommaan? En osannut sanoa oikein mitään kun asiasta kertoi ja kysyi apua..
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi narsistikin voi kasvaa ja parantua, mutta se edellyttää valitettavasti synkkää masennusjaksoa ja itsetutkiskelua. Sellainen on hänelle varmaan luvassa eli jotain hyvää tästäkin virheestä, tilaisuus kasvaa elämässä.
T. Jonkinasteinen narkku myös ollut, en tosin pettäjä
”Parantua” on ehkä vähän paljon luvattu, mutta sanotaanko näin että toipuminen tasolle jossa narsismiaan pystyy riittävässä määrin kontrolloimaan, sen uskon olevan mahdollista.
Sekin tosin yleensä edellyttää jotakin poikkeuksellisen suurta traumaattista ja katastrofaalista tapahtumaa narsistin elämässä joka sekä yllättää, että pysäyttää hänet täysin...
(Avioero voi olla tällainen, mutta ei välttämättä edes se)
Kun piinkova suojakuori murtuu ja pirstaloituu, on terapeuttinen väliintulo mahdollinen.
Aika-ikkuna tässä tosin on valitettavasti todella kapea...
Jo ensimmäisten päivien ja viikkojen aikana narsisti alkaa keräillä noita suojakuorensa sirpaleita, ja rakentaa suojakuorensa takaisin...
—> paluu lähtöruutuun :-/
T: toinen narsku
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ei pidä huolta asemastaan niin, että heillä olisi varaa lähteä kun siltä tuntuu. Oma organisointikyky ei riitä siihen, että suoriutuisi elämästä muita loukkaamatta. "Kun MINÄ haluan läheisyyttä just nyt, mutta MINÄ haluan myös korkean elintason enkä saa sitä jos olen rehellinen! Niin MINÄ petän koska olenhan niin ihana, että ansaitsen kaiken minkä MINÄ haluan! Miehen vika kun ei arvosta MINUA niinkuin MINÄ haluan silloin kun MINÄ haluan!"
Ystäväsi taitaa olla jollainlailla tai jonkin asteisesti persoonallisuushäiriöinen koska suurimmalla osalla pettäjistäkin omatunto alkaa painaa jo ensimmäisen "hairahduksen" jälkeen ja he oikeasti katuvat sitä. Kaverisi pelkää ainoastaan omasta puolestaan, ettei suunnitelmat menekään niin kuin hän halusi, HÄN menettää jotain. Eikä hän taida rakastunut olla vaan ihastunut. Eli tyhmäkin vielä kun ei tunnista eroa. Sopii persoonallisuushäiriöön.
Onneksi narsistikin voi kasvaa ja parantua, mutta se edellyttää valitettavasti synkkää masennusjaksoa ja itsetutkiskelua. Sellainen on hänelle varmaan luvassa eli jotain hyvää tästäkin virheestä, tilaisuus kasvaa elämässä.
T. Jonkinasteinen narkku myös ollut, en tosin pettäjä
En nyt puutu aloituksen aiheeseen mitenkään, mutta sinä sen sijaan olet aikamoinen keittiöpsykologi ja heittelet ilmoille psykologisia väittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Peace. Ei tarvitse hyökätä.
No mikä tuossa nyt oli niin loukkaavaa? Että sanoin ystävän olevan TODENNÄKÖISESTI narsisti. Onhan se pirun todennäköistä vaikkei 100 % varmaa. Peace. :)
Minä en väittänyt minkään loukkaavan, vaan kerroin, että termistösi on väärä tuossa yhteydessä eivätkä väitteesi pidä paikkaansa. Se, että oletat minun pitävän tätä loukkaavana, on vain oma tulkintasi ja viittaa taas mainitsemaani keittiöpsykologiaan. Psykologiaa voit hakeutua lukemaan vaikka avoimeen yliopistoon, jos se sinua kiinnostaa.
Itseasiassa aloituksessa esitetty käytös viittaa narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Ei vielä todista sitä, mutta se on tämän ystävän kohdalla todennäköistä. Hän ei onnistu ottamaan eroa miehestä koska hänen elintasonsa laskisi, käyttää lapsia tekosyynä liitossa pysymiseen, oikeastihan lapset kärsivät tilanteesta. Hän harrastaa paljon irtosuhteita, vuosia, ihmekös jos pariterapia ei toimi jos siellä ei käsitellä suhteen salattuja ongelmia. Hän "rakastuu" toiseen, muttei vieläkään välitä erota vaikkei rakasta miestään kun se olisi niin hankalaa. Sen sijaan hän vuodattaa tuntojaan ystävälle, jotta saisi hyväksyntää eikä olisi ainoa pahis kun pisti ystävänsäkin vaikeaan paikkaan, jossa ei osaa toimia. Terminologia taisi osua aika oikeaan, mene sinä terapiaan jos haluat oppia jotain itsestäsi.
