Ainoa lapsi ja iloinen siitä!

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena olemisen ainoa huono puoli on se aika kun vanhemmat sairastuvat ja/tai vanhenevat. Ei ole ketään kenenkä kanssa jakaa asiaa ja vastuita.

Tätä väitettä en ole koskaan ymmärtänyt. Useimmilla on kuitenkin puoliso ja ystäviä joihin tukeutua. Ja ovathan hoitavat tahotkin tukena siinä vaiheessa kun apua tarvitaan. Eivät kaikki sisaruksetkaan osallistu vanhenevien vanhempien hoitoon joko välimatkan tai etäisten välien vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Isä perhana vielä 59-vuotiaana pani jonkun paksuksi niin enpä ole enää ainoa lapsi ja ikää mulla 31v.

Onneksi isältäni on poistettu eturauhanen syövän yhteydessä, joten ei pane ketään paksuksi vaikka haluaisi :)

.

Kyllä. En oikeastaan keksi mitään huonoa puolta siitä, vaikka vanhemmat ovatkin jo hoidon tarpeessa. Lapsena taas ei ollut sisaruksia, joten ystävystymiseen piti kehittää muiden huomioimista, kun ei kotona ollut seuraa. Olen aina ollut ystävien keskuudessa vähän liiankin suosittu, mutta viihdyn hyvin myös yksin. Toisaalta tuskin tuota sisarusten puute selittää, vaan enemmän luonne.

Monilapsisissa perheissä on useimmiten vertailua ja kilpailua ainakin jonkin verran. Ehkä se on puute, että vanhempana ei oikein ymmärrä tuollaista ajattelua, että muut tosissaan voivat ajatella, että se mitä toisella on, on minulta pois.