Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan muu ikipullukka saanut käännettyä kelkkansa?
21.11.2019 |
Olin jo lapsena ylipainoinen, ja koko suvussani ei ole yhtään normaalipainoista ihmistä jonka tuntisin. Olen jo lapsena omaksunut huonot ruoka- ja liikuntatavat, joita kuitenkin aikuiseksi tultuani pystyin aika hyvin muuttamaan, eikä tilanteeni ole ihan toivoton. Tästä huolimatta olen ollut aina lievästi ylipainoinen, ja herkut ovat olleet minulle ongelma koko elämäni ajan.
Hetkellisesti olen pystynyt pari kertaa laihduttamaan normaalipainoon, mutta olen aina lihonut takaisin. Syön terveellistä ja normaalia kotiruokaa, ja pidän liikkumisesta. Mutta minulla on pakonomainen tarve ahmia herkkuja silloin tällöin varsinkin jos olen stressaantunut, ja vuosi vuodelta lihon lisää.
Onko kukaan samankaltaisella taustalla onnistunut painonhallinnassa ja miten? Auttoiko terapia - millainen? Itseapukirjat? Ulosteensiirto? Vatsalaukun pienennysleikkaus?
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut aina pullukka, ja ikuinen laihduttaja, mutta tänä syksynä olin jalkaleikkauksessa, joka ei liittynyt ylipainoon, ja päätin että kun tästä tokenen, en enää ikinä laihduta, vaan iloitsen siitä, että olen terve ja liikuntakykyinen.
Ihan naurettavaa, mikä määrä energiaa naiset pakotetaan käyttämään painonsa ajatteluun. Läheskään yhtä paljon ei kannusteta kehittämään itseään henkisesti eli älyllisellä ja tunnetasolla. Tämä yhteiskunta on pinnallinen ja sairas arvoiltaan.
t. BMI 30
Minäkin olen laihduttanut 20-40 vuotiaana jotain kertoja ja aina tullut painoa lopulta enemmän kuin se, mistä on lähdetty pudottamaan. Nelikymppisenä päätin, etten enää ikinä laihduta. Yritän elää niin terveellisesti kuin se kussakin elämäntilanteessa ja omalla historialla ja kyvyillä on mahdollista, mutta en laihduta. Paino ei ole kuuteen vuoteen ottanut uutta ennätystä ylöspäin.
Laihduttamisen ongelmahan ei ole se itse laihduttaminen vaan se, että sitä laihdutusmentaliteettia pitäisi jatkaa koko loppuikä, jotta tulos olisi pysyvä.
Myös BMI30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Päättäväisyys, itsekuri ja tavoite kokoajan mielessä. Ajattelet tavoitettasi ja tähtäät siihen. Namipäivä joskus, mutta ei tietenkään joka päivä. Tuskin minkään self help-kirjan lukeminen tekee asiasta helpompaa. Ehkä joku cambrigde-dietti tyyppinen ravintovalmennus hyvä alkusysäys.
Saitko tällä tavalla elettyä 5 vuotta niin, ettei paino noussut koskaan takaisin? Vai kommentoitko vaan mitä sylki suuhun tuo ilman minkäänlaista kokemusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ollut aina pullukka, ja ikuinen laihduttaja, mutta tänä syksynä olin jalkaleikkauksessa, joka ei liittynyt ylipainoon, ja päätin että kun tästä tokenen, en enää ikinä laihduta, vaan iloitsen siitä, että olen terve ja liikuntakykyinen.
Ihan naurettavaa, mikä määrä energiaa naiset pakotetaan käyttämään painonsa ajatteluun. Läheskään yhtä paljon ei kannusteta kehittämään itseään henkisesti eli älyllisellä ja tunnetasolla. Tämä yhteiskunta on pinnallinen ja sairas arvoiltaan.
t. BMI 30
Minäkin olen laihduttanut 20-40 vuotiaana jotain kertoja ja aina tullut painoa lopulta enemmän kuin se, mistä on lähdetty pudottamaan. Nelikymppisenä päätin, etten enää ikinä laihduta. Yritän elää niin terveellisesti kuin se kussakin elämäntilanteessa ja omalla historialla ja kyvyillä on mahdollista, mutta en laihduta. Paino ei ole kuuteen vuoteen ottanut uutta ennätystä ylöspäin.
Laihduttamisen ongelmahan ei ole se itse laihduttaminen vaan se, että sitä laihdutusmentaliteettia pitäisi jatkaa koko loppuikä, jotta tulos olisi pysyvä.
Myös BMI30
Samoin minä lopetin laihduttamisen vuosien jojottelun jälkeen. Painonnousu pysähtyi. Muutan elämäntapoja hitaasti parempaan suuntaan yksi asia kerrallaan. Voin paremmin ja paino on hitaasti lähtenyt laskusuuntaan. Ehkä sinullekin olisi hyväksi edetä hyvinvointi eikä paino edellä.
Olen laihduttanut 15-vuotiaana n. 8 kiloa kun luuiin, että kovaa urheilua harrastava, isot reisilihakset omaavana ei saa olla BMI 27:ssa. Siitä sitten tuli tuplat pikkuhiljaa takaisin ja 25-vuotiaana laihdutin n. 15 kiloa, jotta pääsin takaisin siihen BMI 27:aan. Taas meni kymmenen vuotta ja laihdutin n. 25 kiloa, että pääsisin edes BMI 30:een. Nyt tullut taas takaisin pikkuhiljaa tuplana, BMI 45 enkä tosissaan enää uskalla lähteä laihduttamaan. Isommaksi en missään nimessä halua myöhemmin. Olen ollut tässä painossa nyt 4 vuotta, joten lisää ei tule ellen sitten lähde taas laihduttamaan...
Minä löysin aika yksinkertaisen keinon. Aloin nauttia näläntunteesta, eli rakensin assosiaation nälän ja hoikemman vartalon välille. Kun tätä ajattelee tarpeeksi ja etenkin silloin kun on nälkä, niin oppii pitämään pienestä nälästä.
Tätä ei pidä liiotella. Syön joka päivä kunnon ruokaa tyypillisesti neljä kertaa. Annoskokoja olen pienentänyt. En syö mitään, ennenkuin on vähän nälkä. Nälkä saa kestää kuitenkin korkeintaan muutaman tunnin.
Viimeisen neljän kuukauden aikana olen laihtunut suht tasaisesti noin 9 kiloa. En ole muuten nipottanut asian kanssa. Olen iso mies ja lähtöpaino oli 110kg. Aion laihduttaa vielä lukemaan 90kg, jossa olen ehkä ensi elokuussa. Ja sitten aion pitää painon siinä.
Sokeritautiin taipuvaisten ei kannata kokeilla tätä.
Vhh!