Miksi tämä ottaa sinulle niin koville, että pitää alkaa uhoamaan? Olen terapiani käynyt, kiitos kysymästä. Suosittelen samaa sinulle, sinulla on selkeästi asioita, joista puhuminen hyödyttäisi sinua. Se ei kuitenkaan yhäkään muuta sitä tosiasiaa, että olet kirjoituksissasi väärässä.
Minä lähinnä toteaisin ykskantaan, että "kiitos, kun olet ollut rehellinen ja kertonut vaikeasta tilanteestasi minulle - mutta tiedätkö, että se, mitä teet, on väärin: sekä itseäsi, aviopuolisoasi, lapsiasi että uutta ihastusta kohtaan".
Pettäminen alkoi kuulemma vasta parisuhdeterapian jälkeen, ei siis ollut järin toimiva kokeilu.
Ystävä on sanonut jo vuosia sitten ettei enää oikein rakasta puolisoaan, mutta asia on sivuutettu. Nyt on taas hieman väläytellyt ajatusta erosta, niin toinen ei pidä eroa varteenotettavana ratkaisuna. Tilanne olisi varmasti toinen, jos tietäisi totuuden.
Mutta joo, en taida ottaa asiaan juurikaan kantaa. Setviköön omat sotkunsa. Itse kyllä eroaisin vastaavassa tilanteessa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen ei pidä huolta asemastaan niin, että heillä olisi varaa lähteä kun siltä tuntuu. Oma organisointikyky ei riitä siihen, että suoriutuisi elämästä muita loukkaamatta. "Kun MINÄ haluan läheisyyttä just nyt, mutta MINÄ haluan myös korkean elintason enkä saa sitä jos olen rehellinen! Niin MINÄ petän koska olenhan niin ihana, että ansaitsen kaiken minkä MINÄ haluan! Miehen vika kun ei arvosta MINUA niinkuin MINÄ haluan silloin kun MINÄ haluan!"
Ystäväsi taitaa olla jollainlailla tai jonkin asteisesti persoonallisuushäiriöinen koska suurimmalla osalla pettäjistäkin omatunto alkaa painaa jo ensimmäisen "hairahduksen" jälkeen ja he oikeasti katuvat sitä. Kaverisi pelkää ainoastaan omasta puolestaan, ettei suunnitelmat menekään niin kuin hän halusi, HÄN menettää jotain. Eikä hän taida rakastunut olla vaan ihastunut. Eli tyhmäkin vielä kun ei tunnista eroa. Sopii persoonallisuushäiriöön.
Onneksi narsistikin voi kasvaa ja parantua, mutta se edellyttää valitettavasti synkkää masennusjaksoa ja itsetutkiskelua. Sellainen on hänelle varmaan luvassa eli jotain hyvää tästäkin virheestä, tilaisuus kasvaa elämässä.
T. Jonkinasteinen narkku myös ollut, en tosin pettäjä
En nyt puutu aloituksen aiheeseen mitenkään, mutta sinä sen sijaan olet aikamoinen keittiöpsykologi ja heittelet ilmoille psykologisia väittämiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Peace. Ei tarvitse hyökätä.
No mikä tuossa nyt oli niin loukkaavaa? Että sanoin ystävän olevan TODENNÄKÖISESTI narsisti. Onhan se pirun todennäköistä vaikkei 100 % varmaa. Peace. :)
Minä en väittänyt minkään loukkaavan, vaan kerroin, että termistösi on väärä tuossa yhteydessä eivätkä väitteesi pidä paikkaansa. Se, että oletat minun pitävän tätä loukkaavana, on vain oma tulkintasi ja viittaa taas mainitsemaani keittiöpsykologiaan. Psykologiaa voit hakeutua lukemaan vaikka avoimeen yliopistoon, jos se sinua kiinnostaa.
Itseasiassa aloituksessa esitetty käytös viittaa narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Ei vielä todista sitä, mutta se on tämän ystävän kohdalla todennäköistä. Hän ei onnistu ottamaan eroa miehestä koska hänen elintasonsa laskisi, käyttää lapsia tekosyynä liitossa pysymiseen, oikeastihan lapset kärsivät tilanteesta. Hän harrastaa paljon irtosuhteita, vuosia, ihmekös jos pariterapia ei toimi jos siellä ei käsitellä suhteen salattuja ongelmia. Hän "rakastuu" toiseen, muttei vieläkään välitä erota vaikkei rakasta miestään kun se olisi niin hankalaa. Sen sijaan hän vuodattaa tuntojaan ystävälle, jotta saisi hyväksyntää eikä olisi ainoa pahis kun pisti ystävänsäkin vaikeaan paikkaan, jossa ei osaa toimia. Terminologia taisi osua aika oikeaan, mene sinä terapiaan jos haluat oppia jotain itsestäsi.
