Oletko kokeillut terapiaa mutta lopettanut?

Musta se taasen on ihan mukava höpötellä kun on kerrankin joku jolle voi kertoa kaikki, mutta en ainakaan vielä koe saavani apua siitä.

En ole ollut koskaan oikeassa terapiassa, mutta joskus takavuosina yritin olla työnohjauksessa, mutta en jaksanut, kun yksi osanottaja olisi todella ollut terapian tarpeessa, ei työohjauksen. Ahdistuin aina niissä istunnoissa niin rankasti, että pakko oli lopettaa. Ohjaajakaan ei ollut kovin pätevä tehtävään.

Psykiatrit eivät yleensä ole hyviä terapeutteja. Psykiatrilta saa lääkkeitä.

Olen itse lopettanut varsinaisen terapian heti alkuunsa koska terapeutti ei tuntenut mielestäni sitä hyvin spefistä ongelmaa mistä olisin halunnut puhua. Sellaiset terapeutit jotka olisivat tunteneet asian, olivat taas todella varattuja.

Kävin terapiassa, mutta ei ne kemiat aina kohtaa. Oli muutenkin raskas aika menossa tuolloin, niin en jaksanut ja keskeytin. Terapia voi olla rankkaakin.

Kerro terapeutille, miksi häpeilet tai kirjoita paperille, jos et sitä ääneen pysty sanomaan. Maksat terapeutille siitä, että hän kuuntelee ja auttaa sinua.

Samanlainen kokemus minulla, olen käynyt tasan kerran, ärsytti kun ei antanut mitään neuvoja vaan lypsi vaan tietoja koko ajan.. se tunne kun kerrot että haluaisit vaan hypätä ikkunasta alas ja toinen ei sano siihen mitään on jotain niin nöyryyttävää. Tämmöisestä jouduin vielä maksamaan... Kaikkea en kuitenkaan kertonut vaan jätin olennaista tietoa pois koska hävetti liikaa.

Nykyään tuntuu paremmalta enkä halua enää hypätä ikkunasta alas, joten oon pärjännyt ilman terapioita. Oon sitä mieltä että vaikka joku on kuinka terapeutti niin ei se toinen ihminen tod. näk. ymmärrä mitä käyt läpi eikä osaa samaistua tilanteeseen ja auttaa. Jollekin voi toki auttaa, mutta minulle ei auttanut. Itse se oli tehtävä ja selvittävä siitä suosta.

Itse olen tullut siihen tulokseen, että vertaistuki on kaikken parasta keskusteluapua, jos sitä vaan jostain löytää. Samoja kokeneet / samanhenkiset ihmiset ymmärtävät toisiaan parhaiten.

Olen oivaltanut myös, että seinille on ihan yhtä hyödyllistä puhua kuin terapeutillekin, tulee vaan huomattavasti halvemmaksi ja on vähemmän nöyryyttävää.