Olen uupunut vaimon jatkuviin katoamistemppuihin
Päivittäisessä elämässä ei ole tapana sanoa asioita suoraan, voitte haukkua ja ajatella minusta miehenä mitä tahansa, mutta se ei auta asiaa eikä teitä yhtään. (!)
Kahdeksanvuotinen avioliitto, jossa vaimo on vuoden ajan tehnyt outoja katoamistemppuja. Vaimo on jäänyt kiinni valehtelusta minkä annoin anteeksi. Näitä katoamistemppuja tapahtuu kerran kuukaudessa joka toinen kuukausi. Viimeisin paluu katoamisreissulta tapahtui eilen; vaimo tuli krapulassa ja käsi paketissa kotiin ja minä olin suunniltani raivosta että huolesta. Vein suoraan pesulle kun haisi niin pahalle ja pesun jälkeen suoraan petiin, tänään annoin särkylääkettä ja tarjoilin ruokaa. Tällaista avioelämää EN kuvitellut! Rakastan ja välitän vaimosta todella paljon enkä kestä katsoa vierestä kun toinen ei tee elämällään yhtikäs mitään järkevää. Tällaisen naisen kanssako pitäisi hankkia lapsi yhdessä?? Haluamme molemmat vauvan, mutta viimeksi vaimon kysyessä miksemme yritä sanoin etten luota häneen enkä jättäisi vauvaa tuollaisen hoidettavaksi. Vaadin, että lopettaa katoamistemput ja juomisen. Itken joka kerta kun vaimo tekee näitä katoamistemppujaan. Mittani on täynnä. Viimeksi tänään sanoin, että haemma apua, menemme terapiaan ja aloitamme yhdessä alusta. Aion pyytää anteeksi sitä kun korotin ääntäni ja sanoin suoraan etten jaksa olla tämän suhteen ainoa aikuinen ja huolehtia lapsesta. Ensimmäisen kerran menetin hermoni ja vaimo vaan kääntää kylkeä ja sanoo, että nalkutan kuin nainen. Nämä katoamistemput alkoivat kun vaimo irtisanottiin töistä ja nyt elää minun rahoilla enkä tiedä yhtään missä aikaansa viettää. Eroan vain jos tämä ei lopu, mutta sitä ennen miten saan vaimoni ottamaan vastaan apua?
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei tule mitään, eroa. Et ole vastuussa vaimosi hyvinvoinnista. Hän kuulostaa alkoholistilta ja luonnehäiriöiseltä ja si läheisriippuvalta.
Mies kuulostaa kanssa luonnehäiriöiseltä kontrolloijalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankkaa. Missään nimessä tuollaiseen tilanteeseen ei saa hankkia lasta kärsimään. Milloin hänet irtisanottiin? Etsiikö uutta työtä? Sinun ei pidä sietää tuollaista käytöstä loputtomiin, mutta keskusteluyhteys teillä näyttää jo katkenneen. Ulkopuolinen apu on tarpeen, on se sitten terapeutti tai erojuristi.
N43Vaimo irtisanottiin väärinkäsityksen vuoksi töistä vuosi sitten. Alkujaan haki ja saikin uuden työn, mutta pyysin että irtisanoutuu koska työnajat ja esimies käytti vaimoa hyväksi. Tämän jälkeen vaimo ei ole tehnyt töitä ja aluksi ajattelin, että tämä kääntyisi onnenpotkuiksi ja voisimme vihdoin yrittää vauvaa mutta ei. Mielestäni on tärkeintä saada vaimo ensin hoitoon ja sitten töihin, koska hän ei ole tasapainossa. Olen surullinen, että lähimmäisille joudumme esittämään täydellistä avioparia ja joka sukujuhlassa kysellään lapsesta. :( En tiedä miten saan vaimon lopettamaan tyhmät katoamiset?
Hoitoon olisi tosiaan tärkein hakeutua.
Viinan juonti olisi lopetettava.
Sitten olisi jaloillaan pikkuhiljaa.
Hienoa, että tuet.
