Se on helppo opiskella jos on älyä

Molemmat eli sekä oppimisvaikeudet että älyn puute vaikeuttavat opiskelua. Jos älykkyys on kuitenkin kohtuullisen hyvä, yksilö pystyy opiskelemaan oppimisvaikeuksistaan huolimatta. 

Sulla kuitenkin lienee neljä toimivaa raajaa ja ihan itse kirjoitit aloituksesi.

T. Artsi pyörätuolissa vuoden 2011 heinäkuusta

Niinhän se on.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat eli sekä oppimisvaikeudet että älyn puute vaikeuttavat opiskelua. Jos älykkyys on kuitenkin kohtuullisen hyvä, yksilö pystyy opiskelemaan oppimisvaikeuksistaan huolimatta. 

Mulla ei ole yhtään älykkyyttä.

Juu tämä. Oon välillä kateudesta kiukkunen, niille jotka on pystynyt opiskelemaan korkeakoulututkinnot ym maisterin paperit itselleen, elättää itsensä hyvässä työssä, matkustelee ja tulevaisuus on turvattu niiltä osin.

Itselläni on ollut korkeat tavoitteet, mutta mitään en ole saavuttanut, 1luokalta saakka on ollut niin paljon ongelmia oppimisen ja uusien asioiden omaksumisen kanssa, nyt kolmekymppisenä aikalailla luovuttanut, kyllä vaan ottaa päähän olla tyhmä, ja vielä tajuta se...

Minulla rajoittaa sairaus opiskelua, älyä kyllä löytyisi. Toivon, että pystyn opiskelemaan edes jonkun lyhyen ja yksinkertaisen ammatin, rasittavaa olla ulkona työelämästä.

Jos alkaa verrata itseä muihin, kuka pöljä vertaa itseään parempiin? Siinähän masentaa itsensä.

Mä olen tyhmä kuin saapas, mutta en ole antanut sen ikinä estää opiskelua. Ensi vuonna maisterin paperit vihdoin tassussa. Ongelma on vaan se, että en ole kovin hyvä puhumaan paskaa, niin työllistyminen tulee olemaan hyvin todennäköistä, kun tärkein kriteeri paikkaan kuin paikkaan on se, että osaa suoltaa innovatiivisen työhakemuksen ja haastattelussa puhua paskaa minkä ehtii, osaamisella, koulutuksella ja kokemuksella ei työmarkkinoilla pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tyhmä kuin saapas, mutta en ole antanut sen ikinä estää opiskelua. Ensi vuonna maisterin paperit vihdoin tassussa. Ongelma on vaan se, että en ole kovin hyvä puhumaan paskaa, niin työllistyminen tulee olemaan hyvin todennäköistä, kun tärkein kriteeri paikkaan kuin paikkaan on se, että osaa suoltaa innovatiivisen työhakemuksen ja haastattelussa puhua paskaa minkä ehtii, osaamisella, koulutuksella ja kokemuksella ei työmarkkinoilla pärjää.

Siis työllistyminen tulee olemaan hyvin EPÄtodennäköistä tarkoitin.

Samaa mieltä. Tyhmänä opiskelu on aika raskasta kun joutuu tekemään enemmän töitä ymmärtääkseen ja edetäkseen opinnoissa, tokikin tyhmyytensäkin pystyy kompensoimaan sillä, että se opiskeltava ala tai asia on mielekäs, ja on valmis panostamaan siihen oppimiseensa sen verran, että alkaa ymmärtämään edes jotain. Omalla kohdallani voin sanoa sen, että on aika raskasta kun ei ole koskaan ollut mikään nopea oppimaan asioita, ja joutuu hakkaamaan vähän liiankin paljon läpi sen harmaan kiven, että lopulta edes jokseenkin ymmärtää sen asian X. Erehdysten, pettymysten ja moitteiden kautta voittoon on ollut aina omien opintojeni teema. Ymmärrän täysin sen, että opiskelemaan lähteminen on aikamoinen ponnistus sellaiselle ihmiselle, joka kokee olevansa huono oppimaan. Sitä kun tietää aina etukäteen sen, että on taas ihan helkkarinmoinen vuori kiivettävänä.  

