Eka joulu oman perheen kesken, tunnelman luominen?

Stressaat päiviä etukäteen, puhallat rahasi ja muidenkin (pankin) rahat lahjoihin ja ruokiin. Viikon ja kaksi siivoat ja järjrstätä hulluna. Askartelet ja paskartelet yöt ja illat korristeita ja adventtikalentereita. Paketoit lahjoja ja suunnittelet lisää koristeita ja lahjoja. 3 pvää joulusta heilut keittiössä muonittamasssa ja tekemäsdä sapuskaa aina jos kukaan muu inahtaakaan että jotain tekee mieli. Lapset joukee kirkuen ympäriinsä ja sotkee kun sinä siivoot. ukko makaa sohvalla homeisena nuollen olut tölkkejä. Kun pyydät apua saat kiukkuisen sönkötyksen kuinka on sinun idea koko joulu, että häntä ei kiinosta osallistua. Tunnin päästä ukko huutaa kersojen kanssa että koska syödään. Kun viimein pöytä on kystä kyllä kaikki yökkii ja ja sanoo en syö. Ukkos kattelee nälkeäsenä pakkasesta HK sinistä ja mäkkärin aukioloa netistä ja lähtee hakeen sapuskaa sieltä, itteleen vaan tietenkin koska sun ideas oli joulun juhlinta. Ukko tulee kännissä takasin just ja just pukiparta naamalla nakkoo lahjoja pitkin olohuonetta ja sammuu sohvalle. lapset kirkuu lahjojen kanssa. siivoat keittiötä ja jouluruokaa. pukki hoippuu sänkyyn ja kunhan lapset nukkuu viimein saat harrastaa jouluseksiä ukon kanssa on sinun vikasi ku ukon ei ota eteen koska halusit viettää joulua. Seuraavana päivänä pakotat kokoperheen autoon ajat sukulaisiin kattoon samaa sirkusta vieraan näkökulmasta. tapanina vannot ettet ikinä enää vietä joulua. Kunnes taas 11 kuukautta myöhemmin...

Ainakin oma poikani on sanonut sitä samaa, mistä itse tunnen joulun tunnelman tulevan. Yhdessä valmistelusta, tunnelmoinnista ( ja tämä nyt voi tarkoittaa ihmisillä eri juttuja, meillä on ollut esim. joulukorttien tekoa, itsenäisyyspäivänä pipareiden leipominen, piparkakkutalon valmistelu, joululaulujen kuuntelu, ystävien ja sukulaisten tapaaminen pitkin joulukuuta jouluglögien tai joulukahvien merkeissä, joulunavauksessa käyminen), kodin koristelu yhdessä.

Tein myöskin joka vuosi jonkunlaisen joulukalenterin lapselleni ( hän on nyt 21 ja teen edelleen , ja ihan luvan kanssa. Hän myös itse laittaa omaan pieneen kotiinsa aina joulua, vaikka meillä joulun vietämmekin)

Jouluna taas tunnelma on syntynyt siitä, että on tehty asioita yhdessä. Meillä on vahvat perinteet jo minun lapsuudestani, mutta niitä on muokattu myös enemmän meidän perheemme näköiseksi. Yhteinen tekeminen joulunpyhinäkin on se juttu mistä jouluntunnelma syntyy meillä.

Lapsenne ovat oivallisessa askarteluiässä, joulukoristeita vain työnalle: popcornnauhaa, paperikenkeistä tehtyjä ketjuja (voi tehdä hyvin erilaisista lehdistä ja muista papereista, sooda- tai taikatakinasta piparimuoteilla koristeita, iloisten ilmeiden piirtelyä äidin leikkaamiin tontunnaamoihin - pinterestistä voi etsiä ikäänsopivia ohjeita.

Valmiiden piparkakkujen koristelutalkoot eri värisillä kuorutuksilla ja karamelleilla - jos haluaa pitää yllä tonttu-uskoa, voi jättää ikkunalaudalle piparin tonttua varten (muistakaa vähintään syödä palanen).

