Lue keskustelun säännöt.
Opiskelen yliopistossa alaa, jossa tehdään todella paljon esseitä. Olen saanut niistä lähes aina arvosanaksi 4-5, harvoin 3. Paitsi nyt.
21.11.2019 |
Tällä hetkellä käynnissä on kurssi, jonka suorittamiseen kuuluu 7 kirjallista työtä. Viisi esseetä, yksi iso lopputyö ja yksi vapaamuotoisempi teksti annetusta aiheesta.
Olen maisterivaiheen opiskelija. Tähän mennessä olen saanut lähes joka ikisestä kirjallisesta työstäni arvosanaksi 4-5 (tai hyväksytty), vain kaksi kertaa kolmosen. Nyt jostain syystä tällä kurssilla olen saanut todella huonoa palautetta ja arvosanoiksi 1-2. En todellakaan tajua miksi, vaikka olen saanut näistä myös kirjallista palautetta. Tämä dosentti on antananut palautetta siitä, että käytän huonoja lähteitä, teksti ei vastaa tehtävänantoa tai kirjoitus ei vastaa tieteellistä tekstiä.
Tuntuu siltä, että dosentti kiusaa. Ei oikeasti voi olla niin, että tähän mennessä kaikilta yli 60 kurssilta olen saanut loistavia arvosanoja, mutta nyt yhtäkkiä taso olisi laskenut ja tekisin jotain todella väärin.
Mihin otan yhteyttä? Tavoiteena on toki vain päästä kurssi läpi, mutta nyt pelkään, ettei tuo dosentti päästä!!
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisterivaiheen syventävien esseessä ei vaan voi käyttää Hesaria lähteenä, vaikka olisi mitä apulaisproffaa tai muuta tutkijaa haastateltu. Silloin on jäänyt jotain tosi olennaista tieteellisestä kirjoittamisesta ymmärtämättä, jos näin tekee. Oikea tapa olisi tietysti ollut hakea haastatellun henkilön omista tieteellisistä julkaisuista sopivat tulokset. Siis jos oli suotavaa käyttää listan ulkopuolisia lähteitä.
No tuohan riippuu ihan siitä, miten sitä hesaria on käytetty. Esim. artikkeli on voinut olla esimerkkinä aiheen julkisesta käsittelystä, silloinhan on ihan suotavaa viitata hesarin artikkeliin, joka siis on todiste siitä, että aiheesta on käyty julkista keskustelua. Jos taas ap on viitannut professorin sanomisiin hesarin perusteella, niin sehän on tietysti aika hullua maisterivaiheen opiskelijalta (tai oikeastaan minkä tahansa vaiheen yliopisto-opiskelijalta). Mutta ei siis voi kategorisesti todeta että missään tapauksessa hesaria ei voi käyttää lähteenä. Riippuu aivan siitä, miten sitä on käytetty.
Ei siinä tehtävänannossa pyydetty todistamaan, että asia on julkista keskustelua herättävä aihe tai muuten yhteiskunnallisesti merkittävä, joka pitää näyttää toteen mediassa käytävällä keskustelulla. Pyydettiin nimenomaan omaan kokemukseen perustuva esseetä, jossa on käytettävä dosentin valitsemasta 30 lähteen listasta 1-2 lähdettä.
1-2 lähteen vaatimus viittaa lisäksi hyvin suppeaan esseeseen, joten jos aika käyttää ns. hölynpölyyn tehtävänannon kannalta, koska haluaa sen Hesarin artikkelin sinne, niin kuinka paljon siinä esseessä on oikeasti ehtinyt käsitellä tehtävänannon mukaisia tieteellisiä artikkeleita ja käsitellä sitä omaa kokemusta noiden lähteiden pohjilta?
