Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En saa ikinä olla yksin kotona!
21.11.2019 |
Kihisen kiukusta, otin kaksi lomapäivää täksi ja huomiseksi päiväksi, jotta saisin olla yksin kotona kerrankin. Nyt huushollissa norkoileva teini ilmoitti että koulua on tänään tunti ja mies että pitää etäpäivän huomenna. Voi #/_)@(#!! Jos olisin tämän tiennyt, olisin pysynyt töissä! Täytyy varmaan muuttaa yksin asumaan, jotta saisi edes joskus omaa aikaa.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se perhe on sanonut, kun olet tämän heille sanonut?
Ei mitään. Tekevät juuri kuten ovat suunnitelleet. Olen yrittänyt vihjata, että viettäisivät joskus isä-teini-päivää jossain, mutta ei!
Vihjata? Miksi et esim. hankkisi heille lippuja jollekin keikalle, laskettelemaan, jne...?
Ai että oikein vihjata, itselläni menee 90% akkojen ihme vihjauksista ohi ja sitten kiukutellaan kun äijä ei ymmärrä. Puhukaa suoraa, älkääkä vihjailko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se perhe on sanonut, kun olet tämän heille sanonut?
Ei mitään. Tekevät juuri kuten ovat suunnitelleet. Olen yrittänyt vihjata, että viettäisivät joskus isä-teini-päivää jossain, mutta ei!
Mä en oo yrittänyt vihjata. Mä oon sanonut ihan suoraan, että haluan olla yksin kotona ja mieheni on järjestettävä mulle sellaista aikaa, aivan niin kuin minäkin järjestän hänelle. Olen antanut aikaikkunan, mihin mennessä haluan olla 1-2 yötä yksin kotona. Tämä on toiminut.
Ei auta suora puhekaan. Nuo ei hievahda mihinkään.
No mitä he vastaavat, kun sanot asiasta? Miten olet ilmaissut asian? Ihanko oikeasti olet sellaisessa asemassa perheessä, että muut eivät kunnioita sinun tarpeitasi ollenkaan?
Ei sano yhtään mitään. Alkaa vaikuttaa että olen perheen koira. Tai sen alapuolella.
Ymmärrän. Meillä ei mies koskaan lähde lasten kanssa kotipihaa pidemmälle, joten aina joku on kotona jos minäkin olen. Paitsi. Sen yhden kevään aikana kun molemmat lapset oli päivähoidossa, tein pari kertaa töistä ajoissa päästessäni niin että menin kotiin 15-30 minuutiksi istumaan yksin sohvalle teekupin kanssa kuuntelemaan hiljaisuutta ennen kuin hain lapset.
Omaa aikaa saan kyllä, voin mennä jumpalle, humpalle tai hotelliin, mutta koti on koti minullekin ja olisipa ihana jos mies olisi lasten kanssa joskus pari tuntia poissa niin että saisi itse olla ihan rauhassa. Ihan omissa lökäverkkareissa omalla sohvalla ilman että täytyy olla valmiudessa muita tai edes vuorovaikutusta varten. Välillä. Harvoin. En vaihtaisi asumuseroon tai sinkkuuteen mutta silti saan tätä kaivata.
Miksi sä salamyhkäisesti suunnittelet itsellesi vapaapäiviä ja sit kihiset kiukusta kun ne ei onnistukaan?
Mitä jos avaisit etukäteen suusi ja kysyisit mieheltäsi onko hän miten töissä esim to-pe kun tahtoisit viettää omaa aikaa kotona. Sen jälkeen kysyisit teiniltä onko koulua normaalisti to ja pe. Ja mikäli vastais kyllä niin ottaisit vapaata ja nauttisit. Jos kumpikin ilmoittaisi olevansa kotona, tietäisit siirtää vapaapäivät seuraavalle viikolle.
Ihan turhaan kiukuttelet ja pidät mykkäkoulua perheellesi, eiväthän ne mitään ajatustenlukijoita ole. Tämä on ihan oma syysi kun et osaa kommunikoida.
