Lue keskustelun säännöt.
Perheestä tuleva jatkuva stressi ja vaiva ja työ uuvuttaa minut henkisesti niin, etten jaksa innostua ja iloita enää mistään
21.11.2019 |
Perhe on kuitenkin tärkeä enkä haluaisi luopua siitä, mutta se vie kaikki mehut minusta henkisesti enkä tosiaan jaksa enää esittää ja tasapainoilla eri roolien välillä (äiti, vaimo, työroolit, ystävä..) vaan olen kadottanut elämänilon vähitellen miltei täysin ja viime keväästä saakka ainoa selkeä mielihalu on olla vain juoda kännit ja sen sitten aloin tehdäkin niin usein, että lopetin alkoholinkäytön kokonaan, koska ei se voi olla ainoa ilo elämässä tai jokin kantava voima tässä.
Tuntuu siis siltä etten voi tehdä mitään enkä keskittyä mihinkään, kun ihan aina perheasiat tulevat estämään sen jollain lailla, niin en tosiaan jaksa enää edes yrittää.
Parisuhteeseenkin olen väsynyt koska eihän siihenkään pysty keskittymään rauhassa, seksistä on mennyt täysin maku kun ei siihen ole edes järkevää ajankohtaa ja rauhaa jatkuvan perhe-elämän keskellä, kun sina on joko kiire tai väsyttää ja lapset talossa.
Yksi asia vähän kiinnostaa yhä sentään, nimittäin nukkuminen, tosin tietenkin sitäkin saattaa perhe sabotoida.
Miten te muut onnistutte jaksamaan äiteinä, vaimoina, työrooleissa ja ystävinä - ja myös omina itseinänne perheen puristuksessa? Minulla ei ole homma hallussa nyt yhtään ja taidan tarvita apua. En muista koska olisin mielelläni noussut aamulla uuteen päivään.
Kommentit (215)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vielä helpottaa.
Kunhan lapset parinkympin jälkeen muuttavat omilleen on ihanaa rauhaa luvassa.
Seksi vaan ei sitten enää innosta kun vaihdevuosihiki pukkaa pintaan mutta haitanneeko tuo mitään kun ei miehelläkään enää oikein stondaa.
Ota rennosti vaan.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
12 ja 5, olen siis sinnitellyt jo 12 vuotta niin alkaa olla takki tyhjä. Ap
Kuulostaa jo masennukselta ja burnoutilta. Voit hyvin ottaa yhteyttä lastensuojeluun ja pyytää apua sitä kautta. Ne auttoi meitäkin kun oli vaikeaa. Ihan mikä tahansa reitti kunhan saat lepoa järjestettyä. Sieltä saa apua arkeen ja jaksamiseen. Sun pitää päästä lepäämään ja tuntemaan taas iloa ja toivoa.
Jos on vielä mies joka kuuntelee niin kannattaisi myöntää tilanne hänelle, ettet nyt enää jaksa, että takki on tyhjä. Hänellä voi olla samat fiilikset.
Tätä ei voi lykätä ja kiristää vanhan kansan tapaan vaan hampaita ja vaan selvitä. Nyt on nykyaika ja on keinoja.
En suosittele lastensuojelua ellet halua lisää ongelmia. Normaaleja tunteita nuo sinulla. Minulla auttoi vastaavaan meditoinnin harjoittelu, liikunta ja henkisten oppien omaksuminen. Tuntuu vaikealta olla tietoisesti kiitollinen sellaisesta p-skasta joka on pilannut oman elämän, mutta ihme kyllä se auttaa. Hyväksy tunteesi, yritä olla lempeä itsellesi. Jos pienempää lasta joku hoitaa edes välillä, niin mene jonnekin ulos ihan itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
12 ja 5, olen siis sinnitellyt jo 12 vuotta niin alkaa olla takki tyhjä. Ap
Hä, noihan ovat jo isoja lapsia? Mitä heistä koituvaa vaivaa siis et millään jaksa? Ei pahalla, yritän vain ymmärtää kun 12v tekee jo kaiken itse ja 5 vuotiaskin pääasiassa, voivat ulkoilla yksin jne.
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen perusteella tämä on lastensuojeiuasia jos ja kun lapset täällä voivat hyvin? Ap
Joko vauva-palstan asiakaskunta on painottunut sosiaaliavun varassa eläviin tai sitten sote-alalla on enemmän ongelmia kuin olisi uskonut ts. lastensuojelu ainoa väylä saada hoitoa masennukseen.