Itsetehty joulukalenteri, vaikka semmoinen, että samassa pussissaon joka päivä joku pieni yllätys.

Jos asutte jonkun metsikön lähellä sinne lyhdyn tai taskulampun kanssa etsimään tontun jälkiä (sieltäkin voi löytyä vaikka pudonnut tonttulakki...)

Jouluaiheisten elokuvien katselua jo pikkuisen ennakkoon yhdessä, lapsille sopiva joulukonsertti tai vastaava tapahtuma, joululaulujen laulaminen yhdessä, joulukorttien tekeminen.

Niin ja tietysti jouluaattona pienille jotain semmoista puuhaa ettei jännitys kasva sietämättömäksi (peli, leffa tai vastaavan lahjan avaaminen ennen muita) ja tietysti varsinaisen juhlinnan aloitus sillä tavalla lapsiystävällisesti että uusilla leluilla ehtii leikkiäkin.

Mieti, mitkä elementit ovat tehneet niistä lapsuudenkotisi jouluista joulun. Kysy myös puolisoltasi, mitä hän haluaa tuoda omista lapsuuden jouluistaan teidän yhteiseen jouluun. Niistä se lähtee rakentumaan. Antakaa myös lapsillenne ikätasoonsa suhteutettuna mahdollisuus vaikuttaa joulun suunnitteluun.

Ja isäni ohje: Joulu on juhla, joten silloin kuuluu syödä sellaista, mikä on hyvää. Sekä isäni että äitini lapsuuden joulupöytään kuului lipeäkala, mutta kumpikaan heistä ei tykännyt siitä, joten sitä ei minun lapsuuteni joulupöydässä koskaan ollut. Joskus maistoin sitä jossain koulun jouluaterialla, ja en tykännyt, joten sitä ei minun omassakaan joulupöydässäni ole.

Mieheni lapsuuden jouluihin kuului aina hedelmäsalaatti. Minun lapsuudessani sitä ei koskaan syöty jouluna, mutta koska se on miunusta hyvää, sitä on minun ja mieheni yhteisessä joulupöydässä aina. Se ikään kuin korvaa sekahedelmäsopan (josta emme pidä).

Kirjoittakaa lista asioista, joita haluatte jouluunne. Säästäkää se joulun jälkeen, jotta voitte ottaa sen joulun suunnittelun pohjaksi tulevina vuosina. Se vähentää joulunalusstressiä. Oma kokemukseni on, että vuosien saatossa jotain tippuu listalta pois ja jotain uutta tulee tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hullua, että haluaa samanlaisen joulun kuin lapsena, mutta ei kykene kertomaan, että mitä se oikein oli. Mieskään ei ole juhlaihminen.

Tulossa on siis taas yksi hirviöäiti, joka suorittaa joulua hampaat irvessä ja huutaa miehelle, kun tämä ei tee mitään. Lapset siinä sivussa katsovat kauhuissaan, kun äiti uhkaa, että jos ette ole kunnolla, niin pukki ei tule. Jouluruoka ei maistu jännityksessä ja taas äiti huutaa, että kun ette syö, niin lahjat jäävät saamatta. Itkuiset lapset muistavat ikuisesti sen, miten kamalaa jouluna oli (vaikka yksittäiset asiat unohtuvat) ja jo pelkkä lanttulaatikon tuoksu aiheuttaa kammoa.

Älä tee omaa jouluasi! Jos perheelle riittää punainen pöytäliina ja joulupukki, niin se on sitten siinä, ihan ilman piparkakkutaloa ja uupunutta äitiä.

Aika harva kai nykyään muuttuu joulun aikaan hirviöäidiksi, koska nykyään on on itsestään selvää, että äiti ei joudu huolehtimaan kaikesta yksin, vaan jokainen perheenjäsen osallistuu, joten kukaan ei kuormitu liikaa. Sähkö helpottaa kummasti valmisteluja verrattuna entisaikoihin ja eiköhän iso osa nykyihmisistä osta osan ruuistakin valmiina. Yhdessä tekeminen on osa joulutunnelmaa.

