Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Menneiden asioiden pakonomainen "vatvonta" ja paniikkikohtaukset. Vertaistukea/neuvoja?
18.11.2019 |
Minulle on tullut erikoinen ongelma viimeisen vuoden sisään. Olen saanut jotakin selkeitä pakkoajatuksia, jotka selkeästi tunnistan pakkoajatuksiksi. Eivät ole kovin hallitsevia ja ne eivät häiritse. Kuitenkin mulle on tullut näiden lisäksi joku pakonomainen tarve pohtia tekemiäni asioita ja ovatko ne menneet ns. oikein.
Esimerkki: sain vuosia sitten soviteltua työttömyysetuutta. Sain yksi päivä kauhean paniikin, että mitä jos olen unohtanut ilmoittaa jotain tuloa sinne ja olen tehny vahingossa jotain väärin? Vuosien takaisia asioita ei pysty oikein mistään tarkistamaan ja jos lähden penkomaan, yleensä menen vaan enemmän paniikkiin kun en saa "täyttä selvyyttä". Eli tarkistaminen/asian "selvittäminen" ei ole ehkä järkevää kun vastausta ei välttämättä näihin kysymyksiin sellasenaan löydy ja esim. googlatessa voin löytää uusia paniikin aiheita. En pysty luottamaan, että olen parhaani mukaan aina selvittänyt asiani niissä menneissä tilanteissa. En voi mitenkään muistaa ulkoa ilmoitinko asian x työkkäriin tai asiasta y työnantajalle vuonna 2014. Tahallani en ole mitään väärin tehnyt. Tämä nyt oli vaan tällainen esimerkki, pohdin jatkuvasti kaikkea muutakin mennyttä esim. ilmoitinko varmasti työmatkat oikein verottajalle, huomioinko asian x?
Tavallaan pelkään, että menneisyydestäni löytyy jotakin, josta jäädä kiinni. Pelot voivat olla myös aika epärealistisia, jos olen joskus tehnyt jotain minkä ymmärrän nyt olleen jollain tavalla väärin, pelkään että jään asiasta jotenkin kiinni ja olen pulassa. Esimerkiksi joskus blogien kulta-aikakaudella 10v sitten pidin anonyymia blogia, mutta pelkään että olen vahingossa käyttänyt väärin vaikka jotain kuvaa ja joudun sen takia nyt vastuuseen. En voi tälle asialle enää mitään nyt 10v myöhemmin, koska en edes muista blogini nimeä tai mitään siitä. Tiedän, että monet vaan otti kuvia jostain kuvapalveluista blogeihinsa. Tällöin anonyymeja blogeja oli melkein kaikilla, itse en muista miten tein kuvien kanssa, oliko niitä paljon ja mimmoisia kuvia oli, mutta pelkään silti olevani jotenkin pulassa nykyään tämmöisestä asiasta jonka olen voinut tehdä 10v sitten. Näistä tällaisista pohdinnoista saattaa tulla ihan paniikkikohtaus ja voin menettää yöunet kokonaan.
Olen käynyt juttelemassa psykologilla, mutta hän ei oikein osaa sanoa mitään muuta kun että ei saa tällä lailla vatvoa ja pitää olla armollinen itselleen. Pitäisi luottaa kuulemma siihen, että on aina pyrkinyt tekemään asiat parhaansa katsomallaan tavalla ja jos joku on mennyt ns. väärin, ei sille enää voi mitään. Itse vaan koen olevani jotenkin tosi paha ihminen jos tajuan, että joku on voinut mennä väärin ja koitan hakea varmistelua sitten joka puolelta.. Ihan päivittäistä on tämä, että keksin jotain mitä olen ehkä voinut tehdä tai jättää vahingossa tekemättä vuonna 2012 ja siitä sitä sitten mennään...
Onko kellään muulla tämmöstä? Mikä avuksi?
Kommentit (26)
Muita kokemuksia? Erityisesti psykopaatin tai narsistin kanssa elämisen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen ongelma.
Vanhempani olivat erittäin ankaria ja ahdistuneita ihmisiä, ja he usein (päivittäin) syyttivät minua ja siskoani kaikesta. Siis asioista, joissa me ei oltu tehty mitään väärin tai me ei liitetty niihin mitenkään. He vain syyttivät ja raivosivat, että "teidän vika"!
Minä olen aikuisena sellainen, että yritän tehdä kaikki supertarkasti oikein. Ja olen jälkeenpäin paniikissa, että täytinhän sen vuoden 2013 verolomakkeen oikein. Kaikki ahdistaa ja tuntuu, että minua syytetään tahallisesta erehdyttämisestä, mitä en siis koskaan ole tehnyt. Pelkään, että jos olen tehnyt vahingon, minua syytetään siitä ja rangaistaan julmasti.
Lapsena pienikin lapselta normaali virhe johti fyysiseen, rajuun väkivaltarangaistukseen.