Miksi tämä ottaa sinulle niin koville, että pitää alkaa uhoamaan? Olen terapiani käynyt, kiitos kysymästä. Suosittelen samaa sinulle, sinulla on selkeästi asioita, joista puhuminen hyödyttäisi sinua. Se ei kuitenkaan yhäkään muuta sitä tosiasiaa, että olet kirjoituksissasi väärässä.
Sinullahan tämä näyttää koville ottavan vaikka kielsit loukkantuneesi. Enkä usko olevani väärässä, moni, etenkään nainen, ei tosiaan pidä huolta asemastaan kuten jo aivan ensimmäisenä sanoin. Eivät pyri siihen, että saavat haluamansa ilman toisten hyväksikäyttöä ja epärehellisyyttä ja loukkaamista. Aloituksessa kuvailtu ystävä vaikuttaa hyvin itsekeskeiseltä ja tyhmältä. Hän ei ole vuosiankaan aikana herännyt järjestämään itselleen ulospääsyä vaan hänestä hänellä on edelleen oikeus hakea haluamansa välittämättä muista. Vaikka on yleisesti tiedossa, että pettäminen voi aiheuttaa petetylle vaikean trauman.
Mistä asioista puhuminen selkeästi hyödyttäisi minua? Voisitko olla hieman tarkempi kerran tahdot olla avuksi? :)
Olen ollut tilanteessa, jossa en saanut parisuhteessa kaipaamaani läheisyyttä ja koin, että minua on hyväksikäytetty suhteessa, mies piti minua itsestäänselyytenä, kodinhoitajana ja hyödykkeenä. Olin oikeasti rakastunut toiseen, eksääni. Päättelin kuitenkin nokkelasti, että jo lyhyellä tähtäimellä olisi kaikkien etu hoitaa tilanne muulla tavoin kuin valehtelemalla. Tämä aloituksessa kuvattu nainen on vähintään vajaa päästään jos ei narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun asiasi ei ole neuvoa ystävääsi siinä, mitä tämän tulee tehdä. Ystävänä sun tulee ennenkaikkea kuunnella. Anna hänen puhua, älä tuomitse, älä kieltäydy kuulemasta ikäviäkin asioita. Ystäväsi joutuu joka tapauksessa setvimään omat asiansa itse, mutta se, että saa puhua jollekulle luotettavalle jo itsessään voi auttaa häntä ymmärtämään itseään paremmin ja tekemään oikeita päätöksiä.
Sun ei nyt ainakaan pidä mennä sotkeutumaan tilanteeseen mitenkään, esimerkiksi tekemään paljastuksia puolisolle tai muuta sellaista, mikä voi johtaa katastrofiin skeä ystäväsi ja hänen perheensä elämän kannalta, että myös ystävyyssuhteenne osalta.
Voit toki ystäväsi pyytäessä neuvoja koettaa miettiä, miten itse toimisit vastaavassa tilanteessa ja kertoa sen. Sitä enempään kukaan ei varmasti kykene.
Miks tollasia pitää pitää ystävinä?
Kysymykseen "miksi ihminen on ystäväsi" ei ole oikeaa vastausta. Hauskaa loppuelämää yksin.
Pistäisin ystävään välit poikki jos ei kerro kumppaneineen ja eroa.
En halua olla osallinen petokseen ja on väärin vetää viattomia mukaan.
En varmaan osaisi sanoo mitään muutakuin näkemiin, oli kiva tuntea. Kai se voi kuulostaa tylyltä, mut en halua tuntea sitä enää.
No voisin yrittää vielä puhua järkeä ettei tee se mitään hulluja vaan kantaa vastuunsa, ja ajattelee lasten parasta (ei siis pelinappuloina, 'omi' heitä itselleen tmv.)
Itseasiassa vaikka välit hetkeksi viilenisi, en välttämättä lopullisesti hänestä eroon haluaisi jos ja kun hän on selkeästi osoittanut olevansa (lopultakin) vastuullinen, aikuinen ihminen. Jos perseily jatkuu ja asiat hoidetaan huonolla tavalla niin olkoot sitten se ystävyys menneisyyttä.
Jos ystävä on ollut teinistä asti miehensä kanssa ja on lapsia, niin tottakai eroaminen on vaikeaa. Ei siinä tarvitse mikään persoonallisuushäiriöinen olla. Selvästuäi on kasvsnut erilleen miehensä kanssa ja haluaa erota, mutta kumpikaan heistä ei uskalla tehdä päätöstä ja roikkuu huonossa ja jo kuolleessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Pistäisin ystävään välit poikki jos ei kerro kumppaneineen ja eroa.
En halua olla osallinen petokseen ja on väärin vetää viattomia mukaan.
