Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsellani on syömishäiriö ja hän käy psykologilla. Sain tänään tietää, että psykologi on vain 5 vuotta lastani vanhempi!
17.11.2019 |
Oma lapsi 19-vuotias, psykologi 24-vuotias. Psykologi on juu valmistunut ja varmasti pätevä, mutta jotenkin outo olo. En tiedä, miksi kuvittelin, että lastani auttaisi joku, jolla on elämänkokemusta, eikä hyvin hyvin nuori aikuinen.
Kommentit (40)
Toinen ei syö ja toinen ihmettelee mikset syö.
Siinäpä kansantalouden kulmakivet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ethän sinäkään elämänkokemuksellasi osannut lastasi auttaa.
Kiitos tästä.
ap
No eiköhän se nyt ole henkilön ammattitaidosta ja lahjakkuudesta kiinni enemmän kuin iästä. Itse olen käynyt paljon itseäni vanhemmilla psykologeilla, mutta ei kukaan heistä osannut minua auttaa. Vaikka olisi ollut kuinka mukava ihminen, niin käynneistä ei vain ollut mitään hyötyä, muuta kuin se että oli ihan kiva jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?
En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?
Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa.
Kun psykologeilla vaan ei ole ollenkaan niitä helppoja asiakkaita. Kaikki asiakkaat on tuollaisia "vaikeita", että hyväksikäyttöä, itsemurhariskiä, väkivallan uhrijuttua, syömishäiriötä jne. Psykologille mennään kun on jokin todella vaikea asia.
Terapeutille mennään, kun on joku todella vaikea asia. Psykologille voi mennä "tavallisenkin" ongelman kanssa.
Lapsesi saa vaihtaa psykologia, jos hänen mielestä nykyinen on hänelle todella epäsopiva. Mutta lapsesi ei taida niin ajatella vaan sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?
En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?
Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa.
Kun psykologeilla vaan ei ole ollenkaan niitä helppoja asiakkaita. Kaikki asiakkaat on tuollaisia "vaikeita", että hyväksikäyttöä, itsemurhariskiä, väkivallan uhrijuttua, syömishäiriötä jne. Psykologille mennään kun on jokin todella vaikea asia.
Terapeutille mennään, kun on joku todella vaikea asia. Psykologille voi mennä "tavallisenkin" ongelman kanssa.
Tietenkin voi ja viisasta onkin jos menee. Mutta silti käytännössä harva menee, joten käytännön työssä psykologeilla lähes kaikki asiakkaat on niitä vaikeita.
Suurin osa kai paranee itsestään, mutta fataalivaiheeseen joutuneille pitäisi olla syvällisempää ammattitaitoa kuin mitä jollakin vastikään työelämän aloittaneella käytännössä yleensä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa kai paranee itsestään, mutta fataalivaiheeseen joutuneille pitäisi olla syvällisempää ammattitaitoa kuin mitä jollakin vastikään työelämän aloittaneella käytännössä yleensä on.
Sano miten ne saa sitä ammattitaitoa sitten kerrytettyä, jos ei saa oman alan töitä tehdä vaikka on valmistunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?
En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?
Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa.
Kun psykologeilla vaan ei ole ollenkaan niitä helppoja asiakkaita. Kaikki asiakkaat on tuollaisia "vaikeita", että hyväksikäyttöä, itsemurhariskiä, väkivallan uhrijuttua, syömishäiriötä jne. Psykologille mennään kun on jokin todella vaikea asia.
Ilmeisesti minä sitten tein väärin, kun kävin puhumassa 4 vuotta asiasta, joka ei ollut noin vaikea kuin nuo luettelemasi asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?
En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?
Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa.
Kun psykologeilla vaan ei ole ollenkaan niitä helppoja asiakkaita. Kaikki asiakkaat on tuollaisia "vaikeita", että hyväksikäyttöä, itsemurhariskiä, väkivallan uhrijuttua, syömishäiriötä jne. Psykologille mennään kun on jokin todella vaikea asia.
Terapeutille mennään, kun on joku todella vaikea asia. Psykologille voi mennä "tavallisenkin" ongelman kanssa.
Aivan! Itse olen ainakin huomannut, että tavallisenkin ongelman kanssa olisi parempi mennä terapeutille. Psykologi riittää lähinnä silloin, kun ihminen vain kaipaa juttuseuraa ja kuuntelijaa eikä hänellä ole mitään todella pulmallista umpisolmua elämässään.
Näinhän se menee. Kiitos Kelan kilpailutuksen terapioden osalta vain juniorit ja vähän kokemusta omaavat terapeutit saavat pitää Kelan kustantamat terapiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?
En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?
Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa.