Palaute oli ihan oikeutettua:
- huonoja lähteitä (valitsi Hesari-kirjoituksen sen sijaan, että olisi valinnut niitä dosentin valitsemia tieteellisiä tekstejä tai muita vastaavia tieteellisiä tekstejä "ylimääräisiksi" lähteiksi)
- teksti ei vastaa tehtävänantoa (oman kokemuksen käsittely tieteellisten tekstien pohjalta jäänyt vajavaiseksi, koska keskittyi myös julkiseen keskusteluun)
- tai kirjoitus ei vastaa tieteellistä tekstiä (eli edelleen tuo Hesarin käyttö "tieteellisenä lähteenä", koska hei olihan siinä jutussa ihan pätevä asiantuntija mukana)
No mistä sinä tiedät tarkalleen mikä tehtävänanto oli ja mitä siinä pyydettiin? Ja tuo tummennettu kohta, olisi kyllä aika outo tehtävänanto, jos olisi tuollainen. Milloin esseessä "pyydetään todistamaan" jokin asia? En väitä etteikö ap:n saama arviointi olisi aiheellinen, en voi siitä tietää, niin kuin et sinäkään. Mutta yhä väitän että lehteä voidaan käyttää esseessä lähteenä, riippuen siitä, missä roolissa sitä käytetään. Ei hesari tietenkään ole mikään "tieteellinen lähde" :DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse kirjoitin opiskeluaikoina esseitä näihin oppiaineisiin: yleinen historia, suomen ja skandinavian historia, suomen kieli, kirjallisuus, valtio-oppi, sosiologia, kasvatustiede ja filosofia. Kertaakaan en kehdannut viitata populaaritieteelliseen sanomalehtiartikkeliin, vaikka luenkin niitä innolla.
Muutamilla yksittäisillä perus- ja aineopintojen kurssilla viittasin JSTORin kautta löytämiini tieteellisiin artikkeleihin, joilla oli ns. stable url. Etenkin jos kurssin vetäjä sanoi, että artikkeleiden lukeminen ja hyödyntäminen on enemmän kuin suotavaa.
Tsemppiä! Eiköhän se siitä! Ja työelämässähän ei tosiaan syynätä papereita älyttömän tarkkaan.
Tieteelliset artikkelithan ovat ihan peruslähteitä? En ihan ymmärtänyt miksi korostit sitä että vain muutamilla kursseilla käytit niitä. Käytitkö muuten sitten puutteellisesti lähteitä vai mitä ajat takaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisterivaiheen syventävien esseessä ei vaan voi käyttää Hesaria lähteenä, vaikka olisi mitä apulaisproffaa tai muuta tutkijaa haastateltu. Silloin on jäänyt jotain tosi olennaista tieteellisestä kirjoittamisesta ymmärtämättä, jos näin tekee. Oikea tapa olisi tietysti ollut hakea haastatellun henkilön omista tieteellisistä julkaisuista sopivat tulokset. Siis jos oli suotavaa käyttää listan ulkopuolisia lähteitä.
No tuohan riippuu ihan siitä, miten sitä hesaria on käytetty. Esim. artikkeli on voinut olla esimerkkinä aiheen julkisesta käsittelystä, silloinhan on ihan suotavaa viitata hesarin artikkeliin, joka siis on todiste siitä, että aiheesta on käyty julkista keskustelua. Jos taas ap on viitannut professorin sanomisiin hesarin perusteella, niin sehän on tietysti aika hullua maisterivaiheen opiskelijalta (tai oikeastaan minkä tahansa vaiheen yliopisto-opiskelijalta). Mutta ei siis voi kategorisesti todeta että missään tapauksessa hesaria ei voi käyttää lähteenä. Riippuu aivan siitä, miten sitä on käytetty.
Ei siinä tehtävänannossa pyydetty todistamaan, että asia on julkista keskustelua herättävä aihe tai muuten yhteiskunnallisesti merkittävä, joka pitää näyttää toteen mediassa käytävällä keskustelulla. Pyydettiin nimenomaan omaan kokemukseen perustuva esseetä, jossa on käytettävä dosentin valitsemasta 30 lähteen listasta 1-2 lähdettä.
