Joululahjakeräysten kalliit lahjatoiveet

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan ole ilmastonsuojelu ollut mielessä, Jouluksihan sen voi unohtaa.

Ihan näin sivuhuomautuksena itse aiheeseen liittymättä niin nimenomaan ne halvat tekokuituiset vaatteet ovat huomattavasti isompi ilmasto-ongelma. Pikamuoti on yksi merkittävimpiä saastuttajia. Itse ostan niitä 100 euron paitoja, mutta ne pysyvät hyvinä ja käytössä vuosia. Tarkoitan kirjaimellisesti vuosikymmeniä. Hinta ei toki takaa laatua, mutta hyvästä joutuu maksamaan paljonkin. Mieluummin kerään tällaisia vaatteita. Kalliita vaatteita ei kuitenkaan pidä ostaa ihmiselle, joka ei niitä osaa huoltaa ja arvostaa.

Tämä on sikäli mielenkiintoista että me ollaan kohtalaisen varakas perhe. Meidän lasten lahjatoiveita ovat mm:

- poika 17v sukkia, kalsareita ja suklaata

-tyttö 15v villasukat, kaulaliina ja suklaata

- tyttö 11v huppari ja suklaata

-tyttö 10v t-paita jossa kuva hänen fanittamasta sarjasta

Ok, lapsilla toki on puhelimet ja kuulokkeet jotka ovat saaneet myös synttäri- ja joululahjoina jonain vuonna. Meillä ei ole pleikkareita, tabletteja eikä oikein muitakaan härpäkkeitä. Pojalla on tietokone johon hän on itse kerännyt rahat kesätöillä sekä tekemällä isovanhemmilla ja tutuilla erilaisia pieniä remontti- ym töitä.

Mutta kai se sitten on niin että jos ei kertakaikkiaan ole varaa hankkia koskaan mitään, se saa haluamaan kaikkea kivaa ja kiiltävää jota tuntuu ”kaikilla muilla” olevan. Vaikka näin ei tosiasiassa olisikaan.

Toisaalta joku saattaa saada mahtavan fiiliksen kun voi toteuttaa jonkun vähän isomman toiveen. Onhan ne sellaisia hyvän fiiliksen juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Näissä joulahjapyytäjissä on ihan selvästi jo kunnon härski-hartikaisia. Kokeillaan kepillä jäätä, järkeillään että "eihän se ota jos ei annakaan". Esitetään mitä kalleimpia toiveita kylmän viileästi, kun ainahan joku voi höynähtää. Ainahan joku hyväuskoinen hölmö höynähtää "amerikkalaiseen upseeriinkiin", joka on äkillisessä rahapulassa Afganistanissa.

Vanha totuus pätee: ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.

Niinpä, tuossa kun joku ihminen tuumasi, että vanhempien pitäisi toimia suodattimia ja rajoitella kalleimpia lahjatoiveita, niin paskat. Olen huomannut, että jotkut vähävaraiset vanhemmat laittavat lapset toivomaan kaikista kalleimmat toiveet, jopa käsittämättömän kalliit, isovanhemmilta ja muilta sukulaisilta. Aika härskiä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sikäli mielenkiintoista että me ollaan kohtalaisen varakas perhe. Meidän lasten lahjatoiveita ovat mm:

- poika 17v sukkia, kalsareita ja suklaata

-tyttö 15v villasukat, kaulaliina ja suklaata

- tyttö 11v huppari ja suklaata

-tyttö 10v t-paita jossa kuva hänen fanittamasta sarjasta

Ok, lapsilla toki on puhelimet ja kuulokkeet jotka ovat saaneet myös synttäri- ja joululahjoina jonain vuonna. Meillä ei ole pleikkareita, tabletteja eikä oikein muitakaan härpäkkeitä. Pojalla on tietokone johon hän on itse kerännyt rahat kesätöillä sekä tekemällä isovanhemmilla ja tutuilla erilaisia pieniä remontti- ym töitä.

Mutta kai se sitten on niin että jos ei kertakaikkiaan ole varaa hankkia koskaan mitään, se saa haluamaan kaikkea kivaa ja kiiltävää jota tuntuu ”kaikilla muilla” olevan. Vaikka näin ei tosiasiassa olisikaan.