Siskostani tuli sellainen, että hän tahallaan rötöstelee: varastelee, valehtelee, huijaa jne. Hän sanoi, että kun on lapsena syyttömänä syytetty, hän "ottaa takaisin", antaa nyt sitten kunnon aihetta, kun kerran on rikolliseksi jo pienenä leimattu.
Olen käynyt terapiassa ja käsittänyt, että tausta tällaisella huolehtimisella on yleensä se, että ihmissuhteissa on ollut suunnatonta ankaruutta, syyttelyä tms. Ja omin voimin en ainakaan minä ole helpostusta saanut. Ehkä aavistuksen on terapian myötä helpottanut.
Kuulostaa tutulta, tuota varustelua oli nuorena, kun se loppui (aikuistuminen alkoi), niin sen jälkeen on vaivannut paniikki ja asioiden loputon vatvominen, tosin nyt tää on jo vähenemään päin, joskus näitä ajatuksia oli monta kertaa päivässä, ihan siitä asti että sanoinko väärin jotakin. Ja tosiaan epäilen että johtuu kasvatuksesta. Itse sain syyt kaikista virheistä, niistäkin mitä en ollut tehnyt, enkä koskaan ollut hyvä missään, äiti jopa hukkui minua kavereilleni, kun en ollut sellainen lapsi kuin muut, en yhtä iloinen ja sosiaalinen, kotona saatoin eristettyä huoneeseeni, sekään ei ollut äidistä hyvä, mutta mikään muukaan ei. Edes koulun jälkeen en saanut olla yhteydessä kavereiden kanssa kuin hyvin harvoin, sillä minun ei haluttu aiheuttaa muille harmia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlainen ongelma.
Vanhempani olivat erittäin ankaria ja ahdistuneita ihmisiä, ja he usein (päivittäin) syyttivät minua ja siskoani kaikesta. Siis asioista, joissa me ei oltu tehty mitään väärin tai me ei liitetty niihin mitenkään. He vain syyttivät ja raivosivat, että "teidän vika"!
Minä olen aikuisena sellainen, että yritän tehdä kaikki supertarkasti oikein. Ja olen jälkeenpäin paniikissa, että täytinhän sen vuoden 2013 verolomakkeen oikein. Kaikki ahdistaa ja tuntuu, että minua syytetään tahallisesta erehdyttämisestä, mitä en siis koskaan ole tehnyt. Pelkään, että jos olen tehnyt vahingon, minua syytetään siitä ja rangaistaan julmasti.
Lapsena pienikin lapselta normaali virhe johti fyysiseen, rajuun väkivaltarangaistukseen.
Siskostani tuli sellainen, että hän tahallaan rötöstelee: varastelee, valehtelee, huijaa jne. Hän sanoi, että kun on lapsena syyttömänä syytetty, hän "ottaa takaisin", antaa nyt sitten kunnon aihetta, kun kerran on rikolliseksi jo pienenä leimattu.
Olen käynyt terapiassa ja käsittänyt, että tausta tällaisella huolehtimisella on yleensä se, että ihmissuhteissa on ollut suunnatonta ankaruutta, syyttelyä tms. Ja omin voimin en ainakaan minä ole helpostusta saanut. Ehkä aavistuksen on terapian myötä helpottanut.
No just tuommosii paniikkeja mullakin tulee, että täytinkö veroilmoituksen oikein joskus viis vuotta sitten.. Jos pitää nyt joku lomake täyttää niin oon aivan neuroottinen kun tiedän, että voin saada huomenna tai viiden vuoden päästä paniikin tästä aiheesta. Pelkään juurikin tuota, että mua syytetään jostain ja saan rangaistuksen. Näitä tarkistettavia asioita/juttuja joista panikoin, näitä on sitten niin paljon että en tosiaankaan voi neurooseissani tarkistella esim. viranomaisilta jokaista mistä panikoin. Yleensä selaan omia papereita, googlaan, tiliotteita, mitä vaan ja oon ihan paniikissa.. Mutta en voi kyllä lähtee tarkistaa ja lähtee uusiks laskee vuoden 2010 matkakuluja ja soittaa verottajalle, että tänään sain summan x ja ilmoitinhan varmasti just tuon kun oon silloin vuonna 2010 sen varmaan tarkasti laskenut. Minulla on samankaltaisia kokemuksia ihmissuhteista, on syytetty aivan ihme asioista, joista ei oo mielessäkään ennen käynyt et joku vois ilkeillä/syyttää.
Ap
Näihin ei varmaan auta järkeily, jos syyt on huonoista kokemuksista. Mutta tuntuu, että aivosi nauttii piiskaamisesta, ensin miehesi ja nyt omasi aiheuttavaa. Jospa antaisit mennä ja sanoisit, että paskat rangaistuksista, mitä sitten jos tulee sakkoja tai vankilaa, elämä on.
Vanha ketju, mutta ongelmat ovat ajankohtaisia. Mikököhän auttaisi tällaisiin pakko-oireisiin ja vatvomisiin?
Ja siis erityisesti OCD-taustaisten kokemukset kiinnostaisivat.
Alue: Aihe vapaa
Up