Tässä tapauksessa, jos omaa rauhaa haluat, varaa yö vaikkapa jostakn kylpylästä itsellesi ja keskityt siellä rentoutumaan ja nauttimaan.
Mitä ikinä teetkin, älä missään tapauksessa pura pettymystäsi niihin, kellä ei ole osaa eikä arpaa vihantunteisiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama, eli ymmärrän tarpeesi oikein hyvin. Siksi olen tietoisesti valinnut lapsettomuuden ja olen sinkku. Elämä on valintoja.
Täällä myös yksi. On kyllä ihanaa kun saa olla yksin niin paljon kuin haluaa.
Ok, mutta en ihan ymmärrä, miksi tulette puhumaan siitä tähän ketjuun. Eihän tämä selvästikään teitä koske.
elämä on valintoja.
Ei kyllä selittänyt ollenkaan sitä, miksi tulette puhumaan tuosta asiasta tähän ketjuun.
Selittäähän. Valintojesi takia sinäkin olet siinä tilanteessa missä nyt olet, toisenlaisilla valinnoilla tilanne vois olla toisin. Älä nurise. Ei se teini enää kauan kotona ole.
En minä ole aloittaja. En ole myöskään ihminen, jolle on vain joko tai, kuten teille. Mä oon pitänyt omat rajat ja sanonut, että tarvitsen omaa aikaa ja sitä pitää mulle järjestää. Mutta tuo, että tullaan johonkin ketjuun, jossa ihminen kertoo ongelmastaan, puhumaan itsestään ja omasta, aivan erilaisesta elämäntilanteesta, on kyllä pahimmanlaatuista huonoa käytöstä ja huomion hakemista. Totta kai elämä on valintoja, mutta sitäkö tekin toivotte teille sanottavan, jos teidän elämässänne on epäkohta, jonka voi korjata? Jos vaikka puhutte ystävällenne siitä, että teillä on töissä rankkaa, koska esimies ei hoida hommiaan, haluatteko, että kaveri sanoo, että elämä on kuule valintoja, mits menit töihin? Ei nämä asiat näin toimi, eikä tuollaisista "minä en hankkinut lapsia koska se ja tämä" ole mitään apua, siitä tulee vain mieleen se, että jahah, sosiaalisesti kyvyttömät ihmiset haluavat leijua ainoalla asialla, joka plakkarissa on.
Jos lapsiperhe-elämä ja siihen liittyvät asiat eivät kiinnosta ja tunnu läheisiltä, niin miksi ihmeessä käyttää vapaa-aikaansa niiden asioiden vatvomiseen, varsinkaan noin epäproduktiivisella tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koeviikko on tärkeä, ei teiniä voi silloin heittää kotoa väkipakolla jonnekin konserttiin tms että äiti saa luukuttaa musiikkia. Suosittelen myös sitä hotellia, otat läppärin sinne mukaan, rentoudu vuoteella ja kuuntele lempibändiäsi kuulokkeilla ja syö herkkuja ja maistele viiniä. Käy ottamassa hieronta hierojalla tms. Tilanteisiin täytyy mukautua, sellaista se elämä on. Harvoin mikään menee niin kuin on suunnitellut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se perhe on sanonut, kun olet tämän heille sanonut?
Ei mitään. Tekevät juuri kuten ovat suunnitelleet. Olen yrittänyt vihjata, että viettäisivät joskus isä-teini-päivää jossain, mutta ei!
Mä en oo yrittänyt vihjata. Mä oon sanonut ihan suoraan, että haluan olla yksin kotona ja mieheni on järjestettävä mulle sellaista aikaa, aivan niin kuin minäkin järjestän hänelle. Olen antanut aikaikkunan, mihin mennessä haluan olla 1-2 yötä yksin kotona. Tämä on toiminut.
Ei auta suora puhekaan. Nuo ei hievahda mihinkään.
