Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaa ehdottomasti sanoa, jos epäilee tuttavan lapsen kehityksessä jotain outoa
18.11.2019 |
Se voi pelastaa lapsen hengen.
Neuvolakäynnit ovat harvakseltaan ja siellä ei kaikkea huomata: laitetaan helposti lapsen mielentilan, väsymyksen tms. piikkiin. Vastaanottoaika on varsin lyhyt tekemään luotettavia päätelmiä.
Varsinkin, jos on esikoisen vanhempi ja lapsista ei kokemusta, niin hyvinkin isot poikkeamat voivat jäädä huomaamatta vanhemmilta.
Keskustelin aikoinaan 10-kuisen huolestuttavista karkea- ja hienomotoriikan viivästymistä äitinsä kanssa ja lapsi vietiinkin aloitteestani tutkimuksiin. Neuvolasta oli saanut puhtaan paperit. Kyseessä oli aivokasvain. Se leikattiin ja poika on nykyäään terve aikamies.
Jos asiassa olisi aikailtu, niin kasvain olisi todennäköisesti ehtinyt kasvaa liikaa ajatellen leikkausta. Poika olisi menehtynyt.
Tämä tuli mieleen tuosta aiemmasta ketjusta, jossa hyvin moni oli sitä mieltä, että hienotunteisuus on valttia näissä asioissa.
Kommentit (10)
Aika varovainen olisin sanomaan mitään kenellekään toisen lapsen kehityksestä. Mietipä, jos lapsessa ei olisikaan mitään vikaa, mutta vanhemmat muistavat ikuisesti kommenttisi mahdollisesta kehitysviivästymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei todellakaan kannata, ellei satu olemaan pitkän linjan ammattilainen ja mielipidettäsi kysytään. Joku ”Viepäs toi Vilhelmiina magneettikuviin, meidänkin Ville osas kävellä jo kahdeksankuisena ja lukea 3-vuotiaana” voi kuulostaa pikkasen tökeröltä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata, ellet TODELLA osaa sanoa asiaa kierrellen ja kaarrellen niin, että kaveri tajuaa itse huolestua. Olisi nimittäin nopeasti entinen kaveri, jos joku möläyttäisi "sun vauvassa/taaperossa on jotain vikaa, ootko huomannut, vai ootko vaan tosi sokea?".
On edelleenkin ykisi parhaista ystävistäni ja erittäin kiitollinen asiasta.
Suoraankin voi sanoa ystävällisesti, en kiertele ja kaartele muutenkaan elämässä. Tuollaiset "oletko sokea" -jutut eivät kuulu keinovalikoimiini. Sanoin (en tietenkään muista tarkkaa sanoamuotoa), että epäilen vahvasti, että kaikki ei nyt ole kunnossa ja lapsi pitäisi viedä perusteellisiin tutkimuksiiin. Totta kai se tuntui vanhemmista pahalta ja isällä oli aluksi vahva defenssi asiaa kohtaan. Äiti kuitenkin otti vakavasti ja lapsi tutkittiin.
Varmaan pahemmalta hänestä olisi tuntunut lapsen kuolemantuomio.
ap
Kannattaa. Kiitos kun olit kanssani samaa mieltä vauvani kehityksen ongelmasta, vaikka meidät kotiuttanut synnytyssairaalan henkilökunta olikin ollut erimieltä.
Vaadin saada lisää tutkimuksia. Verikokeet auttoivat selvittämään, että sitten oli terveysongelma. Vauva selvisi hoidon avulla ilman aivovauriota! Onneksi hoito aloitettiin!
Kyllä vanhemmat tietävät jos lapsella on vaikka jotain kehityksen viivästymää. Eivät vain pidä sinua tarpeeksi hyvänä ja luotettavana ystävänä että haluaisivat kanssasi keskustella ja jakaa asiaa. Ja sinä teet ylimielisen päätelmän etteivät vanhemmat tiedä asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellinen asenne tämä, ettei vaikeita asioita saa ottaa esille vanhempien loukkaantumisen pelosta. Kyseessä on lapsen terveys ja tulevaisuus, ei vanhempien mielenrauhan järkkymätön loukkaamattomuus.
Jos ei ole valmis kohtaamaan lapsensa kehityksen ongelmia, ei ole valmis vastuulliseksi vanhemmaksikaan. Sanon aina, jos mielestäni on vakavaa poikkeamaa. Ellei se siis ole vanhempien tiedossa jo ja pitävät lastaan normaalina.
