Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen pari kuukautta miettinyt ottaako biologiseen isääni yhteyttä vai en
18.11.2019 |
Tiedän missä hän asuu, hänen vaimonsa ja yhteisten lapsiensa nimet, olen ajanut jopa talon ohi kerran tarkoituksella.
Ehkä olisi helpompaa vain laittaa viesti ja antaa hänen päättää haluaako tavata.
Hän luultavastikin tietää minun olevan olemassa.
Kommentit (15)
Vaivaa kuitenkin mieltäsi. Aina. Joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mikä pointti tätä on edes miettiä. Se on vaan se, kun ihmiset puhuvat jostain biologisista äideistä ja isistä sen sijaan, että yleisesti puhuttaisiin vaikka synnyttäjästä ja no, en edes tiedä miksi miestä voisi kutsua? Parin siittiön antaja? No kumminkin, kaikki kunnia niille naisille jotka luovat uuden elämän. Ei se silti anna vielä mitään muuta, jos sen jälkeen ei pidä siitä lapsesta huolta.
Itse otin, toivon että olisin jättänyt väliin. Tyyppi oli täysi juntti eikä meillä ole mitään yhteistä, luojan kiitos.
Kyllä melkein jokaisella on halu nähdä biologiset vanhempansa viimeistään aikuisena, jos se suinkin on mahdollista. Ihminen on osiensa summa ja isona osana tuota on geenit eli DNA.
Miehenä voin kertoa, etten todellakaan halua ovelleni mitään huoranpenikoita. Jotkut vanhat laukaisut ei todellakaan ole lapsiani.
M34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voin kertoa, etten todellakaan halua ovelleni mitään huoranpenikoita. Jotkut vanhat laukaisut ei todellakaan ole lapsiani.
M34
Kuulostat hienolta mieheltä, eiku?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä melkein jokaisella on halu nähdä biologiset vanhempansa viimeistään aikuisena, jos se suinkin on mahdollista. Ihminen on osiensa summa ja isona osana tuota on geenit eli DNA.
Puhu vaan omasta puolestasi :D Ensinnäkään et voi oikeasti koskaan tietää onko ne vanhemmiksi luulemasi oikeasti vanhempiasi vaikka olisi jopa samaa näköä. Eikä itseäni ainakaan voisi vähempää kiinnostaa. Oikeastaan aika oksettava ajatus, että olisin johonkin tuntemattomaan jotenkin "yhteydessä". Tai siis totta kai kaikilla ihmisilla on melkein sama dna, mutta en kyllä sitä mieti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä tällaiset päättyy aina huonosti. Mutta jos asia vaivaa mieltä, niin siitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä melkein jokaisella on halu nähdä biologiset vanhempansa viimeistään aikuisena, jos se suinkin on mahdollista. Ihminen on osiensa summa ja isona osana tuota on geenit eli DNA.
Puhu vaan omasta puolestasi :D Ensinnäkään et voi oikeasti koskaan tietää onko ne vanhemmiksi luulemasi oikeasti vanhempiasi vaikka olisi jopa samaa näköä. Eikä itseäni ainakaan voisi vähempää kiinnostaa. Oikeastaan aika oksettava ajatus, että olisin johonkin tuntemattomaan jotenkin "yhteydessä". Tai siis totta kai kaikilla ihmisilla on melkein sama dna, mutta en kyllä sitä mieti.
Täh? En puhu mistään omasta kokemuksesta vaan ihan yleisesti. Johan sitä Kadonneen jäljillä -ohjelmaa on tehty monta tuotantokautta, koska useimmilla nyt on vaan olo, että jotain puuttuu itsestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä melkein jokaisella on halu nähdä biologiset vanhempansa viimeistään aikuisena, jos se suinkin on mahdollista. Ihminen on osiensa summa ja isona osana tuota on geenit eli DNA.
Puhu vaan omasta puolestasi :D Ensinnäkään et voi oikeasti koskaan tietää onko ne vanhemmiksi luulemasi oikeasti vanhempiasi vaikka olisi jopa samaa näköä. Eikä itseäni ainakaan voisi vähempää kiinnostaa. Oikeastaan aika oksettava ajatus, että olisin johonkin tuntemattomaan jotenkin "yhteydessä". Tai siis totta kai kaikilla ihmisilla on melkein sama dna, mutta en kyllä sitä mieti.
Täh? En puhu mistään omasta kokemuksesta vaan ihan yleisesti. Johan sitä Kadonneen jäljillä -ohjelmaa on tehty monta tuotantokautta, koska useimmilla nyt on vaan olo, että jotain puuttuu itsestä.
Ei joku ohjelma koko populaa edusta. Mutta totta kai lapselle ja sitä kautta aikuiselle saa sen puutteen aikaan, kun selitetään jostain mystisestä isästä tai teroitetaan että sinä olet muutes adoptoitu ja Kiinasta eli siis kiinalainen, vaikka et muista sitä koskaan nähneesikään jne.
Jos äitisi ei teitä ole esitellyt, on sille syynsä. Voit loukata useampaa ihmistä tosi pahasti, jos lähdet tuolle tielle. Ymmärrän että mielikuvitus laukkaa jne. mutta todellisuus on usein kovin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehenä voin kertoa, etten todellakaan halua ovelleni mitään huoranpenikoita. Jotkut vanhat laukaisut ei todellakaan ole lapsiani.
M34
Toivottavasti nykyinen huorasi ei käytä mälliäsi uusien huoranpenikoiden tekemiseen.
Elatusmaksuista rutisijaäijät voisi myöskin kastroida ja ostaa hamekangasta.
Minä otin. Tiesin että asia häiritsisi minua jos jättäisin ottamatta yhteyttä.
Hän vastasi, tavattiin, kävin kotonaan, tapasin hänen puolisonsa ja tämän lapset. He tapasivat mieheni. En osaa kutsua biologista isääni isäksi, kutsun häntä nimellä. Se on okei kaikille.
Ei ole katkeruutta eikä draamaa, tai en tiedä onko isäni ollut jossain vaiheessa katkera äidilleni koska sai tietää minusta vasta 21 vuoden jälkeen, mutta ainakaan ei ole minulle puhunut siitä.
Emme tapaa usein, tai ole kovin läheisiä, kaksi kolme kertaa vuodessa on sopivasti, tosin välimatkaakin on melkein kaksisataa kilometriä. Soittelemme harvakseltaan. Mutta hän on olemassa ja asiat on selvitetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa selvittää ennen kuin on liian myöhäistä. Ei vaivaa sitten enää.
Alue: Aihe vapaa
No et ota. Mitä edes odotat? Ei ole olemassa mitään biologisia vanhempia ja se, että joku nainen on käyttänyt jotain miestä spermapussina ei tuo teidän välille (onneksi) mitään yhteyttä. Yhteiskunta se vain on joka yrittää luoda tarinaa siitä että kaikilla on maagisesti jotkut vanhemmat ja vain se tekee kokonaiseksi ym. Kai se on tulosta siitä, että miehet eivät perinteisesti ole laittanut rikkaa ristiin lasten eteen, mutta haluavat kuitenkin tuntea olevansa tärkeitä ja kuuluvansa johonkin.