Toisaalta joku saattaa saada mahtavan fiiliksen kun voi toteuttaa jonkun vähän isomman toiveen. Onhan ne sellaisia hyvän fiiliksen juttuja.

Todellisuudessa sun lapsilla vaan on jo kaikkea, joten eivät edes keksi mitään pyydettävää. Sama se on omilla lapsillani. Eihän sitä tablettia tarvi jos on hyvä puhelin, tai pleikkaria jos pelaa tietokoneella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtaakohan pelastakaa lapset ry:n kautta mennä raha oikeasti perille kakkosasteen oppikirjoihin tai lasten harrastuksiin?

Sitä vähän pohdin tänävuonna, minä kun haluan auttaa kotimaassa enkä moldovan sukattomia.

Itse sain aikanaan lukion käytyä  juurikin vain ja ainoastaan sen takia että sain kirjat tämän järjestön kautta. Aloitin innoissani lukion ja huomasin heti alkuun ettei minulla ollu mitenkään varaa maksaa kirjoja opintotuella (äitini oli pitkäaikaistyötön YH) ja olin jo lopettamassa kunnes sain kuulla että olen oikeutettu tähän tukeen ja sain äitini anomaan sitä. Kukaan koulutovereista ei edes tiennyt että sain kirjat muuta kautta koska ne toimitettiin lukion kimppatilauksen mukana nimelläni. Olen ikuisesti tästä kiitollinen sillä lukio antoi pohjan sille, että huonosta lapsuudesta ja nuoruudesta huolimatta pääsin kouluttautumaan ja pääsin elämässä eteenpäin. :) Pitääkin laittaa hyvä kiertämään ja osallistua itsekin! 

Minä istun meidän kaupungin Pelastakaa Lasten hallituksessa, ja voin todistaa, että raha menee todella juurikin kohteeseen :). Olen ollut mukana lukemassa hakemuksia ja hyväksymässä niitä, ja jokainen meidän paikkakunnalla tukea hakenut sen sai. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä joulahjapyytäjissä on ihan selvästi jo kunnon härski-hartikaisia. Kokeillaan kepillä jäätä, järkeillään että "eihän se ota jos ei annakaan". Esitetään mitä kalleimpia toiveita kylmän viileästi, kun ainahan joku voi höynähtää. Ainahan joku hyväuskoinen hölmö höynähtää "amerikkalaiseen upseeriinkiin", joka on äkillisessä rahapulassa Afganistanissa.

Vanha totuus pätee: ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.

Niinpä, tuossa kun joku ihminen tuumasi, että vanhempien pitäisi toimia suodattimia ja rajoitella kalleimpia lahjatoiveita, niin paskat. Olen huomannut, että jotkut vähävaraiset vanhemmat laittavat lapset toivomaan kaikista kalleimmat toiveet, jopa käsittämättömän kalliit, isovanhemmilta ja muilta sukulaisilta. Aika härskiä.

Ehkäpä tuossa onkin syy, miksi "tarvitaan" Jouluapua: isovanhemmat ja kummit ovat jo kyllästyneitä kalliisiin lahjapyyntöihin eivätkä osta enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sikäli mielenkiintoista että me ollaan kohtalaisen varakas perhe. Meidän lasten lahjatoiveita ovat mm:

- poika 17v sukkia, kalsareita ja suklaata

-tyttö 15v villasukat, kaulaliina ja suklaata

- tyttö 11v huppari ja suklaata

-tyttö 10v t-paita jossa kuva hänen fanittamasta sarjasta

Ok, lapsilla toki on puhelimet ja kuulokkeet jotka ovat saaneet myös synttäri- ja joululahjoina jonain vuonna. Meillä ei ole pleikkareita, tabletteja eikä oikein muitakaan härpäkkeitä. Pojalla on tietokone johon hän on itse kerännyt rahat kesätöillä sekä tekemällä isovanhemmilla ja tutuilla erilaisia pieniä remontti- ym töitä.

Mutta kai se sitten on niin että jos ei kertakaikkiaan ole varaa hankkia koskaan mitään, se saa haluamaan kaikkea kivaa ja kiiltävää jota tuntuu ”kaikilla muilla” olevan. Vaikka näin ei tosiasiassa olisikaan.

