Kuinka vanhaksi lapsesi saa asua kotona?

Vierailija kirjoitti:

Joo ne sänkyhommat on varmaan vaikeempi hoitaa siin anoppilas.

Samalla menee vaimo ja anoppi!

Vois käydä ton potan tyhjentämässä. 

Täällä vissiin sen verra nuorta porukkaa lähinnä, että kukaan ei voisi edes tunnustaa elättävänsä 30v+ pentuaan vieläkin kotona? Saahan sitä toimeentulotukea, mutta vähemmän. En tiedä miten asumistuki menee tuossa tilanteessa. Maalla voi olla yleistä se peräkammarin poika, joka ei ole elävää nuorta naista nähnyt sitten peruskoulun.

Äitini sanoi, että niin pitkään pitää asua kotona, että on vara itsensä elättää. Eli opiskelujen ajan asuin kotona ja sitten siirryin työelämään ja omaan asuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kyllä ole normaalia jos sihen kotiin jäädään vanhempien jalkoihin pyörimään, miten pojilla esim, naissuhteet sun muut ja miten oppii elämään kun vanhemmista joskus aika jättää?

Nyt viisikymppinen veljeni jäi vanhempien nurkkiin sillä verukkeella, että teki pätkätöitä, eikä tiennyt, missäpäin seuraava pätkä on. Lopulta sai vakiduunin, mutta irtisanoutui siitä pian, kun oli kuulemma niin raskasta. Töissä käydessäänkin asui ilmaiseksi ja mihinkään kotitöihin osallistumatta vanhempien luona, jotka olivat tilanteeseen hyvin väsyneitä, mutta eivät raaskineet potkaista pihalle, kun jos se uusi pätkätyö löytyykin jostain ihan eri kaupungista

. No, eipä tosiaan ollut naissuhteita ja vanhempien kuoltua ennen vähän ennen koronaa veli oli lähes joka päivä tulossa "kylään" luokseni eli siis syömään valmiiseen pöytään ilmaiseksi. Eikä millään uskonut, että minä työssäkäyvänä perheellisenä ihmisenä en halua ketään kylään joka päivä. Ikävä sanoa, mutta korona helpotti minun elämääni, kun siihen vedoten voi kieltää kyläilyt.

Omasta kokemuksesta voin siis sanoa, että keskustelussa mainituista hyvistä syistä jälkikasvu voi toki asua luonani ja aina tarvittaessa palata kotiin esim. valmistumisen jälkeen töiden etsimisen ajaksi, mutta omaan kotiin on syytä jossakin aikataulussa muuttaa sitten aikanaan. En halua lapsistani veljeni kaltaisia lusmuja lokkeilijoita.

Lusmut lokkeilijat siin oli hyvä nimi.

Tää korona oli hyvä, olis vaan vieny kaikki tissiposket ja äitien elätit!

Ainakin niin kauan kuin opiskelee. Silloinkin saa luvan osallistua omiin kuluihinsa mahdollisuuksien mukaan. Tai riippuu omasta tulotasostani, nyt en tienaa mitenkään huimasti, mutta alan vaihto on suunnitelmissa. Jos heistä jostain syystä tulisi jotain elämäntapa työttömiä, käskisin etsimään oman kämpän. Siis jos ei edes yrittäisi töitä saada.

Lähipiirissä on tällänen tapaus et aikamiespoika alle 30 kiukuttelee siel kotona ruuasta ja lähestulkoon kaikesta ja on muutenkin kun herra ja hidalko siellä jos asiat ei mene oman mielen mukaan, ja ei ole työelämässä ei naisystävää eikä ole ilmeisen halukas lähtemään omaan asuntoonkaan, niin ihmettelen että miten vanhemmat jaksaa sitä katella, itellä ei kyl pinna kestäis.

Ei muuta kun tunti turpiin ja kaks kuonoon.

Tollaset äiskän elätit pitäs viedä muutaman viikon mittaselle sissileirille ja siel vähä potkii perseelle kun eihän näil monel kotihiirel ole armeijaa edes käyty.

Minulla ei ole lapsia mutta, onhan niitä Aikamies poikia nähtykin .Eikä vaan , Timo Koivusalon Pekko elokuvassa.

Samoin aikuisia naisia jotka on , asunut äitinsä luona.

Jotkut sitten rupeaa omaishoitajaksi.

Pitää olla hyvät välit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin pitkään kuin haluaa. Kyllä meille mahtuu.