Kiitos vinkeistänne, se on kyllä totta että ei pitäis tehdä tästä itselle sellasta stressiä ja kuvitella että yksin pitäis kaikki tehdä.. pitää kysyä mieheltä mitkä asiat sille ois tärkeitä, sen tuntien kuitenkin veikkaan että ei kovin ihmeellisiä vastauksia tule (mihin viittasinkin aiemmin kun sanoin ettei ole juhlaihmisiä).

Nuo askarteluideat ja koristelu lasten kanssa kuulostaa kyllä mukavalta, voisin kuvitella että tykkäisivät kovasti kun saisivat laittaa itse askartelemia koristeita vaikkapa ikkunoihin:)

Tehkää joulu yhdessä :)

Suunnitelkaa kaikki yhdessä, mitä erityistä kukin joululta toivoisi; mitä ruokaa ja herkkuja, mihin kuusi laitetaan, millaisia koristeita pistetään, mennäänkö vaikka luistelemaan tai pelaillaanko lautapelejä jne. Kun suunnitelmat on suunnilleen selvät ja tarvittavat välineet hankittu, voidaan joulua alkaa rakentaa koko perheen voimin.

Joulua ei tarvitse suorittaa millään tietyllä tavalla ja kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Tärkeintä on, että vietetään aikaa yhdessä ja kodissa on mukava, lämmin tunnelma. Eikä niitä joululaatikoitakaan ole pakko tehdä alusta loppuun saakka itse, jos ei varta vasten halua; kaupan jouluruoat maistuvat varmasti varsin hyvin.

Jouluna saa riemuita ja iloita, rauhoittua ja rentoutua. Parhaat ja rakkaimmat muistot monelle ovat varmasti ne simppelit jouluhetket, kun vaikkapa koristellaan kuusta tai kuunnellaan joululauluja yhdessä. Ei tarvitse olla jotain supermahtavaa ja hienoa, vaan tunnelmallista ja yhteistä.

Mukavaa Joulun Odotusta <3

Me olemme aina viettäneet joulut omassa kodissa, ilman isovanhempia. Mieheni vanhemmat ovat joulunvihaajia ja minun äitini ja hänen miesystävänsä päihteiden suurkuluttajia. Eli missään vaiheessa ei ole tarvinnut miettiä mitään joulurallia ympäri maakuntaa.

Joulutunnelma syntyy meillä minun itse keksimistäni perinteistä. Meillä sytytetään aina adventtikynttilät sitä mukaa kun adventit etenee ja lauletaan kynttilöitä sytyttäessä se Sytytämme kynttilän- laulu. Joulukuun mittaan teemme jouluisia asioita sitä mukaa kun ehdimme: lisäämme valoja, koristeita ja leivomme. Leipomusten määrä ja laatu vaihtelee vuosittain. Siivoaminen on tosi vähissä, saunan pesen aina ennen joulua. Jouluruuissa ei ole perinteitä, niitä ruokia tehdään mille löytyy syöjiä.

Meillä on myös seimikuvaelma pienoismallinakin ja sen pystyttäminen ja asentaminen on lapsille hauska ohjelmanumero. Samalla kerron sen verran joulun alkuperästä kun siinä tilanteessa luontevasti voin .(Se on muuten ollut yllättävän vaikeaa).

Aattona heräämme, syömme lounaalla puuron. Kukaan ei tykkää rusinasopasta joten sitä ei ole. Katsomme joulurauhan, koska pakotan. Kahdelta on aaton hartaus johon pukeudumme ja jossa käymme. Kuusi on koristeltu jo muutama päivä etukäteen. Aattona pukki tulee heti kun olemme tulleet hartaudesta kotiin. Lahjojen jälkeen katan pöydän, tosin lapsille ei ole maistunut ikinä juuri mikään. Illalla on sauna ja on pelailemme lautapelejä yhdessä. Luen lahjakirjoja. Meillä on ihana joulu ❤️

Itselläni on kauniit muistot lapsuuden jouluista. Teininä jouluissa parasta oli se, kun seurasin pikkusisarusten riemua, kun he avasivat paketteja. Tästä syystä halusin alun perin järjestää oman perheeni joulun aika pitkälle lasten ehdoilla.