Jokin trauma? Siitä häpeä. Häpeän lääkitsemisen viinalla.
Kokee, ettei ansaitse hyvää.
Veikkaan, että kokee, ettei ansaitse noin hyvää miestä kuin sinä olet.
Lääkäriin ensin ja sitä kautta terapiaan.
Mene yhdessä hänen kanssaan lääkäriin.
Voi olkaa, että tulee perheestä, jossa häpeä on ollut läsnä ja monesti avun tarpeen ja heikkouden myöntäminen on vaikeaa.
Sitä kautta on kuitenkin hyvä mennä.
Voimia.
Olet kyllä hieno. Et kuitenkaan voi vastata kaikesta- uhriutumaan älä sinä lähde.
Puhu naiselle vakavasti, silloin kun hän on selvinpäin.
Eroat vasta kun tuo loppuu? No eipä ole näkynyt loppuvan.
Ainoa mikä loppuu on sun mielenterveys, jaksaminen ja rahatkin varmaan aikanaan.
Jokainen juoppo tai oman elämänsä lokki tarvitsee itselleen mahdollistajan. Mahdollistajan, joka sietää mitä vain mukisematta. Odottaa kotona. nielee kaiken. Aina uudestaan.
Kun vaimo seuraavan kerran katoaa, niin sano että lukot vaihtuu sillä välin, avioero laitetaan vireille ja tavaransa löytää laatikkoihin kauniisti pakattuna paikasta "X" (vaimon vanhemman tai ystävän tyköä). Tämä ilmoitus tee nyt kun ei ole pahin tilanne päällä ja pidä pääsi.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap! Vaimosi käytös on tyypillistä alkoholistin käytöstä. Sinun käytöksesi on taas tyypillistä läheisriippuvaisen käytöstä. Mahdollistat vaimosi juomisen mutta ilmeisesti et uskalla repäistä itseäsi irti huonosta suhteesta.
Vaimosi ihana käytös noiden katoamisten ja juomisjaksojen välissä kumpuaa häpeästä. Ei siitä että hän oikeasti rakastaisi sinua. Alkoholistin ainoa rakkaus on alkoholi ja sen rinnalla jää kaikki muu hopealle.
Missään tapauksessa älä hanki lasta hänen kanssaan. Et myöskään uhkaamalla, kiristämällä ja lahjomalla saa häntä raitistumaan. Hän voi mennä hoitoonkin sinun mieliksesi mutta mitään todellista tulosta se ei tuo jos vaimo ei itse halua raitistua.
Kaikkein suurimman palveluksen teet hänelle eroamalla. Siinä tulee hänelle ikäänkuin pohja vastaan kun et olekaan hänestä huolehtimassa. Tämän jälkeen hänellä on mahdollisuus oikeasti joutua vastuuseen teoistaan ja siitä ehkä herää ajatus raitistumisesta. Voi toki olla että ei herää vielä siinäkään vaiheessa mutta se tie hänen on läpi käytävä.
Sinä taas tuhlaat vuoden toisensa perään, jos jäät tähän suhteeseen. Voit myös itse hakeutua terapiaan yksin, pohtimaan sitä mikä saa jäämään suhteeseen jossa sinua kohdellaan huonosti.
Vaimosi käytös, johtuipa se mistä hyvänsä, on yksiselitteisesti väärin.
Tämä!
Itsellä oli 2 vuoden etäsuhde alkoholisti miehen kanssa.
Kun joi oli hyvin tyypillistä estää mut ettei saanut yhteyttä.
Aina juomiskerrat piteni.
Sama tapa hävitä.
Nyt ollaan erottu koska löysi reissuiltaan uuden naisen.
Luultavasti petti aiemminkin.
Ihan normaalia on puhua mut se kuulostaa aina heikäläisten mielestä nalkuttamiselta.
Tän sairauden takia ei voitu asua yhdessä koska mulla lapsi.
Onneksi ei koskaan juonut meillä.
Tarinastasi ei saanut selvää onko hän alkoholisti vai vaan suurkuluttaja.
Katoamiset ei normaalia.