Ethän sinä nyt mikään osallinen ole jos vain kuulet asiasta. Hassu näkemys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistäisin ystävään välit poikki jos ei kerro kumppaneineen ja eroa.
En halua olla osallinen petokseen ja on väärin vetää viattomia mukaan.Ethän sinä nyt mikään osallinen ole jos vain kuulet asiasta. Hassu näkemys.
On osallinen, ikään kuin rikoskumppani koska osallistuu salailuun
Vierailija kirjoitti:
Minulle kunnioitus on tärkeä asia ihmissuhteissa. En olisi parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei kunnioita minua ja muita, enkä myöskään ole ystävä sellaisen kanssa. Puolisoa pettävä henkilö ei mielestäni ole kunnioittava. Itse kertoisin ystävän miehelle, vähintään sanoisin että "ystävällä" on hänelle asiaa.
En todellakaan kuuntelisi jonkun pettäjän vininää. Kukaan ei ole pakottanut pettämään, ja se että vuodattaa tuosta muille on vain vastuun pakoilua. En voisi olla ystävä tuollaisen kanssa.
Kunhan kasvat aikuiseksi, jos kasvat, huomaat ettei maailma ole mustavalkoinen. Sinulla ei varmaankaan ole ystäviä? Jokainen meistä voi joskus olla tuossa tilanteessa. Ainakin jokainen tunteva ihminen. Täydellisyydessäsi et ole sitä tietenkään itsellesi myöntävä.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kunnioitus on tärkeä asia ihmissuhteissa. En olisi parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei kunnioita minua ja muita, enkä myöskään ole ystävä sellaisen kanssa. Puolisoa pettävä henkilö ei mielestäni ole kunnioittava. Itse kertoisin ystävän miehelle, vähintään sanoisin että "ystävällä" on hänelle asiaa.
En todellakaan kuuntelisi jonkun pettäjän vininää. Kukaan ei ole pakottanut pettämään, ja se että vuodattaa tuosta muille on vain vastuun pakoilua. En voisi olla ystävä tuollaisen kanssa.
Juu, en itsekään suostuisi pettäjälle terapeutiksi. Myöskin ihmettelen näitä kommentteja, joissa kehotetaan olemaan puuttumatta asiaan. Ihan kokemuksesta voin sanoa, että petetyksi joutuminen on vieläkin enemmänkin pers*estä kun muut tietää asiasta ja itse saat tietää viimeisenä.
Sanoisin kaverille että jos ei aio ratkaista tilannetta oman kumppaninsa kanssa, niin pitää pettämisjuttunsa ihan omana tietonaan. Minä en halua niitä kuulla.
Tämäkin draama ja murhe olisi jäänyt näkemättä ja kokematta jos ihmiset ei olisi niin suurisuisia... :-/
Kyllä te opitte kun elämää tulee elettyä enemmän. Asiat eivät ole mustavalkoisia.
Kerrot kylmästi puolisolle. Tavalla tai toisella. Jos se pettää miestään, se pettää ystäviäänkin. Hyväksikäyttäjä pahimmasta päästä, vie mieheltä mahdollisuuden hyvään elämään häntä rakastavan naisen kanssa ja vielä rahatkin Rahaa saa aina lisää, aikaa ei koskaan.
Ei koira karvoistaan pääse. Soita jo.
Jos ystäväsi avioliitto on pelkkä kulissi niin eihän se ulkopuolinen suhde välttämättä edes haittaa sitä petettyä osapuolta. Maailma ei ole aina niin mustavalkoinen
Miksi edes kysellä mitä teet? Kerrot tietysti. Jos ei mitään väliä, niin sitten ei ole, mutta oikeus tietoon (avio)puolisolla on.
Ystäväsi(?) siis itseasiassa hyväksikäyttäjäsi, todennäköisesti on luonasi kun käy paneskelemassa vierasta.
Itseasiassa aloituksessa esitetty käytös viittaa narsistiseen persoonallisuushäiriöön. Ei vielä todista sitä, mutta se on tämän ystävän kohdalla todennäköistä. Hän ei onnistu ottamaan eroa miehestä koska hänen elintasonsa laskisi, käyttää lapsia tekosyynä liitossa pysymiseen, oikeastihan lapset kärsivät tilanteesta. Hän harrastaa paljon irtosuhteita, vuosia, ihmekös jos pariterapia ei toimi jos siellä ei käsitellä suhteen salattuja ongelmia. Hän "rakastuu" toiseen, muttei vieläkään välitä erota vaikkei rakasta miestään kun se olisi niin hankalaa. Sen sijaan hän vuodattaa tuntojaan ystävälle, jotta saisi hyväksyntää eikä olisi ainoa pahis kun pisti ystävänsäkin vaikeaan paikkaan, jossa ei osaa toimia. Terminologia taisi osua aika oikeaan, mene sinä terapiaan jos haluat oppia jotain itsestäsi.