Keitiöpsykologina sanoisin, että sulla on iso ristiriita toiveiden ja todellisuuden välillä, joka aiheuttaa masennusoireilua. Yksityinen terapeutti voisi olla hyvä vaihtoehto, jos vain on varaa. Lääkärissäkin voisit käydä selvittämässä, että ei ole mitään kroonista sairautta väsyttämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En suosittele lastensuojelua ellet halua lisää ongelmia. Normaaleja tunteita nuo sinulla. Minulla auttoi vastaavaan meditoinnin harjoittelu, liikunta ja henkisten oppien omaksuminen. Tuntuu vaikealta olla tietoisesti kiitollinen sellaisesta p-skasta joka on pilannut oman elämän, mutta ihme kyllä se auttaa. Hyväksy tunteesi, yritä olla lempeä itsellesi. Jos pienempää lasta joku hoitaa edes välillä, niin mene jonnekin ulos ihan itseksesi.
Kiitos näistä sanoista, yritän tätä, uskon ehkä hieman että saattaa auttaa. Selvästi ymmärrät mistä kirjoitin. Ap
Missä hiton rooleissa? Ei elämä ole mikään näytelmä vaan, elämää. Kuka sulle niitä rooleja asettaa? Niinpä. Ei kukaan ulkopuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä ihmeen perusteella tämä on lastensuojeiuasia jos ja kun lapset täällä voivat hyvin? Ap
Joko vauva-palstan asiakaskunta on painottunut sosiaaliavun varassa eläviin tai sitten sote-alalla on enemmän ongelmia kuin olisi uskonut ts. lastensuojelu ainoa väylä saada hoitoa masennukseen.
Keitiöpsykologina sanoisin, että sulla on iso ristiriita toiveiden ja todellisuuden välillä, joka aiheuttaa masennusoireilua. Yksityinen terapeutti voisi olla hyvä vaihtoehto, jos vain on varaa. Lääkärissäkin voisit käydä selvittämässä, että ei ole mitään kroonista sairautta väsyttämässä.
Fyysinen terveys on juuri tarkastettu joten siitä ei pitäisi olla huolta. Olen joskus muutama vuosi sitten käynyt yksityisellä terapeutilla, ei ollut hintansa väärti eikä kenellekään puhuminen oikeasti auta, kun ei se muuta ajatuksiani eikä kokemustani olosuhteistani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäiset lapset?
12 ja 5, olen siis sinnitellyt jo 12 vuotta niin alkaa olla takki tyhjä. Ap
Hä, noihan ovat jo isoja lapsia? Mitä heistä koituvaa vaivaa siis et millään jaksa? Ei pahalla, yritän vain ymmärtää kun 12v tekee jo kaiken itse ja 5 vuotiaskin pääasiassa, voivat ulkoilla yksin jne.
5v ei todellakaan voi ulkoilla yksin - on lastensuojeluasia jos joku nykyään antaa sen ikäisen ulkoilla yksin.
Ei millään pahalla, mutta älä kommentoi enää kun et yhtään tavoita kokemustani oman rauhan ja vapauden menettämisestä. Ap
Todellakin 5v voi ulkoilla yksin omakotitalon pihalla :,D tuosta se uupumuksesi johtuu, et luota kehenkään muuhun ja yrität itse hoitaa jopaasiat joita ei tarvitse hoitaa. Noin isojen kanssa on jo helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä hiton rooleissa? Ei elämä ole mikään näytelmä vaan, elämää. Kuka sulle niitä rooleja asettaa? Niinpä. Ei kukaan ulkopuolinen.
Joudun eri tilanteissa suoriutumaan aivan erilaisista tehtävistä ja aina muiden hyväksi. Rooleista puhuminen on ihan peruskauraa, et taida kauheasti olla opiskellut, ainakaan akateemisesti? Ap
Miksi teit toisen lapsen? Minulla oli noita tunteita jo ensimmäisen kanssa, siksi en toista tehnytkään. En halunnut pidentää 18 vuoden häkkiä entisestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu helpottavalta lukea tällainen kuvaus, vaikka olen pahoillani puolestasi. Elämä lasten hankkimisen jälkeen on ollut jäätävää raadantaa. Eron jälkeen omat viikot ovat henkireikä. Ja kyllä, 12-vuotiaskin tarvitsee kyytejä harrastuksiin, äitiä myymään koulun myyjäisiin, ruokaa, uusia vaatteita, hammaslääkäriin viemistä, juttelemista ja sisarustappeluiden selvittämistä.