Terveisin Naispelko26

Aasiassa on näin. SIksi sieltä palkataan nasaan aika paljon porukkaa. SUomessa pärjää kun on hyvä muiisti.

Tästä syystä, siis hitaasta oppimisesta/oivaltamisesta johtuen joutuu myös siellä opinnoissa kiusallisiin tilanteisiin. Haluaisin opiskelemaan, mutta opiskelu tarkoittaa aina jossain määrin jotakin yhteistöitä muiden opiskelijoiden kanssa, viimeksi ihan tavallisella aikuiskoulutuskurssilla ryhmätöitä tehdessä aikuinen ihminen pilkkasi ja nauroi hitaalle tehtävien ymmärrykselleni mikä masensi entisestään, hävettää ja suututtaa olla näin tyhmä, enkä ole sen jälkeen hakenut enää millekkään kurssille...

Vierailija kirjoitti:

Aasiassa on näin. SIksi sieltä palkataan nasaan aika paljon porukkaa. SUomessa pärjää kun on hyvä muiisti.

Mä olin aina amiksen tunneilla se joka väsyneenä ja nälkäisenä heitteli kuitenkin ideoita joka minuutti jatkuvallla syötöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aasiassa on näin. SIksi sieltä palkataan nasaan aika paljon porukkaa. SUomessa pärjää kun on hyvä muiisti.

Mä olin aina amiksen tunneilla se joka väsyneenä ja nälkäisenä heitteli kuitenkin ideoita joka minuutti jatkuvallla syötöllä.

Meidän opettaja hyökkäsi meidään koneille ja alkoi levitellä aasialaista pornoa koneillemme.

Kyky painaa asioita tehokkaasti mieleen opiskelussa on jopa tärkeämpää kuin äly. Älyn ei tarvitse olla huippua välttämättä. Toisaalta voi olla älykäs, mutta jos on muita kognitiivisia ongelmia, niin opiskelusta ei välttämättä tule mitään. Se belgialainen lapsinero (9v)joka opiskelee yliopistossa on nimenomaan muistinero. Hänellä on myös älykkyyttä mutta ei siinä suhteessa mitenkään poikkeuksellinen.

Vierailija kirjoitti:

Kyky painaa asioita tehokkaasti mieleen opiskelussa on jopa tärkeämpää kuin äly. Älyn ei tarvitse olla huippua välttämättä. Toisaalta voi olla älykäs, mutta jos on muita kognitiivisia ongelmia, niin opiskelusta ei välttämättä tule mitään. Se belgialainen lapsinero (9v)joka opiskelee yliopistossa on nimenomaan muistinero. Hänellä on myös älykkyyttä mutta ei siinä suhteessa mitenkään poikkeuksellinen.

Kognitiiivisia ongelmia suomessa aiheuttaa matematiiikassa esim se ettei opiskelijat ymmärrä mistä elementit koostuvat ja mittkä ovat niiden ominaisuudet. Peruskoulussa ja lukiossa ei selvitetä niitä vaan liopistossa vasta. Jos ymmärtää mitkä ovat elementin ominaisuudet ja millaisin evidenssein ne kehittävät uudenlaista informaatiota on paljoon helpompi käsitellä ja käsitttää niiden olemassa olo ja looginen toiminta suhteesssa muuttujiin ja soveltaa tietoa ympäröiväään maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyky painaa asioita tehokkaasti mieleen opiskelussa on jopa tärkeämpää kuin äly. Älyn ei tarvitse olla huippua välttämättä. Toisaalta voi olla älykäs, mutta jos on muita kognitiivisia ongelmia, niin opiskelusta ei välttämättä tule mitään. Se belgialainen lapsinero (9v)joka opiskelee yliopistossa on nimenomaan muistinero. Hänellä on myös älykkyyttä mutta ei siinä suhteessa mitenkään poikkeuksellinen.