1-2 lähteen vaatimus viittaa lisäksi hyvin suppeaan esseeseen, joten jos aika käyttää ns. hölynpölyyn tehtävänannon kannalta, koska haluaa sen Hesarin artikkelin sinne, niin kuinka paljon siinä esseessä on oikeasti ehtinyt käsitellä tehtävänannon mukaisia tieteellisiä artikkeleita ja käsitellä sitä omaa kokemusta noiden lähteiden pohjilta?
Palaute oli ihan oikeutettua:
- huonoja lähteitä (valitsi Hesari-kirjoituksen sen sijaan, että olisi valinnut niitä dosentin valitsemia tieteellisiä tekstejä tai muita vastaavia tieteellisiä tekstejä "ylimääräisiksi" lähteiksi)
- teksti ei vastaa tehtävänantoa (oman kokemuksen käsittely tieteellisten tekstien pohjalta jäänyt vajavaiseksi, koska keskittyi myös julkiseen keskusteluun)
- tai kirjoitus ei vastaa tieteellistä tekstiä (eli edelleen tuo Hesarin käyttö "tieteellisenä lähteenä", koska hei olihan siinä jutussa ihan pätevä asiantuntija mukana)
No mistä sinä tiedät tarkalleen mikä tehtävänanto oli ja mitä siinä pyydettiin? Ja tuo tummennettu kohta, olisi kyllä aika outo tehtävänanto, jos olisi tuollainen. Milloin esseessä "pyydetään todistamaan" jokin asia? En väitä etteikö ap:n saama arviointi olisi aiheellinen, en voi siitä tietää, niin kuin et sinäkään. Mutta yhä väitän että lehteä voidaan käyttää esseessä lähteenä, riippuen siitä, missä roolissa sitä käytetään. Ei hesari tietenkään ole mikään "tieteellinen lähde" :DD
Ap kirjoitti tehtävänannon aikaisemmassa kommentissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiukkaa paitaa ja lyhyttä hametta päälle ja dosentille lirkuttelemaan niin eiköhän arvosanat parane
Ihan mielelläni ottaisin mieluummin sen ykkösen, jos arvosanat ovat tisseistä kiinni.
ap
Ei ole esiteltävää?
Vierailija kirjoitti:
1. Kerran sain arvosanaksi 2 mittavasta kirjallisesta työstä sekä koko kurssista. Yleensä saan arvosanoja 4 ja 5. Kyseistä työtä varten tein todella paljon töitä, siinä oli mittavasti lähteitä, haastettelin asiantuntijaa ja sain kurssikavereilta positiivista palautetta. Kaksi kurssikaveria arvioi työn tulevaksi arvosanaksi 4 tai 5. MUTTA astuin niin sanotusti p_askaan kurssin aikana sekä työssäni, kun satuin tietämättäni olemaan eri mieltä luennoitsijan kanssa ja kritisoimaan hänen mielipiteitään tietyistä asioista. Lähestyin aihetta näkökulmasta, joka oli tieteellinen mutta joka ei häntä henkilökohtaisesti miellyttänyt. Kun esittelin työtäni, hänellä vääntyi suupielet alaspäin ja hän alkoi väitellä kanssani mielipideasioista, mikä oli todella kummallista ja epäammattimaista. Muutkin kurssilaiset pitivät tilannetta erikoisena.
.
Miten niin kummallista ja epäammattimaista? Luennoitsija on ilmeiseti köyttämyt koko kurssin selittääkseen sulle, mikä se oikea lähestymistapa on ja miksi se on oikea ja sä olet sitten noin vaan mennyt ja ottanut jonkun toisen. Edes se,ittämättä, että tajuat tämän olevan erilainen kuin kurssilla opeteltu ja että valkkaat sen silti koska siinä on sun mielestä kuitenkin joku etu. Toisin sanoen, osoitat että et ole kuunnellut/kiinnittänyt huomiota/tajunnut koko kurssin aikana mitään.