Toisaalta joku saattaa saada mahtavan fiiliksen kun voi toteuttaa jonkun vähän isomman toiveen. Onhan ne sellaisia hyvän fiiliksen juttuja.

Nuo tutut ja sukulaisetkin joille voi tehdä jotain pientä remonttia on etuoikeus. Niillä alkoholistivanhemmilla ei ole välttämättä mitään suhteita mihinkään, ja vaikka menisit itse kyselemään että saako leikata ruohoa ja saako maalata vajan pientä korvausta vastaan, niin katsotaan nenän vartta pitkin, että sinähän olet se niiden rötköjen lapsi, ei sinuun varmasti voi luottaa, varastat vielä maalit.

Ymmärrän tavallaan lasten toiveet kalliista vaatteista koska haluavat samanlaiset mitä muillakin on. Ei varsinkaan kukaan teini halua erottua olemalla se jonka perheellä ei ole rahaa. Kenenkään ei tietenkään tarvi näitä toiveita toteuttaa jos tuntuu lahjan ostajasta kohtuuttomalta. Valitsee sieltä sellaisen toiveen toteutettavaksi joka sopii omaan ajatus- ja arvomaailmaan.

Eihän se ole noin että ”ei ota jos ei annakkaan”. Jos kukaan ei toteuta sitä arvokasta lahjapyyntöä, niin siinä häviää myös sen halvemman lahjan jonka olisi saanut jos olisi pyytänyt sellaista. Joten enpä usko että olisi tuollaista järkeilyä takana, vaan nämä on niitä juttuja joita ne lapset aidosti toivoo.

Suomessa ei edes oikeaa köyhyyttä ole. Täällä ei asu lapset kadulla eikä kulje ilman kenkiä ja varmasti omistavat useamman, kuin yhden vaatekerran. Äidin ei tarvitse myydä itseään (tai pahimmassa tapauksessa niitä lapsiaan), jotta saisi lapsille ruokaa. Vähävaraisia lapsiperheitä on, mutta ei oikeaa köyhyyttä. Jos toiveena on 100€ huppari, niin eipä se kovin heikolta elämäntilanteelta kuullosta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei edes oikeaa köyhyyttä ole. Täällä ei asu lapset kadulla eikä kulje ilman kenkiä ja varmasti omistavat useamman, kuin yhden vaatekerran. Äidin ei tarvitse myydä itseään (tai pahimmassa tapauksessa niitä lapsiaan), jotta saisi lapsille ruokaa. Vähävaraisia lapsiperheitä on, mutta ei oikeaa köyhyyttä. Jos toiveena on 100€ huppari, niin eipä se kovin heikolta elämäntilanteelta kuullosta.

Väärin. Vanhemmilla voi olla vaihtoehtoja että ei esim. joisi kaikkia rahoja, mutta niitä lapsia joilla ei ole mitään on. Kaikki vanhemmat ei vaan välitä. Voihan sitä ajatella lapsia huonojen vanhempien jatkeena, että mitäs olet tuollainen juoppo, ei sinun lapsesikaan mitään ansaitse, mutta itse ajattelen että nämä lapset ei ole syyllisiä vanhempiensa ongelmiin.

Ja mitä tulee kenkiin ja vaatteisiin. Itselläni oli kyllä aina kengät, mutta yhtenäkin talvena sellaiset että niistä oli pohja halki ja vesi tuli sisään. Päälle päin tietenkin ihan tavallisen näköiset.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö yhtään millaisissa olosuhteissa moni lapsi elää jotka tuota kautta saavat ehkä 1 ainoan joululahjan?

Itsellä on sen verran joulumieltä (ja varallisuutta), että mielellään toteutan mahdollisimman monen lapsen/nuoren joulutoiveen. Ja kuten mainitsit, on siellä niitä edullisempiakin toiveita joihin useammalla kuitenkin on varaa, edes yhteen 20e toiveeseen, sekin on jo yhden toive.