Meillä on myös "harjoiteltu" jouluruokien syöntiä marraskuusta alkaen. Eli joka viikonloppu on jotain elementtejä jouluateriasta maisteltavana. Jouluna jokainen on sitten tiennyt, mistä tykkää ja mistä ei. Näin ollen joulupöytä on voitu kattaa niin, että jokaiselle on riittävästi mieluisaa syötävää.

"Sika on sähköuunissa. Lalalalallallaa."

”Tottakai jännitys siitä, mitä paketista paljastuu, joululaulut ja kuusi koristeineen. Jouluruuat.. ”

Siinähän ne tulivat. Ei siis ”tottakai se, että äiti teki kaikki ruuat itse jo marraskuussa pakastimeen” :)

Joululauluja, kynttilöitä, punaisia omppuja (tuoksuvat muuten ihanalta), kuusi...ja mahdollisimman rentoutuneet vanhemmat <3 Olen itse kipuillut kadonneen joulutunnelman kanssa koko aikuisikäni, mutta tiedän, että lapsille joulu tuntuu ihan yhtä jännällä ja ihanalta, kuin itselle ennen muinoin.

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se tule luonnostaan, miksi ihmeessä väkisin yrittää kehitellä jotain erityistekemistä? Mulle joulu on henkinen tila, joka ei kaipaa muuta kuin muutaman kynttilän, kuusen, kukkia ja hyvää ruokaa.

Ehkä mulla on itselläni joku kriisi tän asian kanssa, kun lapsuuden joulut tuntui niin erityisiltä ja ihanilta, ja aikuisena tuntuu että se fiilis on lässähtänyt.. haluaisin että omat lapset saisivat kuitenkin kokea joulun sellaisena ettei se ole yksi arkipäivä muiden joukossa. Tiedän ettei siis tarvita mitään taikatemppuja

Ap

Osaatko eritellä, että mikä teki lapsena joulusta erityisen?

Oliko se lahjojen odotus, joulupukin käynti, makeat herkut, juhlavasti pukeutuminen, haudoilla käynti, joulukuusen koristelu...?

Tottakai jännitys siitä, mitä paketista paljastuu, joululaulut ja kuusi koristeineen. Jouluruuat..

tuntuu ehkä että oma äiti on pistänyt tason niin ”korkealle” etten siihen pysty yltämään. Teki kaikki herkut alusta asti itse, aloitti jo marraskuussa leipomisen pakkaseen (lanttu- ja porkkanalaatikot yms.). Ostaisin mieluusti valmislaatikot jne ja sitten tulee se ajatus että ehkä mun pitäis kuitenkin jaksaa tehdä ne itse..

Eli tavallaan mulla on se mielikuva mitä oma äiti teki ja se ristiriita tulee sitten siitä että ”nyt tää meidän joulu ja jouluperinteet on mun vastuulla”, asutaan lähiössä eikä ole leivinuunia missä paistaa kinkkua, joten kannattaako edes yrittää :D

Terapian tarpeessa siis

Ap

Älä stressaa, tuo ohje tehdä joulu yhdessä on hyvä. Me leivottiin lasten kanssa pipareita, halusivat jo pienestä olla mukana tuossa. Ostettiin joitakin kivoja muotteja joita halusivat vuodesta toiseen käyttää. Joulukuusi koristeltiin yhdessä, ei ollut varmasti esteettisesti juuri senaikaisen muodin mukainen, mutta hieno. Askartelivat joulukuusen koristeitakin jossain vaiheessa. Piirsivät joulukuvia jotka leikattiin ja laitettiin ikkunaan. Joulupukki joko tuli tai oli jättänyt säkin eteiseen, ja jo sitä ennen kirjeen kirjoittaminen pukille oli tosi jännä juttu, hävisi lintulaudalta yön aikana.