Itse opettajana pidän kaikkein turhauttavimpina juuri näitä opiskelijoita, joille selitän jotain perhehistorian nykymenetelmiä kuuden viikon ajan, luetutan hyviä ajantaisiasia tutkimusartikkeleita aiheesta ja sitten ne loppuesseessään kuitenkin selittää jotain Kaari Utriota suoraan 1970-luvulta. Sitä pitäisi itseään surkeana opettajana jollei suurin osa kurssilaisista kuitenkin aina oppisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kirjoitin opiskeluaikoina esseitä näihin oppiaineisiin: yleinen historia, suomen ja skandinavian historia, suomen kieli, kirjallisuus, valtio-oppi, sosiologia, kasvatustiede ja filosofia. Kertaakaan en kehdannut viitata populaaritieteelliseen sanomalehtiartikkeliin, vaikka luenkin niitä innolla.
Muutamilla yksittäisillä perus- ja aineopintojen kurssilla viittasin JSTORin kautta löytämiini tieteellisiin artikkeleihin, joilla oli ns. stable url. Etenkin jos kurssin vetäjä sanoi, että artikkeleiden lukeminen ja hyödyntäminen on enemmän kuin suotavaa.
Tsemppiä! Eiköhän se siitä! Ja työelämässähän ei tosiaan syynätä papereita älyttömän tarkkaan.
Tieteelliset artikkelithan ovat ihan peruslähteitä? En ihan ymmärtänyt miksi korostit sitä että vain muutamilla kursseilla käytit niitä. Käytitkö muuten sitten puutteellisesti lähteitä vai mitä ajat takaa?
Opiskeluaikanani (aika kauan sitten) tutkimuskirjallisuus tarkoitti lähes aina fyysisiä kirjoja. Hyödynsin oppiaineesta riippuen suomen-, englannin-, saksan- tai ruotsinkielistä kirjallisuutta. Jos puhutaan tieteellisistä aikakauslehdistä, niin fyysisiä lehtiä oli aika heikosti saatavilla, eivätkä ne olleet etenkään perus- ja aineopinnoista puhuttaessa kovinkaan relevantteja (elettiin nimittäin kirjatenttien kulta-aikaa).
Internet oli edelleen aika lapsenkengissä, mutta ehdin kuitenkin nähdä JSTORin tulon, ja sen hyvä puoli oli, että sinne oli skannattu tieteellisiä aikakauslehtiä, joihin ei muuten olisi päässyt käsiksi ja joista kurssin vetäjätkään eivät yleensä tienneet oikein mitään. Sitä siis tarkoitin. JSTOR-lehtien selailu ja hyödyntäminen ei kuitenkaan ollut minun aikanani mikään itsetarkoitus. Ja olihan se hidasta puuhaa. Nettiyhteydet eivät olleet kaksisia ja sitä rataa. Mutta tosiaan, jos katsoi lähdeluetteloaan ja tutkimuskirjallisuusosio tuntui ohkaiselta, ennemmin sitä marssi pariksi tunniksi yliopiston kirjastoon ja nappasi lopulta mukaansa pari saksankielistä opusta kuin että olisi alkanut hyödyntää suuna päänä jotain Hesarin artikkelia.
Olet saanut kolmosen. Mitä sitten? Aina ei voi olla hyvä. Ja jos arviointi on mielestäsi kohtuutonta, niin mitä sitten? Kasva aikuiseksi ja mene eteenpäin. Yksittäisellä arvosanalla ei ole mitään painoarvoa elämässäsi.
Olen opettaja ja avaudutaan nyt sitten. Mikään ei v****ta niin paljon, kun arvosanoista vinkuvat keskinkertaisuudet, jotka ovat vinkumisellaan ja kinnaamisellaan tottuneet saamaan aina hyvän tai kiitettävän. Ei osoita minkäänlaista kypsyyttä opintoihin, jos ei pysty hyväksymään erilaisia arvosanoja, vaan takertuu joka ikiseen suoritukseen ja on perfektionisti. Tuollaisia ei kukaan opettaja opiskelijakseen toivo, ja kyllä, ei ole tarpeeksi kypsää ajattelukaan jos tuolle tasolle jumittuu.