No mitä he vastaavat, kun sanot asiasta? Miten olet ilmaissut asian? Ihanko oikeasti olet sellaisessa asemassa perheessä, että muut eivät kunnioita sinun tarpeitasi ollenkaan?
Ei sano yhtään mitään. Alkaa vaikuttaa että olen perheen koira. Tai sen alapuolella.
Siis konkreettisesti, kun puhut heille, he eivät vastaa? Miten tilanne on mennyt tuohon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Meillä ei mies koskaan lähde lasten kanssa kotipihaa pidemmälle, joten aina joku on kotona jos minäkin olen. Paitsi. Sen yhden kevään aikana kun molemmat lapset oli päivähoidossa, tein pari kertaa töistä ajoissa päästessäni niin että menin kotiin 15-30 minuutiksi istumaan yksin sohvalle teekupin kanssa kuuntelemaan hiljaisuutta ennen kuin hain lapset.
Omaa aikaa saan kyllä, voin mennä jumpalle, humpalle tai hotelliin, mutta koti on koti minullekin ja olisipa ihana jos mies olisi lasten kanssa joskus pari tuntia poissa niin että saisi itse olla ihan rauhassa. Ihan omissa lökäverkkareissa omalla sohvalla ilman että täytyy olla valmiudessa muita tai edes vuorovaikutusta varten. Välillä. Harvoin. En vaihtaisi asumuseroon tai sinkkuuteen mutta silti saan tätä kaivata.
No tämä! Ja lapset vielä saa joskus järjestettyä johonkin hoitoon, mutta mihin tuon miehen työntää? Siinä se istuu sohvalla ja katsoo jotain huutokauppakeisaria tai autotuunausohjelmaa. Rakas on, mutta joskus haluaisin olla HETKEN YKSIN.
Vierailija kirjoitti:
Koeviikko on tärkeä, ei teiniä voi silloin heittää kotoa väkipakolla jonnekin konserttiin tms että äiti saa luukuttaa musiikkia. Suosittelen myös sitä hotellia, otat läppärin sinne mukaan, rentoudu vuoteella ja kuuntele lempibändiäsi kuulokkeilla ja syö herkkuja ja maistele viiniä. Käy ottamassa hieronta hierojalla tms. Tilanteisiin täytyy mukautua, sellaista se elämä on. Harvoin mikään menee niin kuin on suunnitellut.
Koska kaikilla on heittää kolminumeroinen summa muutaman tunnin rentoutumiseen?
Sopeutumista kannatan, mutta oikeasti, olisipa joskus ihana esimerkiksi siivota kaappeja ilman keskeytyksiä! Enpä olisi 10 vuotta sitten arvannut että nämä on toiveeni joskus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se perhe on sanonut, kun olet tämän heille sanonut?
Ei mitään. Tekevät juuri kuten ovat suunnitelleet. Olen yrittänyt vihjata, että viettäisivät joskus isä-teini-päivää jossain, mutta ei!
Mä en oo yrittänyt vihjata. Mä oon sanonut ihan suoraan, että haluan olla yksin kotona ja mieheni on järjestettävä mulle sellaista aikaa, aivan niin kuin minäkin järjestän hänelle. Olen antanut aikaikkunan, mihin mennessä haluan olla 1-2 yötä yksin kotona. Tämä on toiminut.
Ei auta suora puhekaan. Nuo ei hievahda mihinkään.
No mitä he vastaavat, kun sanot asiasta? Miten olet ilmaissut asian? Ihanko oikeasti olet sellaisessa asemassa perheessä, että muut eivät kunnioita sinun tarpeitasi ollenkaan?
Ei sano yhtään mitään. Alkaa vaikuttaa että olen perheen koira. Tai sen alapuolella.
Siis konkreettisesti, kun puhut heille, he eivät vastaa? Miten tilanne on mennyt tuohon?
