Oletko joskus joutunut selittämään meikittömyyttäsi? Onko sinulle tuputettu meikkiä tyyliin ” ota tosta nyt vähän, saat vähän väriä huuliin...” tms

Luin tuota samaa juttua hivenen ihmeissäni. Ilman meikkiä olen kulkenut jo viimeiset 20 vuotta elämästäni arjessa, ja usein juhlissakin. Ei mulle ole tutut eivätkä tuntemattomat tulleet mitään tuputtamaan.

Todellinen turn on minulle on nainen, joka on huolitellusti ja tyylikkäästi pukeutunut, hiukset nätisti jne. mutta ilman meikkiä, ilman lävistyksiä jne. Se vaan on niin kaunista! :)

Ei tuputeta mitään ku on jo täydellinen. 💪😘

En lukenut juttua, mutta kukaan ei koskaan ole kommentoinut meikkaamattomuuttani millään lailla. En kyllä pahastuisi vaikka sanottaisiinkin, minulla ei ole kovinkaan tasainen iho. En myöskään ole koskaan värjännyt hiuksiani.

N28

Parissakin työpaikassa nuorempana tulivat työkaverit kyselemään, miksi en meikkaa, olenko kenties uskovainen. Yksi totesi, että itse ei kyllä kehtaisi tulla töihin ilman meikkiä. Jollekulle vastasin, että en ole koskaan tullut opetelleeksi, ja tämä tiuskaisi vastaukseksi, että "jonakin päivänä se on sunkin pakko". Kai sitten näytin ja varmaan näytän vieläkin tosi pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Parissakin työpaikassa nuorempana tulivat työkaverit kyselemään, miksi en meikkaa, olenko kenties uskovainen. Yksi totesi, että itse ei kyllä kehtaisi tulla töihin ilman meikkiä. Jollekulle vastasin, että en ole koskaan tullut opetelleeksi, ja tämä tiuskaisi vastaukseksi, että "jonakin päivänä se on sunkin pakko". Kai sitten näytin ja varmaan näytän vieläkin tosi pahalta.

Ei, vaan näytit/näytät tosi hyvältä, ja niitä meikkihirmuja se otti niin päähän, kun he eivät pakkeleidenkaan kanssa näyttäneet niin hyvältä !  :)

Siis juhliin... ap

Ei ole kommentoitu. Kroppa on kyllä sen näköinen ettei sitä pelasta mikään naama.

Ei ole koskaan mitään sanottu. Minulle asia on tyystin luonnollinen. Puolet tuttavapiiristäni/työtovereistani ei meikkaa.

Ennemmin hiljaa mielessäni ihmettelen niitä naisia, jotka haluavat kulkea jauhopussi naamassa ja näyttää urosfasaanilta. Vielä tyhmempää on se, että kaula ja kädet ovat tyystin eri värisävyä kuin naama. En toki ole niin epäkohtelias, että sanoisin mitään ääneen.

Ei ole kommentoitu meikittömyyttä. Tosin olen töissä yliopistolla ja täällä se on hyvin tavallista, pikemminkin vahvaa meikkaamista katsottaisiin oudoksuen. Toki sitäkin näkee, mutta useammin punk- kuin instatyylillä.

Meikkaan kevyesti melkein aina. En ikinä lähtisi töihin ilman ehostusta. En itse kommentoi muiden ulkonäköä, mutta itse olen saanut vastata useasti, miksi meikkaan, myös esim kosmetologilla käyntiä ihmetellään. On myös kysytty, miksi olen käynyt korkeakoulun, kun olisin voinut tällä ulkonäöllä mennä rikkaisiin naimisiin (keski-ikäinen nainen kysyjänä). Usein ehostamisesta/laittatumisesta kysyvät ne, jotka eivät itse meikkaa. 

En ole ikinä meikannut eikä kukaan ole koskaan ihmetellyt taikka edellyttänyt sitä.

Ei ole kommentoitu meikittömyyttä töissä tai opiskeluissa. Itse tykkään meikata, mutta kiireisinä tai väsyneinä aamuina jätän suosiolla ehostuksen pois. Jos töissä on tärkeä tapaaminen tai muuten vaan aamulla aikaa pynttäytyä, teen kevyen arkimeikin - nimenomaan itseäni varten. Oloni on itsevarmempi ja näytän omasta mielestäni vähän pirteämmältä ja terveemmältä, kun saan kevyesti väriä kasvoille :) 

Pari työkaveria on todennut, ettei edes huomaa eroa meikatun ja meikittömän naamani välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meikkaan kevyesti melkein aina. En ikinä lähtisi töihin ilman ehostusta. En itse kommentoi muiden ulkonäköä, mutta itse olen saanut vastata useasti, miksi meikkaan, myös esim kosmetologilla käyntiä ihmetellään. On myös kysytty, miksi olen käynyt korkeakoulun, kun olisin voinut tällä ulkonäöllä mennä rikkaisiin naimisiin (keski-ikäinen nainen kysyjänä). Usein ehostamisesta/laittatumisesta kysyvät ne, jotka eivät itse meikkaa. 