Toivottavasti hän saa apua, ilman apua pelkään et vaan pahenee.
Voimia sulle ♥️
Vierailija kirjoitti:
Täällä oli aika samalainen tilanne, paitsi lapsi oli jo tehty. Katosi ajoittain ja puhelimellakaan ei saanut kiinni. Joskus joku kaveri vastaili puhelimeen ja peesasi että nukkuu sohvalla, tiedä sitten. Yleensä puhelin oli vain kiinni.
Muutaman kuukauden katselin toimintaa ja kun katoamistemppu osui lapsen 5 v. syntymäpäivälle, niin oli viimeinen niitti. Ilmoitin viestillä että ei kannata krapulaisena tulla lapsien/sukulaisten keskelle ja hoidin synttärit. Pientä ihmetystä oli tietysti ilmassa kun lapsen äiti puuttuu, mutta rehellisesti selitin tilanteen, mitäs sitä kiertelemään.
Sittenkun seuraavana päivänä palasi, niin ilmoituksena että tämä oli tässä. Lopputulemana muutuin YH-isäksi, mutta päivääkään en vaihtaisi pois :)
Sama tietysti jatkui vielä tuonkin jälkeen, esimerkiksi jos lapsen olisi pitänyt mennä äitilleen bussilla viikonlopuksi, niin matkalla bussiin tuli ilmoitus ettei pystykkään ottamaan ja eikun u-käännös takaisin. Tähän kyllä sopeutui aika nopeasti, kun mielsin tämän enemmänkin että on aina kotona.
Tästä on nyt aikaa yli 10 vuotta ja noin 3 vuotta sitten viimeksi lapsi on kuullut äitistään tekstiviestillä. Koskaan en selvittänyt mitä tapahtui noissa katoamisissa tai mitä nyt kuuluu, ei se mitään olisi muuttanut.
Suurin ongelma oli tietysti kun papereissa yhteishuoltajuus ja kun otti ja katosi lopullisesti, passin sekä mopokortin saamisessa oli oma hässäkkänsä. Viranomaisetkaan eivät saaneet yhteyttä. Hoitui kyllä käräjäoikeuden kautta lopuksi, mutta oli aika virastoissa, käräjäoikeudessa, solisaalitoimistossa ramppaamista muutaman kuukauden.
Mulla ollut ihan vastaava historia lapseni isän kanssa, paitsi että hankin heti eron jälkeen yksinhuoltajuuden viranomaisten ohjeesta. Isä soitteli lapselleen kännipäissään joskus jouluisin, välillä lapsi unohtui moneksi vuodeksi, välillä kostettiin omaa pahaa oloa kiusaamalla, tai hylättiin lapsi kesken tapaamisen jonnekin. Kertaakaan en ole eroa katunut. Oli silleen helppo ero.
Ja ennen eroa yritin saada miestä terapiaan , AA:han ja ties minne Miessakkiin, mutta mikään apu ei kelvannut. Kaikkeni tein, mutta paras ratkaisuni oli luovuttaminen.
Alkkiksen vaimon neuvo: eroa heti. Ei tule muuttumaan. Ei ainakaan lapsia tuollaisen kanssa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AA-kerhoon.
Kun nainen juo alkoholia noin kuuden viikon välein? No nyt 😂
Ihminen voi olla alkoholisti vaikka ei joisi pisaraakaan alkoholia. Oleellista on se mitä juominen aiheuttaa silloin kun alkoholia juo. Jos alkoholi aiheuttaa vaarallisia tilanteita, ristiriitoja ihmissuhteisiin, holtitonta käytöstä jne silloin kyseessä on alkoholin ongelmakäyttö. Ja jos ihminen ei pysty hallitsemaan alkoholinkäyttöään silloin kun alkaa juoda, kyseessä on alkoholisti.
Alkoholin suurkulutus on ihan eri asia eikä alkoholin suurkuluttaja välttämättä ole alkoholisti.
Tässä nyt ei ollut järjen hiventäkään. Eli jos humalassa sekoilee, se tekee ihmisestä alkoholistin? Vaikka kerran vuodessa. Kun taas suurkuluttaja voi kitata viinaa aamusta iltaan, mutta tekee sen yksin kotona, joten kaikki on okei? Eh.