Sanoo että aha tai jaa jaa ja homma jatkuu entisellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Meillä ei mies koskaan lähde lasten kanssa kotipihaa pidemmälle, joten aina joku on kotona jos minäkin olen. Paitsi. Sen yhden kevään aikana kun molemmat lapset oli päivähoidossa, tein pari kertaa töistä ajoissa päästessäni niin että menin kotiin 15-30 minuutiksi istumaan yksin sohvalle teekupin kanssa kuuntelemaan hiljaisuutta ennen kuin hain lapset.
Omaa aikaa saan kyllä, voin mennä jumpalle, humpalle tai hotelliin, mutta koti on koti minullekin ja olisipa ihana jos mies olisi lasten kanssa joskus pari tuntia poissa niin että saisi itse olla ihan rauhassa. Ihan omissa lökäverkkareissa omalla sohvalla ilman että täytyy olla valmiudessa muita tai edes vuorovaikutusta varten. Välillä. Harvoin. En vaihtaisi asumuseroon tai sinkkuuteen mutta silti saan tätä kaivata.
No tämä! Ja lapset vielä saa joskus järjestettyä johonkin hoitoon, mutta mihin tuon miehen työntää? Siinä se istuu sohvalla ja katsoo jotain huutokauppakeisaria tai autotuunausohjelmaa. Rakas on, mutta joskus haluaisin olla HETKEN YKSIN.
Siis ihan samaa täällä! Katsookin vielä noita samoja huonoja ohjelmia. Pitäisi olla joku mieshotelli, minne miehen voisi välillä tuupata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se perhe on sanonut, kun olet tämän heille sanonut?
Ei mitään. Tekevät juuri kuten ovat suunnitelleet. Olen yrittänyt vihjata, että viettäisivät joskus isä-teini-päivää jossain, mutta ei!
Mä en oo yrittänyt vihjata. Mä oon sanonut ihan suoraan, että haluan olla yksin kotona ja mieheni on järjestettävä mulle sellaista aikaa, aivan niin kuin minäkin järjestän hänelle. Olen antanut aikaikkunan, mihin mennessä haluan olla 1-2 yötä yksin kotona. Tämä on toiminut.
Ei auta suora puhekaan. Nuo ei hievahda mihinkään.
No mitä he vastaavat, kun sanot asiasta? Miten olet ilmaissut asian? Ihanko oikeasti olet sellaisessa asemassa perheessä, että muut eivät kunnioita sinun tarpeitasi ollenkaan?
Ei sano yhtään mitään. Alkaa vaikuttaa että olen perheen koira. Tai sen alapuolella.
Siis konkreettisesti, kun puhut heille, he eivät vastaa? Miten tilanne on mennyt tuohon?
Sanoo että aha tai jaa jaa ja homma jatkuu entisellään.
No sitten sinun täytyy tehdä asialle jotain. En tiedä, mitä se kohdallasi on. Perhekeskustelu, jätät omat hommasi hoitamatta, mitä tahansa, että tulet kuulluksi. Mutta muista, että se, että asiat ovat tuossa pisteessä, ei ole vain muiden perheenjäsenten syytä, vaan myös sinun. Omat tarpeet pitää jatkuvasti kommunikoida toisille ihmisille ja niistä pitää pitää kiinni. Passiivis-aggressiivinen suhtautuminen ei ole tapa saada asioita perille, se vain ärsyttää toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Meillä ei mies koskaan lähde lasten kanssa kotipihaa pidemmälle, joten aina joku on kotona jos minäkin olen. Paitsi. Sen yhden kevään aikana kun molemmat lapset oli päivähoidossa, tein pari kertaa töistä ajoissa päästessäni niin että menin kotiin 15-30 minuutiksi istumaan yksin sohvalle teekupin kanssa kuuntelemaan hiljaisuutta ennen kuin hain lapset.
Omaa aikaa saan kyllä, voin mennä jumpalle, humpalle tai hotelliin, mutta koti on koti minullekin ja olisipa ihana jos mies olisi lasten kanssa joskus pari tuntia poissa niin että saisi itse olla ihan rauhassa. Ihan omissa lökäverkkareissa omalla sohvalla ilman että täytyy olla valmiudessa muita tai edes vuorovaikutusta varten. Välillä. Harvoin. En vaihtaisi asumuseroon tai sinkkuuteen mutta silti saan tätä kaivata.