Ja ne jouluherkut - kukaan lapsi ei oikeasti muistele äidin panosta lanttulaatikoissa jne, joulun tuoksun voi saada pipareista tai lämmittämällä jo paistettua kinkkua. Se joulu on varmaan eniten tunnelma, jännitystä, iloa ja yhdessöoloa. Oikein hyvää joulua teille!

juuri tuo on sitä metatyötä josta voi uhriutua pitkän kaavan mukaan.

joulu vasta ens  kuussa ja nyt jo itektään ku ei tiiä mitään.

voi helv.

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joulunyyppä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se tule luonnostaan, miksi ihmeessä väkisin yrittää kehitellä jotain erityistekemistä? Mulle joulu on henkinen tila, joka ei kaipaa muuta kuin muutaman kynttilän, kuusen, kukkia ja hyvää ruokaa.

Ehkä mulla on itselläni joku kriisi tän asian kanssa, kun lapsuuden joulut tuntui niin erityisiltä ja ihanilta, ja aikuisena tuntuu että se fiilis on lässähtänyt.. haluaisin että omat lapset saisivat kuitenkin kokea joulun sellaisena ettei se ole yksi arkipäivä muiden joukossa. Tiedän ettei siis tarvita mitään taikatemppuja

Ap

Osaatko eritellä, että mikä teki lapsena joulusta erityisen?

Oliko se lahjojen odotus, joulupukin käynti, makeat herkut, juhlavasti pukeutuminen, haudoilla käynti, joulukuusen koristelu...?

Tottakai jännitys siitä, mitä paketista paljastuu, joululaulut ja kuusi koristeineen. Jouluruuat..

tuntuu ehkä että oma äiti on pistänyt tason niin ”korkealle” etten siihen pysty yltämään. Teki kaikki herkut alusta asti itse, aloitti jo marraskuussa leipomisen pakkaseen (lanttu- ja porkkanalaatikot yms.). Ostaisin mieluusti valmislaatikot jne ja sitten tulee se ajatus että ehkä mun pitäis kuitenkin jaksaa tehdä ne itse..

Eli tavallaan mulla on se mielikuva mitä oma äiti teki ja se ristiriita tulee sitten siitä että ”nyt tää meidän joulu ja jouluperinteet on mun vastuulla”, asutaan lähiössä eikä ole leivinuunia missä paistaa kinkkua, joten kannattaako edes yrittää :D

Terapian tarpeessa siis

Ap

Teet ne asiat itse minkä tekemisestä nautit :)

Jos muuten yhtään löydät intoa, niin tee ihmeessä laatikot itse. Ne ovat helpoin ruoka tehdä itse! Rosolli puolestaan rasittavin. Sen ostaisin kaupasta, jos jonkin.

Meidän oma joulu tulee kiireettömyydestä.

Perussiisteys riittää, tykätään että sauna on vasta pesty ja sängyissä puhtaat lakanat, mutta muuten ei tehdä mitään ihmeellistä.

Ruoka on sitä mistä oikeasti tykätään, ei ole mitään pakkoja perinteiden nimessä. Sekin on tärkeää, että kaikille maistuu, ihan järjetöntä vääntää lasten kanssa porkkanalaatikon syömisestä, jos ei maistu niin sitten ei maistu. Tehdään itse se mitä halutaan, loput valmista. Ja herkkuja pitää olla: juustoja tykötarpeineen, viiniä, suklaata, englanninlakritsia, maustekakkua, suklaakakkua, pipareita, glögiä... Piparit muuten tehdään jo joulukuun alussa, pari taikinaa ainakin, että riittää vähän maistella ennen joulua. Piparitalo lähempänä joulua.

Kuusi haetaan myös jo joulun alla ja sisälle tuodaan perinteisesti aattona. Joulukukat on mulle ehdottomia, niitä tuon jo viikkoa ennen, ensimmäiset jo itsenäisyyspäiväksi, ja asettelen kauniisti. Muutama perinteeksi muodostunut koriste, joululiina, kynttilöitä ja havukranssi oveen, ja siinä on meidän joulu. Lintulaudalle vielä viedään jotain extraherkkua linnuille.