Tätä toki ihmetellään koska normaaliälyiset ihmiset ei yleensä meikkaa.

Täytyypä muistaa kertoa työkavereille maanantaina, että olemme vajaaälyisiä :D Niin ja tietysti ystävilleni myös ja vaikka myöhemmin tänään sille Prisman työntekijälle, kun käyn tekemässä viikonlopun ostokset.

Ikinä ei ole kuaan meikittömyyttä kommentoinut. Ikää 38 ja koskaan en ole arkisin meikannut kuin yksittäisissä poikkeustapauksessa (töissä ns edustavammat tehtävät joita ei ollut edes vuosittain), juhliin ja tärkeimpiin menoihin laitan vähän meikkiä.

Tykkään kevyesti meikata itseni töihin ja tietysti voimakkaammin juhliin. 

Töissä meikittömät selittävät minulle miksi eivät meikkaa töihin, vaikka asia ei minulle kuulu.

Pitäisin muutenkin hyvin tahdittomana neuvoa meikittömiä meikkaamaan, koska jokainen taaplaa tyylillään.  Arjessa ja juhlassa.

Tiedän kyllä naisia, jotka "äidillisen tätimäisesti"  neuvovat ulkonäköasioissa. En ikinä ole keksinyt syytä miksi niin pitää tehdä. Se on inhottavaa henkistä lähentelyä ja alentuvaa muiden kohtelua. Jos ei ole kerran mitään kysytty, niin silloin ollaan hiljaa.

Nuorempana aina silloin tällöin joku kaveri sai päähänsä että hei tehdään sulle makeover! Yleensä suostuin, yks ilta sinne tai tänne, kehuin lopputulosta mutta sanoin ettei se oikein ole minua. En tykkää että olen meikin kanssa erinäköinen kuin ilman. Tykkään peilikuvastani, ja myös siitä ettei mulla mee turhaan aikaa ja rahaa. Yleensä saan nykyään vain positiivisia kommentteja meikittömyydestä.

Minulle meikkiä on tuputtanut vain oma äitini ehkä 12-vuotiaasta eteenpäin. ”Laita nyt edes vähän ripsiväriä kun mennään ihmisten ilmoille”.

Meikkaan kyllä silloin tällöin ja joskus innostun meikkaamisesta enemmänkin. Jokainen tyylillään, ei siihen tarvitse muiden puuttua eikä meikkaaminen ole myöskään mikään naisen velvollisuus. Samoin sitä kuulee paheksuttavan jos joku meikkaa liikaa. Neuvoja kannattaa antaa vain jos niitä pyydetään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän kyllä naisia, jotka "äidillisen tätimäisesti"  neuvovat ulkonäköasioissa. En ikinä ole keksinyt syytä miksi niin pitää tehdä. Se on inhottavaa henkistä lähentelyä ja alentuvaa muiden kohtelua. Jos ei ole kerran mitään kysytty, niin silloin ollaan hiljaa.

Kyseessä voi olla se, että haluaa toisen näyttävän mahdollisimman epäedulliselta, jotta näyttäisi itse tämän rinnalla paremmalta. Minulla on korkeat poskipäät ja näytän muutenkin todellista ikääni nuoremmalta ja moni (nainen) on jankannut, että minun pitäisi leikkauttaa sellainen tasamittainen palkkiotsis, koska "se sopis sulle jotenkin tosi hyvin". Olen joskus testannut kyseistä hiusmallia ja se saa minut näyttämään aivan pallopäiseltä pikkutytöltä. Myös kanssaihmiset tuppasivat tuolloin suhtautumaan minuun kuin...no, pallopäiseen pikkutyttöön, mukaan lukien nämä otsiksen tuputtajat. Malliesimerkki siitä, että aina näiden ulkonäköön kohdistuvien vinkkien tarkoitusperät eivät ole hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Minulle meikkiä on tuputtanut vain oma äitini ehkä 12-vuotiaasta eteenpäin. ”Laita nyt edes vähän ripsiväriä kun mennään ihmisten ilmoille”.

Meikkaan kyllä silloin tällöin ja joskus innostun meikkaamisesta enemmänkin. Jokainen tyylillään, ei siihen tarvitse muiden puuttua eikä meikkaaminen ole myöskään mikään naisen velvollisuus. Samoin sitä kuulee paheksuttavan jos joku meikkaa liikaa. Neuvoja kannattaa antaa vain jos niitä pyydetään.

Saman olen huomannut, että sitä meikkiä ei ikinä tunnu olevan muiden mielestä sopivasti. Jos ei meikkaa lainkaan, on tylsä, homssuinen ja epänaisellinen. Jos tykkää kulkea arkenakin täydessä tällingissä, on materialistinen, pinnallinen ja huonoitsetuntoinen. Jos meikkaa huomaamattomasti ja naturellisti, alkaa ikuinen valitus siitä, kuinka "suomalaiset ei uskalla käyttää värejä". Jos taas oma meikkaustyyli on sieltä reippaammasta päästä, niin on heti hu0r@, mt-potilas tai punkkari. :D

Kiteytitkin jo hienosti asian ytimen: neuvoja kannattaa antaa vain, jos niitä pyydetään.