Kun psykologeilla vaan ei ole ollenkaan niitä helppoja asiakkaita. Kaikki asiakkaat on tuollaisia "vaikeita", että hyväksikäyttöä, itsemurhariskiä, väkivallan uhrijuttua, syömishäiriötä jne. Psykologille mennään kun on jokin todella vaikea asia.
Argh näitä marttyyreitä.
Ilmeisesti minä sitten tein väärin, kun kävin puhumassa 4 vuotta asiasta, joka ei ollut noin vaikea kuin nuo luettelemasi asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?
En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?
Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa.
Kun psykologeilla vaan ei ole ollenkaan niitä helppoja asiakkaita. Kaikki asiakkaat on tuollaisia "vaikeita", että hyväksikäyttöä, itsemurhariskiä, väkivallan uhrijuttua, syömishäiriötä jne. Psykologille mennään kun on jokin todella vaikea asia.
Terapeutille mennään, kun on joku todella vaikea asia. Psykologille voi mennä "tavallisenkin" ongelman kanssa.
Tietenkin voi ja viisasta onkin jos menee. Mutta silti käytännössä harva menee, joten käytännön työssä psykologeilla lähes kaikki asiakkaat on niitä vaikeita.
Mistä tiedät tuon? Vaikea uskoa että noin olisi nykyaikana. Minun tuntemistani psykologilla käyneistä ihmisistä ei ole kenelläkään ollut todella vaikeaa ongelmaa. Ja jos ajattelen niitä psykologeja joilla olen itse käynyt, niin en oikein usko, että kukaan heistä olisi osannut hoitaa jotain vaikeaa tapausta. Kun eivät minuakaan osanneet hoitaa, vaikka ongelmani oli suhteellisen vähäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin näiden nuorten psykologien sitten pitäisi mennä töihin? Ensin oppimaan elämää 20 vuoden ajaksi alkon kassalle vai?
En tiedä. Aloittaa vaikka jostain helpommista asiakkaista ja jättää vaativammat niille, joilla on elämänkokemusta?
Olisiko esim. ok, että sinä kävisit jonkun todella vaikean asian edessä keskustelemassa 24v juuri valmistuneen psykologin kanssa? Minä en esimerkiksi haluaisi keskustella jostain hyväksikäytöstä tai henkisestä parisuhteesta oman lapsen ikäisen kanssa.
Kun psykologeilla vaan ei ole ollenkaan niitä helppoja asiakkaita. Kaikki asiakkaat on tuollaisia "vaikeita", että hyväksikäyttöä, itsemurhariskiä, väkivallan uhrijuttua, syömishäiriötä jne. Psykologille mennään kun on jokin todella vaikea asia.
Argh näitä marttyyreitä.
Ilmeisesti minä sitten tein väärin, kun kävin puhumassa 4 vuotta asiasta, joka ei ollut noin vaikea kuin nuo luettelemasi asiat.
Mitä ihmeen marttyyreita?? Ei tässä nyt kukaan ole ollut mikään marttyyri.
Minua 10 vuotta nuorempi psykologi palautti uskoni kallonkutistajiin ja pystyin hakeutumaan psykoterapiaan myöhemmin. Oli todella aito ja empaattinen ihminen.
Kyllähän sinä/ lapsesi maksat psykologin ja saat valita minkä ikäisen haluat.
Vai onkohan tässä niin, että maksatat homman jolloin sosiaalisen puolen konstilla muilla?
Omalla lapsella on nuori terapeutti ja todella hyvä, innostunut työstään ja saa sen oman hyvän tuulisuuden tarttumaan lapseen ja lapsi toimii hänen kanssaan mielellään, ilman mitään uhmaa auktoriteettia kohtaan ja ehkä se on juuri tuo nuuruus mikä tekee sen, että lapsi ei pidä häntä niin kovana uhkana itseään kohtaan....
Muhun loi turvaa se, että terapeuttini oli huomattavasti vanhempi ihminen kuin minä. Tämä on kuitenki mun omasta päästä kiinni, eikä tarkoita etteikö nuorempikin voisi olla hyvä.
Kyllähän se vähän huvitti kun minua 10 vuotta nuorempi psykologi yritti tukea avioeron pyörteissä vaikka hänellä ei lapsia tai avioliittoa ollut koskaan ollutkaan. No ei siitä suurta apua ollut vaikka parhaansa toki yritti.
Paremman avun sain vertaistukiryhmästä. En nyt sano ettei psykologista mitään hyötyä ole, mutta omalla kohdalla se oli melko turhaa. Pari hyvää asiaa sieltä jäi mieleen, joten siinä mielessä ei mennyt täysin hukkaan.
Alue: Aihe vapaa
Ne voi suorittaa neljässä vuodessa, jos on tehokas.