Aattona vedetään mahdollisimman lungisti. Jos on kökkö ilma ei lähdetä yhtään mihinkään, vaan hengaillaan vaan kotona tunnelmoiden. Tonttu on voinut jättää yöllä lapsille jotain, joiden kanssa jaksaa aattopäivän touhuilla. Jos on lumista ja kaunista, voidaan käydä kävelyllä tai ihastelemassa hautausmaan kynttilämerta ja viedä omat. Ihan yhtä hyvin kynttilän edesmenneille läheisille voi sytyttää omaan kotiin.

Syödään kiireettömästi, saunotaan kiireettömästi, tonttu tuo lahjat sillä aikaa. Lapset näkee pukin mummolajouluina, mutta kotona käy tonttu.

Aattona soitetaan isovanhemmille.

Ehkä tämä on vähän tällainen aikuisten makuun -joulu, tai ainakin kahden jouluhössötystä inhoavan joulu, mutta saadaan se korkeintaan kolmen vuoden välein, muulloin ollaan sukulaisilla. Mun kotona on aina paljon väkeä ja kauhea hässäkkä, josta lapset kyllä tykkää. Anoppilassa taas vedetään minuuttiaikataululla, että tulee puurot syötyä oikeaan aikaan jne.

Joulukuusi ja valot tekee jo yksistään paljon. Aattoaamuksi laitan lapsen oven taakse yhden lahjan ja loput kuusen alle. Joulupukkia ei meille tilata, koska vietämme joulua todella pienimuotoisesti; me kolme ja anoppi.

Tapana on pukeutua vähän paremmin (ei kuitenkaan mitään ahdistavaa pönötysvaatetta) ja syödä hyvin. Jouluruokia ei meillä ole tainnut olla koskaan, mutta mieliruokia sitäkin enemmän. Ja joku ihana, kaunis kattaus.

Rennosti otetaan eikä mietitä liikoja :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin hullua, että haluaa samanlaisen joulun kuin lapsena, mutta ei kykene kertomaan, että mitä se oikein oli. Mieskään ei ole juhlaihminen.

Tulossa on siis taas yksi hirviöäiti, joka suorittaa joulua hampaat irvessä ja huutaa miehelle, kun tämä ei tee mitään. Lapset siinä sivussa katsovat kauhuissaan, kun äiti uhkaa, että jos ette ole kunnolla, niin pukki ei tule. Jouluruoka ei maistu jännityksessä ja taas äiti huutaa, että kun ette syö, niin lahjat jäävät saamatta. Itkuiset lapset muistavat ikuisesti sen, miten kamalaa jouluna oli (vaikka yksittäiset asiat unohtuvat) ja jo pelkkä lanttulaatikon tuoksu aiheuttaa kammoa.

Älä tee omaa jouluasi! Jos perheelle riittää punainen pöytäliina ja joulupukki, niin se on sitten siinä, ihan ilman piparkakkutaloa ja uupunutta äitiä.

Aika harva kai nykyään muuttuu joulun aikaan hirviöäidiksi, koska nykyään on on itsestään selvää, että äiti ei joudu huolehtimaan kaikesta yksin, vaan jokainen perheenjäsen osallistuu, joten kukaan ei kuormitu liikaa. Sähkö helpottaa kummasti valmisteluja verrattuna entisaikoihin ja eiköhän iso osa nykyihmisistä osta osan ruuistakin valmiina. Yhdessä tekeminen on osa joulutunnelmaa.

Unohdit olennaisen: ap:n mies ei ole juhlaihminen, hän ei välttämättä halua tehdä uusintana ap:n lapsuuden jouluja. Hän ei välttämättä halua osallistua tonttuverhojen ripustamiseen, joulukulkueeseen, lahjavalvojaisiin jne., vaan hänelle riittäisi vähempi. Kun sen sanoo ääneen, menettää ap heti joulumielen, koska hän on päättänyt, millainen se joulu on ja hän haluaa, että mies osallistuu hänen jouluvalmisteluihinsa.