Opettajalle se on sinänsä sama, vaikka antaisi keskinkertaisuudelle aina parhaan arvosanan. Ei ole meiltä pois, ja helpommalla pääsisi kun nämä tyypit eivät olisi sitten aina ovella naukumassa. Mutta kun tässä yritetään olla tasapuolisia ja arvioida kaikki samoin kriteerein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maisterivaiheen syventävien esseessä ei vaan voi käyttää Hesaria lähteenä, vaikka olisi mitä apulaisproffaa tai muuta tutkijaa haastateltu. Silloin on jäänyt jotain tosi olennaista tieteellisestä kirjoittamisesta ymmärtämättä, jos näin tekee. Oikea tapa olisi tietysti ollut hakea haastatellun henkilön omista tieteellisistä julkaisuista sopivat tulokset. Siis jos oli suotavaa käyttää listan ulkopuolisia lähteitä.
Ei ole mitään tuollaista sääntöä, ettei jossain opintojen vaiheessa voisi käyttää sanomalehtiäkin lähteenä. Se, mitkä ovat relevantteja lähteitä, riippuu tietysti tutkimuskohteesta, -asetelmasta, teoriasta, metodista ja rajauksesta.
Ihme pyhäkoulutyttöjen keksittyjä sääntöjä taas liikkeellä. Huomaa kyllä että tieteellinen ajattelu on jäänyt ulkokohtaiseksi.
Nyt sinulle on osunut se professori, jonka tehtävä on varmistaa, että tulevat maisterit ovat edes jonkin tasoisia. Yleensä niitä ei ole kuin 1-2 kpl per tiedekunta. Suhtaudu häneen kuin tasohyppelypelin päävastuksena.
Normihuttua. Hyväksy matala arvosana tai tiristä proffalle se hänen vaatimansa timantti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonot lähteet nyt voi olla vähän tulkintakysymys, mutta siitä vastaako teksti tehtävänantoa ei voi kovin montaa mieltä olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisterivaiheen syventävien esseessä ei vaan voi käyttää Hesaria lähteenä, vaikka olisi mitä apulaisproffaa tai muuta tutkijaa haastateltu. Silloin on jäänyt jotain tosi olennaista tieteellisestä kirjoittamisesta ymmärtämättä, jos näin tekee. Oikea tapa olisi tietysti ollut hakea haastatellun henkilön omista tieteellisistä julkaisuista sopivat tulokset. Siis jos oli suotavaa käyttää listan ulkopuolisia lähteitä.
Ei ole mitään tuollaista sääntöä, ettei jossain opintojen vaiheessa voisi käyttää sanomalehtiäkin lähteenä. Se, mitkä ovat relevantteja lähteitä, riippuu tietysti tutkimuskohteesta, -asetelmasta, teoriasta, metodista ja rajauksesta.
Ihme pyhäkoulutyttöjen keksittyjä sääntöjä taas liikkeellä. Huomaa kyllä että tieteellinen ajattelu on jäänyt ulkokohtaiseksi.
Sanomalehtien käyttäminen lähteenä on humanistien pelleilyä. :D Kauppakorkeakouluissa teille ja teidän "lähteille" nauretaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä siitä, jos teksti ei vastaa tehtävänantoa, rokotetaan kovalla kädellä. Voiko siis ap olla, että tekstisi olisi muuten ollut ehkä 3 arvoinen mutta pudonnut sitten 1-2 koska olet tehnyt kardinaalivirheen kirjoittaessasi ohi aiheen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisterivaiheen syventävien esseessä ei vaan voi käyttää Hesaria lähteenä, vaikka olisi mitä apulaisproffaa tai muuta tutkijaa haastateltu. Silloin on jäänyt jotain tosi olennaista tieteellisestä kirjoittamisesta ymmärtämättä, jos näin tekee. Oikea tapa olisi tietysti ollut hakea haastatellun henkilön omista tieteellisistä julkaisuista sopivat tulokset. Siis jos oli suotavaa käyttää listan ulkopuolisia lähteitä.
