Ainoa lapsi ja iloinen siitä!
Onko muita samanlaisia?
Vastaa kyselyyn, perustellakin saa.
Kommentit (24)
Olen! Ystäviä ja kavereita on ja elämä ollut hyvä ❤️
Olen töissä lasten kanssa ja perheet ainoat lapset nousevat ryhmässä selvästi esille.
Ovat itsekkäitä päällepäsmäreitä.
Mulle,mulle,mulle,mutta kun minä. Kokoajan tätä.
Tehkää hyvät ihmiset lapsillenne sisaruksia
Olisin todella onnellinen, jos siskoni olisi ainoa lapsi. Tai siis, teknisesti en varmaan olisi, sillä täytyisi varmaan olla olemassa, että olisi mahdollisuus johonkin tunnetilaan. Mutta tajusitte varmaan kyllä... tai tämän palstan tietäen, ehkä ei äly kuitenkaan riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lasten kanssa ja perheet ainoat lapset nousevat ryhmässä selvästi esille.
Ovat itsekkäitä päällepäsmäreitä.Mulle,mulle,mulle,mutta kun minä. Kokoajan tätä.
Tehkää hyvät ihmiset lapsillenne sisaruksia
Kiva provon aihe, mutta kaikki eivät ole itsekkäitä. Mikä edes luokitellaan itsekkyydeksi, sekö jos ei jaa omaa lelua. Sisaruksia omaavissa on yhtä lailla itsekkäitä. On myös eri sukupolvia erilaisella kasvatuksella.
Ainoa lapsi osaa jakaa ja antaa, kun ei ole koko elämää tarvinnut aina tapella joka asiasta sisarusten kanssa.
Olisin, jos olisin ollut. Sisarukset tekevät elämästä yhtä helvettiä. Pikkuveljeni pilasi koko lapsuuden ja nuoruuteni.
Vierailija kirjoitti:
Olisin, jos olisin ollut. Sisarukset tekevät elämästä yhtä helvettiä. Pikkuveljeni pilasi koko lapsuuden ja nuoruuteni.
Aijaa? Minulla on vähän samanlainen kokemus paitsi, että elämäni pilasi äitini.
t. äitihullu
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lasten kanssa ja perheet ainoat lapset nousevat ryhmässä selvästi esille.
Ovat itsekkäitä päällepäsmäreitä.Mulle,mulle,mulle,mutta kun minä. Kokoajan tätä.
Tehkää hyvät ihmiset lapsillenne sisaruksia
😂 tarkimmin viivottimen kanssa jäätelönsä jakavat ovat kylläkin useamman lapsen sisarusparvesta... lisäksi saman perheen lapset voivat saada vanhemmiltaan todella eriarvoista kohtelua.
Kiva olla ainut. Saan yksin periä kaiken ja tietysti kaiken huomion vanhemmilta.
Isä perhana vielä 59-vuotiaana pani jonkun paksuksi niin enpä ole enää ainoa lapsi ja ikää mulla 31v.
Ainoana lapsena olemisen ainoa huono puoli on se aika kun vanhemmat sairastuvat ja/tai vanhenevat. Ei ole ketään kenenkä kanssa jakaa asiaa ja vastuita.
Vierailija kirjoitti:
Ainoana lapsena olemisen ainoa huono puoli on se aika kun vanhemmat sairastuvat ja/tai vanhenevat. Ei ole ketään kenenkä kanssa jakaa asiaa ja vastuita.
Samaa mieltä. Viime vuosina asia on konkretisoitunut, kun vanhempien talo on tyhjätty ja myyty, eivät kyenneet ikääntyneinä enää siellä asumaan.
Olen ollut kiitollinen, että meitä on useita sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen! Ystäviä ja kavereita on ja elämä ollut hyvä ❤️
Aivan.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lasten kanssa ja perheet ainoat lapset nousevat ryhmässä selvästi esille.
Ovat itsekkäitä päällepäsmäreitä.Mulle,mulle,mulle,mutta kun minä. Kokoajan tätä.
Tehkää hyvät ihmiset lapsillenne sisaruksia
Jaa, minun kokemukseni ovat pikemminkin toisinpäin. Ainoat lapset jäävät usein jalkoihin niille monilapsisten perheiden mukuloille, jotka ovat oppineet tappelemaan huomiosta ja oikeuksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoana lapsena olemisen ainoa huono puoli on se aika kun vanhemmat sairastuvat ja/tai vanhenevat. Ei ole ketään kenenkä kanssa jakaa asiaa ja vastuita.
Samaa mieltä. Viime vuosina asia on konkretisoitunut, kun vanhempien talo on tyhjätty ja myyty, eivät kyenneet ikääntyneinä enää siellä asumaan.
Olen ollut kiitollinen, että meitä on useita sisaruksia.
Aika rankkaa aikaa oli äidin sairastaminen (saattohoidin myös) ja kuoleman jälkeisten asioiden hoito ainoana lapsena, tai menihän nuo muuten mutta yli 10 v asutun okt:n tyhjentämisestä en olisi selvinnyt ilman misukulaisten (äidin sisarukset) ja oman mieheni apua. Mutta toisaalta eipä ole perintöriitojakaan. Asioilla on puolensa.
Toinen vanhempani lähti jo saappaat jalassa alle vuorokaudessa, joten mitään hoitamista hänessä ei ollut. Toinen elelee hyväkuntoisena edelleen ja on sanonut menevänsä palvelutaloon kun kunto huononee. Veikkaan kyllä hänellekin nopeaa lähtöä, sukurasitteen tuntien. En muutenkaan pystyisi häntä hoitamaan 300 km:n päästä, minulla on oma perhe ja työ täällä. En koe ainoana lapsena oloa mitenkään rasittavaksi, päinvastoin. Olen aina pitänyt hiljaisuudesta ja siitä että saa olla yksin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä lasten kanssa ja perheet ainoat lapset nousevat ryhmässä selvästi esille.
Ovat itsekkäitä päällepäsmäreitä.Mulle,mulle,mulle,mutta kun minä. Kokoajan tätä.
Tehkää hyvät ihmiset lapsillenne sisaruksia
Itselläni on täysin päinvastainen kokemus koulu- ja päiväkotimaailmasta. Ainoat lapset osaavat ottaa muut huomioon, jakaa omastaan ja olla empaattisia. Monilapsisista perheistä tulevat ovat itsekkäitä, valvovat omaa etuaan ja saamisiaan, empatiataidot puuttuvat. Toki poikkeuksiakin on molemmissa ryhmissä. Keskeistä on se onko lapsi kokenut turvallista, ohjaavaa ja kasvattavaa vanhemmuutta vai onko hänet jätetty yksin selviämään sisarusten välisissä riidoissa ja välienselvittelyissä.
Harvalla vanhemmalla oikeasti riittää voimavaroja ja kasvatustaitoja useampaan lapseen, tämä sitten näkyy lasten käyttäytymisessä ja tunnetaidoissa. Ainoissa lapsissa näkyy se että heille on ollut aikaa niin tunnetasolla kuin materialistisestikin. Vaillejääminen tekee ihmisestä ahneen ja tämä valitettavasti näkyy monilapsisten perheiden lapsissa. Eli tehkää lapsillenne sisaruksia vain jos kykynne ja voimavaranne riittävät useampaan lapseen.
Mitä tarkoitat ainoa lapsi? Olen nykyään ainoa elossa oleva lapsi.