No tämä! Ja lapset vielä saa joskus järjestettyä johonkin hoitoon, mutta mihin tuon miehen työntää? Siinä se istuu sohvalla ja katsoo jotain huutokauppakeisaria tai autotuunausohjelmaa. Rakas on, mutta joskus haluaisin olla HETKEN YKSIN.
Kuorolaulu on kiva harrastus. Tai vaikka koripallo jos miehes on urheilullinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin suunnitellut kaikkea kivaa, mm. hakea valmista lounasta kotiin, en voi koska teinillekin pitäisi ostaa. Siivoilla ja samalla luukuttaa musiikkia täysillä, en voi koska teinin pitää lukea. En tee siis mitään, niin paljon korventaa nyt. En edes puhu noille kahteen päivään.
Ymmärrän täysin ärtymyksesi, minullakin on suuri tarve olla toisinaan yksin, ja nimenomaan kotona. En silloin edes tee mitään erityistä, nautin vain siitä ettei kukaan tarvitse minulta mitään. Älä kuitenkaan pura korvennusta teiniin tai mieheen, heilläkin on oikeus kotiinsa. Keksi nyt jotain muuta, mihin menet yksin ja missä saat olla rauhassa. Kirjasto, kahvila, lenkkipolku, ja musiikki luureihin mukaan. Toivottavasti seuraavalla kerralla yksinkotoilu onnistuu paremmin.
Se teini on vissiinki miehen lapsi ja sinä äitipuoli. Lähde vaikla risteilylle.
Ompa ihmiset täällä julmia kommentteineen..
Mä ymmärrän tosi hyvin tarpeen olla yksin kotona ja tällä hetkellä työttömänä nautin hirveästi kun saan päivisin ladata akkuja yksin.
Eikä ole mitään neuvoja antaa, itsekään koskaan näitä arkipäiviä pidempään saa täällä olla rauhassa.
Vaikka perheestäni pidän, on se eri asia kun tietää ettei kukaan varmuudella kysele mitään seuraaviin kolmeen tuntiin.
Vierailija kirjoitti:
Se teini on vissiinki miehen lapsi ja sinä äitipuoli. Lähde vaikla risteilylle.
Ydinperhe ollaan. Eronneena ei olisikaan mitään ongelmia oman ajan kanssa.
Joo, en tarvii lääkäriä nyt
Ei, en tarvitse ruokaa
Joo, en tarvii kainaloa nyt
Ei mua tarvitse hoitaa
Syö vaan ite ne suklaat
Tai mene aivan keskenäs joogaan
Tiedän mitä mä kaipaan, että mä rauhoitun
Mä haluun olla yksin
Haluun olla hiljaa
Haluun, että nukkuu kerrankin voin
Mä haluun olla yksin
Lukee vaikka kirjaa
Junamatka Turkuun ihana ois
Mä haluun ihan helvetin pitkästä aikaa tuijottaa kauas tyhjyyteen
Ja ehkä sitten lopulta elämä voittaa
Muistan ehkä miks tän kaiken teen
Oon joo mennyt täysin sekasin
Jo varmaan hormonit vaivaa
Mut turhaan mua sä ootat takaisin ennen ihmeiden aikaa
Syö vaan ite ne lääkkeet
Tai mene aivan keskenäs jumppaan
Tiedän mitä mä kaipaan, että mä rauhoitun
Mä haluun olla yksin
Haluun olla hiljaa
Haluun, että nukkuu kerrankin voin
Ja sitten jotkut kysyvät että miksi sulla ei ole miestä ja voivotellaan ja jopa hiukan säälitellään.
Alue: Aihe vapaa
Selittäähän. Valintojesi takia sinäkin olet siinä tilanteessa missä nyt olet, toisenlaisilla valinnoilla tilanne vois olla toisin. Älä nurise. Ei se teini enää kauan kotona ole.