Ei ole mitään tuollaista sääntöä, ettei jossain opintojen vaiheessa voisi käyttää sanomalehtiäkin lähteenä. Se, mitkä ovat relevantteja lähteitä, riippuu tietysti tutkimuskohteesta, -asetelmasta, teoriasta, metodista ja rajauksesta.
Ihme pyhäkoulutyttöjen keksittyjä sääntöjä taas liikkeellä. Huomaa kyllä että tieteellinen ajattelu on jäänyt ulkokohtaiseksi.
Sanomalehtien käyttäminen lähteenä on humanistien pelleilyä. :D Kauppakorkeakouluissa teille ja teidän "lähteille" nauretaan.
Luonnontieteissä teidän kauppislaisten lähteille nauretaan. Tiedän ihan ensikäden kokemuksena, kun opiskelin toisen maisterin kauppiksessa. Kursseilla, joissa oli tohtoriopiskelijoita ja niiden kanssa joutui ryhmätöihin, niin pisti miettimään että mitä siellä oikein tehdään niin monta vuotta kun ei edes tutkijakouluun päässyt hanskaa perusasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä verran vaivauduit silmäilemään lähteitäsi? Valitsitko ohuimmat tai helpoimmat? Viittasitko molempien kohdalla lähinnä sivuille 1-20, vaikka lähteet olivat 200-300 -sivuisia? Erehdyitkö tarinoimaan huomaamattasi tyyliin, että näin kävi mm. sedälleni, joka oli pälkäneläinen yrittäjä?
Silmäilin lähteitä yhtä paljon kuin aiemminkin. Kukaan ei lue yhtä esseetä varten 10 000 sivua lähdemateriaalia.
En tiedä. Ehkä olen vain tosi huono ja päässyt elämässä helpolla tähän asti. Kiva herätä todellisuuteen yli kolmekymppisenä.
ap
Lopeta tuo uhriutuminen. Ryhdistäydy hyvä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisterivaiheen syventävien esseessä ei vaan voi käyttää Hesaria lähteenä, vaikka olisi mitä apulaisproffaa tai muuta tutkijaa haastateltu. Silloin on jäänyt jotain tosi olennaista tieteellisestä kirjoittamisesta ymmärtämättä, jos näin tekee. Oikea tapa olisi tietysti ollut hakea haastatellun henkilön omista tieteellisistä julkaisuista sopivat tulokset. Siis jos oli suotavaa käyttää listan ulkopuolisia lähteitä.
Ei ole mitään tuollaista sääntöä, ettei jossain opintojen vaiheessa voisi käyttää sanomalehtiäkin lähteenä. Se, mitkä ovat relevantteja lähteitä, riippuu tietysti tutkimuskohteesta, -asetelmasta, teoriasta, metodista ja rajauksesta.
Ihme pyhäkoulutyttöjen keksittyjä sääntöjä taas liikkeellä. Huomaa kyllä että tieteellinen ajattelu on jäänyt ulkokohtaiseksi.
Sanomalehtien käyttäminen lähteenä on humanistien pelleilyä. :D Kauppakorkeakouluissa teille ja teidän "lähteille" nauretaan.
Kauppa"tieteet" nyt ainakaan ei ole mitään tiedettä. Humanistisiin tieteisiin kuuluu sentään oikeitakin tieteitä, kuten esim. kielitiede.
Mutta enpä ihmettelekään, jos kauppa"tieteilijä" on noin pyhäkoulumaisen normatiivinen, ymmärtämättä tieteellisyydestä varsinaisesti mitään. Viestinnän alan kirjallisissa töissä hyvinkin on tarpeellista käyttää lähteinä mediatekstejä. Mutta turhaa tätä kauppa"tieteilijälle" selittää, ei se ymmärrä kuin brändejä, ja niitäkin huonosti.