Aika harvoinhan näin on. Yleensä vanhemmat ovat pikemminkin huolissaan, jos ei jotain asiaa tee vielä yhtä hyvin kuin naapurin lapsi.
Tiedän tasan tarkkaan, mikä on normaali haarukka monissa kehitysvaiheissa. Se on hyvin väljäkin. Ja turhaan en asiaa koskaan ota puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vanhemmat tietävät jos lapsella on vaikka jotain kehityksen viivästymää. Eivät vain pidä sinua tarpeeksi hyvänä ja luotettavana ystävänä että haluaisivat kanssasi keskustella ja jakaa asiaa. Ja sinä teet ylimielisen päätelmän etteivät vanhemmat tiedä asiasta.
Yleensähän näin tietysti on. Olet oikeassa.
Mutta tässä tapauksessa eivät todellakaan ymmärtäneet. Lapsella oli tasapainohäiriöitä eli kellahteli oudosti aina samalle puolelle. Kasvain painoi sen verran jo silloin, että veti päätä siihen suuntaan ja lapsi ei yrityksistään huolimatta pystynyt esim. istumaan tuetta, kaikki seisomisyrityksetkin päättyivät epäonnistumiseen, vaikka lihastonus oli selvästi normaali.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, sulla kävi ap tuuri ja oli oikeasti huolta. Useimmiten nämä ihmisten huolet vaan herää ihan turhaan ja stressaavat vanhempia tarpeettomasti. Meillä kun poika oli hyvin rauhallinen luonne, niin voi taivas kuinka paljon sain näitä ystävällisiä neuvoja viedä tutkimuksiin ja arvioita onko hän kehitysvammainen vai mitä, ja vertailua omiin, eloisampiin lapsiin. Mutta minä luotin siihen, kun neuvolan mukaan mitään huolta ei ollut. Eikä hänessä mitään vikaa tosiaan ollutkaan, hän vaan oli jo vauvana hötkyilemätön luonne joka ei pitänyt kiirettä esim. liikkumaan lähtemisen tai puhumisen kanssa. Oli vaan tyytyväinen olla möllötellessään. Nyt on jo kouluikäinen ja hyvin menee koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmeellinen asenne tämä, ettei vaikeita asioita saa ottaa esille vanhempien loukkaantumisen pelosta. Kyseessä on lapsen terveys ja tulevaisuus, ei vanhempien mielenrauhan järkkymätön loukkaamattomuus.
Jos ei ole valmis kohtaamaan lapsensa kehityksen ongelmia, ei ole valmis vastuulliseksi vanhemmaksikaan. Sanon aina, jos mielestäni on vakavaa poikkeamaa. Ellei se siis ole vanhempien tiedossa jo ja pitävät lastaan normaalina.
Aika harvoinhan näin on. Yleensä vanhemmat ovat pikemminkin huolissaan, jos ei jotain asiaa tee vielä yhtä hyvin kuin naapurin lapsi.
Tiedän tasan tarkkaan, mikä on normaali haarukka monissa kehitysvaiheissa. Se on hyvin väljäkin. Ja turhaan en asiaa koskaan ota puheeksi.
Harvalla on oikeasti mitään kykyä huomata niitä ongelmia, jos tuttavapiirissä sattuu olemaan ammattitaitoa tai omakohtaista kokemusta asiasta niin sitten on jo järkevää sanoa niitä omia havaintoja. Mutta monesti näistä tulee vaan turhaa mielensä pahoitusta, jos Milja -Maarit ei syö sormiruokaa itse 6kk iässä, vaan äiti syöttää lusikalla pilttiä, niin lapsi ei ole kehityksestä jäljessä, hän vaan ei ole satanut tilaisuutta oppia niitä taitoja mitä joku toinen lapsi on, ja nää kasvatukselliset asiat ovat hyvin pitkälle jokaisen perheen oma valinta, mikä pitäisi hyväksyä, ei ottaa näistä heti keskustelun aiheita..
Alue: Aihe vapaa
Ei kannata, ellet TODELLA osaa sanoa asiaa kierrellen ja kaarrellen niin, että kaveri tajuaa itse huolestua. Olisi nimittäin nopeasti entinen kaveri, jos joku möläyttäisi "sun vauvassa/taaperossa on jotain vikaa, ootko huomannut, vai ootko vaan tosi sokea?".