Itse elin lapsuuteni perheessä, jossa oli alkoholistivanhemmat, perheväkivältaa, taloudellista ahdinkoa. Todella saastaista lapsen kasvuympäristöä ja jouduin huolehtimaan pienimmistä sisaruksista ollessani itsekin pieni. Meillä oli eräskin joulu jolloin emme todellakaan saaneet yhtäkään joululahjaa, äiti oli myynyt aatonaattona mummoilta yms tulevat lelulahjamme jotta sai rahansa viinaan, sinne meni barbitalot yms. Siinä joulu meni katsellessa humalaisia vanhempia ja heidän ystäviään, samalla kun söimme sisarustemme kanssa näkkileipää ja joimme vettä.  Onneksi pääsimme myöhemmin sijaisperheeseen ja saimme elää ihania oikeita jouluja joissa saimme olla joulun lapsia, saimme lahjoja yms.  Sijaisperheestä saimme uuden alun elämälle ja se on kantanut aivan toisenlaiseen elämään kuin lapsuuden kuvioihin.  

Oma elämänkokemus antaa ymmärrystä esim nuoren merkkivaate lahjatoiveeseen. LAPSI ON ARVOKAS JA VIATON siihen mistä lähtökohdista on lähtöisin. Se tunne kun sulla kerrankin on jotain samaa kuin kavereillas on uskomaton tunne, sen tunteen muistan kyllä loppuelämäni ja haluan olla tukemassa sitä tunnetta myös muidenkin lasten ja nuorten kohdalla. 

Jokainen osallistuu omien varallisuutensa mukaan keräyksiin. Toivoisin kuitenkin edes pientäkin panosta lasten jouluun heille joille se joulu voi olla erilainen... 

Mä pidän näitä joululahjakeräyksiä järjettömiä juuri siitä syystä, jonka itsekin toit ilmi: ne jotka niitä lahjoja eniten tarvitsisivat, eivät niitä saa kun vanhemmat pahimmillaan myyvät ne lapsille tarkoitetut lahjat. Ei tällä tavalla tavoiteta niitä lapsia, jotka eniten ilahdutusta ja apua tarvitsisivat, tällä tavalla vaan joko mahdollistetaan avun väärinkäyttö (vanhemmat myyvät lahjat) tai opetetaan seuraavakin sukupolvi nyyhkytarinoilla kuppaamaan ilmaiseksi tavaraa.

Itse ”pelkään” juuri tuota, että jos ostaa jonkun superkalliin, niin se on toivottukin sen vuoksi, että menee heti myyntiin ja rahat vanhempien kaljoihin/kynsiin/ostoksiin ja lapsi kulkee edelleen niissä vanhoissa vaatteissa. Siksi kohtalainen toive on parempi, kuka nyt myisi lapsen koon villasukkia tai pienempää lelua heti pois?

Aika sinisilmäisiä on osa täällä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Itse ”pelkään” juuri tuota, että jos ostaa jonkun superkalliin, niin se on toivottukin sen vuoksi, että menee heti myyntiin ja rahat vanhempien kaljoihin/kynsiin/ostoksiin ja lapsi kulkee edelleen niissä vanhoissa vaatteissa. Siksi kohtalainen toive on parempi, kuka nyt myisi lapsen koon villasukkia tai pienempää lelua heti pois?

Aika sinisilmäisiä on osa täällä kyllä.

Eiköhän tuollainen ole aika äärettömän harvinaista. Kyllä ne elämänhallinnan hukanneet vanhemmat nauttii nähdä oma lapsi onnellisena siinä missä kaikki muutkin. Toki sen merkkihupparin voi myydä sitten kun se jää pieneksi, ei mene suoraan roskiin pilalle venähtäneenä niin kuin joku hm.

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna joku lapsi toivoi Hopen keräyksessä Pleikkaria. Minä en sitä pystynyt ostamaan hänelle, ehkä joku muu pystyi. 

Mun kaveri nappasi lapun, missä kaikki perheen lapset toivoivat yhteistä pelikonetta. Kaverini kokosi porukan, joka osti pelikoneen kyseiselle lapsilaumalle. Kimppalahjat rulaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näissä joulahjapyytäjissä on ihan selvästi jo kunnon härski-hartikaisia. Kokeillaan kepillä jäätä, järkeillään että "eihän se ota jos ei annakaan". Esitetään mitä kalleimpia toiveita kylmän viileästi, kun ainahan joku voi höynähtää. Ainahan joku hyväuskoinen hölmö höynähtää "amerikkalaiseen upseeriinkiin", joka on äkillisessä rahapulassa Afganistanissa.