Kognitiiivisia ongelmia suomessa aiheuttaa matematiiikassa esim se ettei opiskelijat ymmärrä mistä elementit koostuvat ja mittkä ovat niiden ominaisuudet. Peruskoulussa ja lukiossa ei selvitetä niitä vaan liopistossa vasta. Jos ymmärtää mitkä ovat elementin ominaisuudet ja millaisin evidenssein ne kehittävät uudenlaista informaatiota on paljoon helpompi käsitellä ja käsitttää niiden olemassa olo ja looginen toiminta suhteesssa muuttujiin ja soveltaa tietoa ympäröiväään maailmaan.

Ja mitä tulee psykologisiiin kokeisiin niissä testataan ajallisesti ooivalmisen kykyä. Koulujen kokeissa ei tarvita ajallisesti hermostollista oivaltavuuttta mikä tasapainottaa ihmisten luontaisia taipumuksia pärjätää kokeissa.

Opiskelu ei ole helppoa, jos on niin älykäs, että näkee asioiden "taakse" ja tietää, että joku asia ei ole yksioikoinen.

Vierailija kirjoitti:

Tästä syystä, siis hitaasta oppimisesta/oivaltamisesta johtuen joutuu myös siellä opinnoissa kiusallisiin tilanteisiin. Haluaisin opiskelemaan, mutta opiskelu tarkoittaa aina jossain määrin jotakin yhteistöitä muiden opiskelijoiden kanssa, viimeksi ihan tavallisella aikuiskoulutuskurssilla ryhmätöitä tehdessä aikuinen ihminen pilkkasi ja nauroi hitaalle tehtävien ymmärrykselleni mikä masensi entisestään, hävettää ja suututtaa olla näin tyhmä, enkä ole sen jälkeen hakenut enää millekkään kurssille...

Törkeää ja hyvin epäaikuismaista käytöstä, jos joku pilkkasi sinua kurssilla. Olen pahoillani puolestasi.

Äly ei riitä, jos ei ole muuten asiat kunnossa. Itseltäni jäi opinnot kesken kun oli masennusta ja lisäksi epäonnistumisen pelko, joka lamaannuttaa. Lukiossa kompensoin epäonnistumisen pelkoa ylisuorittamalla ja kirjoitin kuusi laudaturia (aikana jolloin eximiaa ei vielä ollut). Korkeakoulussa tuli seinä vastaan, kun en osannut puurtaa. Pelkäsin tenttejä, en uskaltanut lukea/laskea vasta viime tingassa eikä se riittänyt mihinkään.

Myöhemmin suoritin AMK-tutkinnon alisuoriutumalla, mutta hyvin arvosanoin (keskiarvo 4,7). Vaatimustaso vaan oli niin alhainen, että kursseista pääsi läpi tosi vähällä panostuksella tai sillä, että luki paniikissa parina vikana iltana tentteihin. 

En tuolla AMK-tutkinnollakaan päässyt mihinkään oman alan (rahoitus) töihin vaan päädyin hanttihommiin joihin ei tarvita koulutusta. Kyllä se aika ajoin kirveltää kun näkee mitä kaikkea omista opiskelukavereista (niistä nuoruuden aikaisista) on tullut. Omat lähtökohdat ei vaan olleet sellaiset, että olisin kyennyt vaativaan opiskeluun. Ja vaikka tuon AMK-tutkinnon sainkin suoritettua, niin surullista kyllä, pidän edelleen elämäni suurimpana saavutuksena sitä, että pääsin Otaniemeen lukemaan teknillistä fysiikkaa. Ikuisen teekkarin laulu riipaisee syvältä.