En itse samanlaisena, kolmikymppisenä useamman yliopiston kolunneena muutamastakin eri pääaineesta opintoni kasanneena henkilönä löydä yhtäkään hyväksyttävää syytä käyttää hesarin juttua lähteenä. Ellei kyse ole jostain median tavasta esittää asioita. Koska mitä tahansa mitä joku professori lausuu, löytyy kyllä vertaisarvioiduista lähteistä tasapainoisesti käsiteltynä. Haluatko avata ap mihin artikkeli liittyi, koska minusta tuntuu että et ehkä osaa kuitenkaan objektiivisesti arvioida tekemisesi tasoa tuon perusteella.
Otat esseet liian vakavasti. Kirjoitat vaan jotain liirumlaarumia ja merkkaat paljon lähteitä. Hukkaat energiaasi kun teet niistä liian hyviä.
Minä olisin kyllä varovainen arvostelemaan toisten asiantuntemusta työssään.
Muistan kun avoimessa oli pari luokanopettajaa, jotka halusivat "helposti ja nopeasti" opiskella aineenopettajiksi. He olivat pöyristyneitä, miten heiltä vaadittiin niin paljon, kun olisi pitänyt tieteenalan keskeiset käsitteet perusopintojen ekalla kurssilla opetella. Suulaita olivat arvostelemaan opettajaa, joka noudatti vain sitä, mitä kurssin sisällöistä oli määrätty. Opejen mielestä heidän olisi pitänyt saada parempi arvosana.
Päiväyliopistossa perusopinnot olivat vielä vaativampia, että helpolla pääsivät vielä avoimessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maisterivaiheen syventävien esseessä ei vaan voi käyttää Hesaria lähteenä, vaikka olisi mitä apulaisproffaa tai muuta tutkijaa haastateltu. Silloin on jäänyt jotain tosi olennaista tieteellisestä kirjoittamisesta ymmärtämättä, jos näin tekee. Oikea tapa olisi tietysti ollut hakea haastatellun henkilön omista tieteellisistä julkaisuista sopivat tulokset. Siis jos oli suotavaa käyttää listan ulkopuolisia lähteitä.
Ei ole mitään tuollaista sääntöä, ettei jossain opintojen vaiheessa voisi käyttää sanomalehtiäkin lähteenä. Se, mitkä ovat relevantteja lähteitä, riippuu tietysti tutkimuskohteesta, -asetelmasta, teoriasta, metodista ja rajauksesta.
Ihme pyhäkoulutyttöjen keksittyjä sääntöjä taas liikkeellä. Huomaa kyllä että tieteellinen ajattelu on jäänyt ulkokohtaiseksi.
Kyllä meillä ainakin jo kandivaiheessa sai noottia sanomalehdistä lähteinä. Periaatteessa ne käyvät vain, jos parempaa lähdettä ei ole saatavilla. Esimerkiksi tämä ap:n asiantuntija on kertonut tästä aiheesta vain tuossa kyseissä artikkelissa, eikä siitä ole (vielä) saatavilla tieteellistä lähdettä. Tuollaiset valmiit listaukset dosentilta antavat hyvin osviittaa siitä, minkälaiset lähteet kelpuutetaan esseeseen. Jos siellä ei ole joukossa sanomalehtiä, niin ei niitä kannata itsekään esseeseen laittaa, jos muita mahdollisuuksia on.
Itse kirjoitin opiskeluaikoina esseitä näihin oppiaineisiin: yleinen historia, suomen ja skandinavian historia, suomen kieli, kirjallisuus, valtio-oppi, sosiologia, kasvatustiede ja filosofia. Kertaakaan en kehdannut viitata populaaritieteelliseen sanomalehtiartikkeliin, vaikka luenkin niitä innolla.
Muutamilla yksittäisillä perus- ja aineopintojen kurssilla viittasin JSTORin kautta löytämiini tieteellisiin artikkeleihin, joilla oli ns. stable url. Etenkin jos kurssin vetäjä sanoi, että artikkeleiden lukeminen ja hyödyntäminen on enemmän kuin suotavaa.
Tsemppiä! Eiköhän se siitä! Ja työelämässähän ei tosiaan syynätä papereita älyttömän tarkkaan.