Ihan mielenkiinnosta, eikö tosiaan tule missään vaiheessa raja vastaan? Tiedän 38-vuotiaan naisen joka edelleen asuu vanhempiensa kanssa. Käy kokopäivätöissä, vaikuttaa ihan normaalilta. Mielestäni outoa sekä vanhemmilta että tyttäreltä, miksi aikuinen ihminen ei aikuistu?

Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, ehkä tällä 38-vuotiaalla on rajoitteita elämässään ja vanhempien tuki tarpeen, yhdessä pärjäävät.

 Lapseni asui kotona lukioon saakka.  Lukion jälkeen lähti opiskelemaan ja asui opiskeluasunnossa. Ulkomailta tullessaan asui hetken kotona ja kun asunnossaan oli putkiremontti, oli ihanaa kun sain hänet taas kotiin,  jopa  puoleksi vuodeksi. Nyttemmin asuvat vaimonsa kanssa omassa kodissaan, käyvät kylässä ja saan käydä heillä kylässä,

Vierailija kirjoitti:

Minä en tajua näitä kun antaa lastensa loisia nurkissa loputtomiin. Minä ainakin haluan aloittaa elämän kun tämä 25 vuoden urakka on loppu. Hankkia vihdoin oman kodin ja alkaa elää. Eikö teille ikinä tule halua päästä vapauteen?

Kyllä olisi jo kova halu päästä jo elämään vapaammin, harrastaa taas seksiä, matkustella ja saada nukkua rauhassa. Sitä aikaa joutuu kyllä vielä odottamaan parista muutamaan vuoteen..

Monilla lapsilla ei ole vaan niitä siipiä lentää ja jäävät näin onnettomaan tilanteeseen, usein onnettomien ja katkerien äitiensä hoteisiin,  kun isät ovat häippässet. Ehkä uusia isiäkin on liikaa pukannut hetkittäin seuraan.

Saa asua niin kauan kuin tarvitsee/haluaa. Jos tarvitsen itse enemmän rauhaa, menen mökille.

Vierailija kirjoitti:

18 vuotiaana ei avain enää sovi lukkoon jos ei aiemmin tajua lähteä.

Naapuri myös uhosi noin, mutta siitä on aikaa ainakin viisi vuotta ja lapsi asuu vieläkin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Täällä vissiin sen verra nuorta porukkaa lähinnä, että kukaan ei voisi edes tunnustaa elättävänsä 30v+ pentuaan vieläkin kotona? Saahan sitä toimeentulotukea, mutta vähemmän. En tiedä miten asumistuki menee tuossa tilanteessa. Maalla voi olla yleistä se peräkammarin poika, joka ei ole elävää nuorta naista nähnyt sitten peruskoulun.

Maaseudun peräkamaripojat alkavat olla hautausmaalla tai vähintään jossakin palveluasunnossa. Maalla lapsi jää asumaan kotiin yleensä siksi, että hänellä on siellä jotain tärkeää tekemistä vanhempia apuna. Usein aikuisena kotona asuvat maalaiset ovat maatilaa jatkavia, ehkä samalla tavalla odottavat omaa vuoroaan kuin Englannin Charles vielä ikämiehenä. Tai -naisena.

Ajatukseni on että lapset muuttavat kotoa sitten kun ovat kypsiä siihen, toisella se aika tulee aiemmin kuin toisella. Jos opiskelupaikka löytyy kotipaikkakunnalta niin tietysti silloin voi ja on järkevääkin asua kotona.

Kun on oma ammatti opiskeltuna ja työpaikka, niin minusta on luontainen jatkumo silloin että haluaa laittaa oman kodin, perustaa mahdollisesti perheen tai asua yksin, miten kukin haluaakaan.

Elämän kriiseissä ja vaikeuksissa ovet on auki aina kotona. Yritetään sitten tukea ja tsempata uuteen alkuun sen minkä vanhempina voimme.

Lisään vielä että jos on jo aikuinen lapsi ( yli 25 v), hänellä työpaikka ja vakitulot niin kyllä siinä vaiheessa on jo kohtuullista olla oma kämppä. Tai jos asuu vanhemmillaan niin silloin osallistuu jo asuinkustannuksiin ja ruokamenoihin.

Se että olettaa että vanhemmat kustantaa aikuisen lapsen elämisen menot loputtomiin ei ole tervettä eikä missään muodossa hyväksi "lapselle" itsellekkään. Silloin ei ole tapahdu normaalia itsenäistymistä eikä irtaantumista vanhemmista, se näkyy kyllä varmasti hänen mielenterveydessä myöhemmin enemmän tai vähemmän.