Joulupäivänä palsta on taas täynnä suorittajaäitejä, joiden joulu meni pilalle, kun mies ei hinkannut hammasharjalla jalkalistoja eikä halunnut käydä kolmea kertaa laulamassa joululauluja. Kun ei ollut kiva joulu, kun mies ei tehnyt rosollia ja osti väärää silliä. Kun ei ollut äidin joulu!

Kuusen koristelu jouluaattoaamuna oli meillä aina, joulupuuro syötiin yhdessä ja joulurauhan julistus katsottiin aina. Joulun tunnelma oli kuusen tuoksu, koristelut, meillä koti näytti aina ihan erilaiselta jouluna. Samat koristeet vuodesta toiseen tuo myös perinteitä ja joulutunnelmaa. Sitten vanhemmat oli aina rentoja ja hyvällä tuulella jouluna, sekin oli iso osa joulutunnelmaa. Toki myös lahjat illalla, mutta niiden antamista piti aina vähän odottaa sitä aina pitkitettiin vähän, ensin piti laulaa joululauluja tms. Myös herkkuja oli paljon tarjolla, kaikkien makuun, toisin kuin koskaan muulloin arkena tai muina juhlapäivinä. Minulle joulut ovat jääneet lapsuudesta mieleen yli kaiken. Mutta varoittaisin myös tuosta ylitekemisestä, kaikkea ei tarvitse tehdä itse, tee vaan sen verran kun jaksat/kerkeät ja loput valmiina. 

Joulunyyppä kirjoitti:

Kiitos vinkeistänne, se on kyllä totta että ei pitäis tehdä tästä itselle sellasta stressiä ja kuvitella että yksin pitäis kaikki tehdä.. pitää kysyä mieheltä mitkä asiat sille ois tärkeitä, sen tuntien kuitenkin veikkaan että ei kovin ihmeellisiä vastauksia tule (mihin viittasinkin aiemmin kun sanoin ettei ole juhlaihmisiä).

Nuo askarteluideat ja koristelu lasten kanssa kuulostaa kyllä mukavalta, voisin kuvitella että tykkäisivät kovasti kun saisivat laittaa itse askartelemia koristeita vaikkapa ikkunoihin:)

Minä päätin silloin kauan sitten, kun oli meidän ensimmäinen yhteinen joulumme perheenä, että jouluna ei stressata mistään ja jouluna pitää kaikilla olla kivaa ja rauhallista sekä hyvää syötävää. Niinpä ahertamisen vedin minimiin, tunnelmoinnin maksimiin ja ruoat teimme ja teemme edelleen sen mukaan, että jokaisella on jouluna omaa herkkuaan. Meillä on ollut ihania jouluja, joita muistelen edelleen lämmöllä nyt, kun lapset ovat jo aikuisia.

Täh? Etkö muka ikinä ennen ole asunut omillasi ja viettänyt joulua? Meillä (=itselläni ja kissalla) on selvät sävelet: kämpän siivous, pieni ruukkutuija + valosetti joulukuusena, ikkunassa valokolmio, kynttilöitä, spotifystä joululauluja. Ostan omat lahjani (tänä vuonna kirja, eräs keittiötarvike, röhnötysoloasu, hyvää suklaata, kissalle joku erikoisruoka) ja annan kauppojen paketoida ettei itse tarvitse.

Jouluna ajattelin kokata hyvän aterian, leipoa, käydä vierailla haudoilla ja sitten lukea uutta kirjaani kissa sylissä. Väännän termostaatin lämpimämmälle kuin normaalisti. Jouluna kaikki muut ovat kuitenkin perheidensä luona, niin turha edes yrittää löytää ketään seuraksi.

Monet vanhan kansan ihmiset saivat joulumielen siitä että raatoivat mahdollisimman paljon joulun eteen ennen joulua. Se on sitä luterilaista perinnettämme. Mekin teimme näin ennen kunnes tajusimme, että ei mitään järkeä täyttää pakastinta ennen joulua leivonnasilla jota kukaan ei edes jaksa syödä jouluruokaövereissään ja joita pitää sitten tuputtamalla tuputaa ihmisille. Kenenkään joulu ei siitä parane. Nykyään keskitymme olennaiseen ja teemme vaan välttämättömimmät.