Kovaa vauhtia alkoholisoitumassa, ellei jo ole. Älä haaveksikaan hänen kanssaan mistään vauvoista, ennen kun on käynyt katkaisuhoidossa ja hakenut apua mielenterveysongelmiinsa. Jos näihin suostuu niin suhteellanne voi olla vielä tulevaisuus, jos ei, niin toimit vain hänen sekoilunsa mahdollistajana.
Vierailija kirjoitti:
Kovaa vauhtia alkoholisoitumassa, ellei jo ole. Älä haaveksikaan hänen kanssaan mistään vauvoista, ennen kun on käynyt katkaisuhoidossa ja hakenut apua mielenterveysongelmiinsa. Jos näihin suostuu niin suhteellanne voi olla vielä tulevaisuus, jos ei, niin toimit vain hänen sekoilunsa mahdollistajana.
Ei katkaisuhoidosta ole mitään hyötyä, jos muutenkin on useamman viikon selviä jaksoja ja alkoholinkäyttö lähtee lapasesta vain silloin tällöin. Katkaisuhoidossa pyritään nimensä mukaisesti katkaisemaan se päihteidenkäyttöputki ja hoidetaan vieroitusoireita.
Höh. Miksi hukkaat aikaasi häneen. Varmasti löytyy kunnon naisiakin.
Riippumatta ap:n sukupuolesta, olisi mielenkiintoista kohdata in real life...
...toki sillä edellytyksellä, että stoori on keksitty :-p
Vaihda vaimosta mieheen niin ei tarvitse uupua
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuosta ei tule mitään, eroa. Et ole vastuussa vaimosi hyvinvoinnista. Hän kuulostaa alkoholistilta ja luonnehäiriöiseltä ja si läheisriippuvalta.
Mies kuulostaa kanssa luonnehäiriöiseltä kontrolloijalta.
Voisi olla että jos ei saa ottaa kotona, tekstistä tulee vähän sellainenkin kuva, niin sitten kun harvoin ottaa vedetäänkin kaksin käsin ja katastrofi on valmis.
Minnesota-hoito & pysyvä raittius TAI ero.
Pyydä vaimoasi valitsemaan noista kahdesta.
Minut mieheni asetti tuon valinnan äärelle kuusi vuotta sitten. Valitsin hoidon ja raitistumisen.
Meidän perheessämme oli jo kaksi lasta tuossa juoppousvaiheessa, ja omien lasten elämää ehdin kyllä tuhota jo monin tavoin ennen raitistumistani. Elämäni oli tismalleen samanlaista kuin ap:n vaimon elämä. Lisäksi join myös kotona lähes päivittäin.
Juovan alkoholistin kanssa ei kannata jäädä yhteen. Ei missään tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä arvelet noilla katoamisreissuilla tapahtuvan?
Arvaan että rouvaa pannaan edestä, takaa ja olan takaa.
Tiedän vain että alkoholi on astunut mukaan kuvioihin vasta kesän jälkeen. Epäilen, että vaimo on suudellut entisen esimiehensä kanssa, mutta seksiä tuskin on ollut, koska vaadin vaimoa käymään sukupuolitesteissä sen jälkeen kun oli jäänyt kiinni valehtelusta ensimmäisen kerran. Laitoin vaimon sanallisesti seinä seinää vasten ja vaadin testejä, koska muuten olisin laittanut eron vireille. Testitulokset olivat puhtaat ja järkytyin kun tempaukset jatkuivat ja mukana olikin alkoholia. Olemme puheväleissä mutta luottamus on huono.
On ollut kortsut käytössä kun ei ole sp.tautia tarttunut. Tai on vaan sattunut olemaan sp.taudittomat panomiehet.
Tuosta ei tule mitään, eroa. Et ole vastuussa vaimosi hyvinvoinnista. Hän kuulostaa alkoholistilta ja luonnehäiriöiseltä ja si läheisriippuvalta.