Vanha totuus pätee: ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa.

Niinpä, tuossa kun joku ihminen tuumasi, että vanhempien pitäisi toimia suodattimia ja rajoitella kalleimpia lahjatoiveita, niin paskat. Olen huomannut, että jotkut vähävaraiset vanhemmat laittavat lapset toivomaan kaikista kalleimmat toiveet, jopa käsittämättömän kalliit, isovanhemmilta ja muilta sukulaisilta. Aika härskiä.

Ehkäpä tuossa onkin syy, miksi "tarvitaan" Jouluapua: isovanhemmat ja kummit ovat jo kyllästyneitä kalliisiin lahjapyyntöihin eivätkä osta enää mitään.

Kaikilla ei ole kummeja ja isovanhempia. Jolloin sukulaislahjat jää saamatta. 

Kyynistä ja kateellista porukkaa taas liikkeellä, kuten aina joulun alla. "Kun en minä, niin ei kukaan mukaan" ja "kaikki kuitenkin huijaavat". No, minun reaktioni tähän on ostaa useampi lahja erinäisiin keräyksiin :D

Vierailija kirjoitti:

Mahtaakohan pelastakaa lapset ry:n kautta mennä raha oikeasti perille kakkosasteen oppikirjoihin tai lasten harrastuksiin?

Sitä vähän pohdin tänävuonna, minä kun haluan auttaa kotimaassa enkä moldovan sukattomia.

Menee perille, myös Hopen kautta.

Jouduttiin tänä vuonna hakemaan itse tukea, kun muuten olisi ollut vaihtoehtona lapsen urheiluharrastuksen laitto tauolle. (Ja huoli pois mahdolliset narisijat, kunhan taloudellinen tilanne taas tästä paranee niin toki tuo summa lahjoitetaan takaisin jotta joku toinenkin lapsi saa vastaavan mahdollisuuden)

Ja tuota kautta se apu ja tuki kohdentuu varmasti sille lapselle sillä rahaa ei saanut itselle vaan lasku toimitettiin sinne ja maksoivat. Ei siis ole mahdollista kikkailla rahoja muuhun käyttöön niinkuin esim. lasun/toimeentulotuen kautta jossa pelkkä laskun esittäminen riittää siihen että saa tilille rahaa, jolla vanhemman olisi tarkoitus sitten lasku maksaa.

Jos siis tahtoo todella auttaa lapsia, suosittelen ko. paikkoja lahjoituskohteiksi. Vaikuttaa varmasti paljon positiivisemmin lapsen elämään kuin joku materia, joka joulun jälkeen kiikutetaan roskiin tai kirpputorille.

Meidän yläkoulussa ainakin hittinä on Adidaksen hupparit, joita saa ihan marketista, hinta 39.90€. En edes tiedä, mitkä hupparit maksaa yli 100 euroa.

Naapurissa asuu tällainen 7 lapsen yh, elämänhallinta ihan hukassa, kaikki lapset eri iseille joista kukaan ei ole oikeastaan kiinnostunut lapsistaan.  Nainen saa kaikki mahdolliset tuet ja avustukset, joulunaikoihin todella monesta paikasta. Vaikka on luonteeltaan sellainen, että myy eteenpäin aika paljon sitä mitä saa niin lasten joululahjoihin hän ei ole ikinä kajonnut. Hänelle joulu on tosi pyhä ja tärkeä ja ottaa onnellisena vastaan kaiken sen mitä lapsilleen saa ja pitää sitä arvossaan. 

Käyn häntä välillä auttamassa arjen asioissa, on ihan mukava nainen vaikka välillä hirvittää hänen elämänsä.

Hyvillä mielin itsekin osallistun näihin keräyksiin, toivoen että lahjat menevät todellakin lapselle eikä myyntiin. 

ps. lapsilla joilla on perusasiat ei ehkä osaa toivoa muuta kuin villasukkia ja suklaata. Mutta jos lapselta puuttuu ne perusasiat mitä muut lapset pitävät itsestäänselvänä omistaa niin kyllä sekin lapsi haluaa toivoa, että hänelläkin olisi sitä mitä muilla.