Raivaa väkivalloin tilas itsellesi: jooga, meditaatio, kävelyt, putsaa vähäksi ajaksi kalenterista kaikki turha, varaa kaverimatka.
Mistä sinä saisit iloa? Joku harrastus? Vai haluatko olla rauhassa yksin? Teillä on ilmeisesti ydinperhe eli minkä verran isä ottaa vastuuta lapsista? Voisiko heillä olla joku yhteinen juttu missä käyvät tai voisiko lapset mennä vaikka kerran kuussa yökylään sukulaiselle? Sun pitäis saada säännöllisesti vapaata kaikista noista sun rooleista ja uppoutua omiin asioihin.
Sehän se onkin etten jaksa alkaa ”väkivalloin” järjestämään itselle enää mitään, en vain jaksa eikä edes kiinnosta. Aikaisemmin jaksoin ja yritin mutten juurikaan nauttinut, joten en jaksa nähdä minkäänlaista järjestämisen vaivaa enää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sehän se onkin etten jaksa alkaa ”väkivalloin” järjestämään itselle enää mitään, en vain jaksa eikä edes kiinnosta. Aikaisemmin jaksoin ja yritin mutten juurikaan nauttinut, joten en jaksa nähdä minkäänlaista järjestämisen vaivaa enää. Ap
Vaikuttaa siltä että olet masentunut. Siihen saa apua, varaa aika lääkäriin. Suosittelen myös terapiaa, pelasti mun elämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä hiton rooleissa? Ei elämä ole mikään näytelmä vaan, elämää. Kuka sulle niitä rooleja asettaa? Niinpä. Ei kukaan ulkopuolinen.
Joudun eri tilanteissa suoriutumaan aivan erilaisista tehtävistä ja aina muiden hyväksi. Rooleista puhuminen on ihan peruskauraa, et taida kauheasti olla opiskellut, ainakaan akateemisesti? Ap
Aikaisempi tutkintoni on amk-tasoa ja nyt työn ohella teen ylempiä opintoja.
En silti suorita elämää. Elän. Se, mitä on tässä ja nyt, ei ole tehtävien suorittamista. Töissä teen töitä, kotona teen kotityöt ja hoidan lapset. Elän hetkessä, siinä mikä milloinkin on käsillä. En suorita enkä varsinkaan uhriudu kenenkään hyväksi.
Ensinnäkin, saattaisit tarvita sairaslomaa. Ehkä sinulla on Burn out. Onko työsi muuten sellaista, että pidät alastasi, vai teetkö vaan palkan takia? Voisitko yrittää hakeutua toiseen työpaikkaan? Tehdä lyhennettyä työaikaa? Pitää sapattivuoden?
Toiseksi, sinun pitäisi ehkä perheen suhteen hyväksyä, että tilanne on tämä. Sinun vapaa-aikasi on nyt pääasiassa sellaista aikaa, jonka vietät perheen kanssa. Se nyt vaan menee niin kaikilla, jotka ovat päättäneet hankkia lapsia, sen 18+ vuoden ajan nyt ainakin. Yritä löytää yhteistä tekemistä, joka tuottaa iloa kaikille.
Itse olen yh, enkä pääse enää harrastamaan teatteria ym kulttuuria kuten aiemmin ennen lasta. Ei se haittaa. Suomessa tehdään onneksi laadukasta lastenkulttuuria, niinpä harrastan nykyään lastenteatteria, lasten konsertteja yms yhdessä lapsen kanssa ja museoissaki käydään, toki lapsen ehdoilla. Ja kirjallisuus, jota luen ja elokuvat, joita katson, on nyt lähinnä lasten kirjallisuutta ja elokuvia.
Omiin harrastuksiin en pysty nyt sitoutumaan. Mutta lapsi harrastaa, olen niissä porukoissa mukana. Käyn lenkillä sillä aikaa, kun lapsella on oma harrastusvuoro.
Minusta tämä on ainutlaatuinen tilaisuus kurkistaa lasten maailmaan. Se on vähintään yhtä mielenkiintoinen ja monipuolinen kuin aikuistenkin.
Keskustele miehesi kanssa. Ehkä voisit sopia yhdestä omasta harrastusillasta/viikko? Auttaisiko se jaksamaan?
Tai lomalla perheleiri, jolloin voisitte keskittyä vain perheenä yhdessä toimimiseen. Ruoanlaitot ja ohjelman hoitaa muut. Seurakunnat, luontojärjestöt, urheilukeskukset järjestää tällaisia ainakin.
Tarvitset apua!